MIELIKUVITUSMATKOJA (KIRJA-ARVOSTELU)

Nyt kun matkailu on vähäisempää, eikä minullakaan juuri nyt ole paljonkaan matkatarinoita kerrottavaksi, kirjoittelen nyt myös muusta Korona-ajan ajankulusta ja mielikuvitusmatkoista. Matkailun järkevät vaihtoehdothan ovat nyt joidenkin harvojen ulkomaan kohteiden lisäksi Tallinna, Riika ja Maarianhamina sekä kotimaan kohteet. Näiden lisäksi ei sitten enää löydykään juuri mitään muuta kuin mielikuvitusmatkat, joihin luen kuuluvaksi virtuaalimatkailun netissä tai kirjojen parissa ja omat muistot menneistä matkoista. Äkkiä tuo saattaa kuulostaa siltä, että vaihtoehtojahan on vaikka kuinka paljon, mutta kyllä nuo ainakin itselleni ovat vain ja ainoastaan paremman korvikkeita ja ehkä osaltaan jopa itsepetosta. Joskus tällainen pieni itsepetos saattaa kyllä ihan järkevää ja omalle mielelle hyvääkin. Olen iloinen niiden ihmisten puolesta, jotka osaavat ottaa ilon irti kotimaanmatkailusta. Se on ehdottomasti hyvä asia, vaikka itse siihen enää tuskin pystyisin. Enkä nyt juuri välitä enää edes yrittää. Oma mielenkiintoni on hyvinkin lähellä nollaa.

Nyt ajattelin kirjoittaa itse asiassa kahdesta eri asiasta: ensin aluksi lukemistani korona-kauden kirjoista ja hieman myöhemmin viime aikojen museokäynneistä. Tuo jälkimmäinen aihe tietysti on myös tavallaan (kotimaan)matkailuaihe. Se on sellaista "kotimaanmatkailua", josta minäkin pidän.

Kirja-arvostelua en olekaan tainnut kirjoittaa sitten lukioaikojen ja nytkin ajattelin kirjoittaa vain hyvin vapaamuotoisen ja lyhyen arvion kustakin kirjasta. Ajattelin kirjoittaa tällaisen ihan tavallisen keskivertolukijan pikakommentit muutamaan ”Korona-kevään” ja alkukesän aikana lukemaani kirjaan. Lyhyen sanallisen kuvauksen lisäksi yritän antaa kustakin kirjasta myös ”arvosanan asteikolla 1-5 tähteä. Huom: Saattaa sisältää joitakin "spoilereita"...

 

John Irving, Viimeinen yö Twisted Riverilla (Last Night in Twisted River) ****

John Irving on aina ollut yksi suurimmista suosikeistani. Jos saisin ottaa autiolle saarelle mukaani ainoastaan yhden kirjan, se olisi todennäköisesti Irvingin ”Garpin maailma” (The World According to Garp). Garpin maailman lisäksi kirjailijan parasta tuotantoa omasta mielestäni edustavat ”Välisarjan avioliitto” (158-Pound Marriage) ja ”Kaikki isäni hotellit” (Hotel New Hampshire). ”Viimeinen yö Twisted Riverilla” sijoittu minun arvosteluasteikollani jonnekin Irvingin tuotannon puoliväliin. Se ei missään nimessä ole huono, mutta ei yllä myöskään noiden parhaiden romaanien tasalle. Tämä tarina vie minut matkalle USA:n pohjoisosiin tai oikeastaan tarkemmin sanottuna koillisosiin. Itse en ole käynyt USA:ssa koskaan New Yorkin osavaltion pohjoispuolella, mutta tämä tarina onnistuu viemään minut hetkeksi mielikuvitusmatkalle noihin aivan uusiin ja outoihin maisemiin. John Irvingin kerronta yltää sille tasolle maisemien ja paikkojen kuvailuissa, että silmiini piirtyy hyvinkin tarkka kuva eri paikoista. Mieleikuvitukseni luoma maisema voi tosin poiketa todellisesta paljonkin...

