Odotusta

Tällä viikolla olen saanut taas asuntoasioita ja tulevaa USA:n matkaa vähän eteenpäin. Olen tehnyt melko paljon työtä kakkoskodin sisutustamista miettiessäni, mutta tuo työ oikein mukavaa. Tänään sain myös hommattua itselleni ajokorttiin USA-liitteen. Tähän asti olen matkoillani vuokrannut auton ja ajellut sillä ihan suomalaisella ajokortilla, mutta nyt kävin hakemassa Autoliiton konttorilta siihen englannin kielisen käännöksen. Tuo liite maksoi 14 euroa ja se on voimassa yhden vuoden. Olisin ottanut samantien kansainvälisen ajokortin, mutta siihen olisi tarvittu passikuva ja se ei olisi ehtinyt valmistua ennen matkaa. Suomalaisen ajokortin haltijahan sa ajella USA:ssa lomamatkoilla, mutta tosiaankin vain turistina. Nyt aletaan liikkua jo jonkinlaisella "harmaalla alueella", enkä ole enää ihan tavallinen turisti. Jatkossa minun onkin ajateltava amerikkalaisen ajokortin hankkimista.

Nyt kun lähtöön on enää hieman reilu viikko aikaa, alkaa matkasuunnitelmakin tarkentua. Lennämme siis ensin Finnairin koneella (British Airwaysin lennolla) Lontooseen ja vaihdamme Heathrown lentokentällä Virgin Atlanticin koneeseen, joka vie meidät Atlantin yli Miamiin. Alunperin meillä oli tarkoitus ajaa lähes samaan aikaa Miamiin saapuvien ystävien kanssa suoraan asunnolle, mutta näillä näkymin jäämme kuitenkin lähemmäksi Miamia. Ajaminen asunnolle 120km päähän olisi ollut ehkä pikkuinen stressin paikka pitkien lentojen jälkeen, varsinkin kun sitä ennen olisi pitänyt noutaa avain Lantanasta ja käydä ostamassa jostakin tyhjään asuntoon patjoja ja peittoja. Nyt voimme aloittaa matkan hieman kevyemmin, ilman kiirettä ja samalla voimme jo menomatkalla poiketa rauhassa Ft Lauderdalen Sunrise Ikeaan ja hakea avaimen valoisan aikaan. Majoitusta en tosin ole vieläkään ensimmäiseksi yöksi varannut.

Matkan kolmannelle päivälle olen varannut taloyhtiön opastustilaisuuden, jossa kaiketi käydään läpi tärkeimpiä asioita ja saan alueen portin ja uima-allasalueen sekä postilaatikon avaimet. Neljännelle päivälle on sovittu käynti vakuutusyhtiössä Lake Worthissa ja muu aika kätetäänkin sitten huonekaluostoksilla ja huonekaluja kootessa... Ja toki uudessa kodissa tarvitaan paljon paljon muutakin. Ja tietysti aikaa pitää varata myös omaan shoppailuun, rannalla käymiseen ja uimiseen ja ihan vaan kiertelyyn ja paikkoihin tutustumiseen.Tällä matkalla ei ohjelmassa ole suurimuotoisia huveja; ei Disney Worldia, ei Kennedyn Avaruuskeskusta, ei Seaquariumia, eikä muutakaan sen suuntaista. Ikean reissulla tosin suunnittelin poikkeamista Evergladesin suoalueella. Ja ehkä jotain muutakin pientä, mutta pääasiassa sisustamista ja kodin laittoa, siivoamista, järjestelyä, asioiden hoitoa, hiekkarantaa ja uimista ja uuteen "kotiseutuun" tutustumista.

Seuraavan viikon alussa kaiken pitäisikin olla suurinpiirtein valmista. Saa nähdä kuinka tuo aika siihen riittää. Kaiken pitäisi olla kuitenkin niin valmiina, että jos joku tuttu haluaa mennä asuntoon joksikin aikaa, niin sen pitäisi olla siinä kunnossa, että siellä voi majoittua ja että sieltä löytyy edes suurinpiirtein kaikki tarvittava. Paluumatkalle lähdemmekin sitten päivää aikaisemmin ja ajamme Miamiin. Kuten jo aikaisemmin kirjoittelinkin, olen varannut hotellin Miami Beachin ytimestä South Beachiltä ja vietämme yhden päivän ja illan siellä ja vielä ison osan viimeisestä päivästäkin. Kotiin palaammekin sitten taas samaa tietä kuin tulimmekin eli Virginillä Lontooseen ja sieltä Finnairilla Suomeen.

Sen verran "kylmähermoinen" ja rauhallinen minäkin joissakin asioissa olen (nykyään kyllä suurimmaksi osaksi aivan kaikessa muutenkin), että tähän asti koko tämä asunnon hankkiminen ulkomailta ei ole tuntunut mitenkään kovinkaan erikoiselta tai ihmeelliseltä. Kaikki asiat ovat hoituneet ja vaikka kaikessa on ollut paljon oppimista ja kaikki on aivan uutta, niin silti vaan asiat on saatu järjestymään sen enempiä pingottamatta tai jännittämättä. Jotenkin tämä kaikki tuntuu ihan tavalliselta... Ja silti jotain todella isoa on tapahtunut elämässäni ja paljon on tämän(kin) myötä muuttunut. Nyt kun olen lähdössä ensimmäistä kertaa omaan kotiini USA:han ja matka alkaa ihan oikeasti olla lähellä, alkaa jo tuntua pientä mukavaa jännitystä ja matkakuume nousee... Mitä lähemmäksi matkaa tullaan, sitä innostuneempi alan olla. Ja edelleen tiedän sen aivan varmasti... Ymmärrän kaiken aivan varmasti vasta sillä hetkellä kun seison talon pihalla avaimet kädessäni...

Lentokenttien aavoilla tuulee

Aloin miettiä kuinka monella lentokentällä olen käynyt. En tiedä onko sillä loppujen lopuksi mitään merkitystä, mutta jollakin tavalla sitä silloin tällöin yrittää matkojaan mitata. Useinkin olen kuullut ihmisten sanovan, että oletpa sinä matkustellut paljon, mutta kaikki on niin suhteellista... Ehkä jonkun vähän tai ei lainkaan matkustelleen mielestä minä olen matkustellut paljon, mutta itseni ja oikeasti paljon matkustelleen mielestä olen reissannut vähän.

Minä myöhästyin heti lähdössä... Tein ensimmäisen matkani lentokoneella vasta 25-vuotiaana ja tuon ensimmäisen matkan jälkeen oli peräti seitsemän vuoden tauko! Tuohon lähdöstä myöhästymiseen tärkein syy oli raha; minulla ei ollut koskaan "ylimääräistä" rahaa matkusteluun ja kaikki vähänkin liikenevä meni tuolloin niin tärkeään jenkkiautoharrastukseen. Ja kun oli vähän (tai ei lainkaan) matkustellut niin sitä ei sitten nuorempana oikein osannut edes kaivata. Vaikka sitä ehkä kaipasikin...Myöhemminkin lähes krooninen rahanpuute on vaikeuttanut matkustamista ja reissuun onkin sitten lähdetty kun siihen on näyttänyt olevan edes jonkinlaisia rahallisia mahdollisuuksia. Myös monet elämäntilanteet ovat vaikeuttaneet matkaanlähtöä tai tehneet sen jopa mahdottomaksi.

Tällä hetkellä tilanne on hyvä. Ehkä parempi kuin koskaan, vaikka omat haasteensa matkaan lähdössä on nytkin, niin rahallisesti kuin muutenkin. Tahti on kuitenkin ollut permpi kuin koskaan aikaisemmin koko elämäni aikana. Kuluneen hieman reilun 1,5 vuoden aikana olen käynyt jo kolme kertaa USA:ssa, kaksi kertaa Italiassa ja kerran Brysselissä. Kuluneen reilun 1,5 vuoden aikana olen ollut pois Suomesta kaikkiaan noin 11-12 viikkoa. Ja taas olen lähdössä matkaan ja jo sitä seuraavakin matka on suunnitelmissa.

