Pieniä muutoksia matkasuunnitelmaan

Päätin ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilla pitkää matkaa junalla USA:n itärannikolla ja heti joudun toteamaan, että erilaisiin mutkiin matkoilla pitää olla varautunut. Jokin aika sitten sain Amtrakilta sähköpostiviestin, jossa kerrotiin vain ylimalkaisesti, että ratatöistä johtuen koko matka tai osa matkasta jää toteutumatta Silver Star- junalla. Pari päivää sen jälkeen tuli kaksi tarkentavaa viestiä: ensimmäisessä kerrottiin, että luottokortilleni palautetaan 68 dollaria ja toisessa viestissä oli uusi junalippu. Ja varmuuden vuoksi tieto palautuksesta ja uusi lippu tuli vielä tänään uudestaan. Matkasuunnitelma on nyt muuttunut niin, että matkaan ensin päivän ja yön yli, noin 20 tuntia, Floridaan Jacksonvilleen ja vaihdan siellä bussiin, joka vie minut perille West Palm Beachille. Näköjään saan nyt siis kokemuksia molemmista, sekä juna- että bussimatkailusta pitkillä linjoilla USA:ssa. Erittäin positiivista (esim meidän VR:ään verrattuna) on se, että Amtrak on informoinut minua todella hyvin, järjestänyt jatkokuljetuksen, vaihtanut liput ja vieläpä palauttanut osan matkan summasta ilman minkäänlaisia pyyntöjä tai anomuksia.

Amtrak 91 Silver Starin reitti ja tärkeimmät pysähdyspaikat

Sitten vähän niitä-näitä... Ei niin vakavasti otettavia pikku juttuja. Ja vaikka yritän nykyään kaikin keinoin välttää kaikenmoista paasaamista, niin nyt ihan pikkuisen... ;) Olen tässä miettinyt ottaako matkalle mukaan kevyempi kamerani vai järjestelmäkamera ja nyt pikku hiljaa alan kallistua siihen, että minun on otettava ihan oikea kamera eli järjestelmäkamera mukaani. Otan sen siitä huolimatta, että joku "asiantuntija" sanoi, että kännykällä saa ihan yhtä hyviä kuvia ja järjestelmäkamerani on liian iso ja siinä on niin kamalan iso ojektiivikin... ;) New York on kuitenkin sen arvoinen kaupunki, että sitä kannattaa kuvata ihan oikealla kameralla.... Luin myös taannoin jostain, ettei valokuvia voi käsitellä läppärin näytöllä... Heh... No, minäpä en käsittelekään kuviani läppärin, vaan miniläppärin näytöllä... ;) Kotona toki on apuna 27" näyttö, mutta ihan yhtä hyvin kuvien käsittely onnistuu 13" miniläppärin näytöllä. Kun olin valokuvauskurssilla, TAIK:n valokuvauksen opettaja käsitteli todella näppärästi kaikki kuvat läppärillä ja vieläpä ilman hiirtä ja hyvin onnistui... Mutta ei kai hän sitten kuitenkaan oikeasti osannut... Joo... ;) Minä aion joka tapauksessa käsitellä myöskin tulevat matkakuvani lähes on-line miniläppärilläni ja yritän laittaa niitä mahdollisimman reaaliajassa flickr-albumeihini.

Hieman samaa aihetta vielä sivuten... Ne kuvat, mitä en ota digijärkkärillä (Canon EOS60) tai järkkärin ja pokkarin risteytyksellä (Canon SX20), otan tästä eteenpäin Samsungin Android-kännykällä. Tämä talous on nyt päässyt lopullisesti eroon erään nimeltä mainitsemattoman merkin ikeestä ja jotenkin hassusti tässä taloudessa on nyt käytössä omana puhelimena, työpuhelimena, pojan puhelimena ja pojan tabina Samsung ja näistä kolme neljästä on Android-laitteita. Kameroissa niissä on kennon kokona 3-8 paljon puhuttua megapikseliä... Megapikseleillä ei kuitenkaan kännykkä- tai yleensäkään kameramaailmassa vielä hyvää kuvaa saada aikaan... Niillä on kyllä hyvä mainostaa ja ihmiset yhdistävät heti pikselimäärän kuvanlaatuun... Hyvään kuvaan tarvitaan kameralta vielä paljon paljon muuta, ehkä tärkeimpänä kunnollinen, riittävän kokoinen objektiivi (siis ihan oikea objektiivi, ei nuppineulan nuppi...) ja sen lisäksi paljon paljon muita ominaisuuksia. Yhtenä hyvin tärkeänä seikkana ainakin itse pidän etsintä ja sitä, kuinka tukevasti kamera asettuu käteen (tässä on isoja eroja jo järjestelmäkameroidenkin kesken, esim Canonin kaksinumeroiset vs. kolmenumeroiset rungot). Ja teknisten asioiden lisäksi toinen puoli hyvästä kuvasta tulee kuvaajalta itseltään.