Itse tarina on mielenkiintoinen ja juoni kulkee hyvin eteenpäin ja vie lukijaa mukanaan, mutta… Välillä juoni kulkee ehkä hieman liikaa myös taaksepäin ja joskus äkkinäiset takaumat ja tulevaisuus tahtovat sekoittua nykyhetken kanssa hieman liikaa. Omasta mielestäni kirja vaatii lukijalta paljon. Tämä kirja ei missään tapauksessa ole helppoa luettavaa. Itselleni vaikeinta oli juuri tämä summittainen hyppiminen ajassa eteen- ja taaksepäin ja myös valtava määrä henkilöhahmoja, jotka tulivat ja menivät ja ilmestyivät taas myöhemmin yllättäen, saaden minut hämilleen. Kirja oli paikoitellen niin monimutkainen, että minun oli vaikea pysyä mukana kaikkien juonenkäänteiden, lukuisien henkilöiden ja eri aikakausien kanssa. Tätä kirjaa ei kannata jättää kesken, koska uudelleen aloittaminen vaatii koko kirjan lukemista uudestaan alusta (been there, done that...). Paikoitellen minua häiritsi myös se, että ihmiset eivät muutamassa kohdassa vaikuttaneet lainkaan aidoilta, jos heidän tekemisiään ja sanomisiaan vertasi heidän ikäänsä. Osittain tuntui jopa mahdottomalta, että tietyn ikäiset ihmiset olisivat toimineet kirjassa kuvatulla tavalla. Omissa ajatuksissani se aiheutti jonkin verran ristiriitaa. Kirja on kuitenkin sujuvaa Irving-tyylistä kerrontaa, joka vie lukijan mukanaan, kunhan hän vain pysyy kyydissä mukana. Juoni on mielenkiintoinen kaikkine outoine käänteineen ja kun kirjassa pääsee mukaan lukemisen rytmiin, on lukemista vaikea lopettaa.

 

Paul Auster, Sunset Park (Sunset Park) ***

Paul Auster on herättänyt kirjan kansillaan ja romaaniensa aiheilla minussa jo vuosien ajan mielenkiintoa, mutta tämä oli ensimmäinen lukemani Austerin kirja. Monen monta kertaa olen pidellyt näitä kirjoja käsissäni kirjastoissa ja kirjakaupoissa, mutta vasta vuosien harkinnan jälkeen otin yhden luettavakseni. Auster on arvostettu kirjailija, mutta minä taisin aloittaa väärällä teoksella? Kirjan alku vie minut matkalle Floridaan, mutta se retki jää melko pinnalliseksi ja hätäiseksi. Jopa hyvinkin irralliseksi kirjan jatkosta. Jos en tuntisi tuota osavaltiota niin hyvin kuin tunnen, tämä kirja tuskin pystyisi minua sinne viemään. Tämän kirjan mukana olen Floridassa vain siksi, että pystyn luomaan kuvan paikoista oman toetoni ja kokemukseni, en kirjan avulla. Suurin osa kirjan kertomuksesta tapahtuu kuitenkin New Yorkissa ja sen suhteen myös paikkojen ja ihmisten kuvailu on tarkempaa. Tunnen jonkin verran New Yorkia; Manhattanin lisäksi myös Brooklynia ja kirjaa lukiessani löydän kyllä itseni monta kertaa Brooklynin kaduilta. Brooklynin suhteen kirja onnistuu tässä mielikuvitusmatkailun tehtävässä paljon Floridaa paremmin. Uskon, että jopa ilman ennakkokäsitystä kirja olisi jollakin tavalla ottanut minut mukaansa tuohon New Yorkin kaupunginosaan. Omakohtaisesti pahin ongelma kirjassa tuntuu kuitenkin olevan se, että kirjan juoni ei tempaa minua millään tavalla mukaansa, vaan se tuntuu jotenkin irralliselta jutustelulta, minkä ei ole edes tarkoitus johtaa minnekään. Pari viikkoa kirjan lukemisen jälkeen hädin tuskin muistan mistä se kertoi. Aion vielä antaa Austerille uuden mahdollisuuden ja tulen pian lainaamaan kirjastosta toisen kirjan.

 

Ernest Hemingway, Jäähyväiset aseille (A Farewell to Arms) ****

Yksi maailmankirjallisuuden suurimmista klassikoista ja se oli minulla edelleen lukematta. Suuri aukko sivistyksessä. Ja luettuani kirjaa jonkin matkaa, huomaan kuinka harmi se olisi ollut, jos näinkin hyvä kirja olisi jäänyt minulta lukematta. Kirja melkein imee lukijan mukaansa. SE on alusta loppuun asti mukaansa tempaavaa kerrontaa, joka onnistuu herättämään ainakin minun mielenkiintoni, vaikka itse aihe onkin minulle hyvin kaukainen (Ensimmäisen maailmansodan aikainen Italia). Alku oli minulle hieman vaikea, koska juuri eläytyminen tuohon aikaa ja paikkaan tuntui aluksi vaikealta. Tarinan tapahtumat sijoittuvat niin kauas historiaan, että minun on todella saatava mielikuvitukseni lentämään sen mukana, jotta voin eläytyä tuohon aikaan. Käytän myös pikkuisen apuna myös nettiä ja etsin kertomuksen tueksi kuvia sota-ajasta Italiassa. Pohjois-Italia on minulle outoa aluetta ja sen vuoksi tarvitaan paljon, jotta tällaisen virtuaalimatka voisin tehdä. Olen viettänyt eri paikoissa Italiaa aikaa yhteensä useita kuukausia, mutta en ole koskaan käynyt Milanon pohjoispuolella. Pian kuitenkin saan tästäkin ajasta ja paikasta edes jonkinlaisen käsityksen ja tämä teos onnistuu kohtuullisen hyvin tässä mieleikuvitusmatkailun tehtävässä ja muutaman sivun lukemisen jälkeen tunnen itse siirtyväni 1900-luvun alkupuolelle, sota-ajan Pohjois-Italian maisemiin. Kirjan juoni on mielenkiintoine tarina parin henkilön elämänkäänteistä tuona vaikeana aikana. Antaisin tälle teokselle kaikin puolin kiitettävän arvosanan, mutta onnellisten loppujen ystävänä kirjan kurja loppu jättää minulle hieman pahan maun suuhun.

