Elokuu on jo vaihtunut syyskuuksi ja huomasin juuri, että tämä taisi olla minun koko elämäni ensimmäinen kesä kun en käyttänyt shortseja kertaakaan koko kesänä. Ehkä ihan kesän lopulla olisi ollut pari päivää, jolloin olisi voinut pukeutua shortseihin, mutta ne nyt sitten jäivät kaappiin koko kesäksi. Kesäkuussa mietin itsekseni, että ainoa ero minun talvi- ja kesäpukeutumisessa on se, että kesällä minulla on nahkatakin vetoketju auki... Onneksi elokuu kuitenkin tuli ja pelasti sen, mitä nyt enää pelastettavissa oli...
Seuraavaan matkaan on nyt aikaa noin kuukausi, mutta siitä ei sen enempää tällä kertaa; tuosta tulevasta matkasta olen "suuret linjat" kertonut jo kahdessa edellisessä blogikirjoituksessa. Nyt taas vuoteen 2014, Kreikkaan ja Kreikan saarille.
--------------------------------------
SKIATHOS
|
Flyingcat 6 & Apollon Hellas, Volos (Kuvat voi suurentaa klikkaamalla) |
Perjantaina 23.5.2014 lähden pienelle viikonloppureissulle. Jo
tänne tullessani ajattelin, että haluaisin Ateenan lisäksi käydä ainakin
Skiathoksen saarella, koska se olisi niin lähellä, enkä ole koskaan käynyt
Kreikan saarilla. Varasin torstaina illalla puolittain hetken mielijohteesta
laivaliput saarelle ja samalla hotellin Volokselta perjantain ja lauantain
väliselle yölle ja toisen hotellin Skiathokselta lauantain ja sunnuntain
väliselle yölle. Olin alun perin ajatellut tehdä pikku retken vasta myöhemmin kesällä,
mutta nyt minun oli pakko keksiä torstaina jotain tekemistä viikonlopuksi,
koska minulla oli ollut täällä jo aivan liian monta puuduttavaa ja tylsää
viikonloppua. Pikaisen päätöksen tekemistä helpotti se, että säätiedotus
lupaili viikonlopulle lähes +30 asteen lämpötiloja ja aurinkoa.
Päästyäni töistä teen pikaisen kierroksen hotellilla ja noin
15 minuutin päästä olen jo matkalla. Kävelen parisataa metriä taksitolpalle ja
hyppää siinä taksin kyytiin. Matka alkaa sillä, että vetäessäni melkolailla reissussa rähjääntyneen taksin oven kiinni,
ovenkahvan kehys lentää lattialle ja sitä seuraa kuljettajan juputus ja yritys
saada takaoven kahvan kehys paikalle etupenkillä istuen… Matka jatkuu vähän
samoissa merkeissä: Ensin seison lähes puoli tuntia jonossa rautatieaseman
lippuluukulla, vaikka edessäni ei ole kuin muutama ihminen. Joka ainoan ihmisen
on näköjään jäätävä selittelemään ja tinkaamaan luukulle; kukaan ei voi vaan
sanoa minne on menossa ja mihin junaan haluaa liput, vaan jokainen asiakas
käy luukulla pitkät keskustelut myyjän kanssa. Olen lopulta laiturilla hieman
ennen junan lähtöaikaa, mutta kiirettä ei ole, koska junaa ei näy missään.
|
Larissa |
Seisottuani muiden ihmisten kanssa puoli tuntia laiturilla,
tulee lopulta Kreikan kielinen kuulutus ja sen jälkeen alkaa melkoinen hälinä…
Kysyn lopulta lähellä seisovalta mieheltä mitä kuulutuksessa kerrottiin ja hän
sanoo seuraavan junan lähtevän tunnin ja 50 minuutin päästä! Kuulemma jokin
tekninen vika. Niinpä minä vietän perjantai-iltana kaikkiaan yli 2,5 tuntia Larissan
juna-asemalla… No, otan kreikkalaisen asenteen ja kävelen alikulkutunnelin
kautta takaisin asemarakennukselle, istun kahvilan pöytään ja tilaan freddo
cappuccinon… Käytännössä yksi junavuoro jää kokonaan ajamatta ja seuraava
vuorokin lähtee liikkeelle yli kymmenen minuuttia myöhässä, mutta loppujen lopuksi
olen kuitenkin matkalla kohti rannikkoa.
