(8) 16.8. Takaisin lähtöruutuun

Tällä kertaa minun yritykseni kirjoitella matkakertomusta viime talven tapaan lähes "on-line" epäonnistui täysin. Olen nyt reilun kuukauden jäljessä ja olen kirjoitellut tätä tarinaa rauhassa kotona aina kun on ollut sopivasti joutilasta aikaa. Nyt näyttää vieläpä siltä, että ehdin luultavasti lähteä jo seuraavalle reissulle ennen kuin edellisen reissun matkakertomus on valmis. Elämä näyttää muutenkin jatkuvan samaa rataa kuin oikeastaan jo vuoden 2011 alusta lähtien; kun tulin reissusta Italiasta, minulla oli pian jo kahden seuraavan matkan lentoliput valmiina pöydällä... Tänään mietin mielessäni voisinko rekisteröidä parisuhteeni matkalaukkuni kanssa...


8. päivä, perjantai 16.8.2013

Tänään meidän tiemme vie Roomaan... Sitä ennen kuitenkin käymme hotellin aamiaisella ja teemme pienen kävelykierroksen Bolognan kaduilla. Check out- aika on tässä hotellissa vasta 12.00, joten voimme jättää laukkumme vielä huoneeseen ja ehdimme tehdä kävelyretkemme ennen uloskirjautumista. Aamiainen on tässäkin hotellissa ihan kohtuullinen, kuten kaikissa muissakin tähän asti. Aamiainen Italiassa (ja oikeastaan kaikkialla muualla paitsi Suomessa) on melko vaatimaton, mutta tämä riittää meille oikein hyvin ja mitään ihmeitä emme aamiaiselta vaadi. Ehkä ainoa ongelma tässä maassa on se, että aamiaisesta saatava sokerin ja hiilihydraattien määrä on melkoinen...

Kiertelemme aamulla oikeastaan melko pitkälti samat kadut, kuin kiersimme edellisenä iltana pimeässä. Aluksi lähdemme kyllä aivan eri suuntaan, hotellin takana oleville kujille, mutta sieltä kierrämme jälleen kahden vinossa olevan korkean tornin (Due Torre) luokse ja siitä edelleen Piazza del Nettunolle. Kävelemme parin-kolmen kilometrin lenkin katettujen katukäytävien suojissa ja käymme jälleen kerran hakemassa kaupasta vettä ja pientä evästä junamatkaa varten. Kirjauduttuamme hotellista ulos, katselemme vielä maisemia katujen varsilla kävellessämme juna-asemalle.

Alunperin ajatuksenamme oli käydä tänään vielä Sienassa ennen paluuta Roomaan, mutta jo muutamaa päivää aikaisemmin päätimme muuttaa suunnitelmaa ja lähteä Bolognasta suoraan Roomaan. Matkan varrella olisi sopivasti vielä myös upea Firenzen kaupunki, mutta poikani on käynyt siellä jo kerran aikaisemmin ja minä kaksikin kertaa, joten päätämme jättää sen tällä kertaa väliin. Tästä junamatkasta tulee koko reissun selvästi kallein junamatka, mutta pääsemme todella vauhdikkaasti Roomaan. Nopea Frecciargento-juna kulkee tämän valin reilussa kahdessa tunnissa ja junan nopeus on melkein koko matkan noin 250km/h. Ennen Rooman Tiburtinan asemaa juna pysähtyy ainoastaan Firenzessä. Pitkä matka taittuu nopeasti ja aika ei tule pitkäksi pikku kyliä, viljapeltoja ja Apenniinien korkeita vuoria katsellessa. Aurinko paistaa tänäänkin ja sää on helteinen, mutta ilmastoidussa junassa on mukavan viileä istuskella.

Olemme perillä Roomassa hyvissä ajoin iltapäivällä. Kävelemme Piazza Cinquecenton kautta Via Cavourille ja siitä edelleen Cavourin kaupunginosan kapeille kaduille. Tälläkin kertaa hotellimme sijaitsee vanhassa historiallisessa rakennuksessa, josta kertoo myös hotellin nimi: Antica Locanda. Olen tottunut siihen, että Roomassa turisteihin kyllästyneiltä ihmisltä voi saada välillä jopa tylyäkin palvelua, mutta tässä hotellissa on ystävällisin henkilökunta, mitä olen koskaan tavannut. Vastaanottovirkailija on hymyileväinen ja iloinen ja hänen kanssaan on helppo jutella muustakin kuin vain huonetta koskevista asioista. Myös englannin kieli on oikein sujuvaa. Saatuamme avaimet kipuamme taas kerran jyrkkiä ja kapeita hotellin portaita ylös todella hienoon huoneeseemme. Huoneilla ei ole tässä hotellissa numeroita, vaan nimet. Meidän vanhanaikaisesti sisustettu huoneemme on nimeltään Michelangelo.

