torstai 3. syyskuuta 2015

Skiathos (Kreikka, osa 9)

Elokuu on jo vaihtunut syyskuuksi ja huomasin juuri, että tämä taisi olla minun koko elämäni ensimmäinen kesä kun en käyttänyt shortseja kertaakaan koko kesänä. Ehkä ihan kesän lopulla olisi ollut pari päivää, jolloin olisi voinut pukeutua shortseihin, mutta ne nyt sitten jäivät kaappiin koko kesäksi. Kesäkuussa mietin itsekseni, että ainoa ero minun talvi- ja kesäpukeutumisessa on se, että kesällä minulla on nahkatakin vetoketju auki... Onneksi elokuu kuitenkin tuli ja pelasti sen, mitä nyt enää pelastettavissa oli...

Seuraavaan matkaan on nyt aikaa noin kuukausi, mutta siitä ei sen enempää tällä kertaa; tuosta tulevasta matkasta olen "suuret linjat" kertonut jo kahdessa edellisessä blogikirjoituksessa. Nyt taas vuoteen 2014, Kreikkaan ja Kreikan saarille.


--------------------------------------



SKIATHOS

Flyingcat 6 & Apollon Hellas, Volos
(Kuvat voi suurentaa klikkaamalla)
Perjantaina 23.5.2014 lähden pienelle viikonloppureissulle. Jo tänne tullessani ajattelin, että haluaisin Ateenan lisäksi käydä ainakin Skiathoksen saarella, koska se olisi niin lähellä, enkä ole koskaan käynyt Kreikan saarilla. Varasin torstaina illalla puolittain hetken mielijohteesta laivaliput saarelle ja samalla hotellin Volokselta perjantain ja lauantain väliselle yölle ja toisen hotellin Skiathokselta lauantain ja sunnuntain väliselle yölle. Olin alun perin ajatellut tehdä pikku retken vasta myöhemmin kesällä, mutta nyt minun oli pakko keksiä torstaina jotain tekemistä viikonlopuksi, koska minulla oli ollut täällä jo aivan liian monta puuduttavaa ja tylsää viikonloppua. Pikaisen päätöksen tekemistä helpotti se, että säätiedotus lupaili viikonlopulle lähes +30 asteen lämpötiloja ja aurinkoa.

Päästyäni töistä teen pikaisen kierroksen hotellilla ja noin 15 minuutin päästä olen jo matkalla. Kävelen parisataa metriä taksitolpalle ja hyppää siinä taksin kyytiin. Matka alkaa sillä, että vetäessäni melkolailla reissussa rähjääntyneen taksin oven kiinni, ovenkahvan kehys lentää lattialle ja sitä seuraa kuljettajan juputus ja yritys saada takaoven kahvan kehys paikalle etupenkillä istuen… Matka jatkuu vähän samoissa merkeissä: Ensin seison lähes puoli tuntia jonossa rautatieaseman lippuluukulla, vaikka edessäni ei ole kuin muutama ihminen. Joka ainoan ihmisen on näköjään jäätävä selittelemään ja tinkaamaan luukulle; kukaan ei voi vaan sanoa minne on menossa ja mihin junaan haluaa liput, vaan jokainen asiakas käy luukulla pitkät keskustelut myyjän kanssa. Olen lopulta laiturilla hieman ennen junan lähtöaikaa, mutta kiirettä ei ole, koska junaa ei näy missään. 

Larissa
Seisottuani muiden ihmisten kanssa puoli tuntia laiturilla, tulee lopulta Kreikan kielinen kuulutus ja sen jälkeen alkaa melkoinen hälinä… Kysyn lopulta lähellä seisovalta mieheltä mitä kuulutuksessa kerrottiin ja hän sanoo seuraavan junan lähtevän tunnin ja 50 minuutin päästä! Kuulemma jokin tekninen vika. Niinpä minä vietän perjantai-iltana kaikkiaan yli 2,5 tuntia Larissan juna-asemalla… No, otan kreikkalaisen asenteen ja kävelen alikulkutunnelin kautta takaisin asemarakennukselle, istun kahvilan pöytään ja tilaan freddo cappuccinon… Käytännössä yksi junavuoro jää kokonaan ajamatta ja seuraava vuorokin lähtee liikkeelle yli kymmenen minuuttia myöhässä, mutta loppujen lopuksi olen kuitenkin matkalla kohti rannikkoa. 