|
Junamatkalla Larissasta Volokseen |
Kun tulemme Larissan kaupungin alueelta sitä ympäröiville
valtaville pelloille, on jo hieman hämärää. Jossakin peltojen takana näen
kuitenkin vielä kevyen usvan peitossa vuorien huiput. Juna on viimeistä paikkaa
myöten täynnä ja puolimatkassa vaunussa alkaa jokin käsittämätön kalabaliikki.
Vanhempi, hyvin epäsiistin ja epämiellyttävän oloinen mies ilmiselvästi valittaa jotakin parikymppisille nuorille, mutta minulle
koko hässäkkä jää (onneksi) harvinaisen epäselväksi. Hyvinkin usein täällä on
todella tyytyväinen, kun ei ymmärrä mitä ihmiset puhuvat... Hieman ennen
Volokselle saapumista vaunun täyttää aivan uskomattoman kamala, ihan suoraan
Suomeksi sanottuna, paskan haju. Toivon mielessäni, että tuo haju tulee auki
olevasta ikkunasta, vaikka jostakin sikalasta, eikä kaupungista itsestään tai junan sisältä.
|
Kipseli-hotelli, Volos |
Kun vajaan tunnin matkan jälkeen saavumme Volokselle on jo
pimeää. Saan siis heittää mielestäni ne haaveet, että olisin saanut katsella
merta ja auringonlaskua omasta hotellihuoneestani. Kävelen pimeässä, mutta
todella lämpimässä illassa siihen suuntaan, missä arvelen hotellin olevan.
Hetken ehdin jo katua sitä, että en ole tarkemmin katsonut missä hotelli on;
minulla ei ole mukanani kuin hotels.comin varauspaperissa oleva tulitikkuaskin
kokoinen kartta. Käveltyäni hetken totean tuon googlen kartan lisäksi täysin
virheelliseksi. Hotelli ei todellakaan ole siinä kohdassa, mikä näkyy tuolla
pikkuruisella kartalla. Pienen kävelyn jälkeen löydän kuitenkin lopulta
hotellin.
Rantakadulla keskellä vilkkainta iltaelämää oleva Kipseli-hotelli
osoittautuu todella hyväksi valinnaksi ja oikeastaan tässä kohdassa koko reissu
kääntyy kaikin puolin positiiviseksi alun pikku vaikeuksien jälkeen. Huoneeni
on viidennessä kerroksessa ja minulla iso, hieno parveke, jolta aukeaa näkymä
alas rannan kävelykadulle ja merelle. Minulla ei ole tainnut koskaan olla näin
hyvää näköalaa hotellihuoneesta. Harmittelen hieman sitä, että olen työpäivän ja
noin neljä tuntia kestäneen matkanteon jälkeen niin väsynyt, että en jaksa enää
lähteä alas täynnä elämää olevalle rantakadulle syömään. Toisaalta olen ihan tyytyväinen, että saan
nyt käydä nukkumaan ja huomenna on edessä taas yksi todella erilainen ja
toivottavasti mukava päivä.
|
Kipseli-hotelli, Volos |
Aamulla syön hotellin hiljaisessa aamiaishuoneessa
vaatimattoman aamupalan ja lähden sitten katsomaan onko sataman lähellä oleva
matkatoimisto auki. Laivalippuja ei voinut tulostaa netistä, vaan ne on varauksen jälkeen
haettava matkatoimistosta, jonka aukioloajoista taas ei löytynyt mistään mitään
tietoja. Tilasin liput netistä silläkin uhalla, että matkatoimisto ei olisi
auki lainkaan lauantaina ja varauduin siihen, että matkanteko saattaisi katketa
tähän. Olen hieman hämmästynyt, kun huomaan matkatoimiston ovien olevan auki jo
yhdeksän aikaan aamulla. Toimistossa oleva virkailija puhuu puhelimessa
astuessani ovesta sisään ja saatuani liput ja kävellessäni ulos ovesta, hän
puhuu edelleen samaa puhelua. Minulla on vielä hyvin aikaa kävellä pieni lenkki
Voloksen kaupungissa ja lepäillä hetki hotellihuoneessa. Lähdettyäni hotellista
istahdan rantakadulla penkille, koko pitkän kadun mittaisen levennyksen päälle,
aivan meren tuntumaan.
