MASKITTA LIIKENTEESSÄ JA VIELÄ KERRAN TALLINNASSA

Jopa lähi-somessani (muusta somesta puhumattakaan) on alkanut ilmetä jonkinlaista maskittomuutta vastaan noussutta ”some-raivoa”. Ainakin keltainen lehdistö voisi jo hyvinkin tuota loppuunkulunutta sanaa käyttää…

Vastaan tähän syyllistämiseen ja jopa syyttelyyn kertomalla milloin minä alan käyttää maskia [edit: tämän kirjoittamisen jälkeen olen alkanut käyttää maskia, joten tässä voisi lukea milloin aloin käyttää maskia…]:

- Alan käyttää maskia heti kun ihmiset alkavat taas pitää huolta ihan yksinkertaisista perusasioista, kuten käsihygieniasta esim. kaupoissa (muutkin kuin se 10%, joka nyt desinfioi kätensä).

- Alan käyttää maskia kun ihmiset taas alkavat välittää ”turvaväleistä” ja pitää etäisyyttä toisiinsa (muutkin kuin se 10%, joka siitä nyt välittää).

- Alan käyttää maskia heti kun sitä pidetään kaikkialla, missä on paljon ihmisiä lähietäisyydellä toisistaan tai minulle toteennäytetään, että viruksesta on olemassa muunnos, joka tarttuu ainoastaan julkisissa liikennevälineissä. [Tämä on nyt ainakin suosituksena toteutunut ja se suositus sai nyt minut käyttämään maskia.].

- Alan käyttää maskia heti kun ihmiset eivät enää käy juhlimassa täyteen ahdetuissa yökerhoissa, pubeissa, terasseilla ja kahviloissa ja kun he jättävät turhat menonsa ja pysyvät kotona tai ainakin kaukana muista, jos se vaan on mahdollista. Liikennevälinemutaation lisäksi Koronasta on ilmeisesti olemassa muunnos, joka ei tartu alkoholin vaikutuksen alaisena ollessa. Pari olutta pitää koronan loitolla?

- Näin ollen voin todeta yhdellä lauseella, että alan käyttää maskia heti kun ne ihan yksikertaiset perusasiat ovat kunnossa ja niistä huolehditaan niin kuin tehtiin viime keväänäkin. 

Yksi kokonaan unohtunut asia on tutkimustieto: viime keväänä lähes kaikki tutkimukset osoittivat yksimielisesti ja yksiselitteisesti, että maskeista ei juurikaan ole hyötyä. Nyt asia on kääntynyt toisinpäin, mutta kevään tutkimustuloksia ei kuitenkaan ole kumottu, eikä uusia juurikaan esitetty. Tämä lienee ollut tällä kertaa enemmänkin poliittinen päätös, johon taudin pitkittyminen ja taloudellinen tilanne on nyt vaikuttanut enemmän kuin keväällä.

Koronantorjunnassa on nyt lähdetty toista kertaa tekemään koko kansaan vaikuttavia toimenpiteitä ja nyt ne on jostain syystä tehty aivan toisin kuin keväällä (osaa suosituksista ei koskaan poistettu…). Keväällä sosiaalisella eristäytymisellä oli aivan varmasti valtavan suuri merkitys ja se lienee suurin yksittäinen syy, miksi pääsimme niin vähällä. Ja heti sen perässä tulee käsihygienia ja ”turvavälit”. Nyt ne on unohdettu. Vanhat hyväksi havaitut keinot on käytännössä heitetty romukoppaan ja nyt on unohdettu miksi kevät meni niin hyvin. Se ”joku syy” tähän lienee talous. Taloudellinen hyvinvointi, kansantalous, ihmisten taloudellinen toimeentulo… Lyhyesti sanottuna raha. Ja se on suurimmaksi osaksi aivan ymmärrettävää.

Jotenkin minusta kuitenkin siltikin tuntuu, että mallia olisi pitänyt ottaa esimerkiksi sellaisesta ”korona-kevään” mallimaasta kuin Suomi, mutta nyt olemme lähteneet toiseen yritykseen aivan täysin amerikanmalliin. Suomessa nähtiin kuinka väärin asiat hoidettiin USA:ssa ja hieman myöhemmin toistettiin lähes kaikki samat virheet. Ainoastaan mittakaava on pienempi. Kohta kohdalta malli otettiin Atlantin takaa. Ymmärrän toki nuo talouteen liittyvät seikat ja nyt lopulta ymmärrän myös sen, että alkoholi on pyhä asia Suomessa ja viinan on virrattava kapakoissa. Kai se vaan on minunkin lopulta uskottava, että hyvin mennyt kevät on ollutta ja mennyttä ja edessä on ihan uusi aika.

Ihmiskunnalle on nyt muutenkin koittanut ihan uusi aika; sellainen aika, jossa esimerkiksi muiden ihmisten syyllistäminen on osa arkipäivää ja se on täysin sallittua ja hyväksyttävää. Teenhän sitä itsekin: minä syyllistän niitä, jotka eivät huolehdi käsihygieniasta ja tunkevat liian lähelle. Syyllistän niitä, jotka istuvat ravintoloissa kylki kyljessä ja lähes sylikkäin. Syyllistän niitä, jotka osallistuvat erilaisiin tilaisuuksiin, joissa tauti pääsee leviämään. Minua ja noin 90% ihmisistä taas syyllistetään siitä, että emme käytä maskia. [Tämä on nyt tosin kääntynyt niin, että nyt maskia käyttäessäni olen huomannut alkaneeni tuijottaa ihmisiä, joilla ei ole maskia. Se ei ole hyvä asia. Tämä on muuttunut myös niin, että nyt jo 10-40% taitaa käyttää maskia julkisissa tiloissa. Tosin esimerksiksi nyt istun keskustakirjasto Oodissa, jossa on minun lisäkseni arviolta sata ”nuorta aikuista”. Jos minua ei lasketa, maskittomuusprosentti on tasan 100%!] Tästä vuodesta on pandemian ja monen muun, enimmäkseen ikävän asian ohella tullut sormella osoittelun vuosi. Muiden ihmisten tekemisistä ollaan yhä enemmän kiinnostuneita; muita halutaan neuvoa ja ohjata ja aika iso osa ihmisistä tuntee omaavansa tiedot ja taidot muiden valistamiseen ja heidän elämäänsä vaikuttamiseen. Jossain määrin ihmiset ovat alkaneet jopa kytätä ja määräillä toisiaan. Syyttelystä ja syyllistämisestä on tullut jokapäiväinen osa elämäämme.

Nyt kuitenkin lopetan maskeista puhumisen ja päätän sen ja koko korona-aiheen sanoihin: Tehdään niin kuin käsketään ja suositellaan ja se siitä. Ja nyt siirryn ihan muutamalla sanalla matkoihin ja tällä erää viimeiseen Tallinnan matkaani.

 

VIELÄ KERRAN TALLINNASSA

Vielä kerran päätin lähteä käymään Tallinnassa. Kesä on jo ohi, syyskyy aivan lopuillaan, mutta tälle päivälle sattui todella kaunis ja aurinkoinen sää ja lämpötilakin on ihan kesälukemissa. Jotenkin kuvittelin, että laivalla olisi nyt vähintään yhtä hiljaista kuin elokuun lopussakin, mutta satamassa huomaan erehtyneeni ja alan jo katua päätöstäni lähteä tänään matkaan. Hetken kadun sitä niin paljon, että mietin jo vähän aikaa kääntymistä takaisin kotiin. Menetys olisi vain viisi euroa, joten se ainakaan rahallisesti harmittaisi. Päätän kuitenkin jatkaa ja kun olemme jo pitkällä merellä, huomaan, että olen onnistunut pitämään hyvin välimatkaa muihin ihmisiin ja välttämään pahimmat ”sumput”. Olin varautunut käyttämään maskia, mutta en sitä sitten lopulta kuitenkaan ihan oikeasti ole vielä tähän mennessä tarvinnut. Tämä on nyt minulle korona-ajan neljäs kerta laivalla ja ihmisiä on nyt enemmän kuin yhdelläkään kerralla aikaisemmin.

Muuten tässä matkassa ei ole mitään sen erikoisempaa mainittavaa. Tallinna on melko hiljainen ja rauhallinen. Jos se tästä vielä hiljenisi, käyttäisin sanaa autio. Sää on mitä mainioin: yksi leveysaste Helsingistä etelään ja taas on kesä. Lähes helle. Teen jo tavanomaiseksi käyneen päiväkävelyni vanhaan kaupunkiin ja kiipeän ylös Toompean mäelle syömään evääni. Laivalle palatessa poikkean tekemässä vielä tavalliset ”tuliaisostokset”. Vain sen verran, mitä pieneen selkäreppuuni mahtuu… Minun alkoholieuroni ovat nyt kevään jälkeen jääneet lähes täysin Viroon. Paluumatkalla olen laivan sisätiloissa sen verran, että tullessani laivaan kävelen käytäviä pitkin ulos ja taas laivan saapuessa Helsinkiin kävelen laivasta pois. Muuten istun koko matkan laivan peräkannella upeasta illasta nauttien.