Junamatkalla Larissasta Volokseen
Kun tulemme Larissan kaupungin alueelta sitä ympäröiville valtaville pelloille, on jo hieman hämärää. Jossakin peltojen takana näen kuitenkin vielä kevyen usvan peitossa vuorien huiput. Juna on viimeistä paikkaa myöten täynnä ja puolimatkassa vaunussa alkaa jokin käsittämätön kalabaliikki. Vanhempi, hyvin epäsiistin ja epämiellyttävän oloinen mies ilmiselvästi valittaa jotakin parikymppisille nuorille, mutta minulle koko hässäkkä jää (onneksi) harvinaisen epäselväksi. Hyvinkin usein täällä on todella tyytyväinen, kun ei ymmärrä mitä ihmiset puhuvat... Hieman ennen Volokselle saapumista vaunun täyttää aivan uskomattoman kamala, ihan suoraan Suomeksi sanottuna, paskan haju. Toivon mielessäni, että tuo haju tulee auki olevasta ikkunasta, vaikka jostakin sikalasta, eikä kaupungista itsestään tai junan sisältä.

Kipseli-hotelli, Volos
Kun vajaan tunnin matkan jälkeen saavumme Volokselle on jo pimeää. Saan siis heittää mielestäni ne haaveet, että olisin saanut katsella merta ja auringonlaskua omasta hotellihuoneestani. Kävelen pimeässä, mutta todella lämpimässä illassa siihen suuntaan, missä arvelen hotellin olevan. Hetken ehdin jo katua sitä, että en ole tarkemmin katsonut missä hotelli on; minulla ei ole mukanani kuin hotels.comin varauspaperissa oleva tulitikkuaskin kokoinen kartta. Käveltyäni hetken totean tuon googlen kartan lisäksi täysin virheelliseksi. Hotelli ei todellakaan ole siinä kohdassa, mikä näkyy tuolla pikkuruisella kartalla. Pienen kävelyn jälkeen löydän kuitenkin lopulta hotellin. 

Rantakadulla keskellä vilkkainta iltaelämää oleva Kipseli-hotelli osoittautuu todella hyväksi valinnaksi ja oikeastaan tässä kohdassa koko reissu kääntyy kaikin puolin positiiviseksi alun pikku vaikeuksien jälkeen. Huoneeni on viidennessä kerroksessa ja minulla iso, hieno parveke, jolta aukeaa näkymä alas rannan kävelykadulle ja merelle. Minulla ei ole tainnut koskaan olla näin hyvää näköalaa hotellihuoneesta. Harmittelen hieman sitä, että olen työpäivän ja noin neljä tuntia kestäneen matkanteon jälkeen niin väsynyt, että en jaksa enää lähteä alas täynnä elämää olevalle rantakadulle syömään. Toisaalta olen ihan tyytyväinen, että saan nyt käydä nukkumaan ja huomenna on edessä taas yksi todella erilainen ja toivottavasti mukava päivä.