|
Volos |
Hetken aikaa istuttuani luulen, että joku tönäisee penkkiä
pari kertaa, mutta en näe ketään. Yritän myös itse heiluttaa tukevalta
tuntunutta penkkiä, ja olen hieman ihmeissäni, kun se ei yrityksistäni
huolimatta heilahda milliäkään. Pienen tauon jälkeen penkki heilahtaa taas ja
sitten heiluminen jatkuu ja jatkuu. Koko maa tuntuu vapisevan. Luulen ensi,
että minulla on jotain ”vikaa päässä”. Kuvittelen kaiken johtuvan
tasapainoelimistäni ja hetken mietin olenko juonut liian vähän ja johtuuko
huimaaminen siitä. Lopulta minun on pakko todeta, että maa ja penkki ihan
oikeasti heiluvat ja keinuvat ja katson miten muut ihmiset reagoivat kauempana
terassilla. Kun huomaan sielläkin ihmisten lopettaneen syömisen ja juomisen ja
näen heidän katselevan ihmeissään ympärilleen, uskon lopulta, että kyse ei ole
minun päästäni, vaan meneillään on maanjäristys. Lopulta maa lakkaa värisemästä
ja kaikki palaa normaaliksi ilman vahinkoja. Myöhemmin illalla kuulen, että
maanjäristyksestä kerrottiin jopa suomen tiedotusvälineissä. Maanjäristyksen
keskipiste oli juuri täällä, jossakin reilun sadan kilometrin päässä Kreikan pohjoisessa
saaristossa ja sen voimakkuus oli peräti 6,4 Richterin asteikolla.
|
Flyingcat 6, Volos |
Iltapäivän puolella istun lopulta Hellenic Seawaysin
Flyingcat 6- katamaraanissa matkalla kohti Skiathosta. Sää on kaunis ja meri
melko tyyni, joskin olen hieman tyytymätön siihen, että aluksen matkustamon
kaikki verhot on vedetty kiinni, istumapaikkani on keskellä ja uloskaan ei saa
matkan aikana mennä. En anna sen kuitenkaan häiritä sen enempää, vaan käyn
avaamassa pari verhoa, joiden kohdalla ei istu ketään ja näin voin vähän tirkistellä,
missä menemme. Olen tyytyväinen siihen, että palaan takaisin tavallisella
laivalla ja minulla on silloin tilaisuus katsella Kreikan saariston maisemia
paremmin. Nopealla katamaraanilla matka Volokselta Skiathokselle kestää vain 1h
40min.
|
Flyingcat 6, Skiathos |
Skiathoksen saari ja Skiathoksen pieni kaupunki tervehtivät
minua kirkkaalla auringonpaisteella ja noin +30 asteen lämpötilalla.
Kummassakaan päässä, täällä tai Voloksella, ei ole minkäänlaista terminaalia,
vaan laivasta astutaan suoraan laiturille. Heti kun matkustajat ovat poistuneet
aluksesta, se jatkaa matkaansa kohti Skopeloksen saarta. Minä sen sijaan
suuntaan heti satamasta alkavan kaupungin keskustan sisäosiin ja lähden
etsimään hotellia. Aivan sataman kohdalta lähtee pikkuisen muita kujia leveämpi
ostoskatu ja minun miniatyyrikarttani näyttää, että hotelli on jonkun matkan
päässä tältä kävelykadulta erkanevan sivukadun varrella.
|
Hotelli Aretousa, Skiathos |
Löydän taas hotellin niin, että vain kävelen umpimähkään sinne suuntaan,
missä arvelen sen olevan ja sieltähän se loppujen lopuksi tulee minua vastaan.