Nyt minun piti kuitenkin kirjoittaa pari sanaa matkoihin tärkeänä osana kuuluvasta asiasta, jota kuitekin harvemmin tulee sen enempää ajateltua. Matkoilla ihmiset viettävät aikaa lentokentillä lähes yhtä paljon kuin lentokoneissa ja lentokentät ovat tärkeitä pisteitä matkojen varrella. Itsekin olen ehtinyt jo aika monen lentokentän läpi kulkea. Monella kentällä olen kahvini juonut. Monen kentän turvatarkastukset läpäissyt ja monet kerrat laukkuani liukuhihnan ääressä odottanut. Monella kentällä olen ehtinyt katsella ikkunasta nousevia ja laskeutuvia lentokoneita. Ja ehkä sillä tavalla kevyesti ajateltuna minulla, kuten varmasti monella muullakin, on lentokenttiin jonkinlainen viha-rakkaussuhde...

Helsinki-Vantaan lentokentällä olen tietenkin käynyt lukuisia kertoja; ollessaan pienempi poikani lensi joka toinen viikonloppu äitinsä luo Tampereelle ja kaikkiaan yhdensuuntaisia lentoja kertyi parin vuoden aikana reilusti yli sata! Silloin vietin todella paljon aikaa lentokentällä. Muistan vielä hyvin ne illat kun poikani lähti matkaan perjantaina. Kun olin saanut saatettua hänet lähtöportille asti ja luovuttanut hänet Finnairin henkilökunnan hyvään huomaan, jäin vielä katselemaan ikkunasta nousevia koneita ja poistuin vasta kun olin nähnyt poikani ATR-72 koneen nousevan. Ja usein jäin kentälle vielä senkin jälkeen. Monet kerrat aloitin viikonloppuni istumalla terminaalin yläkerran ravintolassa juoden oluen tai siiderin ja katsellen nousevia ja laskeutuvia koneita sekä tulevia ja menviä ihmisä. Kun olin taas häntä sunnuntai-iltana vastassa, tulin usein kentälle jo hyvissä ajoin ja join tuossa samassa ravintolassa kupin kahvia odotellessa. Monenlaiset lähdöt ja paluut muistan. Monenlaiset säät. Parhaiten mieleen ovat ehkä jääneet ne kerraty, kun joskus 25 minuutin lennon jölkeen kone kierteli lähes tunnin verran Helsinkiä päästäkseen laskeutumaan myöhäisen illan pimeydessä "lumimyrskyn" riepottelemalle kentälle. Siitä kaikesta on jo niin kauan... Viimeksi saattelin poikaani matkaan hieman vajaa vuosi sitten, kun hän oli katsomassa minua Roomassa ja lähti Rooman Ciampinon lentokentältä kohti Tamperetta.

Poikaani saattaessa ja vastassa ollessa olis siis usein Helsinki-Vantaan kentällä, mutta olen toki siellä ollut omien matkojenikin yhteydessä todella monta kertaa ja kaikki ulkomaanmatkani ovat alkaneet sieltä. Tuon kotikentän lisäksi olen omilla matkoillani käynyt ainakin näillä lentokentillä: Oulu (2), Maarianhamina (1), Kööpenhamina (2), Bryssel (3), Munchen (1), Frankfurt (1), Genova (2), Nizza (2), Milano-Malpensa (2), Rimini (2), Rooma-Fiumicino (4), Ateena (2), Las Palmas (2), Hurghada (2), Lontoo-Heathrow (6), New York-John F Kennedy (10), New York-La Guardia (1), Baltimore (2), Washington-Dulles (2), Miami (10), Los Angeles (1), San Francisco (1) ja Honolulu (2). Olen siis matkojeni varrella Helsinki-Vantaan lisäksi käynyt 23 lentokentällä. Eniten olen näköjään kuluttanut aikaan Miamin lentokentällä ja New Yorkin JFK:n kentällä, kaikkiaan 10 kertaa molemmissa. Lisäksi lentoreittien varrella on ollut yksi välilasku Sharm El'Sheikhissä ja yksi Bangorissa. Siinä yksinkertainen ja tylsä lista. Olkoon sitten pitkä tai lyhyt. Kaikkiin kenttiin varmastui liittyy jotain ihan omanlaista ja ehkä mietin niitä joskus myöhemmin ja kirjoitan muutaman ensimmäiseksi mieleen tulevan sanan kaikista lentokentistä, joilla olen käynyt.

Tuosta "lentokenttätilastosta" jatkan vielä toiseen tilastotietoon... Nyt kun kerran laskemaan aloin. Missä maissa olen käynyt useimmin ja missä viettänyt eniten aikaa? USA:ssa olen käynyt kaikkiaan kahdeksan kertaa ja Italiassa kuusi kertaa. Jos lasketaan matka-aikaa, USA vie siinäkin voiton: olen viettänyt USA:ssa noin 13 viikkoa. Italia tulee kuitenkin hyvänä kakkosena: siellä olen ollut kaikkiaan noin 11 viikkoa. USA:n matkoista kaksi on ollut työmatkoja ja Italian matkoista peräti kolme. Muissa paikoissa olenkin sitten viettänyt aikaa hyvin vähän: 1-2 viikkoa. Tulevaisuudessa olen aikeissa olla pitempiä jaksoja pois Suomesta, mutta aika näyttää miten pitkään pystyn muualla olemaan. Ja koko ajan olen varautunut myös tilapäiseen muuttamiseen ulkomaille puolen vuoden tai jopa vuoden ajaksi. Eli jos palaan takaisin alkuperäiseen aiheeseen: lentokentät tulevat varmasti minulle tutiksi myös jatkossakin ja monet kahvit niillä tulen vielä juomaan... ;)

Tämä lentokentistä ja tilastoista. Eipä näillä nyt niin suurta merkitystä ole, enkä matkaan ole koskaan lähtenyt kartuttaakseni sillä omia mitättömiä tilastojani. Vaikka ovathan nuo tietynlaisia "mittareita" ja kertovat ainakin itselle jotakin siitä, kuinka paljon ja minne sitä on oikeastaan tullut matkusteltua. Ja lentokentistä ja niillä vietetystä ajastahan saisi kirjoitettua vaikka kokonaisen kirjan, mutta sen jätän nyt kuitenkin toiseen kertaan.

Palm Beach Drag Strip

Kun kävin USA:ssa ja Floridassa ensimmäisen kerran elämässäni vuonna 1991, olin vielä innokas jenkkiautoharrastaja ja silloin kävin myös kaikissa mahdollisissa kiihdytyskisoissa Suomessa. Siihen aikaan muistan selvittäneeni, että Floridasta olisi löytynyt Gainesvillen kiihdytysrata, mutta siellä emme kuitenkaan koskaan käyneet. Jokin aika sitten huomasin, että Palm Beachin piirikunnastakin löytyy nykyään NHRA- ja IHRA- kriteerit täyttävä Drag Strip ja olin tuosta "löydöstä" todella iloinen ja jopa hieman innoissani. Siitä onkin vuosia aikaa, kun olen viimeksi Drag Race- kisoissa käynyt.

Photo by: http://www.garynastasephotography.com

Palm Beach International Raceway sijaitsee  Beeline Highwayn varrella, Jupiterin puolella. Sinne on asunnolta matkaa hieman reilut 10 mailia ja reitti on helppo ja nopeakulkuinen. Itseäni tuolla monipuolisella kilparadalla kiinnostaa niemenomaan kilparadan 1/4 mailin mittainen Drag Strip ja todella kovasti haluaisin joskus nähdä ison määrään nitrometaania polttavia "Top Fuel" ja "Funny Car" autoja, jotka parhaimmillaan taittavat 402m paikalta lähdettäessä alle neljään sekuntiin, loppunopeuden ollessa maalissa yli 500km/h!

