MATKA ALUSSA: MIAMI JA MIAMI BEACH

Kuvat voi suurentaa klikkaamalla

Tässä sitä taas kerran mennään. Taas kerran kohti Yhdysvaltoja ja tällä kertaa Helsingistä suoraan kohti Miamia (suomeksi Maijami... Se minulle on tänään taas palautettu mieleen). Nuuskamuikkunen on pakannut reppunsa talven tultua ja lähtenyt matkaan kohti etelää. Finnairin Airbus A340- kone on noussut jo lähelle matkalentokorkeutta ja lienemme jossakin Porin ja Vaasan välillä. Osaisin kertoa tarkemmin jos lentoemäntä vain lopettaisi kuulutuksensa ja malttaisi olla hetken hiljaa ja minä näkisin karttanäytön edessäni olevassa selkänojassa. Lentoaika on tänään 10 tuntia 35 minuuttia eli puoli tuntia aikataulun mukaista lentoaika lyhyempi. Perillä emme silti tule olemaan juurikaan aikaisemmin, koska lähtömme oli ainakin 20 minuuttia myöhässä. Minä istun koneen viimeisellä penkkirivillä, keskipaikoilla, käytävän vieressä. Minun vieressäni istuu valtavan kokoinen nuori mies ja nyt jo uskon selviäväni, vaikka aluksi näyttikin siltä, että tukehdun hänen puristuksessaan.

Aamuni oli melko rauhallinen. Olin varannut kaikkeen heräämisestä lähtien niin paljon aikaa, että minulla ei ollut missään vaiheessa mitään kiirettä. Helsinki-Vantaan lentoasema oli hiljainen, kuten melkein aina. Tuosta hiljaisuudesta on kuitenkin ainakin se hyöty, että läpäisin taas turvatarkastuksen alle viidessä minuutissa. Lentokentällä oli tapahtunut sen verran uudistuksia, että terminaali 2 Schengen-alueen ulkopuolinen pääty oli kokenut sisäpuolelta ison muodonmuutoksen. Entisten leveiden käytävien tilalla oli nyt uusia myymälöitä ja melkeinpä kaikki siellä aiemmin ollut oli vaihtanut paikkaa. Remontti näytti olevan vielä jonkin verran kesken.

Viimeisen neljän vuoden aikana olen lentänyt melko paljon ja esimerkiksi viime vuoden 19 lennosta en lentänyt yhtäkään Finnairin koneilla. Lensin usean eri lentoyhtiön koneilla ja se antaa nyt pohjaa pikku vertailulle... Lentoemännistä on heti aluksi sanottava pari sanaa. Finnairin lentokoneet eivät ehkä ole ihan iäkkäämmästä päästä, mutta samaa ei voi sanoa lentoemännistä; Finnairilla on ehkä maailman vanhimmat lentoemännät. Ei ikä yksin tietysti ihmistä pahenna, mutta valitettavan usein heistä heijastuu ulos jonkinlainen kyllästyneisyys ja kireys ja yhteistä lähes kaikille on hymyttömyys, joka erottaa heidät monien muiden lentoyhtiöiden lentoemännistä (nimim. Aegeanilla viime vuonna paljon lentänyt). Jotain positiivista sanottavaakin kun pitää olla, niin Finnairhan rankattiin jälleen kerran viime viikolla 10 turvallisismman lentoyhtiön joukkoon. Ja vielä aasinsiltoja hieman aiheesta sivuun: samassa tutkimuksessa kerrottin, että lentoyhtiöillä oli viime vuonna 3,3 miljardia matkustajaa ja viime vuonna lennettiin 27 miljoonaa lentoa!

Airbus A340-400

Muutaman sanan haluan vielä sanoa Finnairin tavasta rahastaa istumapaikoilla, vaikka olen kirjoitellut siitä vähän enemmänkin tänne blogiini pari vuotta sitten. Finnair nimittäin myy paikkavarauksia netissä jo viikkoja ennen koneen lähtöä ja hinnat ovat ainakin omasta mielestäni aika kovia. Varsinkin jos matkaan on lähdössä useampihenkinen perhe: tuolloin lentojen yhteishinta nousee äkkiä useilla sadoilla euroilla! Itse en ole koskaan paikanvarauksesta maksanut. Parilla viime kerralla hyviä paikkoja on saanut varattua vielä lähtöselvityksen yhteydessä 24 tai 36 tuntia ennen lähtöä, jolloin se on ilmaista. Vierekkäisiä paikkoja viidellekin hengelle on löytynyt esim. New Yorkin lennoille vielä vuorokautta ennen lähtöä. Nyt oli ensimmäinen kerta kun valinnanvaraa oli enää kolmen paikan verran. Tämän täytyy johtua siitä, että vaikka Miamin lento onkin normaali reittilento, niin suurin osa matkustajista on kuitenkin lomalle matkaavia turisteja. Pelkään pahoin, että moni luulee, että paikkojen varaaminen maksua vastaan jo etukäteen on pakollista! Osa taas ehkä haluaa maksimoida lomansa onnistumismahdollisuudet lentokoneen istumapaikkoja myöten. No, ihan sama minulle. En maksanut nytkään senttiäkään ylimääräistä ja olen silti kyydissä ja istumapaikka on ihan hyvä, vaikka maisemia tästä ei paljon näekään.

Jotenkin voisi luulla, että matkustelusta tulee arkipäiväistä rutiinia kun sitä tekee paljon, mutta näin ei ole asian laita ainakaan minun kohdallani. Ehkä itse matkustelusta, matkojen suunnittelusta ja käytännön asioista tuleekin arkipäiväistä rutiinia, mutta ainakin itse tunnen näköjään edelleen pientä "matkajännitystä" tai hermostuneisuutta 1-2 päivää ennen lähtöä. Se on kai sitä lähtökuumetta? Tälläkin kerralla olin melkoisen hermostunut lähtöä edeltävänä päivänä. Mutta aivan kuten aina, tälläkin kertaa lähtöaamuna hermostuneisuus oli tipotiessään ja pieni lähdön jännitys laukesi. Tuo vaihe tuntuu yleensä hyvältä. Tuntuu hyvältä kun odottelu on ohi ja pääsee lopulta matkaan.

Koneessa tarjoillaan lounas pari tuntia lähdön jälkeen. Tänään lentoemäntä tosin kuuluttaa sen olevan illallinen. No, on se sitten hyvin varhainen illallinen tai lounas, se on joka tapauksessa taattua, tuttua ja turvallista lentokonelaatua. Ruokavaihtoehtoja on koneen etupäässä istuville kaksi, takana istuville enää yksi. Ruoasta ei ole hyvää eikä pahaa sanottavaa. Se vain on. Jälkiruoka sen sijaan on pakko mainita erikseen, sitä nimittäin ei ole. Jo lyhyillä Euroopan lennoillakin olen saanut ihan kohtuullista ruokaa ja vielä hyvän jälkiruoan päälle. Pientä taloussuklaanpalaa en pidä jälkiruokana... No, kai sitä pitäisi olla tyytyväinen tähän, koska Finnairin Euroopan lennoilla kaikesta on nykyään maksettava erikseen. Ja jos jotain hyvää haluaa nähdä, niin viinit ja oluet ruokailun yhteydessä ovat edelleen ainakin näillä mannertenvälisillä lennoilla ilmaisia ja jopa tarjoilu oli oikein mukavaa ja ystävällistä.

Airbus A340-400

Katselin koneeseen tulevia ihmisiä jo lentokentän lähtöportilla ja totesin, että Miamiin matkaajia on moneen junaan... Jotenkin oudolta tuntuu se, että koneessa lähes kaikki puhuvat Suomeaä. Keski-ikä näytti kyllä yllävän korkealta ja se hieman ihmetytti minua, koska Miami ja Florida tunnetaan kuitenkin uskoakseni aika nuorekkaana lomanviettopaikkana. Korkea keski-ikä saattaa selittyä ajankohdalla: suurin osa työikäisistä on tammikuun alkupuolella töissä ja nuoremmat ovat koulussa. Ja toisaalta, tunnetaanhan Florida myös eläkeläisten paikkana. Joka tapauksesaa suurin osa matkustajista on todennäköisesti matkalla Floridaan lomailemaan. Joku saattaa olla vain läpikulkumatkalla menossa Väli- tai Etelä-Amerikkaan ja ehkä joku on työmatkalla tai menossa kotiin. Koneessa näyttää istuvan enimmäkseen hyvin siististi käyttäytyviä tavallisia ihmisiä. USA on jo niin kaukana Suomesta ja matkat ovat sen verran kalliita, että harvapa tänne suuntaan ryyppyreissuille lähtee. Eli ei kuitenkaan örveltäjiä tänne suuntaan, mutta muuten lento on jotenkin rauhaton. Ihmiset vaeltavat koko ajan edestakaisin ja koko ajan jossain on joku härdelli ja ruuhka. Tekisi jo mieli huutaa, että istukaa nyt jo hetkeksi alas hyvät ihmiset!

Lennämme koko alkumatkan ajan aamua pakoon. Aivan yön pimeyden ja aamun rajamailla, hieman yön puolella.. Välillä aurinko ehtii jo nousta ja sitten se jää taas horisontin taakse. Ruokailun jälkeen, saapuessamme Grönlannin yläpuolelle, lento on hetken pomppuisempaa, mutta tasoittuu taas pian. Siitä on jo kauan aikaa, kun olen viimeksi näin pitkällä lennolla matkustanut. Olemme olleet matkassa jo neljä tuntia ja melkein seitsemän on vielä jäljellä. Onhan tässä istumista... Kone lentää lähes 11 kilometrin korkeudella, 860 kilometrin tuntinopeudella. Noin kuuden tunnin jälkeen olemme Kanadan päällä ja Pohjois-Atlantti on taas kerran ylitetty. Vajaat kolme tuntia ennen laskeutumista saavumme USA:n ilmatilaan ja lennämme Ohion ja West Virginian osavaltioiden yli kohti etelää. Tässä vaiheessa tarjoillaan myös välipala, joka on oikeastaan toinen ruoka. Mitä se, se ei selviä minulle koskaan... Se on jonkinlainen sekoitus pestoa ja epämääräisen näköisiä, mutta hyvältä maistuvia paloja, riisiä ja voimakkaasti chilillä maustettuja papuja. En tälläkään kertaa oikein keksi siitä mitään sanottavaa. Noin 50 minuuttia ennen laskeutumista koneen kapteeni on äänessä ensimmäistä kertaa ja hän sanoo koneen tulleen juuri Floridan osavaltion ilmatilaan.