Ystävällinen nainen ohjaa minut huoneeseeni ja todella edullisesta hinnasta
huolimatta huomaan tämän Aretousa- hotellin olevan ihan kelvollinen ja siisti
hotelli. Huonetta voi sanoa jopa isoksi ja täälläkin minulla on pieni parveke,
tällä kertaa takapihan puutarhan puolelle. Levättyäni pienen hetken, päätän
lähteä kylälle kävelemään ja samalla etsimään uimarantaa huomista varten.
|
Skiathos |
Kaupunki on pieni ja täällä on helppo kävellä minne tahansa.
Pienissä kujissa, joita on paljon, voi mennä hetkeksi sekaisin, mutta se ei
haittaa mitään, koska kävelymatkat ja etäisyydet ovat kuitenkin lyhyitä. Minä
onnistun heti ensi yrittämällä suunnistamaan suoraan noin kilometrin päässä
olevalle Megali Ammoksen hiekkarannalle. Aivan rannan alussa näyttää olevan
pieni pätkä yleistä uimarantaa ja sitä seuraa pitkä jono ravintoloiden ja
hotellien rantoja. Kävelen vielä vajaan kilometrin päähän ja palaan sitten
pikku kujien kautta ensimmäiselle rannalla ja juon siellä olevan ravintolan
terassilla kylmän cappuccinon. Olen jo nyt huomannut, että täällä virallinen
kieli ei ole Kreikka; täällä käy kai niin paljon turisteja, että puhuminen
aloitetaan suoraan Englanninkielellä. Toinen tarjoilija on ihan vilpittömästi
hämmästynyt ja iloinen kun osaan tervehtiä ja kiittää Kreikaksi ja toinen
ihmettelee kuinka osaan tilata freddo cappuccinon. Turistit juovat kai
täälläkin vain suodatinkahvia tai korkeintaan tavallisen cappuccinon tai
espresson.
|
Skiathos |
Juotuani kahvini ja veden (joka täällä tulee yleensä aina
kahvin mukana pyytämättä) kyselen vielä ravintolan edessä, alhaalla olevista
aurinkotuoleista ja päivänvarjoista ja päätän jo mielessäni, että tulen tänne
huomenna uimaan. Kävelen seuraavaksi ylemmäs pienelle harjanteelle ja kuljen
ilman päämäärää siellä olevilla kapeilla kujilla, joita reunustavat vanhat,
valkeiksi maalatut talot. Kaikkialla on upeita kadun yli tai talon kulman
taakse kaartuvia kukkaköynnöksiä. Niiden violetit ja punaiset sävyt yhdessä
siistien vaaleiden talojen ja sinisten ikkunaluukkujen kanssa tuovat mieleen
turistimainosten kuvat Kreikan saarilta. Juuri tällaista täällä pitikin olla.
Skiathos on kaunis pieni kaupunki. Siisti kaupunki. Ja tähän aikaan vuodesta
kukkiva kaupunki. Tällä paikalla ja Larissa on eroa kuin yöllä ja päivällä.
Olen nyt aivan eri planeetalla.
|
Skiathos |
Kierreltyäni tarpeekseni kujia ja käytyäni välillä
merenrannalla upeassa maisemapaikassa, laskeudun kujia pitkin alas kaupungin
keskustaan. Kuljen pienemmän sataman kautta, ohi rantaa reunustavien
ravintoloiden ja kierrän pienen saaren kahden sataman välissä. Sitten minulla
alkaakin jo olla nälkä ja lähden etsimään erästä tiettyä ravintolaa. Matkoilla
on usein käynyt niin, että sopivaa ravintolaa alkaa etsiä vasta sitten, kun
nälkä on jo kova. Ja sitten käy helposti niin, että mikään tahdo sopia: ”Ei
tänne.” ”Katsotaan nyt vielä seuraava.” ”Olisi pitänyt mennä siihen
edelliseen.” Ja niin edelleen… Tällä kertaa katsoin ravintolan valmiiksi jo
tullessani satamasta hotellille. Erään ravintolan pizza-mainos osui silmiini ja
päätin jo ohi kulkiessani käydä illalla siellä syömässä. Terassilla ei ole
ketään muita asiakkaita kuin minä. Vain muutama vanha äijä istuu oven vieressä
olevassa pöydässä. Se ei minua haittaa: olen syönyt täällä sen verran monta
gyroa ja souvlakia ja muuta paikallista ruokaa, että nyt haluan pizzan.
