PALUU ROOMAAN

Palasin takaisin Floridaan tiistai-iltana hieman reilu viikko sitten. Ensimmäiset päivät täällä ovat olleet hyvinkin normaaleja ”normipäiviä”: tavallista kotielämää kuten ennenkin, lenkkeilyä hyväksi havaitulla lenkkipolulla Lake Catherine Parkissa, ruokaostoksia lähimmässä Walmartissa, vähän rantaelämää Singer Islandin rannalla ja paljon autossa istumista.

Perjantaina kävimme myös jonkin matkaa pohjoisessa sijaitsevassa Stuartin kaupungissa olleilla Martin County Fair -markkinoilla, jotka muistuttivat minua kovasti lapsuuden maatalousnäyttelyistä (käytettiinköhän niistä sitä nimeä?). Me menimme sinne oikeastaan lapsen ehdoilla eli suurin osa pitkästä perjantai-illasta kului tapahtuman huvipuistoalueen puolella. Itse asiassa se tuntui muutenkin olevan se pääasia, ainakin yleisölle. Paikalle oli tuotu melkoinen määrä erilaisia kieputtimia ja vemputtimia ja ravistimia ja täristimiä ja täytyy sanoa, että osa niistä oli niin hurjia, että minulla ei ollut niihin mitään asiaa. Paljon löytyi onneksi myös sellaisia keskihurjia laitteita, joista jopa minä nautin. Itse maatalous- ja markkinaosuutta emme paljon ehtineet katsella, mutta possuaitaukset sentään kiersimme ennen lähtöä. Markkinoilla olisi ollut myös muita maatilaeläimiä ym. aiheeseen liittyvää, mutta niihin meillä ei enää jäänyt aikaa.

(Kuvat voi suurentaa klikkaamalla)

Sunnuntaina lähdimme pitkästä aikaa ajelulle Palm Beach Countyn ”pääkaupungin” West Palm Beachin keskustaan. Jätimme auton parkkiin kaupungin kahden keskusalueen väliin, jotta voisimme helposti poiketa kävellen molemmilla alueilla. Kävelimme ensin City Placelle, joka on toinen näistä keskuspaikoista. City Placen läpi kulkevaa Rosemary Avenueta ollaan kovaa vauhtia muuttamassa kävelykaduksi ja vielä tällä hetkellä se on melkoinen työmaa. Ohittaessamme suljettua Macy’s tavarataloa muistin, että rakennus on nyt tyhjäksi jäätyään pyhitetty taiteelle ja päätimme käyvä katsomassa mitä sisällä on. Tässä ”Culture Lab” -rakennuksessa oli jonkinlaisena vaihtuvana näyttelynä käsittämättömän kallis ”Downtown Abbey” -näyttely. Pääsylippu olisi ollut 35 dollaria ja se olisi ollut täysin helmiä sioille, koska meistä kumpikaan ei ole seurannut tv-sarjaa. Suurin osa rakennuksesta oli kuitenkin ilmaista ”Culture Labin” nykytaiteen näyttelytilaa ja vaikka teoksia ei ollut kovin montaa, niin ainakin itse pidin suurimmasta osasta paljonkin. Hienoimpana teoksena omasta mielestäni parhaiten jäi mieleen lattiaan ”uponnut” Chevy truck, jonka lavalta pudonneet tavarat olivat myös uponneet lattiaan. Myös interaktiivinen, kameran ja tietokoneohjelman avulla toteutettu seinällä roikkuva ”maalaus” oli oikein hieno ja huomiota herätti myös mieletöntä vauhtia pyörinyt konttorituoli. 

Kiertelemme vielä City Placea ympäri ja kävelimme sitten noin 5 minuutin matkan Clematis Streetille, joka on kaupungin keskustan toinen keskuspaikka. Päätimme iltamme keskustassa Grease -ravintolan hampurilaisiin ulkoterassilla. Itse välttelen McDonaldsia varsinkin USA:ssa viimeiseen asti, mutta tällä kertaa poikkesimme vielä Okeechobee Boulevarin ”Mäkissä” kahvilla ja jäätelöllä ja halusin samalla näyttää vaimolleni sisällä olevat kiihdytysautot ja Nascar-autot. McDonaldsin sponsoroimat, esille laitetut vanhat kiihdytyautot ovat molemmat aivan maailman kärkitiimien autoja: lattialla on Cruz Pedregonin nitro funny car ja katossa roikkuu Cory McClenathanin nitro (Top Fuel) dragster. Muutenkin tämä McDonalds poikkeaa peruslinjasta ja se on sisustettu 50-luvun dinerin tyyliin.

