Menneitä muistellen... Giant Manta Ray?

Menneitä muistellen... Tulevia odotellen...

Hienoin luontokokemukseni suomesta lienee eräältä kauniilta kesäillalta parin vuoden takaa. Näin silloin veneestä Suomenlinnan ja Santahaminan välissä valtavan kokoisen uroshallin, joka ui ensin veneemme lähellä, katosi hetkeksi ja tuli sitten uudestaan pintaan todella iso kala suussaan. Tuo uroshalli oli todella iso, varmasti parisataa kiloinen järkäle. Hylje uiskenteli pää pystyssä, takakenossa asennossa, piteli kalaa "etukäpälissään" ja repi siitä paloja suuhunsa. Tuo hieno kesäilta ei tule koskaan unohtumaan.

Nähtyäni nyt Floridassa manaatin, tai ainakin sen pyrstön, aivan West Palm Bechin keskustassa, en enää uskonut tällä matkalla mitään kovin kummia luonnonihmeitä näkeväni. Olen aina halunnut nähdä oikean manaatin sen oikeassa elinympäristössä ja nyt sellainen kävi pyörähtämässä veden pinnassa vain muutaman metrin päässä minusta. Ensin kuulin loiskahduksen ja katsoessani veteen rannan jalkakäytävältä ehdin nähdä tuon helposti tunnistettavan leveän pyrstön vedenpinnassa.Luonnonihmeet eivät kuitenkaan loppuneet siihen.

Paria päivää myöhemmin lähden uimaan Riviera Beachin kaupungin alueelle, Singer Islandin yleiselle uimarannalle. Olen päättänyt tehdä tästä päivästä leppoisan rantapäivän ilman mitään sen ihmeempiä aktiviteettaeja ja siksi en ota tällä kertaa edes kameraa mukaani. Päästyäni rannalle luen rannan taululta saman varoitustekstin, jonka olin lukeneut jo aikaisemminkin tällä reissulla: "possible sharks. Man-o-war". Portugalin sotalaivoihin eli tietyn lajin meduusoihin olen täällä jo tottunut ja luotan vain hyvään onneeni ja toivon, etten koskaan törmäisi sellaisen polttiaisrihmoihin. Hyvin tietäen, että niin varmasti ennemmin tai myöhemmin käy... Yritän toisinaan niitä tähystellä ennen veteen menoa, mutta tiedän senkin, että rihmat voivat olla jopa 10 metriä pitkät ja silloin ne tulevat vedessä jo paljon varsinaisen meduusan edellä ja rihmoja ei voi vedestä erottaa. Mutta tuo toinen varoitus: tämä on ensimmäinen Floridan matkani kun näen päivittäin tuon saman varoituksen, tosin aina vain tällä yhdellä rannalla.

Makailen rannalla kuulokkeet korvillani ja kuuntelen kännykällä paikallisradiota, 95.5 Wildia. Päivä on taas helteinen ja aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta. Hai-varoituksesta ja yhdestä punaisesta varoituslipusta huolimatta aion käydä ihan rantavedessä uimassa viimeistään ennen kotiin lähtöä. Jonkin aikaa rannalla oleiltuani auringonottoni ja radionkuunteluni keskeytyy uimavahdin pillinvihellykseen. Vihellys ei ole sellainen, jolla kutsutaan liian kauas menneitä uimareita takaisin, vaan tällä kertaa valvoja viheltää pilliinsä kovaa ja pitkään ja heiluttaa samalla lippua kädessään. Ihmiset nousevat rannalla pystyyn ja katseet kääntyvät veteen. Pian ihmiset alkavat osoitella sormillaan lähelle rantaviivaa ja silloin minäkin älyän: hai! Yksi hai tai useampia!

En ole koskaan nähnyt ihmisten tulevan niin nopeasti ylös vedestä. Kyseessähän voi olla aivan harmitonkin hai-laji, mutta ehkä siitä ei kannata jäädä ottamaan selvää... Minäkin kävelen  lähemmäs tapahtumapaikkaa ja silloin minäkin näen sen. Ensin luulen, että kyseessä on vain varjo vedessä, mutta lopulta näen tumman hahmon paremmin ja minun varjoni näyttää kovasti hain muotoiselta. Tuo ruskea hahmo pysyttelee jonkin aikaa lähes paikoillaan aallon sisällä ja katoaa sitten jonnekin. Sen pituudeksi arvelen jotakin 2-3 metrin väliltä, vaikka pituutta onkin vaikea rannalta arvioida.Hain (yhden tai useamman) kadottua palaan takaisin rantatuolilleni ja jatkan radion kuuntelua. Uimavalvojan tornille on nyt noussut kaksi punaista lippua: uiminen on nyt ainakin toistaiseksi kielletty.