|
Ostoskatu, Skiathos |
Ihan hyvän pizzan ja oluen jälkeen käyn vielä syömässä
jogurttijäätelön ja maleksin vähän aikaa pitkin katuja. Aurinko on jo laskenut
ja pian alkaa olla pimeää. Käyn vielä hakemassa kaupasta puolen litran cokiksen
ja pikkutölkin olutta ja ihmettelen kun yhteishinta on alle kaksi euroa. Olen
tyytyväinen tähän päivään ja lämpimässä illassa, tai melkein jo yössä kävelen
takaisin hotellille.
Sunnuntaiaamu alkaa vielä edellisen hotellin aamiaistakin
vaatimattomammalla aamiaisella. Tarjolla ei ole paljon mitään, mutta sillä
vähälläkin saan ainakin aamun nälkäni tyydytettyä ja tärkeintä on saada heti
herättyä kahvia. Aamiaisen jälkeen kyselen vastaanotosta huoneen luovutuksen
viimeistä kellonaikaa ja saan ystävällisen vastauksen: ”When do you want to
leave?” ”You can keep your
room as long as you want”. Tämä vastaus ratkaisee kerralla ison
ongelman; nyt voin jättää osan tavaroistani hotellihuoneeseen, mennä uimaan ja
palata sen jälkeen vielä käymään suihkussa ja vaihtamassa vaatteeni. Olen
todella tyytyväinen tämän hotellin joustavuuteen ja kerron sen kiittelen sitä myös hotellin vastaanotossa.
|
Skiathos |
Kävelen aamupäivän auringonpaisteessa hiljaisia katuja
pitkin isommalle ostoskadulle. Huomaan suurimman osan pikku putiikeista olevan
jo auki ja ostan ensimmäisestä kulmasta rantapyyhkeen (7,50€) ja aurinkolasit
(7,50€). Ostokseni eivät ehkä ole laadulla pilattuja, mutta ne riittävät
minulle nyt ihan hyvin. Isokokoinen rantapyyhe on niin ohut, että saan sen
mahtumaan helposti reppuuni ja se on kevyt kantaa ja kalliita aurinkolaseja en
uskalla edes ostaa hukattavaksi tai rikottavaksi. Ehkä kunnon aurinkolasit
olisivat paremmat silmille, mutta nyt minua ei ainakaan häikäise ja voin ostaa
uudet lasit heti jos nämä menevät rikki tai naarmuuntuvat tai jos ne hukkuvat.
Poikkean ostoskadulta taas pienemmille kujille ja
mutkittelen hiljalleen mäen ja kujien kautta kohti uimarantaa. Huomaan taas
kerran kääntyväni usein sinne, minne kukaan muu ei käänny. Huomaan kulkevani
kujia, joita kukaan muu ei kulje. Ja aika usein se kannattaa. Monilta nämäkin
kujat jäävät varmasti näkemättä ja monen turistin tie kulkee vain
ostospaikkojen, hotellin, ravintolan ja rannan välillä. Kävelen välillä vähän
matkaa yhtä kapeaa kujaa ylöspäin ja toista alaspäin. Silloin tällöin pysähdyn
ottamaan kuvia kauniista kukkaköynnöksistä.
|
Megalo Ammos, Skiathos |
Kun pääsen keskustan laidalle olenkin jo melkein Megali
Ammoksen uimarannalla. Kävelen rannalla ensimmäisenä olevan Cafe del Mar-
kahvilan terassille ja tilaan taas kylmää kahvia. Kysyn samalla vielä uudestaan
rantatuoleista ja tästä tarjoilija tekee (aivan oikeat) johtopäätökset ja saan
kahvini pahvimukissa ja veden lasin sijaan muovipullossa. Otan siis kahvini ja
vesipulloni ja laskeudun puisia portaita pitkin alas hiekkarannalle. Valitsen
rantatuolin aivan tämän pienen alueen reunasta ja asetun sille mukavasti
makuuasentoon.
