(2) ti 22.1. Reinventing Myself

USA 2. matkapäivä: Tiistai 22.1.

Heräilen aamuyöllä jo monta kertaa ennen kellonsoittoa ja sekin on kuitenkin laitettu soimaan jo kuudelta. Kuudelta aamulla kello on tosin Suomessa ja yksi iltapäivällä, joten ei liene ihme, että elimistöni yrittää sanoa jo ennen kellon soimista, että olisi aika herätä. Heräilen verkkaisesti pienessä, värikkäillä tapeteilla sisustetussa hotellihuoneessani ja olen tähän mennessä erittäin tyytyväinen hotellivalintaani: 66 euroa yö, aivan keskellä Manhattania, siistiä, puhtaan tuoksuista, riittävän lämmintä ja aamulla voin todeta myös sen, että bed bugejakaan ei näytä hotellissa olevan... Yhtään ilmoitusta noista inhottavista otuksista ei ollut kyllä netissä bed bug registryssäkään. Jos se ei haittaa, että kylppäri on käytävän varrella ja kaikki hienoudet ja hienostelut puuttuvat tästä hotellista, voin todella suositella lämpimästi tätä muillekin. Ja erityisesti niille suosittelen tätä, jotka ehkä hakevatkin vähän erikoisempaa, tavallaan hieman boheemia ja vaikkapa gangsteri-elokuvien hotellia muistuttavaa paikkaa. Pala historiaa varmaan tämäkin hotelli.

Aamuani häiritsee hieman pieni pääsärky (voi minun niskaani ja hartioitani...), mutta otan pari särkylääkettä ja lähden aamukävelylle pirteään  pakkassäähän. Kuuntelen ennen lähtöä television uutisia ja säätiedotteita ja ikävä kyllä nyt kävi niin, että lämpimien säiden jälkeen tänne saapuivat pienet pakkaset samaan aikaan kuin minäkin... Se ei tosin ole iso pettymys, koska se oli tiedossa jo etukäteen. Kiertelen taas kortteleita sinne tänne: 31st Street, Park Avenue, Madison Avenue, 33rd Street, Avenue of Americas jne. Olen aluksi hieman ujo kamerani kanssa keskellä töihin kiirehtiviä ihmisiä, mutta napsin silti muutaman kuvan ja poikkean sitten 5th Avenuen ja 31st Streetin kulmalla olevaan Dunkin Donutsiin aamukahvillle. Otan kahvini kanssa erinomaisen baagelin, jonka välissä on kananmunaa ja pekonia. Hyvän baagelin lisäksi myös kahvi on todella hyvää! Enpä muista koska olisin yhtä hyvää kahvia juonut. Ehkä silloin kun olion viimeksi USA:ssa? Hintaa isolla kahvimukilla ja baagelilla on hieman reilut viisi dollaria.

Flatiron Building, Madison Avenue

Kävelen seuraavaksi parin pienen mutkan kautta takaisin hotellille; minun on levättävä hetki päänsärkyni vuoksi ja sää on niin kylmä, että ennen pitemmälle lähtöä on lämmiteltävä hyvin ja yritettävä löytää matkalaukusta edes jotain päällepantavaa lisää. Matkalla liikennevaloissa nuori mies tulee viereeni naureskelemaan ja höpisee minulle: "It's not real!", tarkoittaen taivaalta hiljalleen leijailevia lumihiutaleita. Niitä ei tosin tuli kuin muutama ja sitten sekin vähä loppuu.

Pienen levon jälkeen selailen pienen hetken karttoja ja New Yorkin opastani. Jo kotona ajattelin, että voisin tehdä jonakin päivänä pitkän kävelyretken Lower Manhattanilta Lower East Siden ja Greenwich Villagen kautta Midtown Manhattanille. Nyt voisi olla juuri sen aika. En suunnitele kävelyretkeäni kuitenkaan sen enempää, vaan annan sattuman päättää tarkemman reitin (vähän niin kuin siinä yhdessä vanhassa Aku Ankka jutussa, missä Aku antoi höpsismin päättää...?).

Kävelen ensin parin korttelin matkan 33rd Streetille ja laskeudun alas metroasemalle siltä puolelta tietä, missä lukee "Downtown only". Ostan automaatilta $2.50 maksavan kertalipun, jonka avulla pääsen aseman portista laiturille. Junien väli on melko tiuha ja nytkään minun ei tarvitse odotella kuin hetki junan numero 6 saapumista. Junassa on hyvin tilaa ja mahdun jopa istumaan. Lexington Avenuen linja kulkee Union Squaren kautta pääteasemalleen Brooklyn Bridge / City Hallin asemalle, jossa vilkaisen nopeasti näyttötaululta seuraavan junan. Jatkan pian junalla 5 muutaman aseman päähän Bowling Greenin asemalle.