Mutta joka tapauksessa kameroiden ja kännyköiden välillä puhutaan joka tapauksessa kahdesta ihan eri välineestä ja niitä ei saa, eikä edes voi verrata keskenään: kyse on oikeasta kamerasta, jolla otetaan oikeita valokuvia ja puhelimesta, jolla voi myös lisätoimintona ottaa jonkinlaisia kuvia hätätapauksessa... Toki kuvien käyttötarkoitus ja se, kuinka paljon haluaa panostaa kuvien laatuun niin teknisesti kuin tyylillisestikin ratkaisee myös paljon. Ja toki myös se, että kännykkä kyllä kulkee taskussa mukavasti ja aina ei ole tarkoituksenmukaista kantaa isoa kameraa mukanaan. Noita "hätätapauskuvia" aion minäkin muutamia seuraavalla reissullani ottaa ja olen todennut jopa tuon 3 megapikselin Samsungin tabin hakkaavan laadussa monet ns. "paremmat kännykkäkamerat". Ja oikein hauska keksintö on tuon saman merkin, ei kännykkäkamera, vaan kamera, johon on liitetty kännykkä... Mielenkiintoinen näkökulma.

No, tätähän voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta lienee paras pitää tämä lyhyenä ja olla miettimättä näitä sen enempää. Jokainen ottakoon matkakuviaan niin kuin parhaaksi näkee ja itse sopivaksi katsomillaan välineillä. Ja kuten ehkä arvata saattaa, tämä tekstinpätkä juonsi juurensa nettikirjoittelusta ja tässä oli vasta jäävuoren pienen pieni huippu... hyvin pieni kapea huippu... Ja minä tulen taas pitkään välttelemään kaikenlaisia netin keskustelupalstoja tai niihin verrattavia yleisiä ja henkilökohtaisia pätemis-, väittely ja vinoilusivustoja ja kommentointia. Ja myös minä lopetan tämän besserwisseröintini nyt tähän... ;)

Sigma 70-300, Canon EOS60D + Sigma 17-70 & Canon SX20

Vielä vähän toisenlaista matkailuasiaa. Juuri tällä hetkellä tuntuu todella hyvältä päästä pois Suomesta. Ainakin pääkaupunki on ollut vuodenvaihteesta lähtien varsinainen Ryslandia... Äkkiseltään tuntuu siltä, että 90% Helsingissä liikkuvista ihmisistä on ollut venäläisiä ja kaduilla on kuullut enimmäkseen venäjää. Pian kai täällä maksetaan jo ruplilla ja venäjästä tulee virallinen kieli... Tämän suurhyökkäyksen me hävisimme ja henkilökohtaisesti en pidä suomen venäläistymisestä yhtään. Joku väittää, että he tuovat Suomeen rahaa, mutta ainakaan minä en ole heidän ansiostaan rikastunut yhtään, eikä kukaan heistä ole vielä tullut minulle rahaa tyrkyttämään... Veroeurojakaan ei valtion kassaan paljon kerry, kun ostokset tehdään tax-freenä ja omat vodkat ja tupakat tuodaan mukana ja niitä riittää myytäväksi asti. Ehkä joku ropo yrittäjille lohkeaa, mutta entäpä haitat ja meidän yhteiskuntamme kuormittaminen, salakuljetus ja varkaudet... Puhumattakaan henkisestä ahdistuksesta, mitä ainakin itse koen todella raskaasti kun yritän päästä etenemään Helsingissä venäläisten valtaamilla kaduilla tai asioida kaupoissa ja kahviloissa Suomen muuttuessa taas pikku hiljaa osaksi Venäjää. On todella ilo päästä täältä Venäjän suurruhtinaskunnasta jonnekin kauas pois joksikin aikaa.

Näin... Tänään ehkä vähän "sarkastisissa" tunnelmissa tätä tekstiä, joka nyt jo hiukan taas poikkesi varsinaisesta aiheestakin... :) Matka-aiheesta vielä sen verran, että nyt siis kaikki lähestyvään matkaan liittyvät valmistelut on tehty: lentoliput Atlantin yli, juna-/bussilippu Floridaan, paluulento Floridasta New Yorkiin, NYC:n hotellivaraus ja vuokra-auton varaus. Vielä on hoitamatta joitakin omaan asuntoon liittyviä  asioita ja vielä pitää myös miettiä voinko nyt samalla paikanpäällä ollessani hoitaa joitakin virasto-, pankki- yms asioita. Ja todennäköisesti asunnon netti- ja tv-yhteys ei toimi vieläkään, joten pitää varmasti varautua ottamaan siitä vastaavaan yhtiöön taas kerran yhteyttä. Yhden New Yorkin matkaoppaan (kerrankin olen ostanut ja lukenut oikean oppaan) olen lukenut pian kannesta kanteen ja minusta tuntuu siltä, että kolmen täyden päivän sijaan tarvitsisin New Yorkissa ainakin kolme vuotta... ;)

Loppuun vielä linkki erääseen aivan loistavaan blogi-tekstiin! Hyvin kirjoitettu ja täyttä asiaa:
Kaukana Espoosta: Suo, kuokka ja poispilattu kermaperse