Päivä on todella kuuma ja aurinkoinen ja vaikka nautinkin
lämmöstä ja auringosta, olen silti tyytyväinen rantatuolin yläpuolella
olevasta, kaisloista tehdystä päivänvarjosta. Minun ei tarvitse katsella kelloa, koska olen rannalla jo
kymmenen aikaan aamupäivällä ja laiva takaisin mantereelle lähteen vasta viiden
jälkeen. Loppujen lopuksi tulen lojuneeksi rannalla peräti neljä tuntia ja
ehdin käydä pari kertaa uimassakin. Vesi tuntuu lämpimältä ja olen molemmilla
kerroilla pitkän aikaa vedessä. Internet näytti tällä alueella veden
lämpötilaksi +19-20 astetta, mutta arvioin lämpötilan olevan ehkä jossakin
+22-23 asteen välillä. Ranta on ihan kelvollinen hiekkaranta, joka syvenee
sopivan nopeasti, niin että kymmenen metrin päässä rannasta pääsee jo hyvin
uimaan.
|
Megalo Ammos, Skiathos |
Juttelen rannalla pitkään vähän vanhemman miespuoleisen
britin kanssa ja seistessäni siinä pitkän aikaa lähes samassa asennossa,
onnistun polttamaan itseni auringossa ihan kunnolla. Onhan minulla aurinkorasvaakin
mukana, mutta ei kai aikuinen mies nyt sellaisia käytä… No käyttää kyllä, mutta
se on taas kerran pikkuisen liian myöhäistä... Kahden aikaan iltapäivällä
pakkaan lopulta reppuni ja lähden kohti keskustaa. Uimarannalla käynti maksoi
kolme euroa ja sillä rahalla sain kaksi pulloa kylmää vettä ja rantatuolin sekä aurinkovarjon.
Vessat olisivat olleet tarvittaessa käytössä, mutta suihkua rannalla ei ollut.
Suihkua en nyt kuitenkaan välttämättä edes tarvitse, koska palaan rannalta
suoraan hotellille suihkuun ja vaihtamaan vaatteitani.
|
Skiathos |
Lähdettyäni hotellista minulla on vielä pari tuntia aikaa
kierrellä kaupungissa. Ensimmäiseksi menen syömään, koska hotellin aamupala oli
todella onneton ja muuta en ole päivän aikana syönyt. Kävelen aivan sataman
lähelle ja matkalla ohitan monta mukavan näköistä ruokapaikkaa, mutta pysähdyn
kuitenkin vasta rannassa olevan El Greco- ravintolan terassille. Tämä ei ehkä
ole kaikkein edullisin vaihtoehto, mutta nyt tarvitsen ruokaa, enkä jaksa nyt
pohtia paikkaa sen enempää. Ajatuksenani oli syödä pastaa tai jotain
paikallista ruokaa, mutta jotenkin ruokalistalla huomioni kiinnittyy sanaan
”lohi” ja niinpä syön vaihteeksi kalaa ja riisiä. Ateria maksaa hieman yli 12
euroa, joka täällä on ehkä hieman keskiarvoa kalliimpaa, mutta lohi on
erinomaista. Myös palvelu on nopeaa, koska tähän aikaan päivästä kaikki
taitavat olla rannoilla ja terassilla ei ole minun lisäkseni kuin pari
ruokailijaa.
|
Skiathos |
Laivaa odotellessani kipuan vähän korkeammalle kukkulalle
kirkon juurelle. Ylös menevä ”polku” on vanhojen talojen välissä kulkeva
todella kapea kuja, jonka varrella on kapeita portaikkoja ja tietysti täälläkin
kauniita kukkia. Ja myös kulkukissoja. Täällä ei ole Larissan tapaan juurikaan
kulkukoiria, mutta kissoja sitäkin enemmän. Tämä onkin hyvä ja turvallinen
paikka kissoille, koska keskustassa ei ole oikeastaan lainkaan autoliikennettä.
