VACANZE ROMANE

Jatkan edelleen viime kesän yhdeksän päivän Italian reissun tarinoiden kirjoittelemista Floridasta käsin. Floridaa koskien olen nyt viime viikkoina pitänyt valokuvablogia facebookissa (vain kavereille) ja sen vuoksi en nyt kirjoittele ainakaan juuri tällä hetkellä amerikankuulumisista sen enempää täällä. Jo aikaisemmin olen kertonut tämän Italian reissun Senigallian osuudesta ja edellisestä kirjoituksessa kerroin ensimmäisestä matkapäivästä. Nyt on aika jatkaa toiseen päivään helteisessä Roomassa.

----------------------------------------------

Toinen matkapäivämme, maanantai 30.7.2018 alkaa aamiaisella hotellin kattoterassilla. Ollakseen italialaisen hotellin aamiainen, se on ihan kohtuullisen hyvä. Valikoimasta löytyy paljon muutakin kuin vain makeita croissanteja… Myös näköalat ovat aivan mahtavat! Hotellin katolta avautuu upea maisema ympäri Rooman. Sieltä voi hyvin nähdä monet tutut kohteet eri puolilla kaupunkia. Hieman ahdas tämä kattoterassi on, mutta hyvin kaikki sinne kuitenkin mahtuvat, eikä kenenkään tarvitse kääntyä ovelta pois. Aurinkoisena aamuna tämä on todella hieno paikka syödä aamiaista, kunhan muistaa varoa ruokaa varastelevia lintuja…

Olemme jo edellisenä iltana päättäneet, että ensimmäiset kohteet maanantaina olisivat Colosseum ja mahdollisesti myös Forum Romanum, jos vielä jaksaisimme. Jo aamulla on selvää, että päivästä on tulossa todella kuuma… Aloitamme matkamme kohti Colosseumia ja niin tänä ensimmäisenä aamuna kuin muinakin päivinä, myös siirtymiset paikasta toiseen ovat osa Roomaan tutustumista ja siksi valitsemme välillä suorien reittien sijasta jotain muuta. Kävelemme tällä kertaa ensin Piazza di Spagnalle ja otettuamme pari pakollista turistikuvaa Espanjalaisten portaiden ja Trinita dei Montin kirkon edessä matkustamme vieressä olevalta Spagnan asemalta metrojunalla Terminin asemalle. Terminin päärautatieasemalla vaihdamme metrojunaa ja jäämme sitten lopulta pois Colosseumin asemalla. Olen itse nähnyt Colosseumin ensimmäistä kertaa juuri näin: nousten metro-asemalta ylös, jolloin koko komea rakennus on yhtäkkiä aivan nenän edessä oven ulkopuolella. Nyt haluan antaa vaimolleni tämän saman kokemuksen.

Colosseumin sisään on valtavan pitkä jono, mutta netin kautta varattujen ja maksettujen ja edellisenä iltana Terminiltä lunastettujen Rooma-passien avulla pääsemme ohittamaan jonot. Tai ainakin melkein… Totta puhuakseni pääsemme vain lyhyempään jonoon. Ilman Rooma-passeja jonotus olisi kuitenkin ollut lähes toivonta puuhaa, niin pitkä se varsinainen jono on, mutta tämä lyhyempi jono liikkuu melko nopeasti ja pian olemme jo sisällä. Ihan kommelluksitta emme kuitenkaan sisään selviä, vaan joudumme hetken ihmettelemään turvatarkastuksessa työskentelevän vartiointifirman työntekijän täysin käsittämätöntä kiukunpurkausta… Syystä, joka jää meille epäselväksi. Hyvin epäkohtelias hän kuitenkin on. Loppu Colosseumiin tutustuminen sujuukin sitten paremmin ja mukavammissa merkeissä. Olen käynyt täälläkin sisällä ennenkin, mutta kyllä tämän valtavan tappoareenan näkeminen hätkähdyttää vieläkin. Yritän kuvitella tätä melkein 2000 vuotta sitten rakennettua Flaviusten amfiteatteria mielessäni ja ajatella miltä täällä näytti kun katsomo oli täynnä toogaan pukeutuneita, meluavia ihmisiä ja areenalla mylvivät leijonat ja kuolevat gladiaattorit makasivat maassa. Rooman historia on ollut paljon muutakin kuin hienostunutta sivistystä. Kymmeniä tuhansia tapettuja eläimiä ja ihmisiä on kannettu pois tältä areenalta ja kaikki vain siksi, että ihmiset halusivat nauttia muiden kärsimyksestä ja verenvuodatuksesta.