 

Ernest Hemingway, Kirjava satama (To Have and Have not) ***

Tyyliltään hyvin läheistä sukua edelliselle kirjalle, mutta vaan ehkä vieläkin suorempi ja karumpi kuvaus hyvin ”miehisestä” ja rankasta elämästä USA:n eteläosissa viime vuosisadan alkupuolella. Tapahtumapaikka siis poikkeaa hyvin paljon tuosta ensimmäisen maailmansodan ajan Italiasta; kirjan tapahtumat sijoittuvat nimittäin mutaisten Pohjois-Italian vuoristoteiden sijaan auringonpaahteisille Floridan Key-saarille ja Floridan ja Kuuban väliselle merialueelle. Tuokin seutu on minulle jo sen verran tuttua, että pääsen matkalle noihin maisemiin melko pienellä vaivalla. Olenhan nähnyt kaikki nuo saaret, kirkkaat vedet ja kalastusalukset. En tosin tuohon aikaan, mistä kirja kertoo ja ajat ovat muuttuneet paljonkin. Tämä tarina poukkoilee paikoitellen jonkin verran sinne tänne ja paikoitellen juoni on omasta mielestäni jonkin verran häilyvä. Tarinan huippukohta on vasta melko lähellä kirjan loppua ja sitä seuraava loppuratkaisu jättää lukijan taas vähän hämmentyneeksi: näinkö tässä nyt kävi. Myös tämä kirja loppuu yhtä ikävästi kuin Jäähyväiset aseillekin.

 

Paul Auster, Sattumuksia Brooklynissa (The Brooklyn Follies) *****

Tämä on se lupaamani uusi mahdollisuus Paul Austerille. Ja se mahdollisuus kannatti antaa: tämä teos on loistava. Paksu kirja tempaa mukaansa heti alkumetreiltä ja tarina on niin kiehtova, että lukemista on vaikea lopettaa. Lainasin kyseisen kirjan keskustakirjasto Oodista heinäkuun alkupuolella ja luin sen melko nopeasti. Juoni kulkee kuin juna eteenpäin ja se on selkeä ja melko helposti seurattava. Kertomus sisältää monia pieniä sivujuonteita ja useita aluksi irrallisia henkilöhahmoja, jotka jotenkin kuitenkin jossakin vaiheessa punoutuvat yhteen tarinan kokonaisuuden kanssa. Juonen kulku tekee lukijan uteliaaksi ja tavallaan pakottaa lukijan seuraamaan tarinaa sen loppuun asti. Tarina on mielenkiintoinen ja sisältää paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia ja pieniä piirteitä, joita jää miettimään vielä lukemisen jälkeenkin. Nimensä mukaisesti tämä kirja sijoittuu pääosin Brooklyniin, aivan kuten aikaisemmin lukemani Sunset Park. Auster maalailee hienosti kuvia näistä New Yorkin maisemista ja yhä uudestaan ja uudestaan tunnen löytäväni itseni New Yorkin kaduilta.

 

Kaikista näistä viidestä lukemastani kirjasta ”Sattumuksia Brooklynissa” vie minut varmasti kaikkein parhaalle mielikuvitusmatkalle, pois korona-ajan ”arestista”. Tuon kirjan lukemisen ajan voi tavallaan tuntea olevansa noissa New Yorkin maisemissa, Brooklynin kaduilla. Toinen kirja, joka myös onnistuu hyvin tässä virtuaalimatkailussa on, ehkä yllätyksellisesti, ”Jäähyväiset aseille”. Vielä muutama kuukausi kirjan lukemisen jälkeenkin silmiini piirtyy kuva viime vuosisadan alun Pohjois-Italiasta, kun ajattelen kyseistä teosta. Valtavan suuri osa ihmisistä tuntuu nyt ylistävän kaunista Suomea ja kotimaanmatkailua, mitä arvostan kyllä, mutta minulle (yhden Tallinnan ja yhden Ahvenanmaan reissun lisäksi) nämä kirjat tuntuvat nyt paremmilta vaihtoehdoilta. Siihen asti, kunnes taas pääsen oikeasti matkustamaan…