NYC Subway train

Bowling Greenin asema on aivan Lower Manhattanin eteläkärjessä. Ulkona paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta, mutta pieni pakkanen ja navakka tuuli saavat ilman tuntumaan todella kylmältä. Kävelen remontissa olevan Battery Parkin läpi aivan rantaan ja käyn vilkaisemassa kauempana häämöttävää Ellis Islandia ja Lady Libertyä eli Vapaudenpatsasta. Hetken harkitsen ajelua Staten Island Ferryllä, mutta se on joskus tehty ja nyt päätän jättää sen väliin. Staten Island Ferry on hyvä tapa nähdä Manhattanin "skyline" ja Vapaudenpatsas lähietäisyydeltä, ilmaiseksi.

Kävelen Intiaanimuseon ja pronssihärän kautta Broadwayta pitkin pohjoiseen ja pois tuuliselta ranta-alueelta. Seisokelen hetken härkäpatsaan vieressä, koska siinä on auringonpaisteessa lämmin seistä. Kierrän Wall Streetin kautta ja ihmettelen minne NYSE:n (New York Stock Exchange) pylväikön edessä oleva valtava tähtilippu on kadonnut. Jatkan sitten matkaani Broad Streetin kautta Trinity Churchin edustalle ja siitä edelleen kohti World Trade Centeriä. Alue on muuttumassa kovaa vauhtia, uusia korkeita pilvenpiirtäjiä nousee ja vanhoja kunnostetaan. Kaikkein näyttävin ja korkein on terrori-iskussa tuhoutuneiden kaksoistornien tilalle nouseva "One World Trade Center", josta aluksi käytettiin myös nimeä "Freedom Tower". Yli 500m korkea pilvenpiirtäjä alkaa olla harjakorkeudessa, mutta "Ground Zero"- alueella on vielä paljon tekemistä ennen kuin se on valmis. Olen muuten joskus lukenut jostain, että epävirallisen määritelmän mukaan pilvenpiirtäjäksi määritellään yli 150m korkea rakennus.

Lower Manhattan & One World Trade Center

Nyt olen kierrellyt eilisen illan ja tämän päivän New Yorkissa tärkeimpiä turistialueita ja alueita, jotka olen nähnyt jo ennenkin. On siis aika suunnata uusille kulmakunnille. Kunnollista karttaa minulla ei taaskaan ole matkassani, mutta kuljen taas melko sujuvasti sisäisen kompassin ja vaiston varassa. Ja sen varassa, mitä kartoista on jäänyt muistiini. New Yorkissa tosin on siinä mielessä helppo kulkea, että suurimmalla osalla Manhattanin aluetta on selkeä ruutukaava ja katujen numerointi ja ilmansuuntien mukaan jakaminen helpottaa navigointia. Suuntaan ensin City Hallille ja siitä umpimähkään suuntaan, jossa muistelen China Townin sijaitsevan.

Osun melko hyvin oikeaan paikkaan ja pian kaikkialla lukee vain kiinankielistä tekstiä. Kiinalaiset kaupat ja niiden valomainokset ja mainoskyltittien rivistöt näyttävät jatkuvan loputtomiin joka suuntaan. Maisema muuttuu kertaheitolla täysin toisenlaiseksi ja siirtyessään China Townin puolelle tuntuu kuin hyppäisi yhtäkkiä ihan toiseen maailmaan. Oikeastaan lähes kaikki kaduilla kulkevat ihmisetkin ovat kiinalaisia tai ainakin aasialaista syntyperää ja olen todella yllättynyt, että turisteja ei näy täällä juuri lainkaan. Tämä on todella Kiina keskellä New Yorkia ja taidan olla tänään lähes ainoa "ei-kiinalainen" näillä kaduilla. En ehdi juurikaan katsella kauppojen ja kojujen tarjontaa kun ihmettelen alueen värikkäitä mainoksia. Kun olen aikani kävellyt näitä katuja, minulle alkaa tulla sellainen olo, että alan etsiä poispääsyä koko alueelta... Kahdella aikaisemmalla matkallani olen jättänyt täällä käymättä juuri siksi, että minua ei kovin paljon kiinnosta Kiina keskellä Amerikkaa ja nyt tiedän, että se on ollut hyvä päätös aikaisemmilla reissuilla. Onhan tämä alue kiva nähdä, mutta nyt kun se on nähty haluan täältä pois ja mahdollisimman pian...