Kiehtovin asia tämän viikon ajalta on kuitenkin se, että kuulemamme huhut takapihan järvessä (suomalaisittain sanoisin lampi, tekolampi) nähdystä alligaattorista ovat osoittautuneet todeksi ja nyt olemme saaneet seurailla uuden takapihan kaverin toimia päivittäin. Tällä suljetulla ja aidatulla alueella, kaikkien näiden talojen ja teiden ja ihmisten keskellä on tosiaankin alligaattori. Ei se täällä mitenkään mahdottoman erikoista ole, mutta nyt kun se on omalla pihalla, niin onhan se pikkuiseen ”jännää” ja hienoa. Tämän vielä kasvuiässä olevan alligaattorin voi usein nähdä lipumassa hiljaa pitkin lammen pintaa. Välillä se pysähtyy, eikä näkyvissä ole paljon muuta kuin silmät. Toisinaan sen voi nähdä makailemassa aivan vesirajassa kuivalla maalla ja olen nähnyt sen makaamassa myös naapurin nurmikolla. Meidän asunnossamme on ruokailutilassa iso lasinen liukuovi, josta pääsee patiolle ja takapihan kapealle nurmikkoalueelle. Nurmikkokaistaleen reunasta alkaakin sitten jo lampi ja nyt jo useamman kerran olen seuraillut alligaattorin uintia ruokapöydässä istuen.

Nyt päätän kuitenkin täältä tähän… ja palaan takaisin Roomaan ja viime kesään.

--------------------------------------

Heinäkuun viimeisenä sunnuntaina lennämme Norwegianin suoralla lennolla Helsingistä Roomaan, Fiumicinon -lentokentälle. Lennoissa ei ole sen enempää kommentoitavaa tai kuvailtavaa: tuttua perus-Norwegiania, varmaa ja helppoa ja perillä jotakuinkin silloin kun luvattiinkin. Olin tosin nähnyt Helsingin lentokentällä Norwegianin uusia Boeing B737 MAX -koneita ja toivoin meidän pääsevän sellaisen kyytiin, mutta siistejä ja melko uusia koneita nämä vanhemmatkin ovat. Fiumicinon lentokentältä (Leonardo da Vinci) siirrymme sujuvasti ja mutkattomasti ”Leonardo Express” -junalla Roomaan Terminin asemalle. Ulkona paistaa aurinko ja todella kuuma kesä on kuuma myös Italiassa. Ja kuuma on myös Terminin aseman metrotunneleissa, kuten aina tähän aikaan vuodesta. Ihmisiä on niin paljon kuin käytäville mahtuu ja matkalaukkujen raahaaminen tuntuu hieman työläältä ihmismassojen keskellä, kuumissa tunneleissa. Siinä ”hässäkässä” ajelemme huomaamattamme jo pikku pätkän väärällä metrolinjallakin, mutta erehdys ei ole suuren suuri ja se on nopeasti korjattu. Sen sijaan ihmettelen kovasti virheen tapahtumista, koska Rooman metrolinjoja totuin käyttämään jopa työmatkoilla aamuin illoin muutama vuosi sitten. Pian olemme joka tapauksessa Spagnan asemalla niin kuin pitikin ja sieltä kävelemme reilun kilometrin matkan hotellillemme.

Olemme valinneet hotelliksemme keskitasoisen Antica Dimora Delle Cinque Lunen. Minulla ei ole mitään aikaisempaa kokemusta hotellista, vaan valinta on tehty yksinomaan hotellin nettisivujen perusteella. Tämä hotelli sijaitsee noin kahden minuutin matkan päässä Piazza Navonalta, hyvin lähellä Tevereä tai Tiber-jokea. Hotelli on juuri sitä mitä halusimme: tyyliltään vanhanaikainen ja romanttinen, värivalintoineen jopa hieman erikoinen. Tämä hotelli on myös yksi niistä Italian hotelleista, jotka eivät koreile turhilla kylteillä ja neon-valoilla; ulkona on vain pienen pieni kyltti oven pielessä. Sellainen, josta helposti kävelee hotellin ovea huomaamatta ohi. Saatuamme tavarat huoneeseemme lähdemme saman tien ulos iltakävelylle.