Colosseumilta jatkamme matkaa Trajanuksen riemukaaren kautta Palatinon (tai Palatiumin tai Palatinuksen) kukkulalle ja Forum Romanumiin. Rooma-passiin kuuluu kaksi ilmaista sisäänpääsyä museoihin, mutta Colosseum ja Forum Romanum lasketaan vain yhdeksi, vaikka ne ovatkin aivan eri kohteet ja sijaitsevat erillään toisistaan. Palatinon kukkula on yksi Rooman alkuperäisistä seitsemästä kukkulasta ja siellä on asunut Rooman ylimystöä ja hallitsijasukuja. Myös luola, josta susi uskomuksen mukaan löysi Romuluksen ja Remuksen sijaitsee tällä kukkulalla. Kiertelemme kukkulaa ulkoilmassa ja käväisemme sisällä myös museossa, jonne pääsemme Rooma-passilla. Sen sijaan Augustuksen palatsin jäänteet jäävät tällä kertaa käymättä: käytäntöjä on muutettu niin, että joihinkin paikkoihin pääsee sisään vain jonkinlaisilla ”super-lipulla”. Helteinen päivä alkaa uuvuttaa meitä ja ilman Augustuksen palatsiakin meillä on vielä edessämme paljon nähtävää. Suuntaamme kukkulalta alas Forum Romanumin, muinaisen Rooman ydinalueen puolelle.

Palatinon kukkulalla saamme ensikosketuksen myös hyvin negatiiviseen asiaan. Kiukkuisen vartiomiehen lisäksi tähän ensimmäiseen päivään kuuluu toinen, vielä paljon paljon pahempi tapaus tai ilmiö… saksalaiset huligaanit! Saksalaiset huligaanit, jotka ovat jollakin kummallisella nuorten ”kristillisellä” leirillä. Heitä on kaupungissa (kuten samana iltana tulemme huomaamaan) tuhansittain! He tukkivat marssiessaan kaupungin kadut ja täyttävät ilman järkyttävällä melusaasteella huutaessaan iskulauseitaan. He riehuvat ja huutavat, jopa paikoissa, jotka ovat historiallisesti arvokkaita paikkoja. Heillä ei ole minkäänlaisia käyttäytymistapoja ja he eivät ole millään tavalla valvojiensa hallinnassa. Voi olla rumasti sanottu, mutta sanon rehellisesti, että tämä toiminta tuo mieleeni vanhoissa filmeissä näkemäni, kadulla marssivan Hitler Jugendin… Ja vielä moneen kertaan näiden päivien aikana joudun hammasta purren miettimään, että se, mitä tapahtui 1920-1940 -luvuilla ja mistä se kaikki alkoi, ei tainnut olla vain sattumaa… Anteeksi nämä ajatukset, mutta näin ne mietteetvain kulkivat.

Palatinon ja Forum Romanumin kierrettyämme kävelemme hotellille leveän Via dei Fori Imperialen kautta. Pysähdymme valtavan valkoisen palatsin, Monumento a Vittorio Emanuele II Altare della Patrian, edessä. Tätä "kuninkaanlinnaa" kuulemma haukutaan myös kirjoituskoneeksi ja hääkakuksi. Omasta mielestäni se on kuitenkin kaunis ja vaikuttava, vaikka sitä liiasta mahtipontisuudesta haukutaankin. Teemme vielä pienen mutkan ja Area Sacra, Largo di Torre Argentinan kautta. Paikka on sama, missä Julius Caesar murhattiin, mutta enemmän kuin rauniot, meitä kiinnostavat nyt monien raunioiden näkemisen jälkeen alueen kissat. Samassa kuopassa, mistä löytyy muinaisen Rooman raunioita ja Caesarin murhapaikka, löytyy myös kulkukissakoti ja kissoja näkee siellä täällä raunioiden keskellä.