China Town

Suuntaan lisää oikealle, kohti East Riveriä ja Lower East Sidea. Huomaamattani olen jo kävellyt Lower East Siden puolelle, kiinalaisuus vähenee ja loppuu ja pian löydän etsimäni kadun: "Orchard Streetin". Näillä kaduilla on paljon pieniä liikkeitä ja vintage-putiikkeja, mutta minä en tällä kertaa aio shoppailla mitään, joten kuljen reippaasti eteenpäin. Tänne kannattaisi ehkä tulla joskus ihan erikseen sitä varten, että kiertelisi vähän kaupoissa. Tulen leveälle Delacey Streetille ja huomaan edessäni Starbucksin kahvilan. Minulla on niin  kylmä, että lämmin sisätila ja kuuma kahvi tuntuu nyt vastustamattoman huokuttelevalta. Pidän siis pienen tauon ja nautin kahvin ja cinnamon rollin ja lämmittelen samalla vähän aikaa.

Lower East Side

Jatkan vielä Orchard Streetiä sen loppuun asti Houston Streetille. Muistan ajatuksissani, että se on sitten Hauston Striit, eikä missään tapauksessa Hjuuston Striit... Katseeni etsii hetken Tenament museota, jonka pitäisi olla jossakin ihan lähistöllä, mutta olen tainnut kävellä huomaamattani se ohitse tai sitten matkaoppaassani oli väärä osoite. No, sillä ei ole siinä mielessä väliä, että museovierailu olisi pitänyt varata netissä etukäteen ja kylmyys häiritsee nyt sen verran, että hyväksi kehuttu museon matkamuistomyymäläkään ei saa nyt minua etsimään sitä sen enempää.

Poikkean seuraavaksi Bowerylle, tuolle joskus niin pahamaineiselle kadulle, etsimään New Museum of Modern Artia. Löydänkin museon pian, mutta totean sen olevan maanantaisin ja tiistaisin suljettu. Otan kuitenkin valokuvan itse rakennuksesta, joka on kuin kasa sikinsokin pinottuja laatikoita. Jos satun olemaan näillä nurkilla vielä myöhemmin tällä reissulla, niin ehkä tulen uudestaan.

Kävelen takaisin Houstin Streetille, jatkan kohti länttä ja poikkean muutaman korttelin päässä sen eteläpuolelle (South of Houston Street) SoHoon. SoHossa minut yllättävät omia CD-levyjään myyvät pojat. Näitä olen täällä nähnyt ennenkin ja osaan tarvittaessa väistää heitä, mutta nyt jään juttelemaan poikien kanssa ja lopulta ostan pojilta levyt. He onnistuvat puhumaan (tietysti) hieman paremman hinnan kuin mistä aluksi oli puhe, mutta... En tiedä olenko oikeassa, mutta itse ajattelen asiaa näin: Ainakin suurin osa noista kavereista tekee omaa musiikkiaan vilpittömin mielin ja heillä on toive saada musiikkiaan julkaistuksi ja varmasti monille kiiltelee mielessä suuri menestys. Kun he tekevät musiikkiaan ja myyvät sitä kadulla, se on mielestäni parempi tie kuin huumeet tai rikollisuus, vaikka mikään ei tietenkään takaa minne nuo levyrahat lopulta menevät... Itseni kannalta ajattelen taas niin, että ostamani levy on parempi ja aidompi matkamuisto kuin joku muu krääsä ja rihkama. Vasta nyt jälkikäteen mieleeni tulee kyllä asian toinen puoli; en tiedä tuon myyntitoiminnan laillisuudesta, he tuskin ainakaan veroja tuloistaan makasavat.

SoHon alueelta en sattumanvaraisesti löydä etsimiäni valurautataloja, joten jatkan kortteleita kierrellen kohti Greenwich Villagea. Tällä alueella osun vahingossa kivalle tielle, jossa on myös pieniä putiikkeja ja vintagea ja tämä alue näyttää mielestäni melkeinpä vielä kivemmalta kuin Lower East Side. En jää kuitenkaan täälläkään sen pitemmäksi aikaa putiikkeja ihmettelemään vaan jatkan edelleen Hudson-joen suuntaan ja yritän osua Meatpacking Districtin alueelle ja löytää sieltä High Line kävelytien. Kuljen läpi Washington Square Parkin, läpi viehättävien asuinalueiden ja lopulta monen korttelin jälkeen näen vanhan rautatien pohjan päälle rakennetun puisto- ja kävelyalueen. High Line kulkee teräspalkkien varassa toisen-kolmannen kerroksen korkeudella ja se on hoidettu puito- ja ulkoilualue. Tuota kävelytietä pääsen yli kilometrin päähän 30. kadun tasalle asti mukavia maisemia katsellen.

