PALUU ROOMAAN

Palasin takaisin Floridaan tiistai-iltana hieman reilu viikko sitten. Ensimmäiset päivät täällä ovat olleet hyvinkin normaaleja ”normipäiviä”: tavallista kotielämää kuten ennenkin, lenkkeilyä hyväksi havaitulla lenkkipolulla Lake Catherine Parkissa, ruokaostoksia lähimmässä Walmartissa, vähän rantaelämää Singer Islandin rannalla ja paljon autossa istumista.

Perjantaina kävimme myös jonkin matkaa pohjoisessa sijaitsevassa Stuartin kaupungissa olleilla Martin County Fair -markkinoilla, jotka muistuttivat minua kovasti lapsuuden maatalousnäyttelyistä (käytettiinköhän niistä sitä nimeä?). Me menimme sinne oikeastaan lapsen ehdoilla eli suurin osa pitkästä perjantai-illasta kului tapahtuman huvipuistoalueen puolella. Itse asiassa se tuntui muutenkin olevan se pääasia, ainakin yleisölle. Paikalle oli tuotu melkoinen määrä erilaisia kieputtimia ja vemputtimia ja ravistimia ja täristimiä ja täytyy sanoa, että osa niistä oli niin hurjia, että minulla ei ollut niihin mitään asiaa. Paljon löytyi onneksi myös sellaisia keskihurjia laitteita, joista jopa minä nautin. Itse maatalous- ja markkinaosuutta emme paljon ehtineet katsella, mutta possuaitaukset sentään kiersimme ennen lähtöä. Markkinoilla olisi ollut myös muita maatilaeläimiä ym. aiheeseen liittyvää, mutta niihin meillä ei enää jäänyt aikaa.

(Kuvat voi suurentaa klikkaamalla)

Sunnuntaina lähdimme pitkästä aikaa ajelulle Palm Beach Countyn ”pääkaupungin” West Palm Beachin keskustaan. Jätimme auton parkkiin kaupungin kahden keskusalueen väliin, jotta voisimme helposti poiketa kävellen molemmilla alueilla. Kävelimme ensin City Placelle, joka on toinen näistä keskuspaikoista. City Placen läpi kulkevaa Rosemary Avenueta ollaan kovaa vauhtia muuttamassa kävelykaduksi ja vielä tällä hetkellä se on melkoinen työmaa. Ohittaessamme suljettua Macy’s tavarataloa muistin, että rakennus on nyt tyhjäksi jäätyään pyhitetty taiteelle ja päätimme käyvä katsomassa mitä sisällä on. Tässä ”Culture Lab” -rakennuksessa oli jonkinlaisena vaihtuvana näyttelynä käsittämättömän kallis ”Downtown Abbey” -näyttely. Pääsylippu olisi ollut 35 dollaria ja se olisi ollut täysin helmiä sioille, koska meistä kumpikaan ei ole seurannut tv-sarjaa. Suurin osa rakennuksesta oli kuitenkin ilmaista ”Culture Labin” nykytaiteen näyttelytilaa ja vaikka teoksia ei ollut kovin montaa, niin ainakin itse pidin suurimmasta osasta paljonkin. Hienoimpana teoksena omasta mielestäni parhaiten jäi mieleen lattiaan ”uponnut” Chevy truck, jonka lavalta pudonneet tavarat olivat myös uponneet lattiaan. Myös interaktiivinen, kameran ja tietokoneohjelman avulla toteutettu seinällä roikkuva ”maalaus” oli oikein hieno ja huomiota herätti myös mieletöntä vauhtia pyörinyt konttorituoli. 

Kiertelemme vielä City Placea ympäri ja kävelimme sitten noin 5 minuutin matkan Clematis Streetille, joka on kaupungin keskustan toinen keskuspaikka. Päätimme iltamme keskustassa Grease -ravintolan hampurilaisiin ulkoterassilla. Itse välttelen McDonaldsia varsinkin USA:ssa viimeiseen asti, mutta tällä kertaa poikkesimme vielä Okeechobee Boulevarin ”Mäkissä” kahvilla ja jäätelöllä ja halusin samalla näyttää vaimolleni sisällä olevat kiihdytysautot ja Nascar-autot. McDonaldsin sponsoroimat, esille laitetut vanhat kiihdytyautot ovat molemmat aivan maailman kärkitiimien autoja: lattialla on Cruz Pedregonin nitro funny car ja katossa roikkuu Cory McClenathanin nitro (Top Fuel) dragster. Muutenkin tämä McDonalds poikkeaa peruslinjasta ja se on sisustettu 50-luvun dinerin tyyliin.

Kiehtovin asia tämän viikon ajalta on kuitenkin se, että kuulemamme huhut takapihan järvessä (suomalaisittain sanoisin lampi, tekolampi) nähdystä alligaattorista ovat osoittautuneet todeksi ja nyt olemme saaneet seurailla uuden takapihan kaverin toimia päivittäin. Tällä suljetulla ja aidatulla alueella, kaikkien näiden talojen ja teiden ja ihmisten keskellä on tosiaankin alligaattori. Ei se täällä mitenkään mahdottoman erikoista ole, mutta nyt kun se on omalla pihalla, niin onhan se pikkuiseen ”jännää” ja hienoa. Tämän vielä kasvuiässä olevan alligaattorin voi usein nähdä lipumassa hiljaa pitkin lammen pintaa. Välillä se pysähtyy, eikä näkyvissä ole paljon muuta kuin silmät. Toisinaan sen voi nähdä makailemassa aivan vesirajassa kuivalla maalla ja olen nähnyt sen makaamassa myös naapurin nurmikolla. Meidän asunnossamme on ruokailutilassa iso lasinen liukuovi, josta pääsee patiolle ja takapihan kapealle nurmikkoalueelle. Nurmikkokaistaleen reunasta alkaakin sitten jo lampi ja nyt jo useamman kerran olen seuraillut alligaattorin uintia ruokapöydässä istuen.

