(4) 12.8. Korkealla kääpiövaltiossa

Syksyn alku on ollut käsittämättömän kaunis ja lämmin. Päivät ovat ainakin Helsingissä olleet enimmäkseen aurinkoisia ja monena päivänä lämpötila on ollut lähes +20 astetta, mutta illat ja yöt viileitä tai jopa kylmiä. Viileyden lisäksi yöt ovat olleet todella kosteita. Syksy on nyt antanut odottaa itseään, mutta pikku hiljaa päivätkin viilenevät ja sateitakin on jo ihan pakko olla hyvinkin lähellä edessä päin. Näin tämä ei ikävä kyllä voi tulla enää kauaa jatkumaan. Päivät myös lyhenevät kovaa vauhtia; aurinko laskee nyt jo ennen kahdeksaa illalla ja päivän pituus on enää 13 tuntia. Pian pimeää aikaa on vuorokaudessa taas paljon enemmän kuin valoisaa ja sitä valoisaa aikaakin pimentää harmaa taivas. Sen jälkeen edessä on monta kuukautta kylmää, pimeää ja väritöntä; maisema on taas pitkälle kevääseen asti pelkkää mustaa ja valkoista ja niiden väliltä olevia eri harmaan eri sävyjä. Tänäänkin aurinko kuitenkin vielä paistaa ja sää on melkein kesäisen lämmin ja vielä voimme nauttia pitkittyneestä kesästä.

Vene- ja mökkikesä alkaa olla nyt joka tapauksessa ohi. Olen nyt lähtenyt Kuninkaansaaren mökiltä sillä mielellä, että en ehkä enää palaa sinne tänä syksynä. Saattaa olla, että siellä vielä jonakin päivänä pikaisesti poikkean, mutta mökki- ja veneöitä tuskin enää tulee. Nyt voin siis laskea melko varmasti koko kesän saldon: Tänä kesänä vietin sisämaan mökillä kaksi yötä Juhannuksena ja yksi yö on vielä suunnitelmissa syyskuun aikana tai viimeistään lokakuussa. Kuninkaansaaren mökillä yövyin tämän kesän aikana viitenä yönä ja lisäksi yövyin veneessä Kuninkaansaaressa tai Vallisaaressa 12 yötä. Noilla saarilla vietin siis tänä kesänä peräti 17 yötä ja se saattaa olla oma ennätykseni. Kun tähän vielä lasketaan muut reissut päälle, olen ollut tämän kesän aikana taas pois kotoa yli kuukauden.

Nyt kun loppukesän Italian matka on takana ja voin sanoa toistaiseksi hyvästit Kuninkaansaarelle ja veneilylle, on aika suunnata katse eteenpäin. Muutaman viikon päästä edessä on viikon työreissu kauas etelään ja ajatukset ovat nyt myös jo pitemmällä talvessa; suunnittelun alla on nyt seuraava matka USA:n suuntaan ja siellä Floridassa olevaan "kakkoskotiin". Haaveissa olisi päästä sinne jouluksi.

Näitä suunnitellessa palaan vielä hetkeksi Italiaan ja elokuun reissuun matkakertomuksen muodossa.


4. päivä, maanantai 12.8.2013

Hotel Europa, Rimini. Kolme matkapäivää on jo takana ja tästä päivästä eteenpäin matkamme luonne tulee hieman muuttumaan. Matkan tärkein asia ja syy tähän matkaan oli päätösviikonloppu Senigallian Summer Jamboreessa. Nyt kaikin puolin upeat festarit ovat takanapäin ja loppumatkan me vain reissaamme pitkin Italiaa eri kaupunkeja, nähtävyyksiä ja ihmisiä katsellen. Jäljellä on vielä kokonainen viikko lomaa ja tätä leppoisaa reissua. Kokonainen viikko aikaa nauttia Italian lämmöstä, nähtävyyksistä ja maailman parhaasta ruoasta. Kokonainen viikko nauttia auringosta ja kauniista säästä, ennen paluuta Suomen syksyyn. Senigallian jälkeen jatkosuunnitelmissamme on kaksi yötä Riminillä, kaksi yötä Venetsiassa, yksi yö Bolognassa ja kaksi yötä Roomassa. Kahdeksan erillistä junamatkaa on jo takana ja edessä on laskujeni mukaan vielä viisi. Olemme yhä matkalla kauemmas Roomasta ja "käännöspisteen" ja matkan kaukaisimman pisteen, Venetsian, saavutamme tiistaina.