Kipseli-hotelli, Volos
Aamulla syön hotellin hiljaisessa aamiaishuoneessa vaatimattoman aamupalan ja lähden sitten katsomaan onko sataman lähellä oleva matkatoimisto auki. Laivalippuja ei voinut tulostaa netistä, vaan ne on varauksen jälkeen haettava matkatoimistosta, jonka aukioloajoista taas ei löytynyt mistään mitään tietoja. Tilasin liput netistä silläkin uhalla, että matkatoimisto ei olisi auki lainkaan lauantaina ja varauduin siihen, että matkanteko saattaisi katketa tähän. Olen hieman hämmästynyt, kun huomaan matkatoimiston ovien olevan auki jo yhdeksän aikaan aamulla. Toimistossa oleva virkailija puhuu puhelimessa astuessani ovesta sisään ja saatuani liput ja kävellessäni ulos ovesta, hän puhuu edelleen samaa puhelua. Minulla on vielä hyvin aikaa kävellä pieni lenkki Voloksen kaupungissa ja lepäillä hetki hotellihuoneessa. Lähdettyäni hotellista istahdan rantakadulla penkille, koko pitkän kadun mittaisen levennyksen päälle, aivan meren tuntumaan. 

Volos
Hetken aikaa istuttuani luulen, että joku tönäisee penkkiä pari kertaa, mutta en näe ketään. Yritän myös itse heiluttaa tukevalta tuntunutta penkkiä, ja olen hieman ihmeissäni, kun se ei yrityksistäni huolimatta heilahda milliäkään. Pienen tauon jälkeen penkki heilahtaa taas ja sitten heiluminen jatkuu ja jatkuu. Koko maa tuntuu vapisevan. Luulen ensi, että minulla on jotain ”vikaa päässä”. Kuvittelen kaiken johtuvan tasapainoelimistäni ja hetken mietin olenko juonut liian vähän ja johtuuko huimaaminen siitä. Lopulta minun on pakko todeta, että maa ja penkki ihan oikeasti heiluvat ja keinuvat ja katson miten muut ihmiset reagoivat kauempana terassilla. Kun huomaan sielläkin ihmisten lopettaneen syömisen ja juomisen ja näen heidän katselevan ihmeissään ympärilleen, uskon lopulta, että kyse ei ole minun päästäni, vaan meneillään on maanjäristys. Lopulta maa lakkaa värisemästä ja kaikki palaa normaaliksi ilman vahinkoja. Myöhemmin illalla kuulen, että maanjäristyksestä kerrottiin jopa suomen tiedotusvälineissä. Maanjäristyksen keskipiste oli juuri täällä, jossakin reilun sadan kilometrin päässä Kreikan pohjoisessa saaristossa ja sen voimakkuus oli peräti 6,4 Richterin asteikolla.

Flyingcat 6, Volos
Iltapäivän puolella istun lopulta Hellenic Seawaysin Flyingcat 6- katamaraanissa matkalla kohti Skiathosta. Sää on kaunis ja meri melko tyyni, joskin olen hieman tyytymätön siihen, että aluksen matkustamon kaikki verhot on vedetty kiinni, istumapaikkani on keskellä ja uloskaan ei saa matkan aikana mennä. En anna sen kuitenkaan häiritä sen enempää, vaan käyn avaamassa pari verhoa, joiden kohdalla ei istu ketään ja näin voin vähän tirkistellä, missä menemme. Olen tyytyväinen siihen, että palaan takaisin tavallisella laivalla ja minulla on silloin tilaisuus katsella Kreikan saariston maisemia paremmin. Nopealla katamaraanilla matka Volokselta Skiathokselle kestää vain 1h 40min. 

Flyingcat 6, Skiathos
Skiathoksen saari ja Skiathoksen pieni kaupunki tervehtivät minua kirkkaalla auringonpaisteella ja noin +30 asteen lämpötilalla. Kummassakaan päässä, täällä tai Voloksella, ei ole minkäänlaista terminaalia, vaan laivasta astutaan suoraan laiturille. Heti kun matkustajat ovat poistuneet aluksesta, se jatkaa matkaansa kohti Skopeloksen saarta. Minä sen sijaan suuntaan heti satamasta alkavan kaupungin keskustan sisäosiin ja lähden etsimään hotellia. Aivan sataman kohdalta lähtee pikkuisen muita kujia leveämpi ostoskatu ja minun miniatyyrikarttani näyttää, että hotelli on jonkun matkan päässä tältä kävelykadulta erkanevan sivukadun varrella.

