Setting Free the Turtles... Kilpikonnia vapauttamassa

Minun pitää kiittää facebookia jo monesta asiasta kuluneen viikon aikana. Ensinnäkään en olisi koskaan saanut tietää mitään West Palmin Supercar Weekin lopputapahtumasta, enkä hälytysajoneuvojen esittelystä City Placella. Olen nähnyt facebookista myös Palm Beach Countyn sheriffin ja West Palm Beachin poliisin tärkeät ilmoitukset esim. liikenneonnettomuuksia koskien. Olen nähnyt facebookista tietoa tulevasta säästä ja olen nähnyt sieltä paikallisia uutisia. Ja viimeisimpänä ja ehkä kaikkein parhaana vinkkinä näin facebookissa jaetun ilmoituksen, jossa kerrottiin Loggerhead Marinelife Centerin päästävän loukkaantuneen ja nyt terveeksi hoidetun merikilpikonnan vapauteen.

Loggerhead Turtle

Niinpä suuntaan ensimmäisen viikon torstaina 10.00 aamulla Juno Beachin kaupunkiin ja noin puolen tunnin ajon jälkeen olen perillä US1- ja A1A- teiden välissä olevassa ”kilpikonnasairaalassa”. Sen lisäksi, että alueella hoidetaan loukkaantuneita ja sairaita kilpikonnia, siitä on tehty samalla kaikenikäisille sopiva, mukava käyntikohde. Paikka on siisti ja hyvin hoidettu ja sillä (amerikkalaiseen tapaan) on myös opettava tarkoitus. Pienessä paviljongissa voi oppia monenlaista kilpikonnien ja muiden merieläinten elämästä ja ulkona kilpikonnien tankkien luona päivystää monta opasta, joilla riittää tarinaa kustakin ”potilaana” olevasta kilpikonnasta ja kilpikonnista yleensä. Paikka ei ole kovin iso ja vaikka jäisi kuuntelemaan oppaiden tarinoitakin, sen kiertämiseen kuluu ehkä noin puoli tuntia tai korkeintaan tunti.

Minun Palm Beach County- oppaani mainosti tätä paikkaa lasten osiossaan ja hetken jo mietin, onko se ihan pelkästään lapsille tarkoitettu ja olen jo vähällä perua lähtöni. Paikanpäällä huomaan kuitenkin, että vaikka paikalla on iso koululaisryhmä retkellä ja siellä on paljon lapsiperheitä, niin aikuisia on kuitenkin vielä paljon enemmän. Vaikka toisaalta mitäpä sillä olisi väliä, hyvin minä sopisin lasten joukkoonkin. Ja jotain uutta opin minäkin tänään. Floridan vesissä elää viisi eri merikilpikonnalajia: yleinen ja isokokoinen Loggerhead Turtle, vieläkin isompi Green Turtle, valtava Leatherback (suurin koskaan tavattu painoi lähes 1000kg), pieni Hawksbill ja hyvin harvinainen Kemp's Ridley. Kiertelen katsomassa kilpikonna-altaat (vuodeosasto), kuuntelen työntekijöiden mielenkiintoisia juttuja ja lueskelen tarinoita kustakin otuksesta; kuka on saanut ongenkoukun suuhunsa, kuka on jäänyt veneen potkurin ruhjomaksi, kuka on joutunut lähes hain saaliiksi ja kuka on muuten vaan sairas. Isosta ikkunasta näkyy myös varsinaisen hoitotalon sisälle ja näen kuinka yhdessä huoneessa on juuri jonkinlainen operaatio menossa ”leikkauspöydällä”.

Jos kilpikonnat saadaan hoidettua kuntoon, ne päästetään takaisin luontoon ja sitä varten minä ja varmasti suurin osa muistakin kävijöistä on tullut tänään tänne. Varmistan vielä yhdeltä työntekijältä, että ovatko he päästämässä tänään yhden kilpikonnan vapaaksi. Hän kertoo, että ovat, mutta ei vain yhtä, vaan kaksi. Hän kertoo myös, että kannattaa mennä hyvissä ajoin ennen klo 12.00 rantaan aidatun alueen reunalle ja lähelle vedenrajaa, koska konnat lasketaan vapauteen aivan veden lähellä. Koska ihmisiä näyttää saapuvan paikalle sankoin joukoin, kävelen A1A-tien yli hiekkarannalle jo hyvissä ajoin: haluan aitiopaikan, vaikka joutuisinkin seisomaan ja odottamaan vielä yli puoli tuntia. Kauempana pohjoisen suunnassa näkyy Junon pitkä ja korkea kalastuslaituri. ja joitakin korkeita taloja. Sää on kaunis ja aurinkoinen, joskin pohjoistuuli on tänään vähän viileä. Viileästä tuulesta ja isoista aalloista johtuen uimareita ei näy; koko rannalla oleva iso ihmisjoukko on tullut katsomaan kilpikonnien lähtöä.

Green Turtle "Yettie"

Hyvin täsmällisesti klo 12.00 ”kilpikonnakeskuksen” perävaunullinen mönkijä ajaa alas rannalle. Ilman sen kummempia seremonioita työntekijät kantavat yhden isohkon kilpikonnan aidatun alueen toiseen reunaan ja toisen kilpikonnan toiseen reunaan. Kilpikonnat jäävät noin 10 metrin päähän vedestä ja ne näyttävät molemmat olevan hieman hämillään tilanteesta, eivätkä oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Minua lähempänä oleva Green Turtle "Yettie" lähtee ryömimään hitaasti ja vaivalloisesti kohti vettä. Se vetää itseään kömpelösti eteenpäin etummaisilla evillään ja sen jälkeen jää hassun näköinen vana rantahiekkaan. Kemp's Ridley Turtle "Annie" päättää kaivautua hiekkaan. Hiekka lentää korkealle ilmaan kun se huitoo evillään ja pian rantahiekassa on kilpikonnanmentävä kuoppa. Kun homma ei oikein tunnu onnistuvan, työntekijät kantavat molemmat aivan vesirajan tuntumaan niin, että rantaan ajautuvat aallot ylettyvät huuhtomaan niitä. Ensin toinen kilpikonnista taapertaa veteen, sukeltaa ja katoaa. Väkijoukko hurraa ja taputtaa käsiään innoissaan. Muutaman minuutin päästä toinen seuraa perässä ja kaikki ovat aivan yhtä haltioissaan kun tämäkin eläin pääsee vapauteen, sinne minne se kuuluukin.