Lähdemme taas liikkeelle melkein heti hotelliaamiaisen jälkeen. Selvitän hotellin respasta mistä voimme ostaa lippuja San Marinoon kulkevaan bussiin (yhdeksän vuoden takaa Cattolicasta muistan, että liput on, tai ainakin silloin oli, ostettava etukäteen). Saamme ohjeet kävellä muutaman korttelin päässä olevalle piazzalle ja kävelemme meille osoitettuun suuntaan, poiketen matkalla kaupassa (vettä...). Löydämme piazzan laidalta kaupungin turistitoimiston, joka mainostaa näkyvästi bussilippuja ja samalla huomaamme, että myös itse bussi lähtee tästä samasta paikasta. Syy siihen, että ylipäätään poikkesimme yöpymään tähän mahdollisimman epäitalialaiseen ja tylsään turistirysään ja biletyskapunkiin oli helppo yhteys San Marinon suuntaan ja nyt toteamme, että tämä oli hyvä ratkaisu. Tällä reissulla kaikki ajoitukset, ajat ja paikat ja aivan kaikki on mennyt täysin nappiin ja vieläpä ilman minkäänlaista liikaa yrittämistä tai huolehtimista. Tämä on ollut tähän asti todella rento reissu ja silti (tai osittain juuri siksi) kaikki on toiminut ja onnistunut hienosti.

Pian olemme ostaneet lippumme ja istumme mukavasti ilmastoidussa bussissa. Bussi tulee niin täyteen, että aivan kaikille ei enää riitää istumapaikkaa ja me olemme viimeisten istumapaikan saaneiden joukossa. Bussi ajaa Riminin rantojen kautta ja kaupungin läpi ja suuntaa sitten sisämaahan. Matka kestää noin 45 minuuttia, vaikka matka ei olekaan kovin pitkä. Ajamme vähän aikaa maaseudulla, mutta pian bussi saapuu San marinon puolelle, Doganon kaupunkiin. Tästä lähtee pitkä ja mutkikas kipuaminen Monte Titanon vuorelle, jossa on vanha historiallinen kaupunki. San Marinon tasavallassa on noin 32 000 asukasta ja sen ainoa rajanaapuri on Italia, joka ympäröi sitä joka suunnasta. San Marinon tunnetuin paikka on 755 metrin korkeudella merenpinnasta oleva Monte Titano ja sinne mekin olemme siis matkalla.

Lopulta bussi pääsee korkealla vuorella olevalle päätepysäkille. Jo bussin ikkunoista avautuu henkeäsalpaavat näkymät alas laaksoihin ja kauempana oleville vuorille. Siellä täällä näkyy vanhoja taloja ja niiden terrakottakattoja. Päästyämme vanhan kaupungin muurien sisäpuolelle käymme ensimmäiseksi vilkaisemassa "kidutusmuseon" ovella. Ovella tai edes lippukassoilla ei näy lippujen hintoja ja pian meille selviää miksi... Aikuisten lippu museoon maksaa 17 euroa! Käännymme siis ovelta takaisin ja lähdemme kipuamaan yhä vain ylöspäin kaupungin kapeita kujia. Hyvin läheltä tuota enssimmäistä museota löytyy toinen museo ja se onkin ilmainen! Kävelemme sisään valtionmuseon ovesta ja teemme melko nopean kierroksen isossa museossa. Museosta löytyy monenlaista esinettä aina antiikin ajoilta asti: on saviruukkuja ja patsaan palasia, tauluja saviruukkuja ja paljon muuta, mutta vain harvaa esinettä pysähdymme sen pitemmäksi ajaksi katsomaan.

Kiivettyämme aikamme ylöspäin kivisiä katuja toteamme, että taitaa olla aamupäiväkahvin aika. Ensimmäinen sopiva eteemme tuleva kahvila on nimeltään Christmas Bar ja se on sisustusta myöten pelkkää joulua... Emme anna sen kuitenkaan häiritä, vaan istumme sisällä oleviin pöytiin ja tilaamme cappucinot ja jotain pientä syötävää. Itse syön erinomaisen piadinen ja poikani ottaa paninin. Jatkamme pian taas matkaamme ja suunta on edelleen vaan ylöspäin. Olemme nyt todella korkealla ja meren suuntaan aukeaa esteetön näköala. Jossain kaukana alhaalla on San Marinon asutusta ja kauempana meren rannassa näkyy Rimini. Myös Rimini-Miramaren lentokenttä näkyy tänne ylös hyvin.

Monte Titano tunnetaan kolmesta tornistaan, jotka näkyvät selkeinä maamerkkeinä vuoren laelta joka suuntaan. Saavumme pian ensimmäisen tornin, La Quaitan porteille. Tämä on näistä kolmesta tornista vanhin, rakennettu jo 1000-luvulla. Maksamme muutaman euron pääsylipun, jolla pääsee kahteen ensimmäiseen torniin ja toisessa olevaan asemuseoon. Kiertelemme ensin tämän ensimmäisen tornin alueella, joka on oikeastaan pieni erillinen linna linnoituskapungin reunalla. La Quaita on rakennettu aivan Monte Titanon korkeimman jyrkänteen reunalle ja muutamassa kohdassa korkeanpaikankammoisia alkaa hieman jo hirvittää. Kiertelemme muurin reunalla kulkevia käytäviä, käymme vilkaisemassa sisällä olevaa vanhaa vankilaa ja kipuamme lopulta pienestä katossa olevasta aukosta itse torniin.

