lauantai 27. joulukuuta 2014

Jouluksi kotiin - Tukholma 22.-24.12.2014

Kuten jo aiemmin kirjoittelin, aikomuksena oli alunperin viettää joulu Floridassa tai edes jossakin Etelä-Euroopassa, mutta matka kutistui lentolippujen kalleuden vuoksi Ruotsinristeilyyn, joka sekin sitten lopulta siirtyi jo joulua edeltävään aikaan. Lähdimme matkaan 22.12., vietimme yhden päivän Tukholmassa ja palasimme kotiin jouluaattoaamuna. Varasin liput Tallink - Silja Linen nettisivujen kautta päiväristelylle jo noin kuukausi ennen joulua, vaikka sillä tuskin olisi ollut mikään kiire: laivalla näytti olevan hyvin tilaa sekä meno- että paluumatkalla. Syy vähäiseen matkustajamäärään lienee selvä, tuskinpa kovinkaan moni haluaa lähteä Ruotsinristelylle niin, että paluu kotiin on jouluaattona. Tuosta huonosta matkustusajankohdasta johtuen myös lippujen hinnat olivat alhaisemmat kuin muina joulunajan päivinä. Neljän hengen B-luokan sisähytin hinta oli noin 100 euroa. Ja hintahan käsittää tietysti 1-4 matkustajaa.

Silja Linen M/S Silja Serenade lähti kohti Tukholmaa maanantai-iltana klo 17.00. Olimme laivalla jo niin aikaisin, että ehdimme kierrellä laivassa ja viettää hetken aikaa myös lasten leikkihuoneessa ennen laivan lähtöä. Koko joulukuun ajan jatkunut harmaus muuttui lumisateeksi ja laivan irrottaessa jo pimentyneessä illassa Etelä-Sataman Olympiaterminaalin laiturista, isot, märät lumihiutaleet leijailivat taivaalta. Luvassa oli melko tasainen matka; ainakaan mitään talvimyrskyä ei ollut luvassa, vaikka tuuli saattaisikin olla kohtalaista Itämeren pohjoisosissa. Menomatkalle emme olleet varanneet ruokailua, vaan joimme ainoastaan kahvit laivan kahvila-ravintolassa ja samassa paikassa söimme vielä ruokaa myöhemmin illalla. Muuten matka sujui normaalien risteilyrituaalien merkeissä: ostoksia laivan monissa eri kaupoissa ja show-esityksiä laivan Promenadella ja keulan ravintolassa.Tavallaan tylsää, mutta toisaalta tällainenkin pikku irtiotto tuntui mukavalta, kun edellisestä lomasta oli kulunut kauan aikaa. Ja tärkeintä oli tietysti 3-vuotiaan ensimmäinen laivamatka ja juuri hänen kanssaan touhuaminen ja matkustaminen on selvästi koko matkan paras osa ja kun matka oli häntä ajatellen onnistunut, se oli onnistunut mukava myös muiden osalta.

Tiistaiaamuksi olin varannut kaikille aamiaisen laivan seisovasta pöydästä, jotta meidän ei tarvitsisi heti Tukholmaan saavuttuamme alkaa etsimään syömistä. Ostimme laivan infosta valmiiksi meno- ja paluumatkan metroliput keskustaan. Metro on parempi vaihtoehto siinä mielessä, että matkustaessaan julkisilla kulkuvälineillä pääsee aina lähemmäksi sitä paikkaa, missä on vierailulla, mutta hieman erikoinen yksityiskohta oli se, että infossa suositeltiin metroa oman laivayhtiön kuljetuksen sijaan. Viking Linen Ruotsinristeilyjen etuna on parempi sataman sijainti Tukholmassa. Vikingin laivoilla pääsee käytännössä suoraan keskustaan asti, kun taas Siljan laivat jäävät Värta Hamneniin muutaman kilometrin päähän keskustasta. Se ei tosin juurikaan haittaa, koska Gärdetin metroasemalle on Värtanilta vain muutaman minuutin kävelymatka ja metro vie nopeasti ja kätevästi suoraan keskustaan. Laivan infossa vaihdoin myös myös muutaman kympin Ruotsin kruunuiksi. Valuutanvaihtokursseja on turha mietiskellä sen enempää kun kyseessä on näin pienet summat. Olimme pirteinä aamiaisella jo aikaisin aamulla ja laivan saapuessa Tukholmaan olimme valmiina kaupunkikierrokseen.

Ajoimme metrolla Gärdetin asemalta suoraan keskustaan, Gamla Stanin asemalle. Tällaisella päiväristeilyllä tehokasta aikaa kaupungissa on noin viisi tuntia ja me päätimme aloittaa aamun heti ainoalla suunnitellulla kohteella eli kuninkaanlinnan kellareissa olevalla Livrustkammarenilla. Kävelimme Gamla Stanin laitaa pitkin suurkirkon ohi kuninkaanlinnalle ja olimme museon ovella jo hieman ennen sen avautumisaikaa. Itse kuninkaanlinna on (muistaakseni) tutustumisen arvoinen ja samoin Skattkammaren, mutta kuitenkin itse suositttelen Livrustkammarenia, jos aikaa tai intoa on vain yhdessä kohteessa käymiseen. Museosta löytyy paljon mielenkiintoista esineistöä Ruotsin kuningaskunnan värikkään historian eri aikakausilta. Itseäni, kuten varmasti monia muitakin, kiehtoo eniten näyttelyn alkupäässä olevat kuningas Kustaa II Adolfin Lutzenin taistelussa käyttämät vaatteet luodinreikineen ja ilman kuningasta taistelusta palannut Streiff-hevonen. Samasta salista löytyy myös Kustaa III:n murhanneen Anckarströmin vaatteet ja naamio sekä kuninkaan verinen paita. Museon muista saleista löytyy paljon kuninkaallisille kuulunutta esineistöä ja vaatteita, ritarien haarniskoita ja aseita, koruja, prinssien ja prinsessojen vaatteita ja leikkikaluja sekä upeita kuninkaallisia hevosvaunuja. Melkoisen tovin vietimme myös parissa huoneessa, joissa niin lapset kuin aikuisetkin saavat itse pukeutua historiallisiin asuihin.