Lähemmin asiaa tarkasteltuani huomaan, että Floridasta löytyy itse asiassa peräti viisi täyttä 1/4 mailin kiihdytysrataa: Bradenton, Gainesville, Orlando, Sebring ja Palm Beach. Lisäksi Floridassa on muutama 1/8 mailin rata, joista Countyline on hyvin lähellä asuntoamme. Eikä millekään noista radoista nyt ihan mahdottoman pitkä matka ole.

Perjantaina 12.10, juuri ollessamme paikanpäällä, radalla järjestetään Midnight Madness- tapahtuma. Ympyräajon lisäksi tapahtumaan kuuluu myös kiihdytysautojen testi- ja säätöajoja. Tapahtumaan näytti olevan myytävänä erilaisia lippuja ja pelkkä kiihdytysajotapahtuma oli $20 arvoinen. Ehkäpä vietän siellä perjantai-iltaa 12.10.?

Sille, jolle kiihdytysajo on täysin tuntematon harrastus (USA:ssa myös ammatti), löytyy hyvä suomenkielinen pikajohdanto aiheeseen FHRA:n sivuilta.

Kaksi vuotta myöhemmin

Kaksi vuotta myöhemmin… Kävelin aurinkoista Aurajoen rantaa ja muistelin hieman vajaan kahden viikon Turun ”vierailua” (työn merkeissä) syksyllä 2010. Se oli hyvää aikaa… Usein kaipaan sitä kovasti. Nyt olin vain käymässä siellä, mutta ehdin sentään tehdä pienen kävelylenkin Aurajoen rannoilla ja keskustan kaduilla. Kyllä Turku on kaunis kaupunki. Olen sen jo ennenkin sanonut, mutta vielä kerran: jos en saisi asua Helsingissä ja Suomenlinnassa, voisin hyvinkin asua Turussa. Silti en ole koskaan aikonut sinne muuttaa, enkä aio nytkään. Kaksi vuotta sitten sää oli melko samanlainen kuin tänäänkin, mutta silloin puissa alkoi jo olla keltaisia lehtiä. Viikonloppu Turussa syksyllä 2010 oli kuitenkin kaunis ja kaikin puolin hieno ja se on jäänyt ikuisesti mieleen.

Nyt istun jo junassa ja olen taas matkalla kohti Helsinkiä ja kotia. Aurinko paistaa, joskin taivaalla on tummia pilviä ja tänäänkin tuulee melko kovaa. Kovin ovat olleet tuulisia menneet päivät ja samaa on sääennustusten mukaan edessä myös tulevina päivinä. Suomi on vielä vihreä, ainakin täällä etelässä. Joissakin paikoissa kukkaistutuksetkin loistavat vielä värikkäinä ja muutenkin kesästä on vielä jotain jäljellä. Suomi on vielä elossa, hengissä… Pian koittaa kuitenkin 6-8 kuukauden pitkä, kylmä, märkä ja pimeä vuodenaika, jonka nimi minulle on syystalvikevät… Silloin (ainakin minusta tuntuu) kaikki kuolee ja väreinä ympärillämme ovat vain harmaan eri sävyt.

Pahoittelen ja pyydän anteeksi sitä, että en vaan pidä tämän maan ilmastosta ja minulla on joka syystalvikevät jopa pieniä vaikeuksia selvitä siitä. En ole itse tätä osaa, fysiikkaani ja luonteenpiirrettäni valinnut. En valita turhasta, eikä se muutu, vaikka millaista asennetta yrittäisin siihen hakea. Eikä pahinta ole pimeys tai kosteus, vaan kylmyys. Minä oikeasti kärsin kylmästä. Jähmetyn ja jäädyn koko ihminen ja se tuntuu pahalta sekä fyysisesti että henkisesti. Mutta älkää huoliko, kyllä minä tässä ilmastossa vielä hengissä selviän… ;) Suomen kesästä pidän, mutta koko muun ajan ilmasto on kamala. En vain pidä siitä ja se siitä…

Nyt kun katselen junan ikkunasta ohi vilahtelevaa maisemaa, huomaan, että kesästä on tosiaan vielä jotain jäljellä ja jos syksy jatkuisi pitkään lämpimänä ja aurinkoisena, sekin voisi olla vielä hyvää aikaa. Kylmyydestä en pidä syksylläkään, mutta kauniit syyspäivät ja ruska ovat minun, niin kuin lähes kaikkien muidenkin mieleen. Silloin luonnossa on vielä värejä… Kauniita värejä.

Suomen ilmasto, jota toisinaan pidän lähes elinkelvottomana, on suurin syy asunnon ostamiseen ulkomailta. Aion tulevaisuudessa tehdä talvistani edes hieman siedettävämpiä ja karata ja paeta kauas pois. Olen tyytyväinen, että asiaan löytyi tällainen, loppujen lopuksi aika helppo ratkaisu. Lähivuosina aion pitää vain lyhyen kesäloman Suomessa ja säästän useamman lomaviikon talveksi. Näin voin sitten oleilla pitempään lämpimässä Floridassa kylmimpään ja synkimpään talviaikaan. Laskelmieni mukaan voin pitää kesälomaa Suomessa 2-3 viikkoa ja olla talvisin Floridassa 4-5 viikkoa. Ja rahatilanteen salliessa on tietysti mahdollista ottaa hieman virkavapaata lisäksi tai jopa muutama kuukausi vuorotteluvapaata.

Silloin kun en itse ole West Palm Beachin asunnolla, olen ajatellut vuokrata sitä muille. Pitkäaikainen vuokralainen olisi hyvä, mutta luultavasti vuokraus olisi kuitenkin lyhyitä pätkiä lomalaisille. Ennen vuokraamista minun on kuitenkin selvitettävä tarkkaan taloyhtiön säännöt ja rajoitukset, mietittävä koko vuokrauskäytäntö varaamisesta maksamiseen ja avainten luovuttamiseen asti sekä selvitettävä miten maksan mahdollisista tuloista veroja Yhdysvalloissa. Niin kauan kuin nämä asiat ovat vielä kesken, en siis vuokraa asuntoa. Toistaiseksi ”lainaan” sitä… Luotettavat ystävät ja tutut voivat käyttää asuntoa ilman korvausta, koska on myös minun etuni pitää asuntoa mahdollisimman paljon asuttuna ja on hyvä, jos joku käy silloin tällöin paikanpäällä katsomassa, että kaikki on kunnossa. 

Palaan vielä asunnon hankkimisen syihin: Ei ilmasto toki ole ainoa syy USA:n asunnon ostamiseen. Se on kyllä tärkein, mutta syitä on useampiakin. Niitä syitä ovat esimerkiksi amerikkalainen kulttuuri ja ihmiset, luonto, meret, kaupungit ja nähtävyydet. Koko kiehtova uusi maailma. Yhtenä suurena tekijänä on myös ammatista johtuva aikainen ”eläköityminen”, joskaan en ole vielä miettinyt mitä teen siinä vaiheessa kun täytän 50-vuotta ja edessä häämöttää vapautuminen työelämästä. Ehkä yhtenä syynä on ollut myös jonkinlainen levottomuus sekä kyvyttömyys ja ehkä jopa haluttomuus juurtua ja jähmettyä yhteen paikkaan. Halu nähdä ja kokea enemmän ja halu mennä eteenpäin. Halu elää elämää… Mutta näistä kirjoittelen enemmän joskus toisella kertaa.

Valojen yö

Lähialuematkailu alkaa olla taas ohi tämän viikonlopun osalta; olen taas kerran palaamassa sunnuntaina Haminasta Helsinkiin. Tätä Etelä-Suomen matkailua on kyllä ensi viikolla tulossa paljon lisää muutaman päivän merellä liikkumisen ja yhden nopean Turun reissun muodossa. Työni on aina ollut todella liikkuvaa ja sen mukana olen kulkenut paljon Suomessa, lähinnä rannikolla ja Tampereen eteläpuolella. Paljon olen seilannut Itämerellä työkseni ja onhan työ vienyt minut muutaman kerran kauas maailmallekin. Ja hyvä niin.