Hotelli Aretousa, Skiathos
Löydän taas hotellin niin, että vain kävelen umpimähkään sinne suuntaan, missä arvelen sen olevan ja sieltähän se loppujen lopuksi tulee minua vastaan. Ystävällinen nainen ohjaa minut huoneeseeni ja todella edullisesta hinnasta huolimatta huomaan tämän Aretousa- hotellin olevan ihan kelvollinen ja siisti hotelli. Huonetta voi sanoa jopa isoksi ja täälläkin minulla on pieni parveke, tällä kertaa takapihan puutarhan puolelle. Levättyäni pienen hetken, päätän lähteä kylälle kävelemään ja samalla etsimään uimarantaa huomista varten.

Skiathos
Kaupunki on pieni ja täällä on helppo kävellä minne tahansa. Pienissä kujissa, joita on paljon, voi mennä hetkeksi sekaisin, mutta se ei haittaa mitään, koska kävelymatkat ja etäisyydet ovat kuitenkin lyhyitä. Minä onnistun heti ensi yrittämällä suunnistamaan suoraan noin kilometrin päässä olevalle Megali Ammoksen hiekkarannalle. Aivan rannan alussa näyttää olevan pieni pätkä yleistä uimarantaa ja sitä seuraa pitkä jono ravintoloiden ja hotellien rantoja. Kävelen vielä vajaan kilometrin päähän ja palaan sitten pikku kujien kautta ensimmäiselle rannalla ja juon siellä olevan ravintolan terassilla kylmän cappuccinon. Olen jo nyt huomannut, että täällä virallinen kieli ei ole Kreikka; täällä käy kai niin paljon turisteja, että puhuminen aloitetaan suoraan Englanninkielellä. Toinen tarjoilija on ihan vilpittömästi hämmästynyt ja iloinen kun osaan tervehtiä ja kiittää Kreikaksi ja toinen ihmettelee kuinka osaan tilata freddo cappuccinon. Turistit juovat kai täälläkin vain suodatinkahvia tai korkeintaan tavallisen cappuccinon tai espresson.

Skiathos
Juotuani kahvini ja veden (joka täällä tulee yleensä aina kahvin mukana pyytämättä) kyselen vielä ravintolan edessä, alhaalla olevista aurinkotuoleista ja päivänvarjoista ja päätän jo mielessäni, että tulen tänne huomenna uimaan. Kävelen seuraavaksi ylemmäs pienelle harjanteelle ja kuljen ilman päämäärää siellä olevilla kapeilla kujilla, joita reunustavat vanhat, valkeiksi maalatut talot. Kaikkialla on upeita kadun yli tai talon kulman taakse kaartuvia kukkaköynnöksiä. Niiden violetit ja punaiset sävyt yhdessä siistien vaaleiden talojen ja sinisten ikkunaluukkujen kanssa tuovat mieleen turistimainosten kuvat Kreikan saarilta. Juuri tällaista täällä pitikin olla. Skiathos on kaunis pieni kaupunki. Siisti kaupunki. Ja tähän aikaan vuodesta kukkiva kaupunki. Tällä paikalla ja Larissa on eroa kuin yöllä ja päivällä. Olen nyt aivan eri planeetalla.

Skiathos
Kierreltyäni tarpeekseni kujia ja käytyäni välillä merenrannalla upeassa maisemapaikassa, laskeudun kujia pitkin alas kaupungin keskustaan. Kuljen pienemmän sataman kautta, ohi rantaa reunustavien ravintoloiden ja kierrän pienen saaren kahden sataman välissä. Sitten minulla alkaakin jo olla nälkä ja lähden etsimään erästä tiettyä ravintolaa. Matkoilla on usein käynyt niin, että sopivaa ravintolaa alkaa etsiä vasta sitten, kun nälkä on jo kova. Ja sitten käy helposti niin, että mikään tahdo sopia: ”Ei tänne.” ”Katsotaan nyt vielä seuraava.” ”Olisi pitänyt mennä siihen edelliseen.” Ja niin edelleen… Tällä kertaa katsoin ravintolan valmiiksi jo tullessani satamasta hotellille. Erään ravintolan pizza-mainos osui silmiini ja päätin jo ohi kulkiessani käydä illalla siellä syömässä. Terassilla ei ole ketään muita asiakkaita kuin minä. Vain muutama vanha äijä istuu oven vieressä olevassa pöydässä. Se ei minua haittaa: olen syönyt täällä sen verran monta gyroa ja souvlakia ja muuta paikallista ruokaa, että nyt haluan pizzan.

