ULKOILMAELÄMÄÄ

Kirjoitin tähän taas jo vakiintuneiden tapojeni mukaan pienen ”intron” tai esipuheen ihan muista kuin matka-aiheista. Kirjoituksestani tuli kuitenkin niin tiukkaa tekstiä, että päätin poistaa sen ja kuittaan tämän esipuheen ennen Floridan tarinoihini siirtymistä yksikertaisella toteamuksella, joka ajelehti jostain mieleeni eilen:

Yritän ajatella, että suurin osa ihmisistä ei asu Suomenlinnassa. Eli ehkä minäkin sitten tulen selviämään…

-----------------------------------------------------------------

(Kuvat voi suurentaa klikkaamalla.)

Joulukuun ensimmäisenä maanantaina käyn taas aamupäivän päätteeksi juoksemassa jo niin tutuksi käyneellä radalla järven rannalla. Kuntoni on aivan selvästi alkanut taas nousta ja juoksen nyt pikkuisen pitempiä matkoja ja pikkuisen nopeammin kuin ennen. Tällä kertaa näen juostessani polulla paljon pesukarhun jalanjälkiä. Niitä on useammassa paikassa ja aina ohittaessani nämä paikat yritän tähyillä puihin ja palmujen oksille nähdäkseni näitä täällä varsin tavallisia otuksia. Pesukarhuja en kuitenkaan nyt näe, mutta sen sijaan näen melkoisen parven ibiksiä; ne tuntuvat viihtyvän tämän järven rannalla. Lähes joka kerta olen niitä nyt täällä nähnyt. Tällä kerralla myös yksi limpkin (kotilokurki?) on etsimässä pitkällä nokallaan syömistä rantavedessä. Kun olen juoksuni juossut ja viilentymiskävelylenkkini kävellyt palaan autolleni. Jo kaukaa näen, kuinka pieni valkoinen haikara seisoo autoni konepellillä. Onneksi se ei ole kuitenkaan jättänyt mitään; olisin jo liian vanha sellaiseen…

Illalla ajelemme vaimoni kanssa ostoksille Blue Heron Boulevardilla, lähellä Intracoastalin ylittävää siltaa olevaan Publixiin. Vaimoni on haluaa tällä kerralla näyttää minulle, että sisällä olevan autoparkin lisäksi auton voi ajaa myös rakennuksen katolle. Itse en ole siellä koskaan käynyt ja olen yllättynyt kuinka hyvät näköalat sieltä on. Aurinko on juuri laskenut ja taivas on kauniin punainen ja oranssi. Kävelemme katolla ja katselemme ensin auringonlaskun puolta ja Riviera Beachin kaupunkia ja käymme sitten vilkaisemassa itäpuolta ja Intracoastalin ylittävää korkeaa siltaa. Florida on todella matala (Etelä-Floridan korkein kohta vain noin 30m merenpinnasta) ja tällä seudulla ei ole mitään näköalatorneja tai muita korkeita rakennuksia, joista pääsisi katsomaan näköaloja korkeammalta ja siksi kaikki tällaiset mahdollisuudet on käytettävä hyväksi.

Tiistaina käyn kävelylenkillä ja uimassa. Jätän autoni Singer Islandilla olevan Riviera Beachin ”kunnallisen” uimaranta-alueen ja ostos-plazan parkkipaikalle ja kävelen siitä Palm Beach Shoresin kaupungin alueelle Singer Islandin eteläkärkeen. Olen tehnyt vastaavia kävelylenkkejä ennenkin. Tämä on kaunis ja rauhallinen alue kävellä ja samalla voi nähdä meren ja käydä myös vilkaisemassa olisiko inletin rannoilla manaatteja. Suosittelen tätä päiväkävelypaikaksi, jos täällä päin satutte olemaan. Tämä on myös melko lähellä USA:n kakkoskotiani (joka nyt on muuttunut ykköskodiksi). Kävelen saaren länsirannalle, käväisen Sailfish Marinan alueella vilkaisemassa kalastusveneitä ja lähes täynnnä ihmisiä olevaa ravintolaa ja jatkan sitten aivan saaren eteläkärkeen. Tähän on aikoinaan puhkaistu keinotekoinen vesiväylä ”barrier islandin” läpi Lake Worth Lagooniin.

Tämä Singer Islandin ja Palm Beachin välissä oleva, Palm Beach Inlet -nimellä tunnettu leveä kanava on hyvin vilkas: veneitä on paljon liikkeellä tänäänkin. Ikävä puoli on se, että myös manaatit käyttävät tätä samaa väylää uidessaan lämpimiin rantavesiin ja taas ulos merelle. Ja ikävän usein ne jäävät veneiden alle. Eipä taida sellaista aikuista manaattia löytyä, jonka selkää eivät ”koristaisi” veneiden potkurien aiheuttamat pitkät ja syvät arvet. Tänään en näe yhtään manaattia, mutta kävellessäni kanavan rantaa näen yhden komean iguaanin, rapuja ja sanderlings-lintuja. Käyn kääntymässä aivan Singer Islandin eteläkärjessä, kanavan suulla. Tämä paikka on Floridan itäisin piste. Käännyn takaisin ja palaan ostoskeskukselle toista tietä kuin tullessa. Haen autosta rantavarusteet ja jään vielä joksikin hiekkarannalle lojumaan ja käyn myös uimassa. Tämä on hyvä uimaranta: rannan hiekka-alue on leveä ja rantavesi matala ja hyvä uimiseen. Lisäksi alueella on vessoja ja suihkuja ja myös tuo jo mainittu shopping plaza, josta löytyy useampikin ravintola, pieni ruokakauppa ja rantavarustekauppa. Negatiivisina puolina mainittakoon, että täällä olen nähnyt usein hai-varoituksia ja yhden kerran näin itsekin kaksi haita melko lähellä rantaa. Tämä on kuitenkin taas vahvasti suositeltava paikka, jos minulta kysytään.