Lentäessämme West Palm Beachin yli yritän tiirailla omaa kämppää lentokoneen mahanaluskameran kuvasta, mutta ehdimme mennä ohi kun tarkaavaisuuteni pääsee hetkeksi herpaantumaan. Pian kaarrammekin jo pienen kunniakierroksen meren päältä, sitten Evergladesin suon päältä ja laskeudumme Miamin kansainväliselle lentokentälle. Varmasti mailin mittaisen matkan kuljettuani pääsen maahantulotarkastukseen, jossa kaikki sujuu nopeammin kuin koskaan tavallista passia ja ESTAa käyttäessäni. Jonoja ei ole juuri lainkaan ja erittäin ystävällinen naisvirkailija toivottaa iloisesti hyvää matkan jatkoa tentattuaan aikansa minua. Tiettyihin kysymyksiin oikein vastaamalla loppu sujuu aina kuin leikiten. Amerikkalainen tehokkuus näkyy tänään myös matkatavaroiden käsittelyssä: vaikka lähestulkoon kävelin maahantulotarkastuksen läpi, on laukkuni jo odottamassa matkatavara-aulassa hihnan vieressä.

Deauville Beach Resort, Miami Beach

Sitten tämän ensimmäisen matkapäivän ohjelmaan ei enää paljon muuta kuulukaan. Otan taksin Miami Beachille ja kirjaudun hotelliin. Käyn tekemässä ulkona pienen kävelylenkin hiekkarannalla ja seisoskelen pitkään rannalla turkoosin värisen veden äärellä ja katselen rantaan vyöryviä isoja aaltoja. Tuntuu hyvältä hengittää taas lämmintä ja kosteaa meri-ilmaa. Poikkean hakemassa Publixista vähän iltaevästä ja sitten palaankin jo hotelliin. Kello ei täällä ole vielä paljoakaan, mutta Suomessa se on jo yksi yöllä. Valitsin keskitasoisen hotellin Miami Beachin keskiosista sillä perusteella, että saan huomenna auton kadun toiselta puolelta ja tiesin nämä kulmakunnat jollakin tavalla jo entuudestaan. Huoneeni on 16. kerroksesta ja ikkunasta näkyy Miamin Downtownin korkeat talot. Uimaan en vielä tänään mennyt, koska sää oli melko tuulinen ja minulla on vielä tulevina viikkoina yllin kyllin aikaa uimiseen.

Sunnuntaiaamuna olen edelleen sisäisesti Suomen ajassa ja herään hyvin aikaisin aamulla. Huoneessani on kahvinkeitin ja sitä varten valmis suodatinpussi, josta saan keitettyä pannullisen kahvia. Lähden aamulla tekemään pienen kävelylenkin heti kun aurinko on noussut. Kävelen lähikatuja muutaman korttelin pohjoiseen ja palaan takaisin rantaa pitkin. Sunnuntaiaamu on rauhallinen, mutta lenkkeilijöitä on liikkeellä todella paljon. Olen tosiaan käynyt näillä kulmilla joitakin vuosia sitten poikani kanssa ja ainakin pieni kahvila, jossa kävimme, on yhä paikallaan. Tämäkin alue on kyllä mielestäni jollakin tapaa siistiytynyt ja kahviloita ja pikku myymälöitä on kadun varrella paljon enemmän kuin muistinkaan.

Palatessani hotellille olen hieman harmissani siitä, että minun pitää lähteä jo puoliltapäivin ajelemaan West Palm Beachin suuntaan. Tämä iso hotelli on varmisti ollut joskus, jo todella kauan sitten, hieno loistohotelli. Ne suuruuden päivät ovat kyllä nyt kaukana takana. Silti hotelli on vielä ihan hyvää keskitasoa ja se mitä eniten harmittelen, on ihan hieno allasalue. Olisihan tuossa voinut päivän makailla. Toisaalta taas minulla on "omalla" pihalla oikeastaan vielä kivempi allasalue ja se on vieläpä melkein yksityiskäytössä, koska siellä harvoin muita näkee. Tähän hotelliin vielä palatakseni, hotellin seinillä on paljon kuvia 60-luvun muusikoista ja laulajista ja hotellihan mainostaa itseään esimerkiksi sillä, että the Beatles majoittui tänne ollessaan Miamissa. Sehän tekee minustakin vähän niin kuin Beatlesin...

Olen kirjoittanut vuosien varrelta jo monelta reissulta kronologisessa järjestyksessä etenevän matkapäiväkirjan. Tällä kerralla ainakin yritän vaihtaa vähän tyyliä ja kirjoittaa varsinaisen matkakertomuksen sijaan niitä näitä, sieltä täältä.

Tiekarttoja ja sääennusteita

Vaikka minulla onkin yleiskartat jo tallennettuna päänsisäiseen muistiin ja ilmansuunnat selvilllä, olen tässä parina päivänä vähän vilkuillut myös googlen karttoja ja koneellani tallessa olevia karttoja. Varsinaiset paperiset tiekartat taitavat olla paikanpäällä kirjahyllyssä ja tarvittaessa otan ne mukaani kun jonnekin lähden. Navigaattoreita en ole koskaan käyttänyt, koska siihen ei ole ollut mitään tarvetta. Vanhat suunnistajan vaistot ja taidot sekä päässäni oleva kompassi ovat yleensä riittäneet. Jos osoite on ollut oikein vaikea, olen katsonut paikan googlen kartasta ja tallentanut sen kuvana puhelimeeni. Mutta yleensä mennään sinne minne vaisto ja muistiin painettu kartta vie...

Kuvat saa suurennettua klikkaamalla

Aina silloin  tällöin joku kyselee kauanko suora lento Helsingistä Miamiin kestää ja millaista reittiä kone lentää. Katselin sitäkin taas pitkästä aikaa ihan kartan kanssa: Kun kone nousee Helsingistä, se ei monen yllätykseksi suuntaakaan lounaaseen, niin kuin suoraksi levitetyn kartan perusteella voisi luulla. Kone lähtee yleensä jotakuinkin Porin suuntaan eli enemmänkin länteen tai jopa luoteeseen ja siitä edelleen Ruotsin ja Norjan keskiosien yli Britteinsaarten pohjoispuolelle. Tämä maapallo, jolla elämme kun sattuu olemaan muodoltaan jotakuinkin pallo ja suorin reitti kulkeen tuon pallon yli niin, että jostakin lännen ja luoteen väliltä löytyy Kanada ja Yhdysvallat. Britteinsaarten pohjoispuolelta lento jatkuu, säästä riippuen, jotakuinkin Islannin yläpuolelle ja siitä edelleen Grönlannin eteläkärkeä hipoen jonnekin Newfoundlandin, Labradorin niemimaan ja Nova Scotian suuntaan. Kanadan yläpuolelle saavuttaessa lennetään yleensä jossakin Quebecin päällä ja USA:n puolelle saavutaan Mainen osavaltion nurkilla. USA:n yläpuolella loppumatka lennetään liikenteestä ja säästä riippuen meren päällä tai aivan itärannikon tuntumassa tai joskus kauempanakin mantereen yläpuolella. Matkaa Helsingistä Miamiin kertyy noin 8300 kilometriä ja lentoaika mennessä on noin 11 tuntia ja palatessa noin 10 tuntia.

Floridaan matkustamiseen on monta tapaa ja monta reittiä, mutta tällä hetkellä paras on Finnairin suora lento Helsingistä Miamiin. Ja kuten jo edellisessä blogi-kirjoituksessani totesin, näitä meno-paluulentoja on nyt saanut tammi-helmikuulle todella havalla (noin 500e). Finnair lentää näitä suoria lentoja Floridaan vain talviaikaan ja normaalit hinnat lähtevät 750 eurosta ylöspäin. Toinen hyvä tapa lentää Floridaan on lento, jossa on koneenvaihto New Yorkissa. New Yorkiin pääsee halutessaan suoraan suomalaisella koneella, matkalla voi pysähtyä katsomaan New York Cityn ihmeitä ja jatkaa sitten haluamaansa kohteeseen Floridassa. Monelle se jatkokohde olisi varmasti Miami (MIA), minulle se on Palm Beach International Airport (PBI). Seuraavana vaihtoehtona mieleen tulee Norwegianin edulliset lennot Ft Lauderdaleen, joskaan perushintaan ei kuulu ruokaa eikä matkatavaroita. Sitten on tietysti lukematon määrä muita vaihtoehtoja New Yorkin, Chicagon, Dallasin tai Washingtonin kautta tai yhdellä koneenvaihdolla Euroopan puolella esimerksiki Lontoossa, Pariisissa, Kööpenhaminassa tai Frankfurtissa. Ja näitä yhden tai useamman koneenvaihdon sisältäviä matkoja saa nyt tosiaankin jopa reilusti alle 500 eurolla.

Miami ja Miami Beach ovat kaksi erillistä kaupunkia Miami-Dade Countyn alueella. Lyhyesti kaupunkeja voisi kuvailla niin, että Miami Beach on turisteille ja myös paikallisille ranta- ja bile-ihmisille ja Miami on "vain" arkinen suurkaupunki. Miamin keskustassa ei ole kovin paljon nähtävää, joskin pilvenpiirtäjät (oikeampi sana taitaisi olla high-rise buildings, en tiedä yltääkö mikään Miamin tornitaloista pilvenpiirtäjän korkeuksiin) täytyy turistinkin tietysti nähdä. Ja tietysti toimistorakennusten lisäksi Miami on monen koti. Miamin kaupungin alueella on myös joitakin ihan hyviä turistinähtävyyksiä ja muita kohteita sekä Miami International Airport. Muuten elämä keskittyy kyllä enemmän Miami Beachin alueelle. Miamista etelään lähdettäessä kaukana tien ja kymmenien siltojen takana on Florida Keys ja Key West. Lännessä kaupungin laidalta alkaa valtava Evergladesin suoalue. Minun suuntani on kuitenkin pohjoiseen, jossa kaupungit jatkuvat loputtomana, katkeamattomana ketjuna West Palm Beachille asti ja vielä siitäkin eteenpäin. Miami-Daden piirikunnan pohjoispuolella ovat Broward Countyy ja Palm Beach County. Isoimmat kaupungit Miamin ja West Palmin välissä ovat Ft Lauderdale, Boca Raton, Delray Beach, Boynton Beach ja Lake Worth.