Toisena iltana saamme myös meille luvatut ”tervetulo-drinkit” eli lasilliset Proseccoa hotellin kattoterassilla. Proseccot juotuamme lähdemme vielä iltakierrokselle ja määräpäänä on Fontana di Trevi, yksi maailman upeimmista suihkulähteistä. Mutkittelemme kujia pitkin Pantheonin kautta tälle kuuluisalle suihkulähteelle, jonka edessä oleva aukio on tänään niin täynnä ihmisiä, että en ole koskaan nähnyt siellä niin paljon väkeä! Tämä on yksi Rooman suurimmista nähtävyyksistä ja suihkulähteen edessä oleva aukio on melko ahdas. Muistelen sitä yhtä kertaa marraskuisena aamuna, kun seisoin lähteellä yksin. Ahtaudumme kuitenkin väkijoukon lävitse ja käymme heittämässä kolikkomme suihkulähteeseen. Jälleen kerran paluu Roomaan on taattu... Ilta on melkein yhtä kuuma kuin oli päiväkin, mutta suihkulähteen veden äärellä ilma tuntuu hieman viileämmältä ja mukavammalta.

Fontana di Treviltä lähdemme pientä kujaa pitkin kohti Via del Tritonea ja tällä kujalla olevassa matkamuistomyymälässä sattuu päivän kolmas ”kommellus”. Myymälässä työskentelevä kiinalaispoika tuijottaa meitä todella epäkohteliaasti ja seuraa meidän perässämme kuin hai laivaa Hän tarkkailee jokaista liikettämme vihaisesti mulkoillen, mutta tekee kuitenkin jonkun ison virheen, kun hän kuvittelee meidän varastaneen jotain liikkeestä! Kun hän tulee kysymään mitä laitoimme taskuihimme saan sellaisen latvaräjähdyksen, että en muista aikoihin moista sattuneen. Lyömme ostoskorissamme olleet tavarat pojan käteen ja manaten koko liikkeen poistumme ulos kujalle. Tämä oli kyllä kaikin puolin asiatonta ja epäkohteliasta käytöstä. Liikkeen nimeä en enää muista, mutta se on kiinalainen krääsäkauppa via del Lavatoren varrella, kadun pohjoispuolella, Fontana di Trevin ja Piazza Barberinin välillä. Kiertäkää kaukaa…

Tähän ensimmäiseen päivään mahtui siis useampikin ikävä asia, mutta se ei meitä lannista ja lopulta käykin niin, että tähän ne vastoinkäymiset tällä matkalla sitten loppuivatkin (saksalaisia lukuunottamatta; he riehuivat ja aiheuttivat pahaa mieltä ja ärtymystä Roomassa koko ajan ja joka paikassa). Selvittyämme vihaisina ja harmistuneina ulos kiinalaisesta matkamuistomyymälästä kävelemme koko tapauksen pian jo unohtaen Via del Tritonen toiselle puolelle katsomaan minun (lyhytaikaista) kotioveani Via Zucchellilla. Sieltä jatkamme matkaa Piazza Barberinille ja käymme myös pikaisesti Via Venetolla sijaitsevassa Rooman Hard Rock Cafessa. Tälle päivälle on kertynyt kävelyä enemmän kuin tarpeeksi, mutta jaksamme silti vielä kiertää ennen hotellille palaamista Trinita dei Montin kirkon kautta Espanjalaisille portaille ja Piazza di Spagnalle. Sitten onkin jo lopulta aika vaeltaa syömään myöhäistä illallista jonnekin, jonkun kujan varrelle ja sen jälkeen kävelemme enää hotellille pimeässä ja kuumassa Rooman yössä.

Kuvia tältä matkalta: ensimmäiset päivät Roomassa

Pieni matkavideo (1.-2. päivä)