Ostoskatu, Skiathos
Ihan hyvän pizzan ja oluen jälkeen käyn vielä syömässä jogurttijäätelön ja maleksin vähän aikaa pitkin katuja. Aurinko on jo laskenut ja pian alkaa olla pimeää. Käyn vielä hakemassa kaupasta puolen litran cokiksen ja pikkutölkin olutta ja ihmettelen kun yhteishinta on alle kaksi euroa. Olen tyytyväinen tähän päivään ja lämpimässä illassa, tai melkein jo yössä kävelen takaisin hotellille.


Sunnuntaiaamu alkaa vielä edellisen hotellin aamiaistakin vaatimattomammalla aamiaisella. Tarjolla ei ole paljon mitään, mutta sillä vähälläkin saan ainakin aamun nälkäni tyydytettyä ja tärkeintä on saada heti herättyä kahvia. Aamiaisen jälkeen kyselen vastaanotosta huoneen luovutuksen viimeistä kellonaikaa ja saan ystävällisen vastauksen: ”When do you want to leave?” ”You can keep your room as long as you want”. Tämä vastaus ratkaisee kerralla ison ongelman; nyt voin jättää osan tavaroistani hotellihuoneeseen, mennä uimaan ja palata sen jälkeen vielä käymään suihkussa ja vaihtamassa vaatteeni. Olen todella tyytyväinen tämän hotellin joustavuuteen ja kerron sen kiittelen sitä myös hotellin vastaanotossa.

Skiathos
Kävelen aamupäivän auringonpaisteessa hiljaisia katuja pitkin isommalle ostoskadulle. Huomaan suurimman osan pikku putiikeista olevan jo auki ja ostan ensimmäisestä kulmasta rantapyyhkeen (7,50€) ja aurinkolasit (7,50€). Ostokseni eivät ehkä ole laadulla pilattuja, mutta ne riittävät minulle nyt ihan hyvin. Isokokoinen rantapyyhe on niin ohut, että saan sen mahtumaan helposti reppuuni ja se on kevyt kantaa ja kalliita aurinkolaseja en uskalla edes ostaa hukattavaksi tai rikottavaksi. Ehkä kunnon aurinkolasit olisivat paremmat silmille, mutta nyt minua ei ainakaan häikäise ja voin ostaa uudet lasit heti jos nämä menevät rikki tai naarmuuntuvat tai jos ne hukkuvat. 

Poikkean ostoskadulta taas pienemmille kujille ja mutkittelen hiljalleen mäen ja kujien kautta kohti uimarantaa. Huomaan taas kerran kääntyväni usein sinne, minne kukaan muu ei käänny. Huomaan kulkevani kujia, joita kukaan muu ei kulje. Ja aika usein se kannattaa. Monilta nämäkin kujat jäävät varmasti näkemättä ja monen turistin tie kulkee vain ostospaikkojen, hotellin, ravintolan ja rannan välillä. Kävelen välillä vähän matkaa yhtä kapeaa kujaa ylöspäin ja toista alaspäin. Silloin tällöin pysähdyn ottamaan kuvia kauniista kukkaköynnöksistä.

