MATKALLA SENIGALLIAAN

Aloitan tämänkertaisen Italian matkan ja Summer Jamboree -katsaukseni taas tapojeni mukaan pitkällä alkukirjoituksella hieman asian vierestä; aloitan sen kirjoittamalla pari sanaa hieman ikävästä ja minulle hyvin henkilökohtaisesta ja arastakin asiasta: orja-lipusta… Ihan ensimmäiseksi on kyllä pakko todeta, että jotenkin kummallista, että tällaisesta asiasta pitää kirjoittaa vielä vuonna 2019… Johan tämä asia taputeltiin loppuun 1800-luvulla! Aivan kuten taputeltiin loppuun myös eräs toinen rotu-asia ja samanlaisen statuksen omaava lippu Saksassa 1940-luvulla.

Puhun nyt siis etelävaltioiden lipun (kuvitteellisesta) yhteydestä rockabilly-musiikkiin ja amerikkalaisiin autoihin. Hyvinkin kummallisia yhdistelmiä molemmat. Ehkä myös hieman lapsellisia ja naurettaviakin, jos asiaa katsoo yhtään objektiivisesti. Tässä orjalippu-asiassa kyseessä on vieläpä lippu, jolla ei ole minkäänlaista yhteyttä Eurooppaan ja siihen ei pitäisi olla oikeutta kenelläkään muulla kuin amerikkalaisilla. Etelässä asuvilla amerikkalaisilla (vaikka jokainen vähänkin asiaa seurannut tietää, että siellä ei lippuja näe ja ne vähät loputkin on pian hävitetty). On käsittämätöntä, että jotkut ihmiset kaukana Euroopassa haluavat omia tuon pahamaineisen lipun itselleen. Vaikka tarkemmin ajatellen, tuon lipun käyttö taitaakin kuulua enimmäkseen vain englantilaiseen ja ehkä myös saksalaiseen kulttuuriin…

Kyseisellä lipulla on yhtä vähän yhteyttä Eurooppaan kuin Rockabilly-musiikkiinkin. Sillä ei itse asiassa ole mitään tekemistä musiikin tai Rockabilly-kulttuurin kanssa.  Ei sitten ei niin mitään… Ja vielä vähemmän sillä on yhteyttä vanhoihin amerikkalaisiin autoihin. Ja ne, jotka pitävät sitä jonkinlaisen kapinan tunnusmerkkinä, voisivat paneutua asiaan hieman tarkemmin ja tutkia minkälaisesta ”kapinasta” siinä oikeastaan oli kyse… Ja jos ei mitään muuta halua asiasta ymmärtää, niin voisi ainakin ymmärtää sen, että kyseinen lippu on samalla FBI:n vihasymbolilistalla kuin hakaristilippukin… Se kertoo lipun statuksesta jo aika paljon. Kaiken tämän lisäksi ainakin itselleni tämä lippu tuo aina väistämättä mieleen kaikkein huonoimmat rockabilly-bändit ja kappaleet. Korvissa alkaa soimaan: ”Raju rockabilly paukkuu, päästä varpaisiin…” Lievä oksennuksen maku alkaa jo tuntua suussa…

(Kuvat voi suurentaa klikkaamalla)

Nyt kun tässä blogi-tarinassa on kyseessä Rock-tapahtuma Italiassa, voin onneksi suureksi ilokseni todeta, että Italiassa tämä lippu-asia ei ole tässä yhteydessä minkäänlainen ongelma. Se ei ole ongelma, koska lippuja ei yksinkertaisesti ole. Ei missään. Kenelläkään ei yksinkertaisesti ole mitään tarvetta tai edes halua heilutella etelänvaltioiden lippua tai kantaa sitä ommeltuna vaatteisiinsa. USA:n lippuja kyllä näkyy paljonkin ja se on jopa ihan tapahtuman teeman mukaista, mutta orjalipuista ei onneksi ole tietoakaan. Hienoa! Tänä vuonna yksi ainoa myyntikoju (todennäköisesti "jostain" Pohjois-Euroopasta?) yritti etelävaltioiden lippuja käyttää myyntikojunsa "somisteena" parina ensimmäisenä päivänä, mutta kolmantena päivänä nekin vähät oli poistettu ja tämän jälkeen näitä lippuja ei ollut onneksi enää missään näkyvillä.