Livrustkammarenin jälkeen kävelimme vielä jonkin aikaa pitkin vanhankaupungin katuja ja kapeita kujia vailla päämäärää ja lähdimme sen jälkeen kävelemään sillan yli kohti varsinaista keskustaa. Kävelimme ohi Centralstationin ja T-Centralenin ja läpi Sergelin torin. Poikkesimme Gallerian-ostoskeskuksessa ja kävimme juomassa kahvit ja syömässä cup caket paikassa, jonka poikani oli "bongannut" paria päivää aikaisemmin samanlaisella Ruotsinristeilyllä. Paljon muuhun aika ei sitten enää riittänytkään. Itse olisin ehkä halunnut käydä vielä Riddarholman kirkossa katselemassa upeaa kirkkoa ja sen sukuhautoja, joista monet liittyvät läheisesti myös Suomen historiaan. Ennen laivalle paluuta ohjelmassa oli vielä pikaiset nuuskaostokset Kungsgatanilla ja pieni kävelykierros, jonka jälkeen matkustimmekin jo takaisin Värtanin suuntaan metrolla.

Paluumatkalle olin varannut ruokailun laivan buffet-ravintolassa. Syöminen ja juominen on mukava tapa kuluttaa aikaa laivamatkalla, mutta silti olen sitä mieltä, että hinta-laatusuhde ei ole aivan kohdallaan. Noin 40 euron hintainen ruoka on kallis ja omasta mielestäni tuolle rahalle ei saa täyttä vastinetta. Osa ruoasta oli hyvää, osa mautonta ja varsinkin jälkiruokapöytä oli ainakin tällä kerralla jollakin tavalla kehno. Hinnat nousivat vuosia sitten kertaheitolla kun oluet ja viinit lisättiin hintaan kuuluvaan valikoimaan, mutta nekään eivät kompensoi tuota kallista hintaa; itse join ehkä noin 36cl punaviiniä, enkä mitään muuta alkoholijuomaa. Kalliista hinnasta ja korkeintaan kohtalaisesta laadusta huolimatta en kadu tuota buffet-illallista; kuten jo sanoin, se on mukava tapa viettää aikaa laivassa.

Laiva oli rauhallinen maanantain matkalla Tukholmaan ja vielä rauhallisempi se oli paluumatkalla. Sitä pidän kyllä isona plussana: ei ruuhkia, ei jonottamista, ei tuskastuttavia ihmismassoja ja ennen kaikkea laivalla oli siistiä ja mukavaa... Osittain se johtuu joulunajasta ja siitä, että matkassa oli enimmäkseen lapsiperheitä ja tietysti myös siitä, että pahimmat sikailumatkat keskittyvät Tallinnan laivoille (ne, joiden vuoksi tallinnalaiset pitävät meitä kaikkia suomalaisia idiootteina ja alkoholisteina. Ne, joiden vuoksi virolaiset nauravat ja irvailevat selän takana suomalaisille. Tämän opin tänä vuonna maailmalla.). Nyt siis laivalla näkyi enimmäkseen hyväntuulisia matkustajia ja valtaosa matkustajista oli selvästi suomalaisia. Ruotsalaisia oli laivassa jonkin verran ja "muita kansallisuuksia" ei onneksi juuri lainkaan. Jos menomatkalla laiva pikkuisen keinuikin Ahvenanmaata lähestyttäessä, niin paluumatka olikin sitten oikein mukavan tasainen.

Jouluaattoaamuna kävimme vain juomassa kahvit ja syömässä sämpylät laivan kahviossa. Kevyen aamiaisen jälkeen kävimme laivan kannella katsomassa kuinka laivaa ajoi Kustaanmiekan salmeen ja ohitti kotitalomme. Tukholmassa maa oli lumeton, mutta Helsinkiin saapuessamme meitä tervehtivät ensimmäisenä Kustaanmiekan lumiset vallit ja kivimuurit.

Olen ollut hieman epäileväinen risteilymatkustaja ja jo vuosia matkustajalaiva on ollut minulle vain kulkuväline, jolla siirrytään paikasta A paikkaan B ja useinmiten samanlaisina toistuvat risteilyt ovat jo kauan tuntuneet puuduttavilta ja tylsiltä. Nyt kävin lähes 10 vuoden tauon jälkeen ensimmäistä kertaa Tukholmassa ja risteilystä jäi oikein hyvä fiilis kaikin puolin. Oikeastaan voisin lähteä vaikka uudestaan Tukholmanristeilylle koska tahansa ja ehkä se Tallinnakin menisi. Voi tosin olla, että sen jälkeen tarvitsisin taas 10 vuoden tauon...

Valokuvat


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

QUE SERA, SERA - OSA.1 (SISILIA, ITALIA, 2024)

1. PÄIVÄ   Yön viimeisessä lautassa Suomenlinnasta kaupunkiin ei ole paljon matkustajia. Itseasiassa minä olen ainoa matkustaja. Ulkona ilma...