Vuonna 1909 perustetun Palm Beach Countyn alueella on kaikkiaan 38 kaupunkia tai kylää. Asukkaita alueella on lähes 2,5 miljoonaa ja suurin kaupunki on West Palm Beach. Alueella liikkuessaan mistään ei voi huomata, minkä kaupungin tai kylän alueella milloinkin on. Tiet, liikerakennukset ja asutus jatkuvat ilman minkäänlaisia näkyviä rajoja kaupungista toiseen. Idässä piirikunta rajoittuu Atlantin Valtamereen ja päättymättömiin hiekkarantoihin, lännessä Evergladesin suohon, mutta pohjois-eteläsuunnassa rajoja ei näe ja matalien liikerakennusten ja asuntojen reunustamat viivasuorat tiet jatkuvat piirikunnasta ja kaupungista toiseen. Floridan teemapuistojen mekkaan,Orlandoon, jonka lähellä myös Disney World sijaitsee, on West Palmista matkaa noin 170 mailia jaKennedyn Avaruuskeskukseen matkaa on noin 150 mailia. Alle 300 mailin päästä löytyy ehkä suomalaistenkin tuntemia paikkoja: Tampa, Daytona Beach sekä Jacksonville, joka on Floridan osavaltion suurin kaupunki. Floridan pääkaupunki Tallahassee sijaitsee kauempana, aivan Floridan luoteiskulmassa (Florida's Panhandle).

Niin kuin jo aiemmin kirjoittelin, minulla ei ole sen ihmeellisempiä suunnitelmia kuukauden varalle. Tärkein ohjelma on oman "asuinyhteisön" kuntosali ja uima-allas sekä hiekkarannat. Käyn mahdollisesti lähistöllä olevalla kilparadalla drag racingia katsomassa ja aivan varmasti jossakin päin Evergladesin suota. Lähialueen luontoon on pakko päästä. Yhtä varmasti kuin tuo valtava suoalue, USA:n käynnin ohjelmaan kuuluu myös jonkinlainen shoppailu. Kennedyn avaruuskeskusta ja Bahamanristeilyäkin olen miettinyt, mutta mitään en suunnittele nyt ennalta, vaan teen ja olen sen mukaan, mikä hyvältä tuntuu. Pikku autokierroksia varten katselin tänään tiekarttoja ja muutama vaihtoehto on nyt olemassa siltä varalta, että haluan lähteä ajelemaan. Yksi suunta voisi siis olla tuo Kennedyn avaruuskeskus Cape Canaveralissa ja toinen mahdollinen reitti voisi olla rantatie kapealla saarikaistaleella ylös Stuartiin ja ehkä Daytona Beachille ja Jacksonvilleen asti. Yksi mahdollisuus olisi ajaa aution ja asuttamattoman Evergladesin halki Alligator Alley- tietä pitkin ja palata takaisin Tamiami Trailia tai sitten pohjoisen kautta Lake Okeechobeen eteläpuolta kiertäen. Toisena matkapäivänä aion ajaa Miamista West Palmin suuntaan joko mukavaa ja rauhallista A1A- rantatietä pitkin tai pitkää ja suoraa SR7 (State Road) pitkin, vaikka niillä meneekin aikaa noin tuplaten verrattuna nopeaan Interstate I-95- tai Florida's Turnpike- tiehen.

Ilmasto Floridan eteläkärjessä on trooppinen ja muualla Floridassa subtrooppinen. Talvikuukausien lämpötilat ovat lähellä (poikkeuksellisen hyvää) suomalaista kesää, sillä erotuksella, että tuo kesä jatkuu yli koko talven viikosta toiseen. Sateita ja ehkä ukkostakin todennäköisesti jokaiselle viikolle osuu, mutta sateet ovat usein lyhyehköjä kuurosateita. Kesän ja syksyn välillä on oikeasti syytä pitää silmällä Atlantilla kehittyviä hurrikaaneja, mutta nyt tammikuussa hurrikaanikausi on jo ohi. Tornadoja saattaa talvellakin esiintyä, mutta yleensä ne kulkevat ohi pohjoisempaa. Ihminen ei pysty ennustamaan säätä kuin muutamaksi päiväksi eteenpäin, mutta silti ainakin tällähetkellä tammikuun sääennusteet näyttävät +20-28C asteen päivälämpötiloja eli varsin mukavaa kesäsäätä keskellä talvea. Jonakin yönä lämpötila tosin näyttäisi tämänhetkisen ennusteen mukaan laskevan yöllä +8C asteeseen ja se on kyllä paikka huomioon ottaen todella kylmää. Pilvisyys vaihtelee täysin aurinkoisesta täysin pilviseen ja ehtii varmasti kuukauden aikana olla kaikkea siltä väliltä. Meriveden lämpötilat West Palm Beachin rannoilla lienevät tammi-helmikuussa noin +24-25 asteen tuntumassa. Viimeisin tieto West Palm Beachin mittarista (NOAA) näyttää veden lämpötilaksi +26C astetta.

Halpoja lentoja Yhdysvaltoihin

Ellie's 50's Diner, Delray Beach, FL, USA

Totta se on. Tein nopean testin kuultuani, että tammi-helmikuussa olisi tarjolla todella edullisia lentoja Floridaan. Lentoja saa nyt todella halvalla yhdellä koneenvaihdolla, mutta myös suoraan Helsingistä Miamiin ja takaisin. Finnairin suoria meno-paluulentoja löytyy nyt hintaan 500-650e eli todella halvalla. Jos jollain olisi intoa käväistä Floridassa, siihen olisi nyt erinomaisen hyvä tilaisuus: esimerkiksi 22.-29.1. välille viikon matkan suorat lennot Finnairilla saisi hintaan 511 euroa. Samaan hintaan saisi myös kahden viikon matkan välille 22.1.-5.2. Vaihtoehtoja on tietysti paljon muitakin, nämä olivat vain kaksi esimerkkiä. Kokeilin nyt lentohakuja vain hyvin nopeasti Ebookersin sivujen kautta, enkä katsonut lainkaan esimerkiksi Norwegianin sivuja, vaikka tiedän myös heiltä löytyvän edullisia lentoja Ft Lauderdaleen. Halvimmillaan matkan pystyy tekemään alle 500 eurolla!

Minulla on itselleni jo lentoliput valmiina ja paljon muuta en tälle matkalle mukaan tarvitsekaan. Poikani joutuu tällä kertaa jäämään kotivahdiksi ja kissanvahdiksi opiskelujensa vuoksi ja minä lähden matkaan yksin. Lähden kuluttamaan säästössä olevia käyttämättömiä lomia, mutta vielä tämänkin reissun jälkeen niitä jää niin paljon, että seuraavatkin reissut ovat jo alustavasti suunnitelmissa. Viime vuonna olin pois Suomesta yli puoli vuotta työni vuoksi. Tämä vuosi näyttää nyt siltä, että tulen niin ikään olemaan useita viikkoja tai ehkä jopa kuukausia pois Suomesta, mutta tällä kertaa lomalla!

Vuoden vaihtuessa

Vuosi on taas kerran vaihtumassa. Monta vuodenvaihdetta on jo takana, mutta kyllä minä toivon niitä olevan vielä monta edessäkin. Vuosi sitten uutta vuotta juhlittiin New Yorkissa Times Squaren nurkilla, satojen tuhansien ihmisten seurassa, tänä vuonna Suomenlinnassa muutaman ihmisen kanssa.

Tämä vuosi on ollut jollakin tavalla koko elämäni erikoisin ja kummallisin vuosi. Tämä on ollut erikoinen vuosi minun henkilökohtaisessa elämässäni siksi, että olen elänyt, asunut ja työskennellyt yli puolet vuodesta ulkomailla ja muukin osa vuodesta on ollut kiireinen ja vähän stressaava ja väsyttäväkin. Suurimmaksi osaksi tuon kummallisuuden ja erikoisuuden tunteen aiheuttaa kuitenkin oman maamme täysin sekaisin oleva politiikka ja koko ajan vain kiihtyvää vauhtia huonompaan suuntaan menossa oleva yhteiskunta. Sen aiheuttaa yleinen maailmantilanne, lukuisat kriisit eri puolilla maailmaa ja kaikkein eniten naapurimme toimet. Tämä kaikki on rehellisesti sanoen tuonut elämään epävarmuuden tunteen. Koskaan aikaisemmin elämässäni en ole tuntenut samanlaista epävakautta ja uhkaa lähiympäristössä. Kun tätä kaikkea maailman hulluutta on nyt joutunut seuraamaan joka ainoa päivä pian vuoden ajan ja sitä on tungettu loppumattomana virtana tv-uutisista, lehdistä, internetin uutisista, twitteristä ja varsinkin facebookista, on pakko tunnustaa, että se on alkanut tuntua varsin ahdistavalta. Vuosi 2014 tulee jäämään historiaan vuotena, jolloin Suomi käänsi selkänsä Euroopalle ja koko maailma sekosi... Ja ikävä kyllä uskon, että vuosi 2015 ei tule tuomaan tähän parannusta. Päinvastoin, uskon että vuosi 2015 tulee tuottamaan meille vielä monta ikävää yllätystä ja vuodesta 2015 tulee vielä huonompi kuin nyt jo menneestä vuodesta 2014.

On tässä vuodessa ollut paljon hyvääkin. Lähinnä omassa, henkilökohtaisessa elämässä. Minun omassa pienessä maailmassani. Tämä on ollut mielenkiintoinen ja erilainen vuosi ja olen kiitollinen siitä, että minulle ja läheisilleni tämä on ollut hyvä vuosi. Ja toivon kovasti, että ensi vuodesta tulee samalla tavalla ihan yhtä hyvä.