Haminassa oli perjantaina "Valojen Yö" ja niinkin pienessä kaupungissa oli todella paljon erilaisia tapahtumia. Itse olin perillä vasta niin myöhään perjantai-iltana, että kävimme vain kiertämässä pienen kierroksen keskustassa ja sen jälkeen suuntasimme "Hamina Bastiioniin". Bastionissa oli eräänlainen koko valojen yön päätapahtuma ja ihmisiä oli paikalla sen mukaisesti, hieman harmaasta ja ajoittain sateisesta illasta huolimatta. Bastionissa esiintyi mm. erittäin taidokas tulitaideryhmä Flamma ja pari akrobaattia eli Nykysirkus Tenho. Illan kohokohta oli komea ilotulitus. Ilta oli oikein mukava ja ajoittaiset pienet sadekuurotkaan eivät juuri tunnelmaa latistaneet. Nyt olen siis taas bussimatkalla kohti kotia ja edessä on todella kiireinen, täynnä menoja oleva viikko.

Viikonloppuna tein taas joitakin kolmen viikon päästä edessä olevaa matkaa koskevia valmisteluja. Ensin varasin lähtöaamua edeltäväksi yöksi hotellin Helsingin keskustasta, Mannerheimintieltä. Aivan hotellin edestä pääsemme aikaisin aamulla matkaan lähtiessämme hyppäämään lentokenttäbussiin. Olen kerran aikaisemminkin ollut (silloin tosin työantajan laskuun) yön hotellissa Helsingissä kun lähtö merelle oli niin aikaisin, että en olisi päässyt Suomenlinnasta millään niin aikaisin kaupunkiin. Viimeksi lähiessäni poikani kanssa Floridaan viime helmikuussa, me yövyimme lähellä Helsinki-Vantaan lentokenttää.

Varasin myös viimeiseksi Floridan yöksi hotellin Miami Beachiltä. Miami Beachillä olemme tähän asti yöpyneet aina Surfsidessa, mutta nyt halusin kerrankin ottaa hotellin aivan keskeltä South Beachiä. South Beach on tavallaan Miami Beachin kaupungin keskusta vilkkaine ostoskatuineen ja ravintoloineen. Alueella on myös kuuluisa "Ocean Drive", rantakatu, jonka varrella on paljon 1900-luvun alussa rakennettuja Art Deco- taloja. South Beach ja Ocean Drive ovat myös juuri ne paikat, joissa julkkikset käyvät näyttäytymässä. Ja niin aiomme mekin nyt käydä näyttäytymässä tuolla suositulla alueella...

Jotta näistä minun blogikirjoituksistani olisi jotain käytännön hyötyä, vinkkejä ja tietoa tarvitseville, laitan tähän muutamia faktoja siitä, miten tätä matkaa olen valmistellut ja mitä mikäkin maksaa. Lentoliput varasin pitkän kyttäämisen jälkeen Ebookersin kautta. Monien eri vaihtoehtojen joukosta valitsin sopivat lennot lentoyhtiöiden, lähtö- ja paluuaikojen sekä tietysti myös hinnan perusteella. Lentolippu Lontoon kautta Miamiin Finnairilla ja Virgin Atlanticilla maksoi 598 euroa. Ei ihan halvin näkemäni lipun hinta, mutta kohtuullisen edullinen kuitenkin. Passini uusimisen vuoksi jouduin uusimaan myös ESTA-matkustuslupani ja sen hinta oli 14 dollaria. Ison tila-auton vuokra Miamin Hetrziltä maksoi 346 euroa kymmeneltä päivältä! Suomessa jo pienimmänkin kääpiöauton vuokra tuolta ajalta olisi ollut 100 euroa enemmän... Scandic-hotellin huoneen Helsingissä varasin kanta-asiakaskortilla hintaan 85 euroa ja lisäksi saan hotelliin kirjautuessani muutaman euron arvoisen etusetelin ja taas vähän bonus-pisteitä. Miami Beachin keskitasoisen, hyviä arvosteluja saaneen hotellin varasin hotels.com-sivuilta useita euroja edullisemmin kuin hotellin omilta sivuilta olisin saanut. Tarjoushinta oli 91 euroa, jota pidän kohtuullisena, koska kyseessä pitäisi olla hyvä hotelli, joka sijaitsee aivan erinomaisessa paikassa. Hotelli on Art Deco hotelli "Albion" aivan Lincoln Road Mallin kulmassa. Ja muista hotelliöistähän ei tällä matkalla tarvitsekaan maksaa...

Yhdysvaltoihin matkustaminen maksaa aina jonkin verran enemmän kuin esimerkiksi vaikkapa Välimeren maihin matkustaminen, mutta pidän tämän matkan kustannuksia ihan kohtuullisina tai ehkä jopa pieninä. Oikeastaan... Tarkemmin miettien, kahden ihmisen melkein kahden viikon matka USA:han autonvuokrauksineen noin 1700 euroa... Matkahan on tarkemmin ajatellen edullinen.

Shoppailijan paratiisi

Tänään harrastankin taas pitkästä aikaa lähialuematkailua. Tai mikä nyt sitten katsotaan lähialueeksi... Olen matkalla Haminaan ja oiekastaan sinne on minun mielestäni aika pitkä matka... Matka kestää noin 2h 20min bussilla. Seon vähän vähemmän kuin Lontooseen, jonne minun mielestäni taas on lyhyt matka. Matka Helsingistä Haminaan on suurinpiirtein yhtä pitkä kuin matka Miamista West Palmiin ja siitä taas en tiedä olisiko se pitkä vai lyhyt matka. Omalla autolla siihen menee aikaa noin 1h 30min tai ehkä jopa hieman vähemmän. Matka Haminaan tuntuu pitkältä, mutta jos vertaan sitä matkaan USA:han niin silloinhan se ei ole ollenkaan pitkä. Vai onko. Matka on suhteellinen käsite. Ja oikeastaan aikakin on niin kovin suhteellinen käsite.

Olen kuitenkin matkalla vain vähän reilun 100km päähän Helsingistä ja kodista. Tarkoitus olisi viettää viikonloppu Haminassa ja käydä tänään vähän katsomassa "Valojen Yö"- tapahtumaa. Kaupungissa on tänään monenlaisia tapahtumia ja toimintaa eri paikoissa, mutta olen perillä sen verran myöhään, että jos jonnekin lähdemme niin se on varmasti bastionin tapahtuma ilotulituksineen.Sunnuntaina olisikin sitten tarkoitus palailla jo hyvissä ajoin päivällä kotiin.  Tämä taitaa olla tänä kessänä vasta komas kerta kun olen menossa Haminaan... Eikä nyt siis ole enää edes mikään kesä... Eli taisin käydä Haminassa tänä kesänä vain kaksi kertaa.

Nyt kuitenkin taas tämän lyhyemmän matkan kuulumisista kauas ison veden toiselle puolelle. Kirjoittelen tässä blogissa sekaisin oikeastaan kolmesta eri aiheesta: Suomessa ja lähialueella reissaamisesta, Euroopassa reissaamisesta ja menneistä matkoista sekä tärkeimpänä USA:sta ja ajankohtaisista ja tulevista matkoista. Ja nyt siis pääaiheeseen eli Yhdysvaltoihin.

USA on tietysti myös shoppailijan paratiisi. Eikä Florida osavaltiona tee minkäänlaista poikkeusta; tarjolla on lähes kaikkea, mitä maailmassa vaan ikinä voi olla myytävänä. Hyvää on se, että myös hintahaitari vaihtelee laidasta laitaan ja tarjolla on kaikkea järjettömän kalliista hyvinkin halpaan. Itse en ole matkoille koskaan varsinaisesti shoppailemaan lähtenyt, enkä ole shoppailualan asiantuntija, mutta jotain on minullekin aina mukaan tarttunut ja lähes jokaiseen matkaan on ostoskierroksia mukaan mahtunut. Kevää työmatkani tänä vuonna taisi olla ainoa USA:n matkani, jonka aikana en käynyt varsinaisesti ostoksilla lainkaan, vaikka olinkin matkassa kokonaisen viikon.