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpötila on noussut taas noin +30 asteeseen kun jatkamme matkaa toiselle tornille. Toinen torni on nimeltään La Cesta ja se on rakennettu 1200-luvulla.  Tämän tornin rakennuksissa on melko suuri asemuseo, jossa on hämmästyttävä määrä erilaisia aseita eri aikakausilta. Museosta löytyy ritarien haarniskoita, miekkoja, musketteja, varhaisia revolvereja ja vaikka minkälaisia vanhoja tappovälineitä. Myös La Cestan alueella pääsee kiipeämään ylös itse torniin. Tämän tornin kierrettyämme lähdemme pikku hiljaa kävelemään takaisin sinne mistä tulimmekin. Istumme ensin pienen hetken penkillä kakkostornin takana ja sen jälkeen minä kävelen vielä tornien väliin rakennetun "noidanpolun"; kapean matalakaiteisen polun, jonka toisella puolella on parin kymmenen metrin pudotus ja toisella puolella useamman sadan metrin pudotus.

Paluumatkalla poikkeamme vielä juomaan espressot terassille, jossa istumme aivan jyrkänteen reunalla olevaan pöytään. Juomme kahvin päälle vielä italialaiset oluet ja ihailemme maisemia kaukana alhaalla. Poikkeamme myös lelukaupassa, jossa on suurin koskaan näkemäni leluautovalikoima. San Marinossa myydään myös luvallisia kopioita italialaisista parfyymesitä ja mekin ostamme kolme muutaman euron hintaista pulloa hajuvesiä. Päästyämme melko lähelle paikkaa, jonne bussi meidät jätti, päätämme lähteä seuraavalla bussilla takaisin Riminille. Kun tulemme busiin luo, meitä on vastassa varsinainen italialainen hässäkkä... Tai tarkalleen ottaen tämä hässäkkä aiheutuu ulkomaalaisista turisteista. Ihmsiä on pysäkillä huomattavasti enemmän kuin mitä bussiin mahtuu ja hetken näyttää siltä, että busiin tunkeminen muuttuu pian käsirysyksi. Me otamme rauhallisesti ja seurailemme tilannetta naureskellen väkijoukon reunalta. Bussi tulee täyteen ja lähtee, mutta pian kuulemme, että toisen bussi on pian täällä. Mietimme mitä tuo täkäläinen "pian" mahtaa tarkoittaa, mutta emme ehdi odotella kuin muutaman minuutin ennen kuin bussi saapuu ja pian olemme jo matkalla kohti Riminiä.

Tänään emme jaksa enää lähteä uimaan, vaikka hienot hiekkarannat olisivat parin korttelin päässä hotellista. Lepäilemme jonkin aikaa hotellihuoneessa ja lähdemme sitten syömään. Riminilläkin olisi jossain jonkinlainen vanha keskusta, mutta me olemme nyt keskellä uutta Riminiä ja täällä ei ole oikeastaan mitään nähtävää. Tämän illan tärkein ajankulu on siis syöminen (joka Italiassa on aina yksi hienoimpia ajankuluja) ja panostammekin siihen tänään ihan kunnolla. Ruokapaikoista ei  ole pulaa, vaan niitä on vieri vieressä tällä "ranta-Riminin" pääkadulla. Me kävelemme suoraan yhdelle tietylle terassille, jonka huomasimme kävellessämme bussilta hotellille. Tänään syömme kunnon alkuruoat: poikani ottaa ison salaatin  ja minä prosciutto e melone- annoksen eli hunajamelonin viipaleita, joiden päälle on aseteltu ilmakuivattua kinkkua. Otamme tänään myös prosecco-viiniä veden lisäksi ja varsinaiseksi ruoaksi tilaamme pasta-annokset. Ruoka on todella hyvää ja me istumme tällä terasilla melko pitkään nauttien hyvästä ruoasta.

Kun olemme saaneet ruokailumme päätökseen on tullut jo pimeää. Kävelemme vielä pitkän lenkin edestakaisin täynnä ihmisiä olevaa katua. Poikkeamme myös hakemassa jäädytetyt jogurtit samasta paikasta, mistä saimme todella hyvät jogurtit edellisenä iltana. Tänään tuo jäätelöbaari on aivan täynnä ihmisiä ja kassallekin on pitkä jono. Istumme vielä jonkin aikaa läheisessä puistossa ja sen jälkeen poikani lähtee hetkeksi omille teilleen. Minä istun vielä jonkin aikaa hotellimme oven edessä olevilla penkeillä katsellen vilkkaan kadun iltaelämää.

Valokuvat: maanantai 12.8.2013