No, näillä mennään... Ja se siitä. Koitetaan pärjätä ja toivotaan, että ennustukseni eivät osu oikeaan. Ja ovat asiat sitten niin tai näin, tähän blogiin ei politiikka tai militaria kuulu, joten takaisin mukavampiin ja kevyempiin aiheeseen. Minun seuraava matkani lähestyy ja pian minun pitäisi olla jo täysin toisenlaisissa maisemissa, toisenlaisissa lämpötiloissa. Pian saan (toivottavasti) jättää hetkeksi taakseni tämän hullunmyllyn ja saan katsoa maailmaa jonkin aikaa vähän toisesta näkökulmasta.

Jonkin verran matkavalmisteluitakin olen nyt jo etukäteen tehnyt: varasin hotellit Miamin pysähdykselle mennen tullen. Mennessä aion yöpyä yhden yön Miami Beachilla, Deauville Beach Resort- hotellissa. Tämä hotelli sijaitsee Miami Beachin South Beachin pohjoispuolella ja varauskriteereinä olivat nyt autovuokraamon läheisyys (kadun toisella puolella) ja se, että hotelli vaikutti kaikinpuolin oikein siistiltä rantahotellilta. Paluumatkalle varasin hotellin kahdeksi yöksi Avalon-hotellista Miamin South Beachilta. Tämä hotelli sijaitsee Ocean Drivella, Miami Vice- maisemissa. Tämän hotellin valitsin sillä perusteella, että se vaikutti hyvältä hotellilta keskellä kuuluisaa Art Deco Districtiä. Näille kolmelle hotelliyölle kertyy nyt hintaa hieman suunniteltua enemmän, mutta nyt kun olen yksin matkassa, haluan, että edes hotellit ovat kelvollisia ja sellaisia, missä uskon itsekseni viihtyväni. Minulla on tosin vielä mahdollisuus vaihtaa hotellit halvempiin tai perua ne kokonaan.

Varasin hotellit hotels.com- sivuston kautta ja sieltä sain noin 50 euron arvoisen alennuksen aikaisempien varausteni palkintona. Lueskelin tavoistani poiketen ennen varauksen tekemistä muutaman tripadvisor- arvostelun, mutta lopetin lukemisen hyvin nopeasti, koska tripadvisoria vaivaa sama ongelma kuin kaikkia muitakin keskustelupalstoja netissä: ihmisten valitus, kielenkäyttö ja kaiken haukkuminen tuo uskoakseni esiin enemmänkin näiden kirjoittajien omat henkilökohtaiset ongelmat, kuin hotellien ongelmat... Niihin ei ole uskomista. Lisäksi joitakin ihmisiä tuntuu harmittavan ihan kaikki ja juuri nämä ihmiset ovat ensimmäisenä myöskin kirjoittamassa netissä ja haluavat muidenkin kuulevan, kuinka heitä harmittaa... Sen lisäksi uskoakseni myös tripadvisorissa on nk. "trolleja", jotka tarkoituksella mustamaalavat kilpailevia hotelleja ja kehuvat omiaan. Niinpä yritänkin tehdä omat valintani ihan muilla perusteilla. Ennen hotellihuoneiden varaamista tarkastin taas varmuuden vuoksi myös Bedbug Registryn. Tätä suosittelen muillekin.

Auton vuokrahintoja vertailin aluksi eri vuokraamojen välillä momondon sivuilla, mutta varsinaisen varauksen tein kuitenkin lopulta Budgetin omalla nettisivulla. Auto on nyt varattu neljäksi viikoksi ja keskikokoisen auton (Dodge Avenger/vastaava) hinnaksi kaikkine tarvittavine vakuutuksineen tuli 678 euroa. Tärkeimmät USA:ssa tarvittavat vakuutukset ovat CDW/LDW (Collision Damage Waiver/Loss Damage Waiver) ja LI (Liability Insurance), jotka korvaavat sekä mahdollisia auton, että kolmannen osapuolen vahinkoja. Otan auton Miami Beachin Budgetilta toisena matkapäivänä ja palautan sen samaan paikkaan paria päivää ennen Suomeen paluuta. Miami Beachilla en tarvitse autoa; se olisi enemmänkin riesa hankalasta (ja kalliista) parkkipaikkatilanteesta johtuen.

Lennoista kuulin tuossa kylänraitilla sen verran juoruja, että tammikuussa on ilmeisesti tarjolla hyvinkin edullisia lentoja Floridaan. Itse en ole tätä mistään tarkistanut, mutta kuulin, että lähiaikojen lentoja Finnairilla Miamiin ja Norwegianilla Ft Lauderdaleen olisi joillekin päiville saatavilla aivan uskomattoman edullisesti. Itse pidän omia Finnairin suorien lentojen lippuja todella edullisina (650e), mutta mahdollisesti lippuja olisi nyt saatavilla vielä tätäkin edullisemmin.

Suurenna kuvat klikkaamalla

Kun minun lentoni laskeutuu Miamin lentokentälle iltapäivällä, aion ottaa taksin Miami Beachille hotellille ja viettää illan rauhassa siellä. Aamulla herätessäni voisin käydä uimassa joko meressä tai hotellin altaassa ja sitten onkin aika jatkaa matkaa kohti "kotia". Saatuani vuokra-auton lähden kohti pohjoista ja West Palm Beachia. Jos valitsen nopean Interstate I-95 tien, olen perillä reilun tunnin kuluttua, mutta koska olen kuitenkin lomalla, valitsen todennäköisesti hitaamman ja mukavamman tien (joko highway US1 tai A1A) ja ajelen kaikessa rauhassa läpi Hollywoodin, Ft Lauderdalen, Pompano Beachin, Deerfield Beachin, Boca Ratonin, Delray Beachin, Boynton Beachin, Lantanan ja Lake Worthin, koko matkan rantoja pitkin perille asti. Jos siltä tuntuu, minulla on hyvin aikaa pysähtyä matkan varrella ja ainakin ruokakauppa on pakollinen pysähdys ennen kotiin menoa.

Kirjoittelin aikaisemmin, että minulla ei ole mitään sen kummempia suunnitelmia kuukauden reissun varalle, lukuunottamatta "omaa" kuntosalia ja uima-allasta ja tietysti rantoja ja kaupungin katuja. Nyt olen kuitenkin jo löytänyt yhden tapahtuman, joka on minulle jonkinlainen "pakko": heti ensimmäisenä viikonloppuna läheisellä Palm Beach International Racewaylla järjestettävä International Hot Rod Associationin (purin tarkoituksella tuo lyhenteen auki...) Pro Winter Warm-Up kiihdytysajot. Radalle on kotoa vain noin puolen tunnin matka. Autokisojen lisäksi mielessäni on myös Kennedy Space Center. Siellä olen tosin käynyt jo kaksikin kertaa, mutta en kertaakaan opastetulla bussikierroksella kokoonpano- ja laukaisualueilla. Sitten en enää muuta "teknistä" ajankulua kapaisikaan, vaan enemmänkin luontoa ja Evergladesin rauhaa ja alligaattoreita...

Ennen lähtöäni on kuitenkin vielä pikkuisen töitä tehtävänä ja vielä sitäkin ennen on uuden vuoden toivotusten aika: Mukavaa ja turvallista vuodenvaihteen juhlintaa ja onnellista uutta vuotta kaikille!

Jouluksi kotiin - Tukholma 22.-24.12.2014

Kuten jo aiemmin kirjoittelin, aikomuksena oli alunperin viettää joulu Floridassa tai edes jossakin Etelä-Euroopassa, mutta matka kutistui lentolippujen kalleuden vuoksi Ruotsinristeilyyn, joka sekin sitten lopulta siirtyi jo joulua edeltävään aikaan. Lähdimme matkaan 22.12., vietimme yhden päivän Tukholmassa ja palasimme kotiin jouluaattoaamuna. Varasin liput Tallink - Silja Linen nettisivujen kautta päiväristelylle jo noin kuukausi ennen joulua, vaikka sillä tuskin olisi ollut mikään kiire: laivalla näytti olevan hyvin tilaa sekä meno- että paluumatkalla. Syy vähäiseen matkustajamäärään lienee selvä, tuskinpa kovinkaan moni haluaa lähteä Ruotsinristelylle niin, että paluu kotiin on jouluaattona. Tuosta huonosta matkustusajankohdasta johtuen myös lippujen hinnat olivat alhaisemmat kuin muina joulunajan päivinä. Neljän hengen B-luokan sisähytin hinta oli noin 100 euroa. Ja hintahan käsittää tietysti 1-4 matkustajaa.

Silja Linen M/S Silja Serenade lähti kohti Tukholmaa maanantai-iltana klo 17.00. Olimme laivalla jo niin aikaisin, että ehdimme kierrellä laivassa ja viettää hetken aikaa myös lasten leikkihuoneessa ennen laivan lähtöä. Koko joulukuun ajan jatkunut harmaus muuttui lumisateeksi ja laivan irrottaessa jo pimentyneessä illassa Etelä-Sataman Olympiaterminaalin laiturista, isot, märät lumihiutaleet leijailivat taivaalta. Luvassa oli melko tasainen matka; ainakaan mitään talvimyrskyä ei ollut luvassa, vaikka tuuli saattaisikin olla kohtalaista Itämeren pohjoisosissa. Menomatkalle emme olleet varanneet ruokailua, vaan joimme ainoastaan kahvit laivan kahvila-ravintolassa ja samassa paikassa söimme vielä ruokaa myöhemmin illalla. Muuten matka sujui normaalien risteilyrituaalien merkeissä: ostoksia laivan monissa eri kaupoissa ja show-esityksiä laivan Promenadella ja keulan ravintolassa.Tavallaan tylsää, mutta toisaalta tällainenkin pikku irtiotto tuntui mukavalta, kun edellisestä lomasta oli kulunut kauan aikaa. Ja tärkeintä oli tietysti 3-vuotiaan ensimmäinen laivamatka ja juuri hänen kanssaan touhuaminen ja matkustaminen on selvästi koko matkan paras osa ja kun matka oli häntä ajatellen onnistunut, se oli onnistunut mukava myös muiden osalta.