Vaatteet ovat USA:ssa edullisia ja niitä olen sieltä paljon ostanutkin. Parille viime lomareissulle Yhdysvaltoihin olen lähtenyt lähes tyhjän matkalaukun kanssa ja ostanut vaatteet sieltä. Ensimmäiseksi etsin farkkuja ja niitä onkin helppo löytää lähes mistä tahansa. Itse olen ostanut ne yleensä tavallisesta Searsin tavaratalosta tai muusta vastaavasta, vaikka varmasti halvempiakin myymälöitä löytyisi, jos jaksaisi etsiä. Searsillakin farkuit ovat kuitenkin jo niin edullsia, että esimerkiksi Levis-farkkuja saa sieltä mallista riippuen  2-3 paria samalla hinnalla kuin yhden parin Suomesta! Ja sama koskee tennareita: Conversen tennarit ovat siellä niin halpoja (tai Suomessa niin kalliita), että niitäkin saa 2-3 paria samalla hinnalla kuin yhdet Suomesta. Suosittuja tulisaisia ovat varmasti myös erilaiset nuorisovaatteet, lippikset ja skeittikengät. Niihin pätee sama kuin tennareihin ja farkkuihin: ne ovat Suomessa niin reippaasti ylihinnoiteltuja, että niitä kannattaa tuos USA:sta. Myös t-paidat, uimavaatetus ja oikeastaan ihan kaikki vaatteet ovat edullisia ja valinnanvaraa riittää!

Lähellä West Palm Beachia, Ft Lauderdalessa on yksi USA:n suurimmista ostoskeskuksista: Sawgrass Mills. Alue on valtava ja siellä kannattaa todellakin muistaa mille parkkialueelle autonsa jätti...  Muita mainitsemisen arvoisia ostoskeskuksia ovat mm. Aventura Mall heti Miami Beachin pohjoispuolella ja pienempi Bayside Mall Miamin keskustassa. Itse en noista megatavarataloista niin kovin paljon piittaa ja hinnatkin ovat niissä omasta mielestäni aika korkeat, koska niissä on paljon kalliita merkkiliikkeitä. Poikkeuksiakin tietysti on ja niistä löytyy erilaisia halpiskauppoja ja merkkiliikkeilläkin on joskus hyviä tarjouksia. Ja ovat nuo paikat itsessäänkin jo ihan nähtävyyksiä. Joskus näiden megamarkettien kiertäminen voi kestää tunteja, mutta onneksi näistä paikoista löytyy aina "food court", valtava halli, josta saa vaikka minkälaista erilaista syötävää ja juotavaa. Ne ovat hälyisiä ja meluisia syöttölöitä... Liukuhihnapikaruokapaikkoja.... Mutta kyllä sellaisessakin kannattaa matkan aikana ainakin kerran poiketa.

Kokonaan oma lukunsa ovat sitten erilaiset swap marketit ja isot outlet-myymälät. Niitäkin löytyy monesta paikasta, mutta yksi suurimmista Etelä-Floridan alueella on varmasti Ft Lauderdalen Swap Shop. Tuolta valtavalta markkina-alueelta saa lähes mitä tahansa: jos haluat laukun, niitä tuhansia. Jos haluat vaatteita tai vaikkapa leluja tai elektroniikkaa, valikoima on lähes rajaton. Tai jos haluat vaikka autoosi uudet autostereot paikalle asennenttuina, sekään ei ole ongelma. Kannattaa käydä kiertelemässä. Hintataso on edullinen ja kaikenmlaisia hyviä löytöjäkin voi onnistua tekemään.

Seuraavan matkani tuleeki olemaan vuosisadan shoppailumatka! Enimmäkseen shoppailu keskittyy huonekaluliikkeisiin, joista pitää löytää ja osata valikoida sopivat kalusteet. Ja toki uuteen (tyhjään) kotiin tarvitaan kaikkea liinavaateista astioihin ja pyyhkeistä televisioon. Lista on pitkä... Uskoisin kuitenkin, että tuosta shoppailusta voi tulla todella hauskaa!

Aikaisia matkavalmisteluja

Olen hiljalleen valmistelemassa matkaa USA:n ja kakkoskodin suuntaan. Yleensä olen pakannut vasta pari päivää ennen lähtöä tai edellisenä iltana, mutta nyt yritän keksiä mitä kaikkea tällä matkalla tarvitsen ja laitan tavaroita jo nyt sivuun aina kun mahdollista. Ne tavarat eivät ehkä ole ihan tavallisimmasta päästä, jos ajatellaan matkaa Floridaan... Niihin tavaroihin kuuluu ruuvimeisseleitä, pieni vasara, jakoavain, ruuveja, taulukoukkuja ja kaikenlaista pientä tilpehööriä, jonka etsimiseen en halua kuluttaa aikaa ensimmäisinä matkapäivinä. Löysinpä kaupasta rullamitankin, jossa on myös tuumamitat... Näiden lisäksi olen laittanut sivuun jonkin verran pientä tavaraa, joka jää sinne.

Tänään aloitin myös selvittelyt joidenkin virallisten asioiden suhteen. Nyt kun kauppapaperit, sähkösopimukset, vakuutukset, pankkiasiat ja sen sellaiset ovat järjestyksessä, alan seuraavaksi tehdä työtä Yhdysvaltojen sosiaaliturvatunnuksen saamiseksi. Nopeasti vilkaistuna asia näytti hieman sekavalta, mutta onneksi minulla on hyviä linkkejä ja tuttuja USA:n suunnalla ja saan sieltä pian lisätietoa miten prosessi lähtee käyntiin. Ja vielä yksi asioiden hoitoa helpottava asia on amerikkalainen puhelinnumero, mutta sen saan heti lokakuun alussa kun menen hakemaan kaupasta sim-kortin ja sen mukana uuden puhelinnumeron.

Matkaa varten olen nyt maksanut kahden hengen lentoliput ja hannkinut ESTA-maahantuloluvat ja ne ovat nyt kaikki tulostettuina odottamassa matkalle lähtöä. Lisäksi vuokrasin auton käyttöön koko matkan ajaksi. Otan auton Miamin lentokentältä ja sinne myös palautan sen. Autoksi valitsin kohtuullisen edullisen Dodge Grand Caravanin (tai vastavan), koska ajattelin, että siihen mahtuu paljon isoakin tavaraa ja silti se on varmasti melko henkilöautomainen ajettava ja kokonsa puolesta kuitenkin vielä melko näppärä.

Vielä on jotakin tekemättäkin. Ensimmäisen yön yöpymispaikka on edelleen epäselvä; se saattaa olla jokin edullinen motelli tai hotelli matkan varrella tai sitten ajamme jo ensimmäisenä iltana omalle (tyhjälle) asunnollemme. Ja paluumatkalle aion varata yhdeksi yöksi hotellin Miami Beachiltä South Beachin alueelta; sitten olemme jo valmiiksi lähellä lentokenttää ja saan taas nähdä myös Miamin.

Monet varaavat lomamatkansa jo useita kuukausia tai vuottakin aikaisemmin, mutta minulle on todella aikaista kun alan valmistella matkaa vajaata kuukautta aikaisemmin. Nytkin siihen on syynä vain se, että tällä kerralla on niin paljon valmisteltavaa ja muistettavaa ja suuri osa nyt mukaan lähtevistä tavaroista ja paperista ym. jää sinne.

Matkan arvoisia matkoja

Mitkä ovat parhaat paikat maailmassa, joissa olen matkoillani käynyt? Moni paikka on näkemättä ja on monta paikkaa, joita en koskaan tule näkemään. Enkä edes yritä kartuttaa valtavaa listaa maailman eri maista ja kaupungeista, vaan matkustan sinne, minne minusta tuntuu mukavalta matkustaa. En kaipaa mitään extreme-reissuja. En kaipaa vaaraa tai jännitystä. En kaipaa kurjuuden maksimointia, enkä matkusta maihin, jotka ovat minun mielestäni luotaantyöntäviä tai joiden ihmisistä ja kulttuurista en pidä. Myönnän toki sen, että matkailu todellakin avartaa maailmaa ja maailmankatsomusta ja lisää tietoutta ja ymmärtämystä, mutta silti minun on tehtävä valintoja käytettävissä olevan ajan ja varsinkin rahan puitteissa ja silloin tietysti valitsen juuri sen, mikä itsestäni tuntuu mukavalta ja mielenkiintoiselta ja yritän valita paikkoja, joissa viihdyn ja joissa minun on hyvä olla.