Nyt päätän kuitenkin täältä tähän… ja palaan takaisin Roomaan ja viime kesään.

--------------------------------------

Heinäkuun viimeisenä sunnuntaina lennämme Norwegianin suoralla lennolla Helsingistä Roomaan, Fiumicinon -lentokentälle. Lennoissa ei ole sen enempää kommentoitavaa tai kuvailtavaa: tuttua perus-Norwegiania, varmaa ja helppoa ja perillä jotakuinkin silloin kun luvattiinkin. Olin tosin nähnyt Helsingin lentokentällä Norwegianin uusia Boeing B737 MAX -koneita ja toivoin meidän pääsevän sellaisen kyytiin, mutta siistejä ja melko uusia koneita nämä vanhemmatkin ovat. Fiumicinon lentokentältä (Leonardo da Vinci) siirrymme sujuvasti ja mutkattomasti ”Leonardo Express” -junalla Roomaan Terminin asemalle. Ulkona paistaa aurinko ja todella kuuma kesä on kuuma myös Italiassa. Ja kuuma on myös Terminin aseman metrotunneleissa, kuten aina tähän aikaan vuodesta. Ihmisiä on niin paljon kuin käytäville mahtuu ja matkalaukkujen raahaaminen tuntuu hieman työläältä ihmismassojen keskellä, kuumissa tunneleissa. Siinä ”hässäkässä” ajelemme huomaamattamme jo pikku pätkän väärällä metrolinjallakin, mutta erehdys ei ole suuren suuri ja se on nopeasti korjattu. Sen sijaan ihmettelen kovasti virheen tapahtumista, koska Rooman metrolinjoja totuin käyttämään jopa työmatkoilla aamuin illoin muutama vuosi sitten. Pian olemme joka tapauksessa Spagnan asemalla niin kuin pitikin ja sieltä kävelemme reilun kilometrin matkan hotellillemme.

Olemme valinneet hotelliksemme keskitasoisen Antica Dimora Delle Cinque Lunen. Minulla ei ole mitään aikaisempaa kokemusta hotellista, vaan valinta on tehty yksinomaan hotellin nettisivujen perusteella. Tämä hotelli sijaitsee noin kahden minuutin matkan päässä Piazza Navonalta, hyvin lähellä Tevereä tai Tiber-jokea. Hotelli on juuri sitä mitä halusimme: tyyliltään vanhanaikainen ja romanttinen, värivalintoineen jopa hieman erikoinen. Tämä hotelli on myös yksi niistä Italian hotelleista, jotka eivät koreile turhilla kylteillä ja neon-valoilla; ulkona on vain pienen pieni kyltti oven pielessä. Sellainen, josta helposti kävelee hotellin ovea huomaamatta ohi. Saatuamme tavarat huoneeseemme lähdemme saman tien ulos iltakävelylle.

Kävelemme ensimmäiseksi Piazza Navonalle, joka on siis aivan hotellin vieressä. Kävelemme pitkin tätä vanhaa stadionin pohjaa ja ihailemme vanhoja, barokkityylisiä palatseja ja upeita, Berninin ja muiden taitureiden suunnittelemia suihkulähteitä. Jatkamme kävelyretkeä pikku kujien kautta melko lähellä sijaitsevalle Piazza della Rotondalle. Piazza della Rotondasta ja sillä sijaitsevasta Pantheonista olen kuullut kerrottavan, että kun se tulee näkyviin talon kulman takaa, moni ihminen kokee ikään kuin jonkinlaisen suuren uskonnollisen elämyksen ja pakko on tunnustaa, että vaikka olen sen saman näyn nähnyt kymmenet kerrat, niin silti se taas pitkästä aikaa sykähdyttää. Pantheonin lisäksi aukiolla on suihkulähde, jonka keskellä on yksi roomalaisten Egyptistä tuomista obeliskeista. Tänään katselemme Pantheonia, kaikkien jumalien kirkkoa, vain ulkoa ja matkamme jatkuu kohti Campo de' Fioria, alueen toista, hieman ”mustempaa” aukiota kohden. Matkan varrella pysähdymme kuitenkin syömään illallista sattumanvaraiselle terassille jossakin Pantheonin takana. Ensimmäisenä iltana syömme alkupaloiksi Prosciutto e Melonea ja pääruoaksi valitsemme pitsaa.

Jo ensimmäisenä iltana Rooma saa meidät valtaansa. Minun näkemistäni kaupungeista Rooma ja New York taistelevat hienoimman kaupungin asemasta, vaikka toisaalta ne ovat niin erilaisia, että ne painivat aivan eri sarjoissa. Joka tapauksessa Ikuisessa Kaupungissa on ollut aina jotain erityistä ja tunnen sen edelleen, vaikka olen kaupungin joskus perinpohjin kolunnut ja viettänyt siellä paljonkin aikaa. Myös vaimoni ihastuu kaupunkiin ensi silmäyksellä ja tuskin maltamme mennä nukkumaan kun kaikki on niin ihastuttavaa ja kiinostavaa; nuo kapeat kujat, satoja vuosia vanhat rakennukset, upeat aukiot, kirkot, ihmiset...

Kuvia tältä matkalta: ensimmäiset päivät Roomassa

Pieni matkavideo (1.-2. päivä)