Megalo Ammos, Skiathos
Kun pääsen keskustan laidalle olenkin jo melkein Megali Ammoksen uimarannalla. Kävelen rannalla ensimmäisenä olevan Cafe del Mar- kahvilan terassille ja tilaan taas kylmää kahvia. Kysyn samalla vielä uudestaan rantatuoleista ja tästä tarjoilija tekee (aivan oikeat) johtopäätökset ja saan kahvini pahvimukissa ja veden lasin sijaan muovipullossa. Otan siis kahvini ja vesipulloni ja laskeudun puisia portaita pitkin alas hiekkarannalle. Valitsen rantatuolin aivan tämän pienen alueen reunasta ja asetun sille mukavasti makuuasentoon. 

Päivä on todella kuuma ja aurinkoinen ja vaikka nautinkin lämmöstä ja auringosta, olen silti tyytyväinen rantatuolin yläpuolella olevasta, kaisloista tehdystä päivänvarjosta. Minun ei tarvitse katsella kelloa, koska olen rannalla jo kymmenen aikaan aamupäivällä ja laiva takaisin mantereelle lähteen vasta viiden jälkeen. Loppujen lopuksi tulen lojuneeksi rannalla peräti neljä tuntia ja ehdin käydä pari kertaa uimassakin. Vesi tuntuu lämpimältä ja olen molemmilla kerroilla pitkän aikaa vedessä. Internet näytti tällä alueella veden lämpötilaksi +19-20 astetta, mutta arvioin lämpötilan olevan ehkä jossakin +22-23 asteen välillä. Ranta on ihan kelvollinen hiekkaranta, joka syvenee sopivan nopeasti, niin että kymmenen metrin päässä rannasta pääsee jo hyvin uimaan.

Megalo Ammos, Skiathos
Juttelen rannalla pitkään vähän vanhemman miespuoleisen britin kanssa ja seistessäni siinä pitkän aikaa lähes samassa asennossa, onnistun polttamaan itseni auringossa ihan kunnolla. Onhan minulla aurinkorasvaakin mukana, mutta ei kai aikuinen mies nyt sellaisia käytä… No käyttää kyllä, mutta se on taas kerran pikkuisen liian myöhäistä... Kahden aikaan iltapäivällä pakkaan lopulta reppuni ja lähden kohti keskustaa. Uimarannalla käynti maksoi kolme euroa ja sillä rahalla sain kaksi pulloa kylmää vettä ja rantatuolin sekä aurinkovarjon. Vessat olisivat olleet tarvittaessa käytössä, mutta suihkua rannalla ei ollut. Suihkua en nyt kuitenkaan välttämättä edes tarvitse, koska palaan rannalta suoraan hotellille suihkuun ja vaihtamaan vaatteitani.

Skiathos
Lähdettyäni hotellista minulla on vielä pari tuntia aikaa kierrellä kaupungissa. Ensimmäiseksi menen syömään, koska hotellin aamupala oli todella onneton ja muuta en ole päivän aikana syönyt. Kävelen aivan sataman lähelle ja matkalla ohitan monta mukavan näköistä ruokapaikkaa, mutta pysähdyn kuitenkin vasta rannassa olevan El Greco- ravintolan terassille. Tämä ei ehkä ole kaikkein edullisin vaihtoehto, mutta nyt tarvitsen ruokaa, enkä jaksa nyt pohtia paikkaa sen enempää. Ajatuksenani oli syödä pastaa tai jotain paikallista ruokaa, mutta jotenkin ruokalistalla huomioni kiinnittyy sanaan ”lohi” ja niinpä syön vaihteeksi kalaa ja riisiä. Ateria maksaa hieman yli 12 euroa, joka täällä on ehkä hieman keskiarvoa kalliimpaa, mutta lohi on erinomaista. Myös palvelu on nopeaa, koska tähän aikaan päivästä kaikki taitavat olla rannoilla ja terassilla ei ole minun lisäkseni kuin pari ruokailijaa.