Kävelemme ensimmäiseksi Piazza Navonalle, joka on siis aivan hotellin vieressä. Kävelemme pitkin tätä vanhaa stadionin pohjaa ja ihailemme vanhoja, barokkityylisiä palatseja ja upeita, Berninin ja muiden taitureiden suunnittelemia suihkulähteitä. Jatkamme kävelyretkeä pikku kujien kautta melko lähellä sijaitsevalle Piazza della Rotondalle. Piazza della Rotondasta ja sillä sijaitsevasta Pantheonista olen kuullut kerrottavan, että kun se tulee näkyviin talon kulman takaa, moni ihminen kokee ikään kuin jonkinlaisen suuren uskonnollisen elämyksen ja pakko on tunnustaa, että vaikka olen sen saman näyn nähnyt kymmenet kerrat, niin silti se taas pitkästä aikaa sykähdyttää. Pantheonin lisäksi aukiolla on suihkulähde, jonka keskellä on yksi roomalaisten Egyptistä tuomista obeliskeista. Tänään katselemme Pantheonia, kaikkien jumalien kirkkoa, vain ulkoa ja matkamme jatkuu kohti Campo de' Fioria, alueen toista, hieman ”mustempaa” aukiota kohden. Matkan varrella pysähdymme kuitenkin syömään illallista sattumanvaraiselle terassille jossakin Pantheonin takana. Ensimmäisenä iltana syömme alkupaloiksi Prosciutto e Melonea ja pääruoaksi valitsemme pitsaa.

Jo ensimmäisenä iltana Rooma saa meidät valtaansa. Minun näkemistäni kaupungeista Rooma ja New York taistelevat hienoimman kaupungin asemasta, vaikka toisaalta ne ovat niin erilaisia, että ne painivat aivan eri sarjoissa. Joka tapauksessa Ikuisessa Kaupungissa on ollut aina jotain erityistä ja tunnen sen edelleen, vaikka olen kaupungin joskus perinpohjin kolunnut ja viettänyt siellä paljonkin aikaa. Myös vaimoni ihastuu kaupunkiin ensi silmäyksellä ja tuskin maltamme mennä nukkumaan kun kaikki on niin ihastuttavaa ja kiinostavaa; nuo kapeat kujat, satoja vuosia vanhat rakennukset, upeat aukiot, kirkot, ihmiset...

Kuvia tältä matkalta: ensimmäiset päivät Roomassa

Pieni matkavideo (1.-2. päivä) 

MUISTOJA VIIME KESÄLTÄ

Viime kesänä teimme yhdeksän päivää kestäneen matkan Italiaan. Matkalla oli oikeastaan kolme eri tarkoitusta ja kohdetta: kokea yhdessä Rooma ja Venetsia sekä Senigallian Summer Jamboree -festarit. Useampi kärpänen yhdellä iskulla... Minulle nuo kaikki kolme olivat hyvinkin tuttuja, mutta yhdessä tämä oli meille ensimmäinen kerta. Aloitimme matkamme Roomasta, josta siirryimme Senigalliaan ja päätimme matkamme Venetsiaan. Italiassa liikuimme kaupungista toiseen junilla.

Kirjoittelen tätä tarinaa yli puoli vuotta myöhemmin Floridassa ja iso osa niistä kesän tuntemuksista ja ajatuksista on toki jo ehtinyt kadota, mutta kirjoittelen lyhyesti jotakin näkemästämme ja kokemastamme. Tästä kirjoitussarjasta ei ole tarkoitus tulla edes matkakertomusta, vaan ehkä enemmänkin matkaselostus. Varsinkin Roomasta olen kirjoittanut sivukaupalla jo aikaisempiin blogikirjoituksiini, joten kovin seikkaperäisesti en aio kaikkea nyt kertoa. Vanhemmat tekstini löytyvät suurelta osin tästä samasta blogista. Toivon tämän kuitenkin palauttavan mieleen mukavia muistoja Roomassa jo käyneille ja ehkä tästä saa joitakin vinkkejä ja ajatuksia matkaa suunnitteleville.

-----------------------------------------------

Suunnittelimme Italian matkamme aivan kesän alussa ja tapani mukaisesti teimme kaiken suunnittelun alusta loppuun itse ja myös kaikki tarvittavat varaukset teimme itse. Tarkoituksena oli tehdä noin viikon mittainen matka kohtuuhinnalla, mutta kuitenkin niin, että voisimme viettää mukavan loman ja yöpyä mukavissa paikoissa. Kurjuuden maksimointiin emme rahansäästämisellä halunneet lähteä; olihan kyseessä samalla myös yhdellä vuodella viivästetty häämatka! Ihan ensimmäiseksi varasimme lentoliput Norwegianin nettisivuilta, mistä saimme suorat lennot edullisimpaan hintaan, joskin ero Finnairiin oli hiuksenhieno. Mitään välilaskulentoja emme edes harkinneet, koska Italiaan pystyy lentämään kohtuurahalla non-stop -lennoilla. Norwegianin valitsimme myös siksi, että se on ainoita lentoyhtiöitä, josta meno- ja paluulennot saa varattua samalla hinnalla toisistaan riippumatta, tarvittaessa vaikka erikseen. Päätimme lentää Roomaan ja palata Helsinkiin Venetsiasta ja nämä liput maksoivat kahdelta hengeltä yhteensä noin 470 euroa. Lisähintaa muodostui Norwegianin Low Fare+ lipuista, koska halusimme varmistaa vierekkäiset istumapaikat ja halusimme ottaa mukaan myös ruumaan menevät matkatavarat. Melko kallis hinta johtuu tietysti myös sesongista: heinäkuun lopun ja elokuun alun välinen aika ei todellakaan ole halvinta aikaa matkustaa.

Hotellit varasimme hotels.comin kautta. Nyt kun uskallan taas sitä käyttää… Vuonna 2016 minulla heräsi epäilys sivustoa kohtaan, koska luottokorttitietoni varastettiin juuri kun olin käyttänyt hotels.com -varaussivustoa ja olin kuullut myös muiden epäilleen, että luottokorttitiedot olivat joutuneet vääriin käsiin juuri tuon sivuston palveluja käytettäessä. Samoihin aikoihin käytin tosin korttiani myös autovuokraamossa ja saattaa olla, että luottokorttini tiedot lähtivät kiertoon sitä kautta. Joka tapauksessa nyt varasimme hotellin viideksi yöksi Roomasta, kahdeksi yöksi Senigalliasta ja vielä viimeiseksi yöksi Venetsiasta. Roomasta ja Venetsiasta yritimme löytää siistit vanhan tyyliset, romanttiset hotellit ja Senigalliasta otimme sen, mitä oli jäljellä. Rooman ja Venetsian ihan hyvätasoiset kolmen tähden hotellit maksoivat tähän parhaaseen sesonkiaikaan 123 ja 107 euroa yö, mutta Senigallian öistä saimme maksaa itsemme kipeiksi… Kun alkukesällä otimme mitä oli jäljellä ja hinnat olivat nousseet pilviin, maksoimme ensimmäisestä hotelliyöstä 160 ja toisesta peräti 320 euroa! Vain keskellä New Yorkia, Midtown Manhattania uuden vuoden yönä olen maksanut hotellista enemmän... Olemme varanneet varmuuden vuoksi myös tälle kesälle hotellin Senigalliasta 12 päivää kestävien festarien alkaessa. Tarkoituksena on viettää siellä neljä yötä ja huoneen hinta hieman viime vuotista paremmassa hotellissa tulisi olemaan 190 euroa yöltä.

Junalippuihin ei rahaa mennyt kovin paljon, mutta kun laskee matkan muut kustannukset (lennot + hotellit), saimme kulutettua tähän matkaan paljon enemmän, kuin aluksi kuvittelimme. Toisaalta saimme kyllä sille rahalle myös vastinetta ja yhdeksän päivän matka oli hyvin monipuolinen ja se oli kyllä hintansa arvoinen. Palaan nyt parissa seuraavassa blogitekstissä tähän matkaan. Senigallian festarien osuudesta olen kirjoittanut jo aikaisemmin ja tuo kirjoitus löytyy täältä.