Lähtiessämme kiertelemään Roomaa meille tulee yllättävä ongelma: olemme molemmat pyörineet useammallakin reissulla Roomassa niin paljon, että emme enää keksi mitä meidän pitäisi tehdä... Oikeastaan kaikki tärkein on nähty jo moneen kertaan ja suuri osa ei niin tärkeästäkin on nähty. Toki Roomassa riittäisi näkemistä vaikka useiksi vuosiksi ja samoja upeita paikkoja voisi kierrellä uudestan ja uudestaan, mutta nyt meillä on pikku vaikeuksia keksiä minne suuntaan lähtisimme. Rooma on minulle itselleni niin tuttu, että tunnen oloni ihan yhtä kotoisaksi kuin Helsingissä ja tunnen keskustan alueet ja osan laitakaupungin alueistakin ihan kuin omat taskuni ja niinpä meille on toisaalta ihan sama minne suuntaan lähdemme; tiedämme kuitenkin missä olemme ja minne olemme menossa. Ja oikeastaan näen myös hyvät puolet siinä, että Rooma on niin tuttu: Meillä ei ole mitään pakkoa rynnätä suoraan Colosseumille, Fontana di Treville tai Espanjalaisille portaille, vaan voimme ihan rennosti ja ilman kiirettä tai "pakkoja" kulkea minne haluamme.

Kävelemme Cavourista kaupunkia halkovan Via Nazionalen kautta Via del Corsolle ja siitä edelleen juutalaisten gheton kautta Tiberin rantaan. Tänään ilma on todella kuuma ja yritämme kulkea katujen varjoisilla puolilla säästääksemme voimiamme. Vettä kuluu tänään jopa vielä enemmän kuin aikaisempina päivinä ja kävelyretken alussa tuntuu siltä, että eihän näin kuumassa voi kävellä. Pian kuitenkin alkaa helpottaa, totumme kuumaan ilmaan ja teemme loppujen lopuksi todella pitkän kävelyretken. Kun kävelemme Ponte Fabricion siltaa pitkin Isola Tiberinan saarelle, näyttää apteekin seinässä oleva lämpömittari +34 astetta.

Tänään ainakaan minulla ei ole kovin suurta intoa hakeutua suurimpien turistinähtävyyksien läheisyyteen, joten kävelemmekin siltojen jälkeen hieman eri suuntaan kuin ihmiset yleensä. Suuntaamme Trasteveren syrjäkulmille, sellaisille kaduille, joilla ei turisteja juuri näe. Kierreltyämme muutaman korttelin Trasteveren laidalla olemme jo melko lähellä Testaccion kaupunginosaa ja päätämme jatkaa sinne. Tulemme taas Tiberin rantaan, ylitämme joen ja turistit kaduilla käyvät yhä vaan harvemmiksi. Itse asiassa me taidamme olla ainoat turistit näillä nurkilla. Käymme katsomassa yhtä paikallisten asukkaiden suosiossa olevaa pizzeriaa, mutta aivan kuten muistinkin, se aukeaa vasta myöhemmin illalla. Jatkamme kulkuamme suuntaan, jossa muistelen Monte Testaccion, valtavan maforansirpalevuoren, olevan. Tuo vuori on 30m korkea ja useita satoja metrejä pitkä ja se on muodostunut pelkistä ruukun sirpaleista, joita sinne on kasattu antiikin ajoista lähtien. Vuoren ympäri kiertävää tietä reunustavat melko hirveän (ja silti omalla tavallaan kiehtovan) näköiset rakennukset. Rakennukset ovat rähjäisiä, pastellisävyillä maalattuja vanhoja röttelöitä, joiden seinät ovat monin paikoin täysin graffitien peitossa. Illalla nuo rakennukset muuttuvat kuin taikaiskusta musiikkibaareiksi ja yökerhoiksi ja paikka on täynnä värivaloja, musiikkia, ihmisiä ja elämää. Been there, done that...

Kierrettyämme Monte Testaccion aikomuksenani on viedä poikani katsomaan lähistöllä olevaa todella kaunista protestanttista hautausmaata, Cimitero Acattolicaa. Kello on kuitenkin jo sen verran paljon, että hautausmaa on jo suljettu ja näemme sen vain suljettujen porttien takaa. Myöskään hautausmaan vieressä olevaan Piramidea eli Cestiuksen pyramidia emme näe, sillä se on restauroitavana ja peitetty muovihupulla. Hautausmaan portilta jatkamme matkaa vanhalle kaupungin portille, Porta Sao Paololle ja siitä edelleen Porta Sao Paolon juna-asemalle ja Piramiden metroasemalle, jossa ostamme 1,50 euron hintaiset liput automaatista ja hyppäämme keskustan suuntaan menevään metroon. Ajamme B-linjan metrolla kuitenkin vain pari pysäkinväliä ja jäämme pois Colosseon metroasemalla. Nousemme ylös metrosta suoraan Rooman symbolin, valtavan Colosseumin juurella.