Matka Egyptiin avarsi paljon maailmankatsomustani ja ajatteluani. Pieni kulttuurishokki iski jo Hurghadan lomarannoilla, koska sielläkin halusin ottaa selvää asioista ja paikallisten ihmisten elämästä. Vielä suurempi oli kuitenkin Kairon vaikutus minuun. Kaksi Kairossa viettämääni päivää saivat minut edes pikkuisen ymmärtämään tätä vierasta kulttuuria ja kansaa. Tai jos en sitä vielä tuossa ajassa ymmärtämään oppinutkaan, niin ainakin tajusin sen erilaisuuden ja silmieni eteen avautui uudenlainen maailma. Siinä mielessä matka oli hyvä ja opettavainen ja se oli myös ainoa matka, jonka tekemisestä olin kyllä tyytyväinen, mutta jolta oli kuitenkin kiva palata kotiin. Kairon hälinä ja kaoottisuus, Gizan pyramidit ja sfinksi, kaikki tuo valtava määrä historiaa pitkältä ajanjaksolta, se kaikki oli vaikuttavaa ja näkemisen arvoista. Ja Punaisen Meren kirkkaissa vesissä uiminen ja snorklaaminen oli aivan upeaa. Suurin miinustekijä minulle oli se, että koko ajan joku oli roikkumassa käsivarressa ja pyytämässä rahaa. Varastaminen ei ole sallittua, mutta tursiteja saa huijata kaikin mahdollisin keinoin. En todellakaan ihastunut tai rakastunut tuohon maahan tai sen ihmisiin, mutta kaikki oli kuitenkin näkemisen arvoista. Nyt kun matkasta on kulunut vuosia, voisin taas lähteä sinne uudestaan.

Ranskassa olen käynyt vain Välimeren rannikolla Nizzassa. Tuolla reissulla kävimme myös Monacossa, Antibesissa ja St Paulissa sekä Italian puolella Genovassa. Pidin tuostakin matkasta todella paljon ja erityisesti mieleen ovat jääneet St Paulin upea, ikivanha kaupunki kapeine kujineen ja myös Nizzan vanha kapunki ja sen kujat. Koko Nizzassa viettämämme viiko oli helteinen ja merivesi oli lämmintä. Pikku kujilla harhailun lisäksi vietimme päivisin paljon aikaa Nizzan erikoislaatuisella rannalla, joka ei ole hiekkaranta vaan se on täynnä pieniä, tasaiseksi hioutuneita kiviä. Monacokin oli näkemisen arvoinen ja samoin sisämaan vuoristokylät. Hyvä matka oli sekin.

Lontoostakin pidin kovasti. Niin kovasti, että tehtyäni sinne ensin työmatkan, lähdin kuukauden päästä uudestaan lomamatkalle. Upea suurkaupunki täynnä näkemistä. Helppo (joskin ruuhkainen) kulkeminen metrolla ja kaksikerroksisilla busseilla ympäriinsä. Puistot, vanhat rakennukset, Thames-joki siltoineen, Big Ben, Westminster Abbey ja Buckinghamin palatsi... Niin paljon kaikkea... Camden Townin kirpputorimaisesta ja hieman boheemista ilmapiiristä ilmapiiristä pidin erityisen paljon ja myös keskustan laidoilla olevista kaupunginosista ja Greenwichistä. Lomamatkamme aikana kävimme myös junalla päiväreissulla Brightonissa, meren rannalla ja sitäkin uskallan suositella.

New York on kaupunkien kaupunki! Kaupunkien äiti, kuten jossain sanotaan. Minusta tuntuu, että voisin harhailla New Yorkin eri kaupunginsoissa loputtomiin. Siellä voi astua miljoonien ihmisten sekaan kadulle ja oli aivan oma itsensä. Siellä voi kulkea niskta vinossa korkeiden talojen huippuja tuijottaen. Manhattanin valtavat pilvenpiirtäjät. Empire State Building ja Rockefeller Center, joihin molempiin pääsee katselamaan New Yorkia ylhäältä käsin. Times Square ja Wall Street. Central Parkin valtava puisto. Kaikki ne ja moni muu ovat paikkoja, jotka vähintään kerran elämässä pitäisi nähdä. Olen nähnyt vilauksen myös toisenlaisesta New Yorkista; East Harlemin ja Queensin ja olen tyytyväinen, että nekin olen päässyt näkemään. New Yorkin lisäksi myös Washington on täynnä näkemistä ja taas ihan toisenlaista maisemaa tarjoaa läheinen, historiallinen Annapolisin pikkukaupunki. New York taitaa jollakin mittarillla mitattuna olla minun ajatuksissani matkakohteiden ykkönen, mutta ei kuitenkaan ehkä kokonaissijoitukseltaan se ihan ensimmäinen.

Myös Havaiji on jollakin mitta-asteikollaparas kaikista. Ja kyllä se kokonaispisteillään menee varmasti New Yorkin ohi. Havaiji oli minun silmissäni lähes paratiisi. Waikiki Beachin upeat hiekkarannat ja surffi-aallot sekä sen laidalla kohoava Diamond Head- kraateri. Kailua, maailman upein uimaranta. Pearl Harborin sotahistorialliset nähtävyydet. Hanauma Bayn kraaterissa snorklaaminen. Ja se aivan upea ja tasaisen lämpöinen ilmasto ja lämmin merivesi. Jos minun pitää päättää mikä on paras koskaan tekemäni matka, niin kyllä se on ihan ilman pienintäkään epäilystä talven 2009 yhdistelmämatka Havaijille ja New Yorkiin. Olen käynyt USA:ssa nyt kahdeksan kertaa: olen käynyt kaikkiaan viisi kertaa Floridassa, kaksi kertaa New Yorkissa, kaksi kertaa Washingtonissa ja kerran Havaijilla ja pidän tuosta maasta ja sen ihmisistä yleisesti todella paljon.

Maana ykkönen kuitenkin on ihan varmasti Italia. Olen käynyt Italiassa kaksi kertaa työmatkalla ja sen lisäksi ollut siellä töissä lyhyen ajan syksyllä 2011. Lisäksi olen käynyt siellä kolme kertaa lomamatkalla. Rooma on minulle jollakin tavalla kaikista maailman paikoista se ehdoton ykkönen. Suurkaupunki, joka on niin täynnä historiaa, että kaiken sen tutkimiseen menisi koko elämä ja josta löytyy aina uudestaan ja uudestaan uusia kapeita kujia je hienoja paikkoja, vaikka luuli jo nähneensä kaiken. Tässä on mahdotonta alkaa edes luetteloimaan kaikki ahienoja ja tärkeitä nähtävyyksiä. Pidän myös muusta Italiasta ja yksi parhaita paikkoja on Cinque Terre Ligurianmeren rannikolla. Viisi pientä kaupunkia, tai oikeastaan kylää merenrannnalla vuorien laaksoissa. Korkealle meren yläpuolelle nousevat viiniviljelmät vuorenrinteillä. Se maisema on varmasti yksi maailman kauneimpia maisemia. Myös Firenze on näkemisen arvoinen. Samoin Pisa ja Venetsia. Ja myös Italian keskelle jäävästä pikkuruisesta San Marinon valtiosta korkealla vuoren laella pidin kovasti.

On joitakin paikkoja, joista pidän niin paljon, että voisin asettua niihin vaikka pitemmäksikin aikaa. Ensimmäinen olisi varmastikin Italia, mutta korkea asuntojen hinta ja viileä talvi ohjaavat minua kuitenkin toiseen suuntaan... Ja se suunta on nyt siis Florida ja USA. Maa, josta pidän, Floridan lämmin, trooppinen ilmasto, ystävälliset ja avuliaat ihmiset, luonto ja meri hiekkarantoineen. Loputtomat mahdollisuudet reissaamiseen saman valtion sisällä. Kaikki se minua sinne ajoi... En oikeastaan vielä itsekään tiedä minne tämä tie vie, mutta uteliaana lähden sitä kulkemaan...