Keskiviikkona painin taas aikani USA:n immigraatiobyrokratian eli oleskelumääräysten ja lupa-asioiden parissa. Näitä asioita ei ole todellakaan tehty helpoksi ja sellaista paikkaa, missä aita olisi matala, ei tunnu löytyvän. Paljon paperityötä on vielä edessä ja kunhan prosessi saadaan lopulta oikeasti käyntiin, odotettavissa on myös pitkiä odotusaikoja. Jätän lopulta koko asian taas hautumaan ja lähden pankkiautomaatille ja pesemään autoni. Pysähdyn Alt A1A -tien varrella Promenade Plazan drive-in pankkiautomaatille ja pesen sitten autoni käsin tien toisella puolella olevassa autopesulassa. Tämän jälkeen, vahingosta viisastuneena, kuivaan auton huolellisesti vieressä olevan Publixin parkkipaikalla. Edellisellä kerralla pesuautomaatista tuulen mukana tullut pesuvesi ehti täplittää autoni, ennen kuin älysin siirtyä naaapuriin kaupan parkkipaikalle. Kuivattuani auton ajan pikku mutkien kautta leveälle ja vilkkaalle PGA Boulevardille ja sitä kautta taas kerran Singer Islandille.

Teen myös tänään kävelylenkin Singer Islandilla. Tänään kuitenkin hieman erilaisen kuin edellisenä päivänä: jätän auton kauemmas pohjoiseen, Ocean Reefin puiston ja rannan parkkipaikalle ja kävelen sieltä reilun mailin etelän suuntaan, aina ostoskeskukselle asti. Valitsen minulle ihan uudet reitit Singer Islandin Riviera Beachin puolen asuinalueilla. Alue onn oikein rauhalllisen ja mukavan näköistä ja "totally out of my price range". Päästyäni ostoskeskukselle kävelen suoraan rannalle, riisun kenkäni ja otan suunnaksi pohjoisen ja Ocean Reefin. Näin saan tehtyä aika mukavan kierroksen asuinalueiden kautta etelään ja rantahiekkaa pitkin takaisin pohjoiseen. Tänään tuulee melko kovaa ja ranta on todella hiljainen. Päivä on jo pitkällä ja korkeat tornitalot heittävät pitkiä varjoja rantahiekalle. Vaikka rannalla on joitakin ihmisiä, en ne ketään uimassa. Käyn vielä ennen lähtöä katsomassa Ocean Reefin riuttaa, johon törmätessään aallot suihkuttavat vettä hienosti ylös onkaloista. Kotiin ajellessani poikkean vielä ostamaan jääkahvin Singer Island mallin 7eleven-kaupasta.

Torstai onkin sitten itsenäisyyspäivä. Suomen itsenäisyyspäivä. Emme juhli sitä mitenkään erityisesti, vaikka tiedostamme sen kyllä ja päivä tuntuu juhlapäivältä. Tultuani lenkiltä katson YLE Areenan kautta itsenäisyyspäivän paraatin jälkikäteen. Tai siis katson siitä osan… Ohimarssin alkupäässä näyttää olevan vain pieni määrä ”aktiivisotilaita” ja sen jälkeen minun on vaan, säilyttääkseni kuvan uskottavasta maanpuolustuksesta, yksinkertaisesti pakko hypätä pitkä loikka yli siihen kohtaan, kun tulee pyörillä ja teloilla liikkuvan kaluston vuoro. Eikä siitä tässä sen enempää. Paraatin päätyttyä palaan arkeen ja vahaan autoni. Vahaan sen autotallin ulkopuolella käsin. Tällaista en olekaan tehnyt pitkään aikaan, mutta olen tyytyväinen valintaani ja siihen, kuinka hienoa on kun näkee heti työnsä tulokset.

Perjantaina ajelen ensin kotoa Silver Beach Roadin pahamaineisen alueen läpi US1 Highwaylle ja melkein heti sille päästyäni käännyn oikealle Intracoastal Waterwayn rantaan. Tämä Lake Park Harbor Marinan alue on siisti ja viihtyisä. Kävelen pitkäälle rantalaiturille katselemaan maisemia ja veden takana olevaa Singer Islandia. Oleiltuani hetken Harbor Marinan alueella päätän jatkaa matkaa US1-tietä pitkin pohjoiseen aina Jupiterin puolelle, Carlin Parkiin asti. Carlin Park on tyypillinen ”rantapuisto” eli alue, jossa hiekkarannan lisäksi on myös puistoalueita ja esimerkiksi grillauspaikkoja. Kävelen katsomaan alueen pohjoisreunalla olevaa isoa katosta: seison pitkän aikaa sen keskivaiheilla, hieman katoksen ulkopuolella, katsellen sea grapen isojen lehtien välistä kauas turkoosin väriselle merelle. Tässä samassa paikassa seisoin heinäkuussa 2017 odottaen jännittyneenä tulevan vaimoni saapumista. Ja vieläkin muistan kuinka kaikki jännitys haihtui hänet nähdessäni ja papin rauhallinen ääni sai olon tuntumaan vieläkin paremmalta. Tämä sama paikka. Sama meri. Meillä oli kaunis alttaritaulu edessämme.

Valokuvia joulukuun alusta
Luontokuvia