One Penn Plaza & Empire State Building (High Line)

En tiedä paljonko olen tällä retkelläni kävellyt.... Paljon... Veikkaisin tämän päivän kilometrisaldon olevan ehkä noin 10km (tarkastin kilometrit googlemapsilla myöhemmin illalla: olen kävellyt tänään yli 15km!). Olen myös palellut ja palellut. Välillä on ollut lämpimämpää auringossa ja tuulettomissa paikoissa, mutta suurimman osan ajasta on ollut todella kylmä. Nyt kun olen päässyt High Linen päähän, koukkaan 31st kadulle ja lähden kävelemään sitä itään. Ohitan matkalla Pennsylvania Stationin ja Madison Square Gardenin, kuljen yli Fashion Avenuen ja Broadwayn ja pian olenkin jo hotellilla. Tuntuu hyvältä päästä vähäksi aikaa lepäilemään ja lämmittelemään. Olen tehnyt kylmyydestä huolimatta tosi kivan kävelylenkin ja olen nähnty tämän päivän aikana niin, paljon, että sitä kaikkea on mahdotonta tähän blogiin kirjoittaa. Valokuvien määräkin kertoo kai jotain: olen ottanut yli sata valokuvaa, pakkasesta huolimatta.

Madison Square Garden (W 31st St)

Vedettyäni taas jonkin aikaa henkeä hotellihuoneessa (lämpimän peiton alla) lähden vielä ulos. Ilta on jo pimentynyt ja olen kävellyt tänään kylmässä niin paljon, että nyt aion vain käydä syömässä ihan lähietäisyydellä ja yritän välttää kiusauksen lähteä katselemaan kaupungin valoja... Näin jo eilen kahden korttelin päässä erään ruokapaikan, jossa muistan käyneeni poikani kanssa noin neljä vuotta sitten. Koska en nyt jaksa alkaa etsimään ja valikoimaan sen enempää ja muistan tuon paikan olleen ihan kelvollinen, suunnistan suoraan sinne. California Pizza Kitchenissä on hyvin tilaa ja pian minulla on jo edessäni tuoppi amerikkalaista olutta ja viiden juuston pizza. Paikka on ihan siisti ja viihtyisä ja ruoka kohtuullisen hyvää. Pizza ja olut maksavat yhteensä 17 dollaria.

Syötyäni en jää pitemmäksi ravintolaan istumaan, vaan palaan hotellille hieman eri kautta kuin tulin. Ennen kuin käännyn hotellille katselen Lexington Avenuella kävellessäni hetken Chrysler Buildingin lähes maagisena loistavia valoja. Keltaiset taksit suhahtelevat ohitseni. Vähän väliä jostain kuuluu autojen torvien ja hälytysajoneuvojen sireenien ääniä. Kaduilla on vielä paljon ihmisiä liikkeellä. Tämä kaupunki elää elämäänsä, on sitten valoisaa tai pimeää. Ja tämä on kaupunki, johon on helppo sulautua, jonne on helppo kadota. Kaupunki jossa ulkopuolisenkin on helppo olla osa tätä kaikkea.

Alicia Keys - New York (Empire State of Mind)

New Yorkiin liittyy sana "reinvent", joka tarkoittanee jonkinlaista itsensä löytämistä. Minäkin olen nyt tällä matkalla yksin ehkä osittain juuri siitä syystä (siis se on ehkä yksi monista syistä), että minullekin tämä on edelleen pitkää itseni ja tulevan suunnan etsimistä. Monellakin tavalla...

Illan pimetessä ajattelen poikaani Vekaranjärvellä ja kaipaan häntä kyllä matkaseuraksi; kahdella aikaisemmalla reissulla olemme olleet täällä yhdessä. Ja ajatukset käyvät kyllä taas siellä Etelä-Suomen H-kirjaimella alkavassa kaupungissa (joka ei ole Helsinki) ja  kaipaus on täälläkin mukana, vaikka tiedänkin, että tämä matka minun on tehtävä yksin...

Valokuvat 1
Valokuvat 2