Parhaat paikat taisivat tulla tuossa. Moni hyvä ja kiva paikka jäi mainitsematta. Moni näkemisen arvoinen kirjoittamatta ja myös moni vähemmän hyvä paikka unohtui. Ja paljon on tosiaan näkemättä. Joskus hyvä matka voi tosiaan olla matka omalle takapihalle (varsinkin täällä Suomenlinnassa) tai se voi olla retki Korkeasaareen tai metsälammelle uimaan. Se voi olla mökkireissu tai matka saareen. Mutta... Kyllä kuitenkin olen edelleen sitä mieltä, että jollakin tapaa ainakin oma elämäni olisi köyhää ja niin kovin paljon jäisi elämättä ja kokematta, jos jäisin pyörimään ikuisesti näihin samoihin ympyröihin. Ja siinä mielessä joka ainoa matka on ollut sen rahan arvoinen ja tekemisen arvoinen. Joka ainoa matka on ollut matkan arvoinen.

Emerald Isle

Silloin tällöin katselen taivaalla lentäviä lentokoneita. Laskeutumassa olevat koneet lentävät usein Suomenlinnan ylitse ja mietin silloin tällöin ihmisiä, jotka ovat palaamassa jostain kaukaa takaisin Suomeen. Joskus harvemmin näen myös nousevia koneita ja mietin, minne nuo kaikki ihmiset mahtavat olla matkalla.

Vielä nyt vuotta myöhemmin viime syksynä Roomassa viettämäni 40 päivää ovat usein mielessäni ja niillä on ollut paljon vaikutusta moeen asiaan minun elämässäni. Haluaisin lähteä käymään siellä taas uudestaan. Haluaisin eksyä niille kapeille kujillle, kulkea keskellä historiaa, istua suihkulähteiden juurelle, kadota hetkeksi reitin varrelle osuvaan vanhaan kirkkoon, istua terassille pizzalle, kävellä piazzojen läpi... Rooma on minun kaupunkini, tämän maailman kaupungeista paras ja rakastettavin. Sinne kaipaan nyt kovasti ja sinne aion vielä lähteä, mutta nyt ajatuksissa on ehkä toiseksi paras paikka maailmassa.

Kakkoskotini sijaitsee nyt 8200 kilometrin päässä. Olen käynyt uudessa kodissani vain kerran, silloin kun poikani kanssa kävimme tsekkaamassa myytävänä olevia asuntoja ja nyt odottelen kuukauden päästä tapahtuvaa lähtöä. En varmasti vieläkään ihan täysin ymmärrä, että omistan asunnon Floridassa, toisella mantereella, kaukaisessa maassa. En kai oikeastaan vieläkään ymmärrä, että toinen kotini on nyt Yhdysvalloissa, enkä ehkä täysin ymmärrä mitä kaikkea siihen liittyy ja kuinka valtavan paljon se todennäköisesti tulee vaikuttamaan elämäni loppuun asti.

Olen aikaisemmin vanhassa matkablogissani kertonut hieman USA:sta ja Floridasta ja ajattelin nyt kirjoittaa muutaman sanan asuinympäristöstäni Palm Beachin piirikunnassa. Uusi kakkoskotini sijaitsee siis noin 100 000 asukkaan West Palm Beachin kaupungissa. Kaupunki sijaitsee Floridan itärannikolla, Atlantin rantamilla, noin 120 kilometrin päässä Miamista. Alue, jolla asuntoni on, sijaitsee puolestaan noin 10 kilometrin etäisyydellä Atlantin rannasta ja aluetta kutsutaan nimellä "Villages of Palm Beach Lakes" ja asuinyhteisö on nimeltään "Emerald Isle at Laguna Lakes". Tämä asuinalue (tai yhteisö) on aivan kymmeniä kilometrejä pitkän, viivasuoran Military Trailin varrella (voisiko paljon sopivampaa tien nimeä enää olla...) Asuinalueelta on siis matkaa rannalle noin 10km ja West Palm Beachin pieneen, viehättävään keskustaan on matkaa reilut yhdeksän kilometriä. Aivan asuinalueen välittömässä läheisyydessä ei ole juurikaan mitään palveluja, mutta alle kahden kilometrin etäsisyydeltä löytyykin sitten jo lähes kaikkea mahdollista. Asuinalue vaikuttaa viehättävältä  ja rauhalliselta ja katsottuani tietoja netistä, huomasin puoli vahingossa osuneeni ihan hyvälle alueelle. Netistä löytämieni yksityiskohtaisten ja tarkkojen tietojen mukaan alue on melko hyvin arvostettua aluetta ja esimerkiksi rikostilastot alueella ovat melko pienet.

Yhteisöön kuuluu 17 rakennusta, jotka ovat jotakin pienkerrostalon, rivitalon ja kerrostalon väliltä. Rakennukset ovat aika kivan näköisiä vaalean kellertäviä ja okran värisiä taloja, joiden tyyliksi ilmoitetaan "mediterranean". Rakennukset on sijoiteltu lammen (tai pienen järven) rannalle ja meidän asuntomme sijaitsee oikein hyvässä paikassa niin, että parvekkeelta ja kaikista ikkunoista on näkymä lammen rantaan ja aurinko paistaa koko päivän parvekkeelle. Taloyhteisön alueelta, aivan asuntomme läheltä löytyy "kerhorakennus", jossa on mukavia oleskelutiloja, biljardipöytä ja kuntosali ja ulkona on uima-allas ja poreallas sekä grillipaikka. Alue on aidattu ja sen portti on yöaikaan suljettu.

Useampikin ihminen on kysynyt minulta, että asuvatko ne kaikki suomalaiset jossakin tuolla alueella... Ja minä vastaan kaikille, että ei sitten pienintäkään aavistusta... En ole sinne lähtenyt suomalaisia etsimään ja ihan suoraan sanoen minua ei juurikaan kiinnosta missä suomalaiset ja entiset suomalaiset asuvat ja onko heillä jossakin jotain isompiakin kommuuneja. On totta, että Floridassa on jonkin verran suomalaisia ja heistä suurin osa asuun jossakin Lantana - Lake Worth - West Palm Beach alueella, mutta en todellakaan tiedä missä heitä asuu ja kuinka paljon, enkä yhteenkään ole vielä törmännyt. Nyt olen matkalla elämään maassa maan tavalla, enkä juurikaan välitä suomalaisista. Toisaalta pitemmällä tähtäimellä ajatellen voi kuitenkin olla hyväkin., että pitempiä aikoja paikan päällä viettäessään on ainakin halutessaan mahdollisuus myös pitää yhteyttä suomalaisiin ja myös monenlaista harrastustoimintaa on käsittääkseni tarjolla.

Se, millaiseksi tuo paikka lopulta osoittautuu, on vielä arvoitus ja se paljastuu lopulta vasta pitemmän oleilun tai asumisen jälkeen, mutta odotusarvot ainakin ovat melko hyvät. Kyllä tuo asunto kaikkien niiden edullisten asuntojen joukossa oli melkoinen lottovotto. Tuo asunto, joka kivilattioineen poikkesi (nuhjuisista kokolattiamatoista) muista ja oli kaikinpuolin siistin ja hyvinpidetyn oloinen. Myös piha-alue on hoidetun ja siistin näköisen ja omalta parvekkeelta avautuu nätti palmujen reunustama lampimaisema, jota siellä käydessämme vielä värittivät haikarat ja pitkänokkaiset Ibis-linnut.

Koti kaukana kotoa...

Matkablogini on nyt syksyn tullen siirtynyt omilta sivuiltani tänne blogspot-sivustoille. Tähän tärkeimpänä syynä on se, että toivon nyt pystyväni helpommin laittamaan uutta tekstiä ulkomailla ollessani, kun en tarvitse kotisivuohjelmaa tai html-koodia enkä ftp-siirto-ohjelmaa.