Tähän loppuun vielä pari sanaa sieltä, mistä kaikki (musiikki ja kulttuuri, ja myös se lippu) on lähtöisin eli nämä kommentit etupäässä Atlantin takaa USA:sta, mutta osin myös Englannnista.
Viva Las Vegas 👍😎♥️:

"We understand that the Confederate Flag has, for many years, been adopted by some as a symbol of the rockabilly and roots music we all love. However, we also recognize that this same flag can cause offence as it is also used by race hate groups, and is on the FBI hate symbol list.

In view of this, we feel that everyone will agree that there is no need for it to be displayed at our rockin’ festivals and weekenders, which bring people together from all around the world, to celebrate our shared passion for music and lifestyle. Therefore, we ask you that at the following events, you do not display the confederate flag or any other flags/symbols that people may understandably find offensive. We thank you for your understanding."

Signed:
Tom Ingram (Viva Las Vegas)
Jerry Chatabox (Rockabilly Rave)
Guille & Vivi (Rockin Race)
Robin & Colette (Rhythm Riot) plus
Atomic Vintage Festival (UK)
Mark McDonagh (Viva East)

”Vintage Mind. Vintage Soul. No Racism. No sexism. No Homophobia.”
No hate… Just having fun all together…

Juuri tästä Italian Summer Jamboreessa on kyse. Rentoa hauskanpitoa ilman mitään ylimääräisiä jännitteitä tai harmin aiheita. Kymmenet tuhannet ihmiset nauttimassa hyvästä musiikista, siihen liittyvästä kulttuurista ja kesäisestä Italiasta. Leppoisasti ja kaikki sulassa sovussa keskenään.

----------------------------------------------------

Ja sitten itse asiaan… Siihen iloiseen, rentoon ja kaikin puolin mukavaan Senigallian Summer Jamboree -tapahtumaan. Tapahtumaan, joka kestää kaikkiaan peräti 12 päivää ja jossa suurin osa tapahtumista on ilmaisia! Tapahtumaan, jossa vierailee kymmeniä tuhansia ihmisiä joka vuosi! Tapahtumaan, jossa poliisia ja järjestysmiehiä ei käytännössä tarvita lainkaan. Tapahtumaan, jossa voi halutessaan kätevästi yhdistää festarit, rantaloman sekä tutustumisen Italian kulttuuriin ja historiaan ja kauniisiin maisemiin sekä kaupunkeihin. Yksinkertaisesti: ”The Hottest Rockin’ Holiday on Earth!”

Tapahtuma järjestettiin nyt jo 20 kertaa. Itselleni tämä vuosi oli jo neljäs kerta Senigalliassa. Ensimmäisen kerran kävin täällä poikani kanssa vuonna 2013 ja sen jälkeen yksin vuonna 2014. Tämän jälkeen olikin sitten pieni tauko ja tauon jälkeen tämä vuosi oli jo toinen perättäinen vuosi vaimoni kanssa. Yhdelläkään kerralla rahat tai aika eivät ole riittäneet koko 12 päivän juhlimiseen, vaan käynnit ovat olleet 2-4 päivän mittaisia. Yhtenä vuonna olemme olleet majoittuneena kaiken keskelle Senigalliaan ja kolmena vuonna Ancona on ollut meidän ”tukikohtamme” juhlien ajan. Ancona on hyvä paikka yöpymiseen, sillä hotellien hinnat ovat vain murto-osa siitä, mitä Senigalliassa joutuu maksamaan. Pre-Party -päivinä Senigalliasta joutuu ikävä kyllä lähtemään jo 11 aikoihin, mutta varsinaisen tapahtuman käynnistyttyä tällä välillä kulkee vielä myöhään yöllä Summer Jamboree -erikoisjuna. Junamatka kestää noin 20 minuuttia.