Tiistaiaamuksi olin varannut kaikille aamiaisen laivan seisovasta pöydästä, jotta meidän ei tarvitsisi heti Tukholmaan saavuttuamme alkaa etsimään syömistä. Ostimme laivan infosta valmiiksi meno- ja paluumatkan metroliput keskustaan. Metro on parempi vaihtoehto siinä mielessä, että matkustaessaan julkisilla kulkuvälineillä pääsee aina lähemmäksi sitä paikkaa, missä on vierailulla, mutta hieman erikoinen yksityiskohta oli se, että infossa suositeltiin metroa oman laivayhtiön kuljetuksen sijaan. Viking Linen Ruotsinristeilyjen etuna on parempi sataman sijainti Tukholmassa. Vikingin laivoilla pääsee käytännössä suoraan keskustaan asti, kun taas Siljan laivat jäävät Värta Hamneniin muutaman kilometrin päähän keskustasta. Se ei tosin juurikaan haittaa, koska Gärdetin metroasemalle on Värtanilta vain muutaman minuutin kävelymatka ja metro vie nopeasti ja kätevästi suoraan keskustaan. Laivan infossa vaihdoin myös myös muutaman kympin Ruotsin kruunuiksi. Valuutanvaihtokursseja on turha mietiskellä sen enempää kun kyseessä on näin pienet summat. Olimme pirteinä aamiaisella jo aikaisin aamulla ja laivan saapuessa Tukholmaan olimme valmiina kaupunkikierrokseen.

Ajoimme metrolla Gärdetin asemalta suoraan keskustaan, Gamla Stanin asemalle. Tällaisella päiväristeilyllä tehokasta aikaa kaupungissa on noin viisi tuntia ja me päätimme aloittaa aamun heti ainoalla suunnitellulla kohteella eli kuninkaanlinnan kellareissa olevalla Livrustkammarenilla. Kävelimme Gamla Stanin laitaa pitkin suurkirkon ohi kuninkaanlinnalle ja olimme museon ovella jo hieman ennen sen avautumisaikaa. Itse kuninkaanlinna on (muistaakseni) tutustumisen arvoinen ja samoin Skattkammaren, mutta kuitenkin itse suositttelen Livrustkammarenia, jos aikaa tai intoa on vain yhdessä kohteessa käymiseen. Museosta löytyy paljon mielenkiintoista esineistöä Ruotsin kuningaskunnan värikkään historian eri aikakausilta. Itseäni, kuten varmasti monia muitakin, kiehtoo eniten näyttelyn alkupäässä olevat kuningas Kustaa II Adolfin Lutzenin taistelussa käyttämät vaatteet luodinreikineen ja ilman kuningasta taistelusta palannut Streiff-hevonen. Samasta salista löytyy myös Kustaa III:n murhanneen Anckarströmin vaatteet ja naamio sekä kuninkaan verinen paita. Museon muista saleista löytyy paljon kuninkaallisille kuulunutta esineistöä ja vaatteita, ritarien haarniskoita ja aseita, koruja, prinssien ja prinsessojen vaatteita ja leikkikaluja sekä upeita kuninkaallisia hevosvaunuja. Melkoisen tovin vietimme myös parissa huoneessa, joissa niin lapset kuin aikuisetkin saavat itse pukeutua historiallisiin asuihin.

Livrustkammarenin jälkeen kävelimme vielä jonkin aikaa pitkin vanhankaupungin katuja ja kapeita kujia vailla päämäärää ja lähdimme sen jälkeen kävelemään sillan yli kohti varsinaista keskustaa. Kävelimme ohi Centralstationin ja T-Centralenin ja läpi Sergelin torin. Poikkesimme Gallerian-ostoskeskuksessa ja kävimme juomassa kahvit ja syömässä cup caket paikassa, jonka poikani oli "bongannut" paria päivää aikaisemmin samanlaisella Ruotsinristeilyllä. Paljon muuhun aika ei sitten enää riittänytkään. Itse olisin ehkä halunnut käydä vielä Riddarholman kirkossa katselemassa upeaa kirkkoa ja sen sukuhautoja, joista monet liittyvät läheisesti myös Suomen historiaan. Ennen laivalle paluuta ohjelmassa oli vielä pikaiset nuuskaostokset Kungsgatanilla ja pieni kävelykierros, jonka jälkeen matkustimmekin jo takaisin Värtanin suuntaan metrolla.

Paluumatkalle olin varannut ruokailun laivan buffet-ravintolassa. Syöminen ja juominen on mukava tapa kuluttaa aikaa laivamatkalla, mutta silti olen sitä mieltä, että hinta-laatusuhde ei ole aivan kohdallaan. Noin 40 euron hintainen ruoka on kallis ja omasta mielestäni tuolle rahalle ei saa täyttä vastinetta. Osa ruoasta oli hyvää, osa mautonta ja varsinkin jälkiruokapöytä oli ainakin tällä kerralla jollakin tavalla kehno. Hinnat nousivat vuosia sitten kertaheitolla kun oluet ja viinit lisättiin hintaan kuuluvaan valikoimaan, mutta nekään eivät kompensoi tuota kallista hintaa; itse join ehkä noin 36cl punaviiniä, enkä mitään muuta alkoholijuomaa. Kalliista hinnasta ja korkeintaan kohtalaisesta laadusta huolimatta en kadu tuota buffet-illallista; kuten jo sanoin, se on mukava tapa viettää aikaa laivassa.

Laiva oli rauhallinen maanantain matkalla Tukholmaan ja vielä rauhallisempi se oli paluumatkalla. Sitä pidän kyllä isona plussana: ei ruuhkia, ei jonottamista, ei tuskastuttavia ihmismassoja ja ennen kaikkea laivalla oli siistiä ja mukavaa... Osittain se johtuu joulunajasta ja siitä, että matkassa oli enimmäkseen lapsiperheitä ja tietysti myös siitä, että pahimmat sikailumatkat keskittyvät Tallinnan laivoille (ne, joiden vuoksi tallinnalaiset pitävät meitä kaikkia suomalaisia idiootteina ja alkoholisteina. Ne, joiden vuoksi virolaiset nauravat ja irvailevat selän takana suomalaisille. Tämän opin tänä vuonna maailmalla.). Nyt siis laivalla näkyi enimmäkseen hyväntuulisia matkustajia ja valtaosa matkustajista oli selvästi suomalaisia. Ruotsalaisia oli laivassa jonkin verran ja "muita kansallisuuksia" ei onneksi juuri lainkaan. Jos menomatkalla laiva pikkuisen keinuikin Ahvenanmaata lähestyttäessä, niin paluumatka olikin sitten oikein mukavan tasainen.

Jouluaattoaamuna kävimme vain juomassa kahvit ja syömässä sämpylät laivan kahviossa. Kevyen aamiaisen jälkeen kävimme laivan kannella katsomassa kuinka laivaa ajoi Kustaanmiekan salmeen ja ohitti kotitalomme. Tukholmassa maa oli lumeton, mutta Helsinkiin saapuessamme meitä tervehtivät ensimmäisenä Kustaanmiekan lumiset vallit ja kivimuurit.

Olen ollut hieman epäileväinen risteilymatkustaja ja jo vuosia matkustajalaiva on ollut minulle vain kulkuväline, jolla siirrytään paikasta A paikkaan B ja useinmiten samanlaisina toistuvat risteilyt ovat jo kauan tuntuneet puuduttavilta ja tylsiltä. Nyt kävin lähes 10 vuoden tauon jälkeen ensimmäistä kertaa Tukholmassa ja risteilystä jäi oikein hyvä fiilis kaikin puolin. Oikeastaan voisin lähteä vaikka uudestaan Tukholmanristeilylle koska tahansa ja ehkä se Tallinnakin menisi. Voi tosin olla, että sen jälkeen tarvitsisin taas 10 vuoden tauon...

Valokuvat

Kesälomaa odotellessa

Pisin lomani kuluneen 1,5 vuoden aikana on ollut vain noin 2,5 viikkoa ja siitäkin on aikaa pian jo tasan vuosi. Kesällä pidin yhden vajaan kahden viikon mittaisen vapaan juhannuksen aikaan sekä kesän ja syksyn vaihteessa reilun viikon loman. Vaikka olen tänä vuonna reissannut edestakaisin Euroopassa, on tämä vuosi kuitenkin ollut enimmäkseen työntekoa, suurimmaksi osaksi ulkomailla. Kun lisään tähän kaikkeen vielä sen, että tämä syksy on jotenkin tuntunut kaikin puolin todella pitkältä ja väsyttävältä, niin ei ole ihme, että tunnen olevani loman tarpeessa. Tunnen olevani kesäloman tarpeessa.

Ensimmäisen loman, parin viikon mittaisen joululoman alkuun on onneksi enää vajaat kaksi viikkoa. Tuo loma tuo edes hetkeksi lepoa työstä ja pääsemme edes lyhyelle matkalle Tukholmaan. Ja jos sitä oikein innostuu pitkästä aikaa risteilemään, niin helppohan tästä on lähteä vaikka vielä Tallinnaankin. Sitten risteilyt onkin varmasti risteilty seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi... Loppiaisen aikaan olen muutaman päivän töissä ja sitten alkaakin pitempi lomani ja heti loman ensimmäisenä päivänä lennän Helsingistä Miamiin ja vietän kokonaisen kuukauden Yhdysvalloissa "kotona". Alkuperäisistä talven matkasuunnitelmista poiketen muiden on nyt jäätävä "kotivahdeiksi" ja minä lähden matkaan yksin.

En ole sen kummemmin valmistautumassa tuohon pitempään reissuun, eikä se juuri valmisteluita vaadikaan. Lentoliput varasin jo jokin aika sitten ja sain ne onnistuneen ajoituksen avulla todella edullisesti: suorat meno-paluu- lennot Helsingistä Miamiin Finnairin kyydissä maksoivat vain 650 euroa. Tulen ehkä viettämään yhden yön Miami Beachilla ennen omalle asunnolle siirtymistä ja samoin olen ajatellut palatessani olla vielä yön tai pari Miamissa. Nuo 1-3 yön hotellit minun pitäisi vielä varata, mutta niilläkään ei ole kiirettä, eivätkä ne edes ole ihan välttämättömiä, koska Miamista West Palm Beachille on matkaa vain 80 mailia ja tuon välin ajaa autolla helposti parissa tunnissa. Eli hotelleistakaan ei tarvitse kantaa huolta, kun on majoitus omasta takaa. Auto minun pitäisi vielä varata ja niitäkin olen jo alustavasti katsellut. Silläkään ei tosin ole kiire. Keskikokoisen auton vuokraus USA:ssa kuukaudeksi, kaikkine tarvittavine vakuutuksineen, maksaa noin 660 euroa eli Suomen hintoihin verrattuna auton vuokraus on todella edullista. Nyt kun vielä bensan hintakin on siellä aivan pohjalukemissa, auton käyttö ei todellakaan tule kalliiksi. Kovin pienellä selviän siis tällä kertaa matkajärjestelyistä ja näiden lähinnä ajatusten asteelle jääneiden valmistelujen lisäksi en ole tehnyt muuta kuin uusinut vanhaksi menneen ESTA- matkustusluvan netissä.

Minun ei oikeastaan tarvitse edes pakata matkalaukkuja ja matkalaukun otan mukaan lähinnä vain sen vuoksi, että saan tuotua mahdolliset ostokset Suomeen. Farkkuja ja kenkiä ainakin kannattaisi tuoda mukanaan jokaselta reissulta. Lähtiessäni otan mukaan vain tärkeät paperit, luottokortit, joitakin tarvikkeita ja kameran. Minun ei tarvitse pakata edes vaatteita, koska minulla on oikeastaan kaikki tarvittava paikanpäällä. Ja jos ei ole, sieltähän niitä saa. Edellisillä kerroilla minulla on ollut edes jotain vietävää USA:n kotiin, mutta tällä kertaa ei taida olla mitään sellaistakaan mukaan otettavaksi. Jotakuinkin tyhjän matkalaukun kanssa siis lähden tällä kerralla matkaan.

Moni on kysellyt minulta mitä minä teen siellä ja miten saan aikani kulumaan. Ajan kuluttaminen Floridassa ei todellakaan ole ongelma... Loputtomat hiekkarannat, katkeamattomat kaupunkien ketjut, lukemattomat isot ostoskeskukset, puistot, teemapuistot ja huvipuistot, luonto... Tekemistä riittää, mutta nyt kun maisemia ja erilaisia paikkoja laidasta laitaan on tullut nähtyä riittävästi, olen siinä mielessä onnellisessa tilanteessa, että minun ei ole pakko tehdä mitään... Minulla ei siis ole mitään suunnitelmia. Ainoat suunnitelmani ovat, että aion pitää siinä mielessä kuntoloman, että edellisen reissun tapaan yritän aamuisin aloittaa mahdollisimman monta päivää asuinalueen kuntosalilla ja uima-altaalla. Ja liikunnan lisäksi seuraavaksi tärkein asia on rentoutuminen. Rentoutuminen omalla altaalla, hiekkarannoilla ja puistoissa. Evergladesin suoalueella Loxahatcheessa tulen varmasti käymään ja ehkä jossakin muussakin luonnonpuistossa. Ja tietysti myös oman kaupunkini keskustan kaduilla ja rannassa. Saattaa olla, että lähden parin päivän retkelle jonnekin muuallekin; esimerkiksi Bahaman risteilylle tai autolla pohjoiseen Kennedyn avaruuskeskuksen suuntaan, Jacksonvilleen tai Daytona Beachille, mutta ne menot päätän sitten ihan sen mukaan, miltä silloin tuntuu.

Olin USA:ssa viimeksi yksin pari vuotta sitten. Silloin hortoilin vajaan viikon New Yorkissa ja rentouduin pari viikkoa West Palm Beachin alueella ja minulla oli itseksenikin ihan mukava reissu. Nyt yksin matkaan lähteminen tuntuu paljon tylsemmältä ja se johtunee siitä, että vuosi sitten vietimme joulua Floridassa ja uutta vuotta New Yorkissa isolla joukolla. Osaksi se saattaa tuntua tylsemmältä myös siksi, että tämän vuoden aikana olen reissannut Kreikan ja Suomen väliä Keski-Euroopan kautta yksin, käynyt yksin Italiassa ja kulkenut osittain yksin myös pitkin Kreikkaa. Kaipaan nyt kuitenkin tätä pikku irtiottoa ja kuntosalista, uima-altaasta, hiekkarannoista ja luonnosta voi toki nauttia myös yksin. Joka tapauksessa joulun odotuksen lisäksi nämä reilut neljä viikkoa menevät nyt kesälomaa odotellessa...

Vuoden synkintä aikaa

Maa on musta. Ulkona tuulee. On kosteaa ja pimeää. Värit ovat kadonneet ja maisema näyttää ankealta harmaan eri sävyineen. Marraskuu on vaihtunut joulukuuksi ja elämme vuoden synkintä aikaa. Minulle tätä pahempaa on vain kova pakkanen, josta ei vielä tänä talvena ole tarvinnut kuitenkaan onneksi kärsiä.

Palasin Suomeen reilun puolen vuoden ulkomailla asumisen jälkeen 24.8. ja olen ollut nyt ainakin jotakuinkin aloillani jo reilut kolme kuukautta. Tosin nytkin olen jo ehtinyt olla pois kotoa parikymmentä päivää, mutta elokuun jälkeen en ole ollut maan rajojen ulkopuolella.

Suunnitelmissa on vielä lyhyt reissu ennen joulua: "Päivä Tukhomassa"- risteily Silja Serenadella juuri ennen joulua. Edellisestä Tukholman käynnistäni onkin ehtinyt kulua jo peräti 10 vuotta! Haaveissa oli alunperin jonkinlainen joulumatka isommalla joukolla, edes jonnekin Eurooppaan, mutta erinäisistä syistä johtuen se on nyt unohdettava ja on pakko tyytyä Tukholman risteilyyn. Hetken elättelin toiveita siitä, että olisimme tänäkin vuonna saaneet viettää joulun Floridassa, mutta se jää nyt jonnekin tulevaisuuteen.

Seuraavan pitemmän matkani Atlantin toiselle puolelle tulen tekemään yksin. Osan on nyt tällä kertaa jäätävä kotivahdiksi ja kissanvahdiksi. Lähden matkaan tammikuussa ja palaan takaisin vasta helmikuun puolella. Tällä kerralla lennän Finnairin suoralla lennolla Helsingistä Miamiin ja palaan samaa reittiä. Miamista on matkaa West Palm Beachin kaupunkiin noin 120 kilometriä ja tuon välin aion ajella mennen tullen vuokra-autolla, jonka otan käyttöön todennäköisesti koko kuukauden ajaksi.

Finnair lentää näitä suoria Helsingin ja Miamin välisiä lentoja vain 16.12. - 21.3. välisen ajan. Lennot AY7 ja AY8 lennetään Finnairin Airbus A340-300 (A343)- koneilla suoraan perille asti, ilman välilaskuja. Menomatkan lentoaika on reilut 11 tuntia ja paluumatkan lentoaika on tuntia lyhyempi. Olisin kovasti halunnut tälläkin kerralla poiketa joko mennessä tai tullessa New Yorkissa, mutta koska pitkän tauon jälkeen Finnair lentää taas näitä suoria Floridan lentoja, ajattelin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja lentää kerrankin suoraan Helsingistä (melkein) perille asti, ilman koneenvaihtoja.

Tämä vuosi on ollut melko kiireinen ja tämä vuosi on myös maailmantilanteen ja Suomen sisäisen tilanteen vuoksi ollut jollakin tavalla synkkä ja masentava. Nyt olen kyllä ihan loman tarpeessa ja olen todella iloinen, kun saan jättää tämän maan vähäksi aikaa taakseni. Melkein vielä iloisempi olen kuitenkin siitä, että minulla on nyt hyvä mahdollisuus pitää lomaa myös facebookista, jonka senkin seuraaminen on käynyt hyvin raskaaksi ja ahdistavaksi ja harvoin sitä seuratessa hyvälle mielelle tulee. Nyt aion matkaan lähtiessäni jättää facebookin vähemmälle ja keskittyä vain twiittailuun ja tämän matkablogin kirjoittamiseen.

Jäähyväiset Kreikalle

Lähdin Kreikkaan todellisella äkkilähdöllä, parin päivän varoitusajalla, helmikuun 10. päivä 2014 ja palasin "lopullisesti" kotiin vasta elokuun 24. päivä eli 6,5 kuukauden kuluttua. Ehdin tuon reilun puolen vuoden aikana käydä kolme kertaa "lomilla" Suomessa ja yhden kerran lyhyellä pikavisiitillä Italiassa. Koko tuona aikana erinäisistä syistä johtuen kukaan ei käynyt kyläilemässä Kreikassa, vaikka siihen olisi ollut loistavat mahdollisuudet. Kreikkaa kohtaan minulla on loppujen lopuksi paljon erilaisia tunteita laidasta laitaan ja vaikka silloin ajattelin sen olevan nopeasti unohtuva, pakollinen ja väistämätön, mutta silti yhdentekevä välipysäkki, niin totuus on kuitenkin jotain ihan muuta. Kaksi kuukautta kotiinpaluun jälkeenkin minun on hieman vaikea kirjoittaa ajastani Kreikassa ja huomaan kuinka vahva viha-rakkaussuhde minulle on kehittynyt tuota maata kohtaan.

Kreikassa elin, asuin ja työskentelin Larissan kaupungissa, joka on melko suuri maatalousalueen keskuspaikka manner-Kreikassa. Larissa sijaitsee noin neljän tunnin junamatkan päässä Ateenasta (pohjoiseen) ja vajaan kahden tunnin junamatkan päässä Thessalonikista (etelään). Lyhyinä vapaina hetkinä ehdin käydä neljä kertaa Voloksen kaupungissa ja useita kertoja Thessalonikissa ollessani matkalla lentokentälle ja pois Kreikasta tai ollessani paluumatkalla Kreikkaan. Ehdin käydä Meteoran luostareilla Kalambakassa, Makrinitsan kylässä Pelion-vuoren rinteillä ja myös Skiathoksen saarella. Näiden paikkojen lisäksi vietin yhden viikonlopun Ateenassa. Kun elokuun alussa olin saanut tarpeekseni Larissasta ja Kreikasta, tein vielä lyhyen matkan Italiaan; Roomaan ja Anconaan sekä Summer Jamboree- festareille Senigalliaan.