Olen kirjoitellut matkakertomuksia monista matkoistani vuosien aikana ja kirjoittelin matkablogia aikaisemmin omilla sivuillani. Tuossa blogissa on tarinoita USA:sta ja Belgiasta ja muista reissuista tänä ja viime vuonna, ovat ne sitten olleet ulkomaille tai matkoja omalle takapihalle... Viime syksyn lyhyestä asumisesta ja työskentelystä Roomassa kirjoitin oman erillisen matkabloginsa. Suurimmasta osasta matkojani en ole kirjoittanut mitään, mutta kaikista reissuistani löytyy matkakuvia omilta sivuiltani.

Viimeisimpänä aiheena vanhassa matkablogissani kirjoittelin asunnon hankkimisesta USA:sta Floridasta. Jatkan tuosta samasta aiheesta tässä ja kirjoittelen joitakin asioita jo toiseen kertaan. Suurimmasta osasta en kuitenkaan kirjoita toista kertaa uudestaan, joten jos asia sattuu jotakuta erityisesti kiinnostamaan, se vanha blogi  ja aikaisemmat vaiheet löytyvät tosiaan vanhasta matkablogistani. Jossain vaiheessa aikomuksenani on kirjoittaa vielä koko tarina siitä, miten asunnon ostaminen USA:sta tapahtuu.

Syksy on aluillaan ja minä omistan nyt asunnon USA:ssa. Minulla on koti kaukana kotoa... Pitkään kestäneen kaupanteon ja paperisodan jälkeen asuntoWest Palm Beachillä Floridassa on vihdoin oma. Paperisota on USA:ssa isompi kuin Suomessa muutenkin ja tässä kaupassa asiaa vielä pitkitti ja hankaloitti se, että asunnon edelliset omistajat olivat myymässä asuntoaan velkojensa maksamiseksi ja välissä isona hidastavana tekijänä oli heidän pankkinsa. Tällaisia "short sale" asuntoja en alunperin halunnut edes ajatella, saatikka käydä katsomassa, mutta kun osuimme kahdeksan asuntoa läpi käytyämme tähän viimeiseen asuntoon, oli alusta asti selvää, että asunnosta on tehtävä tarjous mitä pikimmiten. Tarjous jätettiin parin tunnin päästä asunnon katsomisesta ja kaksi päivää myöhemmin myyjät hyväksyivät muutaman muun joukosta meidän tarjouksemme. Tämän jälkeen asian käsittely kesti kokonaiset 5,5 kuukautta, jona aikana valtava määrä papereita siirtyi molempiin suuntiin USA:n ja Suomen välillä skannattuina, sähköpostin välityksellä ja lopussa myös pikakirjeenä.

Kaikki tärkeimmät asiat alkavat nyt olla kunnossa: lopulliset kauppa-asiakirjat on allekirjoitettu ja kauppa on rekisteröity, asunto on maksettu, "taloyhteisöön" on otettu yhteyttä ja sovittu tapaamisesta, sähkösopimus on tehty ja ensimmäinen pieni sähkölaskukin on jo maksettu ja myös kotivakuutus on viime silausta vaille valmis. Tärkeimpänä asiana edessä häämöttääkin nyt vain ensimmäinen matka uuteen kotiin ja asunnon sisustaminen.

Edessäni on nyt tämän vuoden kolmas matka Yhdysvaltoihin. Ensimmäinen käynti tänä vuonna oli helmikuun lomamatka Floridaan. Ihan pelkkä lomamatka se ei ollut siinä mielessä, että tärkeimpänä asiana silloin oli juuri muutamien ennalta valikoitujen asuntojen katsominen (tämä nyt ostamamme asunto tosin tuli tuon listan ulkopuolelta). Kulutimme silloin kolme päivää asuntojen tarkasteluun Floridan itärannikolla välillä Boynton Beach - North Palm Beach. Toinen tämän vuoden USA:n matkani oli kokonaisen viikon mittainen työmatka Washingtoniin ja Annapolisiin. Ja nyt olen siis lähdössä kolmatta kertaa matkaan lokakuun alkupuolella. Koska poikani ei tällä kertaa pääse mukaan asevelvollisuuden suorittamisen vuoksi, otinkin tällä kertaa mukaan kumppanini. Tarvitsen apua kaikenlaisessa uuteen asuntoon liityvässä järjestelyssä, huonekalujen kantamisessa, shoppailussa ja siivoamisessa ja samalla annoin hänelle tällaisen, hieman erilaisen syntymäpäivälahjan... Pääsemme siis tällä kertaa matkaan yhdessä, eikä minun tarvitse matkustaa yksin kuten alunperin oli tarkoitus. Tämä ratkaisu tosin tarkoittaa sitä, että talveksi suunnittelemani toisen matkan tulen tekemään yksin.

Lentoliput olen jo varannut ja maksanut ja lennän Lontoon kautta Miamiin Finnairin ja Virgin Atlanticin lennoilla. Lähdemme Helsingistä aikaisn aamulla ja meidän pitäisi olla perillä Miamissa neljän aikaan iltapäivällä paikallista aikaa. Ensimmäinen lento Lontooseen kestää kolmisen tuntia ja lento Lontoosta Miamiin kestää reilut yhdeksän tuntia. Olisimme voineet ottaa hieman mutkikkaammat lennot suoraan West Palm Beachille asti, mutta nämä lennot sattuivat nyt silmien eteen sopivalla hinnalla ja tuleepa sitten samalla nähtyä Miamikin taas kerran. Tämän jälkeen suunnitelma onkin sitten vielä vähän auki. Todennnäköisesti tapaamme Miamissa tutun pariskunnan, joka lähtee samana päivänä Suomesta maailmalle seikkailemaan. Hekin menevät Lontoon kautta ja he ovat perillä lähes samaan aikaan kuin mekin, mutta he matkustavat kuitenkin eri lennoilla. Tarkoituksena on taittaa alkuosa matkasta yhdessä ja yöpyä ensimmäinen yö samassa paikassa. Alkuun ajattelin itse edullista hotellia, mutta ehkä ajamme sittenkin kaikki jo ensimmäisenä iltana 120km matkan Miamista asunnolle West Palm Beachille ja yövymme vielä tyhjänä olevassa asunnossa.

Sitten kaiketi seuraavana päivänä alkaa huonekalujen metsästys, ensimmäisinä tietysti siivousvälineet, vuodesohva tai sänky ja patjat, pikkuisen astioita jne jne... Siitä sitten lisää pikkuhiljaa joka päivä. Onneksi melko lähellä on huonekaluliikkeitä ja vaikka kuinka paljon erilaisia tavarataloja ja halpistavarataloja. Lähistön huonekaluliikeiden lisäksi suunnitelmissa on 1-3 käyntiä Ft Lauderdalen Sunrise Ikeassa... Mietin vielä uskaltaisinko tilata jotakin jo nettimyynnistä ja uskoa, että tilatut huonekalut toimitetaan meidän ollessamme paikalla. Aion tosin vuokrata myös tavarankuljetukseen sopivan auton: pakettiauto olisi varmasti siihen tarkoitukseen paras, mutta taidan ottaa ison 7 hengen tila-auton, josta saa penkit kaadettua. Sillä on sitten mukavampi ajella kun suunnitelmissa on muutakin kuin pelkkää kodinlaittoa ja pikku lomailulle ja hiekkarannoillekin on oltava aikaa...

Eli lähiviikot suunnittelen matkaa, varaan auton ja todennäköisesti matkan loppuun vielä hotellin Miami Beachiltä 1-2 yöksi. Myös joitakin muita pikkujuttuja pitää vielä hoitaa asunnon suhteen. Viime vuonna olin koko lokakuun Italiassa ja näköjään myös tänä vuonna olen suuren osan lokakuusta pois Suomesta. Ja seuraava, yksin tehtävä matkakin on jo alustavasti suunniteilla...