Aluksi suunnittelimme paikalle päästäksemme lentoa Ranskan Nizzaan ja siirtymistä sieltä pikkuhiljaa junalla kohti Senigalliaa, matkan varrella pysähdellen, mutta taloudellisista syistä johtuen jouduimme jättämään tämän vaihtoehdon tuleville vuosille. Sen sijaan lensimme todella edullisella Norwegianin suoralla lennolla Helsingistä Roomaan muutamaa päivää ennen festarien alkua. Kaksi lentolippua maksoi yhteensä 130 euroa! Paluulennot tehtiinkin sitten USA:n suuntaan eli palasimme Roomaan ja sieltä Oslon kautta Norwegianin lennoilla Floridan Ft. Lauderdaleen. Näistä lentomatkoista kirjoitan tarkemmin erikseen; varsinkin EuroAtlanticin museokonematkasta Roomasta Osloon (EuroAtlantic Airways: In my ranking the worst airline in the world, never again…). Norwegianin puolesta kaikki sujui hyvin, mutta tämä heidän käyttämänsä portugalilainen ”wet lease” oli elämäni huonoin lentokokemus. Menomatka Helsingistä Roomaan oli siis todella edullinen, mutta lennoista Italian ja USA:n välillä saimmekin sitten maksaa kunnon kesälomahinnan.

Ensimmäisen yön vietimme Roomassa. Kaksi seuraavaa Firenzessä ja sitten neljä yötä Anconassa. Viimeiseksi yöksi siirryimme vielä takaisin Roomaan. Matkan pituudeksi tuli siis kahdeksan yötä ja yhdeksän päivää. Hotellit valitsimme hinnan ja sijainnin mukaan, mutta tarkoituksella yritimme taas valita hieman erikoisempia hotelleja ja melko hyvin siinä onnistuimmekin. Sijainnin yritimme valita kompromissina juna-aseman ja kaupungin keskustan suhteen. Hotellien hinnat vaihtelivat 70-100 euron välillä ja kaikkiin huonehintoihin kuului myös aamiainen. Valitsimme tarkoituksella hotellit, joissa huonehintaan kuului aamiainen. Näin saimme kävellä aamulla valmiiseen pöytään syömään, eikä aikaa tarvinnut kuluttaa aamiaisen etsimiseen.

Siirtymiset Italiassa hoituivat jo totuttuun tapaan junilla. Tämä on omasta mielestäni erittäin suositeltava tapa liikkua Italiassa ja olenkin ehtinyt elämäni aikana reissata tuhansia kilometrejä Italiassa junalla. Junayhteydet ovat erinomaiset, vuoroja on paljon ja hinta on todella edullinen nopeita junia lukuun ottamatta. Jos laskemme koko reissun yksittäiset junamatkat alkaen siirtymisestä Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja päättyen junamatkaan Ft. Lauderdalesta West Palm Beachille, teimme tämän reilun viikon matkan aikana kaikkiaan 20 junamatkaa. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että ostimme yhteensä 40 junalippua! Italiassa teimme yhteensä 18 junamatkaa.

Senigalliassa ei rahaa sitten paljon kulunutkaan. Mitä nyt vähän ruokaan ja juomisiin ja jotain tuli myyntikojuistakin ostettua. Kaikki musiikkiesitykset olivat ilmaisia ja poikkeuksellisesti myös linnaan, Rocca Roverescaan tutustuminen oli ilmaista. Kaiken kaikkiaan matka ei ollut mitenkään hirveän kallis, joskin rahaa tietysti kuluu jo siinä, kun käy joka päivä ”ulkona syömässä”. Toki, jos laskisin kaikki kulut yhteen, lentoliput, junamatkat, hotellit ja syöminen ravintoloissa, niin tokihan tuollaiselle matkalle jonkin verran hintaa kertyy, mutta toisaalta taas saimme sille rahalle aivan valtavan paljon vastinetta.

Omat Senigallia Summer Jamboree videot 2019