Näen rannalla samana päivänä myös jotain muuta, aivan siinä kohdassa, mihin olen rantatuolini asettanut. Aluksi näen vain suuren tumman hahmon noin kymmenen metrin päässä vedenrajasta ja sitten huomaan sen liikkuvan hieman ja näen kuinka sen reunat lepattavat. Tummaa hahmoa voisi kuvailla vaikkapa jättikokoiseksi, mustaksi päällystakiksi, joka vettyneenä makaa matalassa rantavedessä lähellä pohjaa. Välillä olen näkevinäni myös jotakin punaista tuon hahmon keskivaiheilla. Tuo hahmo on ehkä kolmisen metriä leveä. Pituutta en osaa arvata, mutta se ei ole niin pitkä kuin mitä se on leveä. Tuota tummaa hahmoa käy moni muukin ihmettelemässä ja juttelen rannalla ihmisten kanssa ja yritämme saada selvää mikä tuo hamo on. Kukaan ei tosin taida arvata mikä se on.

Kun toinen punainen lippu on myöhemmin laskettu alas menen uimaan välittämättä sen enempää vedessä lepattavista tummista päällystakeista kuin haistakaan. Tai no... Totta puhuakseni, sen verran tietysti käytän järkeäni, että kovin pitkälle rannasta en mene, vaan uin rannan suuntaisesti melko matalassa vedessä ja myös aivan uimavalvojan silmien alla.

Vasta kotona Suomessa tuo tumma lepattaja palaa mieleeni ja alan epäillä, että kyseessä ei olekaan musta XXXXL-kokoinen päällystakki vaan jotakin muuta. Haen netistä tietoa, katselen kuvia ja lopulta saman piirikunnan alueella, Boynton Beachin uimarannalla kuvattu video saa minut melko vakuuttuneeksi. Kyseessä voisi olla jättiläisrausku, giant manta ray (tai joku muu iso rausku). Nuo valtavat otukset saattavat joskus tulla hyvinkin lähelle rantaviivaa, eivätkä ne välttämättä hätkähdä ihmisten läsnäolosta. Ravinnokseeen ne eivät syö ihmisiä, vaan tyytyvät siivilöimään planktonia suuhunsa. Kotona harmittelen kahta asiaa: ensinnäkin olisin voinut mennä pikkuisen lähemmäksi katsomaan tuota mysteeriksi jäänyttä hahmoa ja toisekseen juuri harmittelen sitä, miksi kamera ei ollut juuri tuolloin mukana. Highly possible... Se on minun luokitteluni tuolle mahdolliselle tai ehkä jopa todennäköiselle giant manta raylle.

Manaatin, hain ja jättiläisrauskun lisäksi bongaan tällä reissulla valtavan määrän lintuja. Yhtenä päivänä uidessani seurailen isoa kalasääskeä, joka lopulta muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen onnistuu tekemään hienon syöksyn korkeuksista mereen ja nappaamaan niin ison kalan, että se hädin tuskin jaksaa nostaa sen vedestä. Katselen kuinka tuo iso ja kaunis haukkalintu katoaa jonnekin ison lokkiparven saattelemana. Ospreyt eli nuo kalasääsket ovat päivittäisiä näkyjä niin rannoilla kuin meren ja Evergladesin suon lähellä sisämaassakin. Myös valtavia pelikaaneja näkee päivittäin; yleensä vain lentämässä rantaviivan lähellä, mutta silloin tällöin myös melkein kosketusetäisyydellä laitureilla.

Omalla pihalla aivan parvekkeen alla ja parvekkeet edessä olevassa lammessa seurailen joka päivä joitakin minulle tuntemattomia sorsalintuja ja erilaisia haikaroita (egret/heron). Näen isoja ja siroja valkoisia haikaroita, leveänokkaisia valkoisia haikaroita, harmaita haikaroita ja monivärisiä pienempiä haikaroita. Myös ibikset kokoontuvat silloin tällöin nurmikolla parvekkeen alla ja noiden pitkänokkaisten lintujen tallustelua on hauska katsella, Näen lammella parina päivän myös anhinga-lintuja (käärmelintu), jotka on helppo tunnistaa niiden omalaatuisesta uintityylistä: anhingat (ja cormorantit) uivat sukelluksissa, vain niiden ohut, pitkä käärmemäinen kaula ja pää on pinnalla. Aikansa uituaan ja sukellettuaan ne asettuvat nurmikolle tai puun oksalle kuivattelemaan itseään siivet levällään. Aivan kuin ne olisi ripustettu kuivumaan....

Floridan luonto on ainutlaatuinen. Ja varsinkin suomalaisille se on erilainen ja eksoottinen. Sekä eläinkunta että kasvit ovat ihmettelemisen arvoisia ja myös lähemmän tutustumisen arvoisia. Ja värikäs ja monimuotoinen luonto on jollakin tavalla lähellä ja läsnä lähes kaikkialla.

Matkakuvat