Colosseumin vierestä kulkeva leveä Via dei Fori Imperiale on suljettu kokonaan liikenteeltä juuri ennen meidän matkaamme. Liikenteen huomattiin rapauttavan ja mustaavan pahasti Colosseumia ja lisäksi Colosseum on kallistunut niin paljon, että liikenne tiellä on nyt estetty. Koko valtavan leveällä kadulla ei liiku nyt lainkaan autoja. Kävelemme tuota katua pitkin Forum Romanumin ohi kohti Piazza Veneziaa ja koko Rooman näkyvintä rakennusta, Emanuele II:n monumenttia kohti. Pysähdymme matkan varrella katselemaan Forun Romanumin raunioita ja jatkamme sitten kirjoituskoneeksi haukutun Emanuele II:n monumentin ohi kohti Largo Torre Argentinaa (jolla ei ole mitään tekemistä Etelä-Amerikan Argentiinan kanssa). Täytämme matkan varrella jälleen kerran vesipullomme lähteestä. Roomassa ei todellakaan tarvitse kulkea janoisena, vaan janonsa voi sammuttaa vesilähteistä, joita on kaikkialla kaupungissa. Vesi on puhdasta ja juomakelpoista ja vieläpä kylmääkin.

Käymme moikkaamassa rauniokissoja paikalla, jossa Julius Caesar joskus murhattiin ja lähdemme sitten sillan toiselle puolelle Trastevereen. Molemmilla on jo nälkä ja jo päivän alussa teimme päätöksen, että tänään syömme molempien suosikkipaikassa Trasteveressa. Olemme käyneet siellä syömässä useissakin paikoissa, mutta nyt meillä ei ole mielessämme mitään tiettyä paikkaa, vaan päätämme menneä syömään kun sopiva paikka ilmaantuu eteemme. Sopivia paikkoja löytyy heti useita, mutta pienen kierroksen jälkeen palaamme paikkaan, joka vaikutti heti alkuun sopivimmalta. Trastevere on ilmapiiriltään ja ympäristöltään mukava ja rento paikka ja kohtuuhintaisia ruokapaikkojakin löytyy joka lähtöön.

Minun matkablogissani on se vika, että haluan näillä tarinoilla antaa ihmisille vinkkejä matkoja varten, mutta sitten en kuitenkaan muista esimerkiksi ravintoloiden nimiä. Nytkään en paina nimeä mieleen, enkä sitä enää jäkikäteen muista. Syömme joka tapauksessa jälleen kerran terassilla kujan varrella ja tänään tilaamme molemmat pizzat. Otamme kaksi erilaista pizzaa ja jaamme ne puoliksi molemmille. Ruoan kanssa juomme jälleen ison pullollisen vettä ja italialaiset oluet. Jälkiruoaksi meille riittää tänään kupillinen espressoa. Syödessämme terassin viereen ilmaantuu pieni orkesteri, johon kuuluu basisti, kitaristi ja hanurin soittaja ja he soittavat vanhoja italialaisia kappaleita. Ja tuttuun tapaan he käyvät keräämässä kolehdin muutaman kappaleen jälkeen ja vaihtavat taas paikkaa. Tällä kertaa minäkin annan muutaman lantin, koska tuo musiikki on tuonut kivasti tunnelmaa meidän (jälleen kerran) illalliseksi muuttuneeseen päivälliseen.

Kiertelemme vielä hetken yhdessä Trasteveren kujia ja Piazza Santa Maria in Trasteveren aukiokla eroamme joksikin aikaa. Lähdemme molemmat kiertelemään Trasteverea itseksemme ja tapaamme taas myöhemmin illalla samassa paikassa suihkulähteen juurella. Me olemme kävelleet tänään kilometrikaupalla paahtavassa helteessä, mutta silti molemmilla on vielä voimia ja intoa kävellä ehkä noin kolmen kilometrin matka takaisin hotellille. Kävelemme sillan yli Tiber-joen toiselle puolelle ja kuljemme hieman mutkitellen pitkin Rooman hämäriä kujia. Rooma on aina kaunis ja kiehtova kaupunki, mutta jollakin tavalla itse pidän erityisesti näistä kujista illan pimeydessä, kellertävässä valaistuksessa. Kierrämme Pantheonin ja Piazza della Rotondan kautta kohti Cavouria ja pysähdymme vielä Cavourissa hotellimme lähellä olevalle Modonna dei Montin aukiolle. Poikani käy hakemassa aukion laidalla olevasta baarista itselleen Cokiksen ja minulle pullollisen olutta. Nautimme vielä ennen nukkumaan menoa juomamme aukion keskellä olevan suihkulähteen portailla.

Valokuvat: perjantai 16.8.2013

Myös videokuvaa tuli matkan aikana tallennettua. Valmiina tosin vasta ensimmäinen:
Matkavideo, Italia 2013 1, perjantai 9.8.