Kreikassa oli hyvät puolensa ja huonot puolensa. Toisaalta Kreikka tuntui välillä kehitysmaalta ja välillä oli vaikea uskoa sen olevan osa Eurooppaa (tosin viime aikaisten tapahtumien valossa minun on vielä vaikeampi uskoa, että Suomi on osa Eurooppaa....). Usein tuntui, että mikään ei toimi ja että kaikki on jollakin tavalla nurinkurista ja kummallista. Kreikassa moneen asiaan piti suhtautua aivan eri tavalla kuin Suomessa ja pikkuinen hälläväliä-asenne oli usein välttämätön, jotta ylipäätään selvisi päivistä hermojaan tai kärsivällisyyttään menettämättä. Kreikka ei ole maa, jossa koskaan haluaisin asua ja elää pysyvästi ja suoraan sanoen kovasti alkuun ihmettelin niitä ihmisiä, jotka haluavat viettää siellä lomansa. Mutta toisaalta, koko puolen vuoden aikana en hermostunut, kiukustunut tai masentunut kertaakaan mistään... Noiden asioiden kanssa oppii elämään ja oma asenne on se kaikkein tärkein. When in Rome...  Maassa maan tavalla... Ja näin jälkikäteen huomaan kaipaavani montaa asiaa Kreikassa.

Palattuani Suomeen huomaan taas sen, kuinka kummallisia itse asiassa suomalaiset ihmiset ovat. Olen jo etukäteen pahoillani ja pyydän anteeksi niiltä joita loukkaan, mutta sanon (taas kerran) ihan suoraan, että me suomalaiset kuvittelemme itsestämme ja omasta maastamme liikoja. Otan esimerkiksi tavalliset kadun kansalaiset: Larissassa kulkiessani en törmännyt oikeastaan missään epämiellyttäviin ihmisiin, en alkoholisteihin tai "kylähulluihin", enkä sellaisiin ihmisiin, jotka olisivat herättäneet inhoa tai pelkoa tai jotka olisivat saaneet minut tuntemaan oloni varautuneeksi ja varovaiseksi. Nyt kun kuljen taas Helsingin katuja aamuin illoin ja joskus myöhemminkin yöllä, en pääse etenemään yhtäkään kadunväliä ilman ettei vastassa olisi jotakin noista edellämainituista. Jokin aika sitten kuljin kaupungin läpi lauantaina alkuillasta ja jotenkin minusta tuntui siltä, että täysin sekopäisiä örkkejä nousi jostain maan alta ja niitä oli kaikkialla... Suomi on täynnä sekopäitä, alkoholisteja, juoppoja, huumehörhöjä ja muuten vaan niin omituisia ihmisiä, että alan uskoa, että se kehitysmaa, jonka sivistyneeseen Eurooppaan kuuluminen on kyseenalaista onkin Suomi, eikä Kreikka.

Ikäväkseni huomasin Kreikassa myös sen, kuinka huono maine suomalaisilla maailmalla on... Meitä pidetään juoppoina ja hieman omituisina, Euroopan syrjäisien kolkkien ihmisinä... Se tuli esiin monta kertaa, monien eri ihmisten kanssa... Me pidämme itse itseämme eliittikansana ja omaa maatamme jotenkin erityisen loistavana ja parhaana paikkana asua (tai lottovoittona...), mutta se ei ehkä ole kuitenkaan totuus, ei ainakaan muiden silmissä.

On totta, että Kreikassa kaikki ei toimi samalla tavalla kuin täällä, mutta asiat kuitenkin yleensä hoituvat sielläkin. Tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin... Ilman sen suurempia paineita tai stressiä. Ja monet asiat toimivat jopa paljon paremmin kuin täällä. Olen kyllä todella tyytyväinen kun olen taas Suomessa ja monet hommat on paljon helpompi hoitaa ja keskimäärin kaikki toimii varmemmin, mutta taas toisaalta kaipaan vähempää stressiä ja kiireettömyyttä elämässä. Kaikki täällä on jollakin tavalla niin kovin kylmää ja jäykkää, eleetöntä ja ilmeetöntä. Tai täysin sekopäistä...

Koko puolen vuoden aikana en ollut Kreikassa päivääkään pois töistä sairauden vuoksi. Myöskään läheisimmistä työkavereistani kukaan ei ollut sairauslomalla yhtä ainoatakaan päivää. Yksi Suomesta tuliaisina tuotu flunssa yritti alkukeväästä saada minusta yliotetta, mutta sekin flunssan alku meni pois parissa päivässä. Ja muun ajan olinkin sitten täysin terve. Kun palasin Suomeen, minulta ei mennyt kuin pari viikkoa, kun olin jo flunssassa ja nyt näyttää siltä, että kaikki ystävät, sukulaiset ja työkaverit ovat olleet jo viikkoja hekin flunssakierteessä... 

Ensimmäiset kolme ja puoli kuukautta Kreikassa vietin hotellissa. Hotelli oli hyvä ja hieno hotelli ja joku saattaa ajatella: "Wau! Kolme ja puoli kuukautta hotellissa Kreikassa! Mahtavaa!". Asia ei kuitenkaan ole ihan niin... Kun vajaan 20 neliön hotellihuone on kotina useita kuukausia, tuo pieni huone alkaa muuttua enemmän vankilaksi kuin kuin kodiksi. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että hotelli sijaitsi noin neljän kilometrin päässä kaupungin keskustasta ja tie hotellin ja keskustan välillä oli pitkä, suora ja melko tylsä. Ja alue ei ylipäätään todellakaan ollut sitä Kreikkaa, jossa talot ovat valkoiseksi kalkittuja niissä on siniset ikkunaluukut... Ei, se on ihan joku muu Kreikka. Se on turistien saarilla näkemää Kreikkaa ja minä taas olin ja elin ihan toisessa Kreikassa.

Hotellissa ei näkynyt kuin kolme Englannin kielistä kanavaa: BBC World- uutiskanava, Euronews ja CNN-uutiskanava. Niinpä minä katselin koko tuon ajan Englannin kielisiä uutisia... Illasta toiseen vain uutisia uutisien perään. Palattuani Suomeen katselin ja luin suomalaisia uutisia, mutta hyvin pian nettiuutiset vaihtuivat takaisin kansainvälisiim uutisiin ja kuukauden jälkeen etsin myös televisiosta ainoan meillä näkyvän ulkomaalaisen uutiskanavan, BBC Worldin. Näkemykseni uutisten erilaisuudesta on vain vahvistunut kokemuksen lisääntyessä; meille suomalaisille tarjotaan uutisten välityksellä niin kovin kaunisteltu ja suodatettu kuva todellisuudesta ja oikeasti isoista maailman tapahtumista ei usein kerrota juuri mitään.

Hotellielämän jälkeen ehdin asua kolme kuukautta vuokra-asunnossa Larissan keskustassa ja se helpotti elämää kyllä melko paljon. Pitkän työn tuloksena saimme lopulta vuokrattua asunnon, joka oli kaikin puolin kelvollinen ja sijainniltaan meille sopiva. Asustelin kämppäkaverini kanssa tavallisessa kreikkalaiskerrostalossa aivan Larissan keskustassa. Asunnossa oli molemmille oma huone, pieni keittiö, iso olohuone ja iso parveke. Tuolla parvekkeella vietin monta iltaa ja nytkin vähän kaipaan parveketta ja sen lämpöä ilta-auringossa.

Reilut puoli vuotta meni nopeasti, vaikka on pakko myöntää, että viimeinen kahden kuukauden jakso tuntui melko pitkältä. Välillä olin koko maahan sen verran kyllästynyt, että laskin vain päiviä ja odottelin kotiin lähtöä. Toisaalta, mikäs minun oli sielä ollessa... Kaikki oli ihan hyvin ja mitään oikeasti isoa valittamista minulla ei ollut. Elämä siellä oli oikeastaan aika helppoa. Hieman ennen poislähtöäni pidin vielä yhden "pitkän viikonlopun" eli otin vapaata torstaista sunnuntai-iltaan ja sen verran halusin jo jotain muutakin kuin vain Kreikkaa päivästä toiseen, että tein pikareisun Italiaan.

Olin siis odottanut kotiinpaluuta, mutta kun se aika koitti, en osannutkaan iloita siitä. Kun tuli aika jättää jäähyväiset Kreikalle, minä hämmästyin hieman omaa tunteettomuuttani, kylmyyttäni ja pääni tyhjyyttä; en tuntenut haikeutta tippa silmässä, mutta en myöskään iloa kotiinpaluusta. Läksiäispäivänäni tosin yksi työtoverini sanoi nähneensä minun jäähyväispuheeni aikana pienen kyyneleen silmäkulmassani. Pienen, mutta kuitenkin... Hän oli siinä oikeassa; tavallaan olin tyytyväinen siitä, että urakka oli suoritettu kunnialla loppuun, mutta tavallaan tiesin, että tulen ainakin jonkin verran kaipaamaan sitä paikkaa, tuttuja työkuvioita ja hyviä ystäviä, joita tuskin tulisin tämän jälkeen enää koskaan näkemään.

Pitkään paluuni jälkeen minusta tuntui, että sisäisessä "lämmönsäätelyjärjestelmässäni" on jotain vikaa. Viikkojen ajan minulla oli pääsääntöisesti kylmä ja taas toisaalta minulle tuli hiki aivan omituisissa paikoissa, silloin kun ei varmasti olisi pitänyt olla hiki. Ehkä siinä ei ole mitään kummallista. Kun keho on tottunut lämpimään säähän ja viimeiset kolme kuukautta ennen kotiinpaluuta oikein todella kuumaan säähän, niin ehkä se on ymmärretäävää. Ehkä ihmisen systeemit menevät hieman sekaisin, kun palaa +35-40 asteen lämpötiloista noin +10 asteen lämpötilaan. Myös vatsa tuntui olevan vähän kipeä ja sekaisin jonkin aikaa; kaiketi bakteerikanta on sen verran erilainen, että senkin puolesta meni hetki aikaa ennen kuin totuin taas Suomeen.

Olen ollut lähtökuopissa joka päivä vuodesta 2011 lähtien, sitoutuneena lähtemään koska ikinä minua tarvittaisiin muualla. Tämä työni on vienyt minut hetkeksi töihin ja asumaan Roomaan ja se on vienyt minut lyhyille reissuille Pariisiin ja Brysseliin. Nyt olen kuitenkin todella tyytyväinen ja iloinen siitä, että kierreltyäni siellä täällä, milloin missäkin, seuraavat matkani ensi vuoden puolella tulevat luultavasti olemaan vain ja ainoastaan lomamatkoja.