Ylös kirkolle menevä kuja on ehkä hienoin kuja, mitä täällä olen nähnyt.
Ylhäältä kirkon kellotornin juurelta aukeavat hyvät näköalat merelle ja
satamaan, Skiathoksen kaupunkiin ja vuorille. Alas kävelen toista kapeaa kujaa
pitkin ja jatkan laivan odottelua mukavassa pikku puistossa pienen niemen
rannalla.
|
Apollon Hellas, Skiathos |
Palaan Volokselle Hellenic Seawaysin ”Apollon Hellas”-
nimisellä laivalla. Laiva tulee Skopeloksen saaren suunnalta kovaa vauhtia
satamaan, juuri ennen lähtöaikaa. Nopeasti se ajaa perä edellä kiinni laituriin;
ihmiset ja autot ulos ja uudet ihmiset ja autot sisään. Mitään terminaaleja tai
muita ihmeellisyyksiä ei tarvita, kaikki tapahtuu perän rampin kautta.
Matka
Volokselle tavallisella laivalla kestää noin kolme tuntia. Laivassa ei ole
mitään suuria huvituksia: ei pallomerta, eikä tax-free- myymälää. Ei karaokea,
eikä bingoa. Mutta ei myöskään humalaisia, eikä venäläisiä. Vain yksi kahvila keskellä laivan
toista sisäkantta, siinä kaikki. Matkustajien keski-ikä on reippaasti alle 30
vuotta, ehkä lähempänä 20 vuotta, ja suurin osa heistä näyttää lojuvan
tuoleilla ja sohvilla makuuasennossa ja monille näyttää uni maistuvan. Minä
istun ja seison suurimman osan matkasta ulkokannella, koska minulle nämä
merimaisemat ovat uutta ja ihmeellistä ja haluan katsella kauniin väristä merta ja upeita vuoria. Hienointa
suomalaiselle ovat tietysti vuoret, joita ei Suomessa näe. Sääkin on oikein
hyvä, joskin ihan loppumatkasta minun on kaivettava fleece päälleni.
|
Apollon Hellas, Skiathos |
Juuri auringon laskiessa kauniin punaisena saavumme Voloksen
satamaan. Kävelen hiljakseen lämpimässä, pimenevässä kesäillassa kohti
juna-asemaa ja ostan matkan varrelta kioskista jäätelön. Istuskelen vielä
jonkin aikaa penkillä rannalla, koska minulla ei ole kiirettä ja olen melko
varma, että juna ei tänäänkään ole aikataulussa. Päästyäni asemalle huomaan
olleeni oikeassa ja juna saapuu vasta Larissasta, kun sen olisi pitänyt jo
lähteä kauan sitten. Paluumatka Larissaan menee pimeässä junan hytissä silmät
puoliksi kiinni, parikymppisten nuorten juttuja kuunnellessa (kerrankin joku
puhuu Englantia). Tämä mukava ja rentouttava pikku viikonloppuretki alkaa olla
takana ja saattaa olla, että se ei edes jää viimeiseksi.
|
Skiathos |
Kreikanmatkailusta kiinnostuneille voisin vielä kertoa mitä
tällainen matka maksaa. Meno-paluu- junalippu Larissasta Volokselle ja takaisin
maksoi vain 5,80€. Junalla matkustelu täällä on todella halpaa. Halpaa ja
epävarmaa… Todella epävarmaa… Hotelliyö merinäköaloilla Voloksella maksoi noin
60€ ja hotelliyö Skiathoksella 38€. Menomatka Skiathokselle nopealla aluksella
maksoi 40€ ja paluumatka hitaammalla laivalla 20€. Kaiken kaikkiaan tämän
reissun kustannukset olivat siis noin 160€ ja reissu oli todellakin koko rahan
arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti