keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Lentokenttien aavoilla tuulee

Aloin miettiä kuinka monella lentokentällä olen käynyt. En tiedä onko sillä loppujen lopuksi mitään merkitystä, mutta jollakin tavalla sitä silloin tällöin yrittää matkojaan mitata. Useinkin olen kuullut ihmisten sanovan, että oletpa sinä matkustellut paljon, mutta kaikki on niin suhteellista... Ehkä jonkun vähän tai ei lainkaan matkustelleen mielestä minä olen matkustellut paljon, mutta itseni ja oikeasti paljon matkustelleen mielestä olen reissannut vähän.

Minä myöhästyin heti lähdössä... Tein ensimmäisen matkani lentokoneella vasta 25-vuotiaana ja tuon ensimmäisen matkan jälkeen oli peräti seitsemän vuoden tauko! Tuohon lähdöstä myöhästymiseen tärkein syy oli raha; minulla ei ollut koskaan "ylimääräistä" rahaa matkusteluun ja kaikki vähänkin liikenevä meni tuolloin niin tärkeään jenkkiautoharrastukseen. Ja kun oli vähän (tai ei lainkaan) matkustellut niin sitä ei sitten nuorempana oikein osannut edes kaivata. Vaikka sitä ehkä kaipasikin...Myöhemminkin lähes krooninen rahanpuute on vaikeuttanut matkustamista ja reissuun onkin sitten lähdetty kun siihen on näyttänyt olevan edes jonkinlaisia rahallisia mahdollisuuksia. Myös monet elämäntilanteet ovat vaikeuttaneet matkaanlähtöä tai tehneet sen jopa mahdottomaksi.


Tällä hetkellä tilanne on hyvä. Ehkä parempi kuin koskaan, vaikka omat haasteensa matkaan lähdössä on nytkin, niin rahallisesti kuin muutenkin. Tahti on kuitenkin ollut permpi kuin koskaan aikaisemmin koko elämäni aikana. Kuluneen hieman reilun 1,5 vuoden aikana olen käynyt jo kolme kertaa USA:ssa, kaksi kertaa Italiassa ja kerran Brysselissä. Kuluneen reilun 1,5 vuoden aikana olen ollut pois Suomesta kaikkiaan noin 11-12 viikkoa. Ja taas olen lähdössä matkaan ja jo sitä seuraavakin matka on suunnitelmissa.

Nyt minun piti kuitenkin kirjoittaa pari sanaa matkoihin tärkeänä osana kuuluvasta asiasta, jota kuitekin harvemmin tulee sen enempää ajateltua. Matkoilla ihmiset viettävät aikaa lentokentillä lähes yhtä paljon kuin lentokoneissa ja lentokentät ovat tärkeitä pisteitä matkojen varrella. Itsekin olen ehtinyt jo aika monen lentokentän läpi kulkea. Monella kentällä olen kahvini juonut. Monen kentän turvatarkastukset läpäissyt ja monet kerrat laukkuani liukuhihnan ääressä odottanut. Monella kentällä olen ehtinyt katsella ikkunasta nousevia ja laskeutuvia lentokoneita. Ja ehkä sillä tavalla kevyesti ajateltuna minulla, kuten varmasti monella muullakin, on lentokenttiin jonkinlainen viha-rakkaussuhde...

Helsinki-Vantaan lentokentällä olen tietenkin käynyt lukuisia kertoja; ollessaan pienempi poikani lensi joka toinen viikonloppu äitinsä luo Tampereelle ja kaikkiaan yhdensuuntaisia lentoja kertyi parin vuoden aikana reilusti yli sata! Silloin vietin todella paljon aikaa lentokentällä. Muistan vielä hyvin ne illat kun poikani lähti matkaan perjantaina. Kun olin saanut saatettua hänet lähtöportille asti ja luovuttanut hänet Finnairin henkilökunnan hyvään huomaan, jäin vielä katselemaan ikkunasta nousevia koneita ja poistuin vasta kun olin nähnyt poikani ATR-72 koneen nousevan. Ja usein jäin kentälle vielä senkin jälkeen. Monet kerrat aloitin viikonloppuni istumalla terminaalin yläkerran ravintolassa juoden oluen tai siiderin ja katsellen nousevia ja laskeutuvia koneita sekä tulevia ja menviä ihmisä. Kun olin taas häntä sunnuntai-iltana vastassa, tulin usein kentälle jo hyvissä ajoin ja join tuossa samassa ravintolassa kupin kahvia odotellessa. Monenlaiset lähdöt ja paluut muistan. Monenlaiset säät. Parhaiten mieleen ovat ehkä jääneet ne kerraty, kun joskus 25 minuutin lennon jölkeen kone kierteli lähes tunnin verran Helsinkiä päästäkseen laskeutumaan myöhäisen illan pimeydessä "lumimyrskyn" riepottelemalle kentälle. Siitä kaikesta on jo niin kauan... Viimeksi saattelin poikaani matkaan hieman vajaa vuosi sitten, kun hän oli katsomassa minua Roomassa ja lähti Rooman Ciampinon lentokentältä kohti Tamperetta.

Poikaani saattaessa ja vastassa ollessa olis siis usein Helsinki-Vantaan kentällä, mutta olen toki siellä ollut omien matkojenikin yhteydessä todella monta kertaa ja kaikki ulkomaanmatkani ovat alkaneet sieltä. Tuon kotikentän lisäksi olen omilla matkoillani käynyt ainakin näillä lentokentillä: Oulu (2), Maarianhamina (1), Kööpenhamina (2), Bryssel (3), Munchen (1), Frankfurt (1), Genova (2), Nizza (2), Milano-Malpensa (2), Rimini (2), Rooma-Fiumicino (4), Ateena (2), Las Palmas (2), Hurghada (2), Lontoo-Heathrow (6), New York-John F Kennedy (10), New York-La Guardia (1), Baltimore (2), Washington-Dulles (2), Miami (10), Los Angeles (1), San Francisco (1) ja Honolulu (2). Olen siis matkojeni varrella Helsinki-Vantaan lisäksi käynyt 23 lentokentällä. Eniten olen näköjään kuluttanut aikaan Miamin lentokentällä ja New Yorkin JFK:n kentällä, kaikkiaan 10 kertaa molemmissa. Lisäksi lentoreittien varrella on ollut yksi välilasku Sharm El'Sheikhissä ja yksi Bangorissa. Siinä yksinkertainen ja tylsä lista. Olkoon sitten pitkä tai lyhyt. Kaikkiin kenttiin varmastui liittyy jotain ihan omanlaista ja ehkä mietin niitä joskus myöhemmin ja kirjoitan muutaman ensimmäiseksi mieleen tulevan sanan kaikista lentokentistä, joilla olen käynyt.

Tuosta "lentokenttätilastosta" jatkan vielä toiseen tilastotietoon... Nyt kun kerran laskemaan aloin. Missä maissa olen käynyt useimmin ja missä viettänyt eniten aikaa? USA:ssa olen käynyt kaikkiaan kahdeksan kertaa ja Italiassa kuusi kertaa. Jos lasketaan matka-aikaa, USA vie siinäkin voiton: olen viettänyt USA:ssa noin 13 viikkoa. Italia tulee kuitenkin hyvänä kakkosena: siellä olen ollut kaikkiaan noin 11 viikkoa. USA:n matkoista kaksi on ollut työmatkoja ja Italian matkoista peräti kolme. Muissa paikoissa olenkin sitten viettänyt aikaa hyvin vähän: 1-2 viikkoa. Tulevaisuudessa olen aikeissa olla pitempiä jaksoja pois Suomesta, mutta aika näyttää miten pitkään pystyn muualla olemaan. Ja koko ajan olen varautunut myös tilapäiseen muuttamiseen ulkomaille puolen vuoden tai jopa vuoden ajaksi. Eli jos palaan takaisin alkuperäiseen aiheeseen: lentokentät tulevat varmasti minulle tutiksi myös jatkossakin ja monet kahvit niillä tulen vielä juomaan... ;)

Tämä lentokentistä ja tilastoista. Eipä näillä nyt niin suurta merkitystä ole, enkä matkaan ole koskaan lähtenyt kartuttaakseni sillä omia mitättömiä tilastojani. Vaikka ovathan nuo tietynlaisia "mittareita" ja kertovat ainakin itselle jotakin siitä, kuinka paljon ja minne sitä on oikeastaan tullut matkusteltua. Ja lentokentistä ja niillä vietetystä ajastahan saisi kirjoitettua vaikka kokonaisen kirjan, mutta sen jätän nyt kuitenkin toiseen kertaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

QUE SERA, SERA - OSA.1 (SISILIA, ITALIA, 2024)

1. PÄIVÄ   Yön viimeisessä lautassa Suomenlinnasta kaupunkiin ei ole paljon matkustajia. Itseasiassa minä olen ainoa matkustaja. Ulkona ilma...