Yksin matkustamisen hyvät ja huonot puolet ovat mietityttäneet minua paljon viime kuukausina. Minulla oli kyllä Kreikassa melkein koko ajan seuraa, mutta suurimman osan vapaa-ajan reissuista tein yksin, samoin kuin kaikki kotimaan lomamatkani. Olen ollut omillani. Olen ollut "tien päällä" itsekseni ja tottunut kulkemaan vailla seuraa tai vailla matkakumppanien tukea. Olen aina ollut sitä mieltä, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, mutta nyt olen tyytynyt yksinkertaiseen iloon ja siihen saan tottua varmasti jatkossakin.

Syksyn vaihtuessa hiljalleen talveksi olen jo suunnittelemassa seuraavia siirtoja. Minusta vaan ei yksinkertaisesti ainakaan tällä hetkellä ole enää juurtumaan ja juuttumaan paikoilleni, vaan minun on pakko jatkaa matkaa. Tämän lyhyen blogikirjoituksen jälkeen tulen julkaisemaan pitkän matkakertomukseni Kreikan ajalta ja sitten onkin jo aika siirtyä samalla eteenpäin. Näillä näkymin seuraava matka tulee ehkä (tällä hetkellä suurella kysymysmerkillä) olemaan jonkinlainen lyhyt joululomamatka läheisten ihmisten kanssa ja sen jälkeen lähdenkin taas yksin matkaan kohti Yhdysvaltoja ja omaa kakkoskotia. Matkustusvaihtoehtoja minulla on nyt kolme: 1) Suorilla Finnairin lennoilla Helsingistä Miamiin ja takaisin. Kalliiden lentolippujen lisäksi tässä vaihtoehfossa on se huono puoli, että toisessa päässä on vielä ajomatkaa 120km. 2) Finnairin suorilla lennoilla meno-paluu New Yorkiin ja sieltä sisäisillä lennoilla melkein kotipihalle West Palm Beachille. Tässä plussani olisi tilaisuus pysähtyä taas kerran New Yorkissa. 3) Norwegianin lennot jotaon kautta Ft Lauderdaleen ja takaisin. Ajomatkaa perillä noin 80km. Lisäksi on tietysti lukemattomia muita vaihtoehtoja eri Euroopan kaupunkien kautta tai välipysähdyksellä jossain päin Yhdysvaltoja. Päätöksiä pitäisi alkaa pian tekemään.

Jos joku päättää liittyä seuraani tuon matkan jossakin vaiheessa, otan matkakumppanit vastaan ilomielin. Joka tapauksessa suuntaan kauemmas maailmalle heti loppiaisen jälkeen tammikuussa, ensi vuoden puolella, ja palaan takasin Suomeen vasta helmikuun alkupuolella.

Saattaa olla, että joskus vielä tulee se aika, kun en enää palaa... Tai varmasti palaan, mutta ehkä palaan vain kesän ajaksi. Tuota asiaa en kuitenkaan ole vielä ajatellut tai suunnitellut sen enempää, mutta yhä väistämättömämmältä se tuntuu...

Valokuvat: Kreikka helmikuun alusta elokuun loppuun

Paluu Suomeen ja kohti uusia seikkailuja

Suomeen paluustani on kulunut nyt jo hieman reilu kuukausi. Takana on reilut puoli vuotta elämää Kreikassa ja olen taas sopeutumassa normaaliin Suomen arkirytmiin, jos minulla nyt koskaan mitään varsinaista arkirytmiä on edes ollut. Kirjoittelen tässä lähiaikoina hieman lisää Kreikan kokemuksista ja myös siitä, miltä paluu Suomen syksyyn on tuntunut. Pitkä matkakertomuskin on jo noin 95% valmis, mutta lykkään sen julkaisua vielä hieman myöhemmäksi. Kirjoittaminen on nyt tuottanut suuria vaikeuksia, eikä se ole nyt kiinnostanut minua alkuunkaan, mutta väkisin kirjoitan nyt muutaman sanan ja tulen esiin pimennoista kertoakseni, että olen yhä olemassa ja tulen tätä blogia edelleen jatkamaan. Nyt siis vaan pikaiset kuulumiset ulkomailla asumisen jälkeen, seuraavaksi vähän lisää ja sitten lopulta koko pitkä matkakertomus pitkän matkan vaiheista.

Kirjoitin yli kuukausi sitten toisaalle, että tuskin tulen enää koskaan palaamaan Kreikkaan siellä viettämäni reilun puolen vuoden ajanjakson jälkeen. Kun pari tuntia oli kulunut ja katselin lämpimältä parvekkeeltani katua ja tuttua kaupunkinäkymää, tajusin yhtäkkiä, että kyllä minun vielä varmasti tulee sitä paikkaa ikäväkin. Kaupunki, jossa olin, ei ehkä ole maailman viehättävin kaupunki ja kaikki tuossa maassa ei todellakaan ole kaipaamisen arvoista, mutta yhtä kaikki: Larissa oli reilut puoli vuotta minun kotini, tärkeä osa minun elämääni ja olin siihen kaikkeen jo niin tottunut ja hyväksynyt sen jokapäiväiseen elämääni. Ehdin tottua siihen ja elämään toisaalla jo niin hyvin, että nyt paluu Suomeen on ollut pientä paikan hakemista ja totuttautumista uuteen, vanhaan rooliin. Paljon on ehtinyt tapahtua viimeisen reilun kolmen vuoden aikana ja tämän matkan jälkeen olen taas muuttunut paljon lisää siitä, mikä ja kuka olin vuonna 2010.

Olen viettänyt tänä vuonna hotelleissa 117 yötä... Olen ollut hotellissa Larissassa, Thessalonikissa, Voloksella, Skiathoksella, Ateenassa, Roomassa, Anconassa, New Yorkissa, Helsingissä, Vantaalla, Forssassa, Sastamalassa ja Kemiössä. Ja näiden reilun sadan hotelliyön lisäksi lähes sata yötä on tullut vietettyä jossain muussa majapaikassa Larissassa, Säkylässä, Sastamalassa ja Haminassa. Hmmmm... Olen kai minä jonkun yön kotonakin nukkunut, mutta oma sänky ei ole tänä vuonna tosiaankaan käytöstä kulunut ja suurimman osan vuodesta olen viettänyt pois kotoa ja pois Suomesta. Vain muutaman viikon lyhyinä pätkinä olen ollut tänä vuonna kotona. Melko paljon on tullut lennettyäkin: yksittäin laskettuna minulla on tänä vuonna takana 19 lentoa. Ja tämä tuskin oli vielä kaikki; tätä vuotta on vielä jäljellä kolme kuukautta...

Ennen kuin tämä pitkä reissuni oli edes lopussa, ajattelin jo mielessäni seuraavia reissuja ja mistäpä sitä koskaan tietää, vaikka palaisin vielä joskus Kreikkaankin tervehtimään tuttuja. Yksi varma asia, ainakin omissa ajatuksissani tällä hetkellä, on nyt kuitenkin parikin matkaa omaan kotiin Yhdysvaltoihin. Ensimmäistä matkaa olen alustavasti suunnitellut joulukuulle ja toista ensi vuoden puolelle. Tällä viikolla suunnitelmat ovat kuitenkin muuttuneet ja kehittyneet niin, että yhden pitkän matkan tulen tekemään luultavasti tammikuussa: todennäköisesti lähden heti loppiaisen jälkeen ja palaan helmikuun alkupuolella. Toinen matka sijoittuisi sitten joulukuun alkuun tai huhtikuun puolelle. Ainakin toinen (todennäköisesti jopa molemmat) matkoista minun pitää todennäköisesti tehdä yksin.

Vielä jokin aika sitten suunnittelimme viettävämme viime joulun tapaan myös tämän joulun isommalla joukolla Floridassa, mutta se näyttää nyt mahdottomalta toteuttaa liian tiukan "aikaikkunan" ja juuri sen ikkunan kohdalla järkyttävän hintaisten lentolippujen vuoksi. Huonoillakin yhteyksillä joulun aikaan osuva matka Floridaan tulisi nyt maksamaan huomattavasti enemmän kuin vuosi sitten. Lippujen hinnat ovat halvimmillaankin noin 800-1000 euroa (meno-paluu, aikuinen). Se on monta sataa liikaa ja jos lähtijöitä olisi 5-6, matkan hinta nousisi ihan järjettömän suureksi. Tämän tilalle olemme nyt etsimässä jotakin halpaa matkaa Välimeren suuntaan joko jouluksi tai uuden vuoden nurkille tai sitten jopa yli molempien juhlapyhien. Paikasta tai mistään muustakaan ei vielä ole mitään tietoa, mutta Italiaa olen katsellut ja nyt ehkä vahvimpana ehdokkaana on Espanja ja Barcelona.

Näin ollen tulen siis melko varmasti tekemään 1-2 matkaa Yhdysvaltoihin yksin. Minulla on jäljellä tämän ja viime vuoden lomia vielä yhdeksän viikkoa ja lentolippuja saa nyt myös todella edullisesti, jos on mahdollisuuksia valita matka-ajankohta vapaasti tai jos se osuu jonnekin muualle kuin yleiseen loma-aikaan (kuten joulu). Esimerkiksi Norwegianilta on mahdollista saada edullisimmillaan hieman yli 400 euron meno-paluu- lippuja noin Ft Lauderdaleen Floridaan (noin 80km asunnoltamme). Matka-ajankohdassa pitää kuitenkin tosiaan olla silloin valmis joustamaan. Olen nyt jo alustavasti selaillut lentoja loppiaisen ja helmikuun alun välille Norwegianin, Finnairin ja ebookersin kautta ja vaihtoehtoina ovat nyt oikeastaan Norwegian suoraan Ft Lauderdaleen yhdellä vaihdolla tai Finnair New Yorkiin ja yhdellä vaihdolla West Palm Beachille. Lentolippujen hinnat tuona ajankohtana vaihtelevat noin 550-800 euron välillä. Yksi vaihtoehto olisi myös Finnairin suorat lennot Miamiin ja takaisin hintaan 790 euroa.

------------------------------------------

Tämän matkablogin, Flickr-valokuvablogin ja YouTube-videoiden laskurit 1.10.2014:

Tämän matkablogin katselukerrat	10 637
Flickr-kuvien ja albumien katselukerrat	386 458
YouTube-videoiden katselukerrat	71 375

https://www.facebook.com/Nuuskamuikkunen