Skiathos
Laivaa odotellessani kipuan vähän korkeammalle kukkulalle kirkon juurelle. Ylös menevä ”polku” on vanhojen talojen välissä kulkeva todella kapea kuja, jonka varrella on kapeita portaikkoja ja tietysti täälläkin kauniita kukkia. Ja myös kulkukissoja. Täällä ei ole Larissan tapaan juurikaan kulkukoiria, mutta kissoja sitäkin enemmän. Tämä onkin hyvä ja turvallinen paikka kissoille, koska keskustassa ei ole oikeastaan lainkaan autoliikennettä. Ylös kirkolle menevä kuja on ehkä hienoin kuja, mitä täällä olen nähnyt. Ylhäältä kirkon kellotornin juurelta aukeavat hyvät näköalat merelle ja satamaan, Skiathoksen kaupunkiin ja vuorille. Alas kävelen toista kapeaa kujaa pitkin ja jatkan laivan odottelua mukavassa pikku puistossa pienen niemen rannalla.

Apollon Hellas, Skiathos
Palaan Volokselle Hellenic Seawaysin ”Apollon Hellas”- nimisellä laivalla. Laiva tulee Skopeloksen saaren suunnalta kovaa vauhtia satamaan, juuri ennen lähtöaikaa. Nopeasti se ajaa perä edellä kiinni laituriin; ihmiset ja autot ulos ja uudet ihmiset ja autot sisään. Mitään terminaaleja tai muita ihmeellisyyksiä ei tarvita, kaikki tapahtuu perän rampin kautta. 

Matka Volokselle tavallisella laivalla kestää noin kolme tuntia. Laivassa ei ole mitään suuria huvituksia: ei pallomerta, eikä tax-free- myymälää. Ei karaokea, eikä bingoa. Mutta ei myöskään humalaisia, eikä venäläisiä. Vain yksi kahvila keskellä laivan toista sisäkantta, siinä kaikki. Matkustajien keski-ikä on reippaasti alle 30 vuotta, ehkä lähempänä 20 vuotta, ja suurin osa heistä näyttää lojuvan tuoleilla ja sohvilla makuuasennossa ja monille näyttää uni maistuvan. Minä istun ja seison suurimman osan matkasta ulkokannella, koska minulle nämä merimaisemat ovat uutta ja ihmeellistä ja haluan katsella kauniin väristä merta ja upeita vuoria. Hienointa suomalaiselle ovat tietysti vuoret, joita ei Suomessa näe. Sääkin on oikein hyvä, joskin ihan loppumatkasta minun on kaivettava fleece päälleni.

Apollon Hellas, Skiathos
Juuri auringon laskiessa kauniin punaisena saavumme Voloksen satamaan. Kävelen hiljakseen lämpimässä, pimenevässä kesäillassa kohti juna-asemaa ja ostan matkan varrelta kioskista jäätelön. Istuskelen vielä jonkin aikaa penkillä rannalla, koska minulla ei ole kiirettä ja olen melko varma, että juna ei tänäänkään ole aikataulussa. Päästyäni asemalle huomaan olleeni oikeassa ja juna saapuu vasta Larissasta, kun sen olisi pitänyt jo lähteä kauan sitten. Paluumatka Larissaan menee pimeässä junan hytissä silmät puoliksi kiinni, parikymppisten nuorten juttuja kuunnellessa (kerrankin joku puhuu Englantia). Tämä mukava ja rentouttava pikku viikonloppuretki alkaa olla takana ja saattaa olla, että se ei edes jää viimeiseksi. 

Skiathos
Kreikanmatkailusta kiinnostuneille voisin vielä kertoa mitä tällainen matka maksaa. Meno-paluu- junalippu Larissasta Volokselle ja takaisin maksoi vain 5,80€. Junalla matkustelu täällä on todella halpaa. Halpaa ja epävarmaa… Todella epävarmaa… Hotelliyö merinäköaloilla Voloksella maksoi noin 60€ ja hotelliyö Skiathoksella 38€. Menomatka Skiathokselle nopealla aluksella maksoi 40€ ja paluumatka hitaammalla laivalla 20€. Kaiken kaikkiaan tämän reissun kustannukset olivat siis noin 160€ ja reissu oli todellakin koko rahan arvoinen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti