Kohti lämpöä ja valoa

Ihan pian ollaankin jo menossa. Taas kerran... Matkamme alkaa huomenna sunnuntaina reilun kahdeksan tunnin lennolla Helsingistä suoraan New Yorkiin. Ensimmäinen lento on Finnarin lento AY5, joka lennetään Finnarin Airbus A330-300- koneella. Olemme perillä John F Kennedyn kentällä USA:ssa noin neljältä iltapäivällä; Suomessa kello on silloin jo 23 yöllä. Kun olemme selvinneet läpi maahantulotarkastuksesta ja tullista sekä saaneet laukkumme, suuntaamme jollakin kuljetusvälineellä Queensiin, La Guardian lentokentän lähellä olevaan Airway Inn- hotelliin. Hotellin valitsin siksi, että se on edullinen ja seuraava lentomme lähtee jo aikaisin seuraavana aamuna La Guardian kentältä. Ajattelin aluksi, että viettäisimme illan rauhassa hotellissa, mutta mikäli voimia riittää ja siltä tuntuu, ehkä kuitenkin otamme taksin ja käväisemme vielä Manhattanilla syömässä ja pikku kävelyllä. Sää vaikuttaa myös jonkin verran: New Yorkiin pitäisi olla juuri saapumassa Electra-myrsky lumisateineen, mutta sen pitäisi kyllä olla ohi jo sunnuntai-iltaan mennessä.

New Yorkista on maanantaiaamuna vielä kolme tunnin pyrähdys perille Floridaan. Tämän välin lennämme American Airlinesin Boeing B737-800- koneella. Ja perille tarkoittaa tällä kertaa todellakin perille, sillä koneen määränpää on Palm Beachin kansainvälinen lentokenttä (PBI) West Palm Beachilla. Lentokenttä on noin Helsinki-Vantaan kokoinen pienehkö lentokenttä, mutta sieltä on kohtuullisen hyvin yhteyksiä eri puolille Yhdysvaltoja ja muutama lento muuallekin. Lentokentältä matkaa "kotiin" on vain muutama kilometri ja sen aiomme kulkea lentokentältä käyttöön varatulla Dollar-autovuokraamon autolla. Lentokentältä pääsee melkein suoraan isoa Military Trailia pitkin kotiportille asti ja matka kestää vain noin 10 minuuttia. Kun istun iltapimeällä omalla parvekeella, voin hyvin nähdä Evergladesin suunnasta lentokentälle laskeutuvien koneiden vilkkuvat valot vasten punertavaa taivasta. Ne näkyvät niin pitkään, kunnes ne aivan kiitoradan päässä katoavat rakennusten taakse.

Sitten vietämmekin vuoden viimeiset päivät West Palm Beachilla ja lähiympäristössä: ensin viikko, keskellä joulu ja sitten vielä viikko. Mitään tarkkoja suunnitelmia meillä ei vielä ole. Aurinkoisina ja lämpiminä päivinä aikaa kuluu helposti pari-kolme tuntia tai enemmänkin hiekkarannoilla eri puolilla Palm Beach Countya. Hyviä rantoja löytyy ainakin Lake Worthista, Lantanasta, Riviera Beachilta ja Jupiterista sekä myös Palm Beachilta. West Palmin keskustassa on kiva kävellä; keskusta on oikeastaan aika viehättävä kahviloineen ja ruokapaikkoineen ja myös muualla lähiseuduilla on ihan kivoja paikkoja kuljeskelemiseen. Ft Lauderdalessa on tarkoituksena käydä yhtenä päivänä kyläilemässä tutuilla ja ehkä samalla shoppailemassa valtavassa Sawgrass Millsin ostoskeskuksessa. Kaupoissa ja ostoskeskuksissa varmasti kuluu muutenkin jonkin verran aikaa. Suunnitelmissa on myös asuinyhteisön kuntosalia ja uima-allasta kotipihalla. Uima-altaalla voi myös makailla ottamassa aurinkoa, vaikkapa kirjaa lueskellen. Everglades on varmasti yksi "must"-kohde ainakin niille, jotka eivät ole siellä koskaan käyneet. Muutama alligaattori on pakko jossain luonnossa bongata... Ehkä käymme Lion Country Safarilla aivan lähinurkilla ja ohjelmassa on myös joka torstainen Clematis by Night, jossa juhlitaan ensi torstaina joulua ja esiintymässä on mm Ringling Bros. Barnum & Bailey sirkuksen esiintyjiä. Ja varmasti koemme paljon erilaista jouluhumua kaikkialla. Myös valtavien joulukoriste- ja valoshow- systeemien bongaaminen ihmisten tonteilta on hauska harrastus.

Paluumatkalle lähdemme ehkä hieman outoon aikaan: Lennämme uuden vuoden aattona New Yorkiin ja olemme perillä La Guardian kentällä kymmeneltä illalla. Myös tällä kertaa lennämme tämän välin Americanin Boeing B737- koneella. Koska olemme New Yorkissa perillä noinkin hassuun aikaan, on illan jatko vielä hieman epäselvä ja epäilen vähän, että se selviää vasta juuri sinä iltana ja sinä hetkenä... Joka tapauksessa meidän on päästävä Manhattanilla sijaitsevaan hotelliimme viemään matkalaukkumme. Skyline- hotelli on Hell's Kitchenissä, Midtown Manhattanilla, hyvin lähellä Times Squarea. Eli hyvin lähellä paikkaa, jonne pakkautuu mieletön määrä ihmisiä laskemaan yli satavuotisen perinteen mukaan sekunteja vuoden vaihtumiseen... Saa nähdä missä kohtaa me olemme menossa kun vuosi vaihtuu. Joka tapauksessa vuosi vaihtuu New Yorkissa.

Seuraavana päivänä meillä on vähän aikaa kierrellä kaupunkia. Sen verran lyhyeksi New Yorkin vierailu kuitenkin tällä kertaa jää, että olemme jo etukäteen hieman miettineet miten tuon ajan käyttäisimme. Lower Manhattan, WTC, Lady Liberty Battery Parkista nähtynä, Brooklyn Bridge... Ne ovat ainakin saaneet kannatusta eli suunta lienee metrolla eteläkärkeen. Itse haluaisin viedä ekakertalaiset joko Empire State Buildingin tai Rockefeller Centerin huipulle ja siihen olisikin ehkä aikaa tuon Lower Manhattan- kierroksen lisäksi. Iltapäivällä meidän pitää kuitenkin joka tapauksessa olla jo matkalla kohti JFK:n lentokenttää, josta koneemme lähtee iltapäivän lopussa kohti Helsinkiä. Lento on periaatteessa Finnairin suora lento AY6, mutta tällä kertaa se lennetään Polish Airlines LOT:n uudella Boeing B787 Dreamlinerilla.

Tämä on ensimmäinen joulu USA:n kodissa, mutta ei suinkaan ensimmäinen jouluni Floridassa. Kahdeksan vuotta sitten vietimme joulun ja uuden vuoden aikaan reilut kolme viikkoa ajellen ympäri eteläistä ja keskistä Floridaa. Tuo hauska ja absurdi joulu keskellä palmuja ja hiekkarantoja on jo siis siinä mielessä tuttu, mutta nyt pääsemme tutustumaan siihen vielä henkilökohtaisemmin ja lähemmin, koska olemme nyt - niin oudolta kuin se kuulostaakin - joulun kotona... Tänä vuonna siis joulukuuset vaihtuvat palmuihin ja lumen tilalla jalkojemme alla on lämmin rantahiekka.

New Yorkissa olen käynyt jo kolme kertaa aikaisemminkin, viimeksi tämän vuoden tammikuussa, jolloin hortoilin yksin viisi päivää pitkin suurta kaupunkia. Nyt käymme New Yorkissa tavallaan kaksi kertaa, mutta molemmet vierailut ovat lyhyitä ja saa nähdä pysymmekö menomatkalla todella lyhyen pysähdyksen ajan vain Queensissa vai käymmekö pikku kierroksella jo silloin. Paluumatkalla joka tapauksessa pääsevät varsinkin ensimmäistä kertaa NYCissä olevat edes vähän näkemään kaupunkia.

Valmisteluista jotakin lyhyesti, ihmiset kun näistä aina silloin tällöin kyselevät. Olen näistä jo tarkasti ja yksityiskohtaisesti kirjoitellut aikaisemmin, joten nyt vain tärkeimmät asiat. Lennot varasin tällä(kin) kertaa ebookersin nettisivuilta. Sillähän ei yleensä ole kovinkaan paljon merkitystä, mitä sivua ja hakukonetta käyttää, koska kaikkien takana on kuitenkin yleensä yksi ja sama Amadeus-varauskone. Monenlaisia yhdistelmiä katselin ja päädyin sitten lopulta tähän vaihtoehtoon, jossa on pysähdys New Yorkissa mennen tullen. Lennot olivat mielestäni melko kalliit; ajankohta ehkä ei ole kaikkein edullisimpia. Jos vertaan kahteen lähiaikoina Virgin Atlanticilla Miamiin tehtyyn matkaan, jotka molemmilla kerroilla maksoivat 580 euroa, pidän tätä pikkuisen yli 700 euron hintaa ehkä hieman kalliina.

Lentojen lisäksi piti vielä varata hotelli sekä meno- että paluumatkalle ja molemmat hotellit varasin hotels.com-sivuilta vertailtuani hintoja myös trivagon sivuilla ja hotellien omilla sivuilla. Menomatkan hotelli on todella edullinen ja maksaa hieman reilut 70 euroa. Paluumatkan hotelli olikin sitten hankalampi juttu... Uuden vuoden aatto ja NYC on yhdistelmä, joka tarkoitti jo kuukausia etukäteen täyteen buukattuja hotelleja ja huikeita hintoja. Halusin kuitenkin keskelle Manhattania, jotta ehtisimme seuraavana päivänä edes vähän kierrellä kaupunkia ja tuntien hakemisen jälkeen parista mahdollisesta vaihtoehdosta valitsin juuri Skyline- hotellin Midtown Manhattanilta. Hinnasta en nyt suostu edes sanomaan muuta, kuin että melko kallis on vuodenvaihteen yö New Yorkissa...

Noiden varausten lisäksi tietysti piti varmistaa, että kaikilla matkaan lähtijöillä on tuore passi ja hakea ESTA-maahantuloluvat niille, joilla sellaista ei ollut. ESTA on voimassa kaksi vuotta ja sen tekeminen käy helposti netissä. Hinta on 14 dollaria. Joitakin tietoja pystyy muuttamaan jälkikäteen seuraavaa matkaa varten. Hankalampi homma olikin sitten Finnairin palvelu, jossa reilusti etukäteen varatuista istumapaikoista olisi pitänyt maksaa melkoinen summa ja lisäksi hommaa hankaloitti APIS-tietojen syöttö, joka ei toiminut... Tästä olen kirjoittanut pari "bloggausta" aikaisemmin, joten ei siitä sotkusta tämän enempää. Ihan viimeiseksi varasin vielä auton Dollar-autovuokraamosta ja se on käytössämme heti lentokentällä ja sinne myös sen palautamme lähtiessämme. Vielä ennen lähtöä valitsin istumapaikat ja tein lähtöselvityksen internetissä, kun Finnairin check-in aukesi 36 tuntia ennen koneen lähtöä. Huomenna pitää vielä muistaa käydä American Airlinesin sivuilla.

Sää Floridassa on ollut viime viikkoina hieman huono. Siellä on ollut tuulista ja sateista ja melko viileääkin. Lämpötila on joinakin aamuyön tunteina pudonnut +10 asteen tuntumaan ja päivän ylimmät lämpötilat ovat olleet +20 tuntumassa. Nyt kun olen ihan viime päivinä katsellut lämpötiloja, on hellerajakin kuitenkin taas rikkoutunut lähes joka päivä ja näyttää siltä, että eipä siellä varmasti kylmä pääse tulemaan... Joulukuun lämpötilojen pitäisi tilastojen mukaan liikkua jossakin noin +20-26 välillä ja ensi viikolle AccuWeather lupailee +25-28 asteen lämpötiloja. Aurinkoakin näyttäisi olevan luvassa runsaasti, jos noihin säätiedotuksiin on uskomista. Vaikka eipä tuo osavaltion lempinimi "the Sunshine State" mitenkään tuulesta temmattu ole... Myös veden lämpötilan pitäisi Etelä-Floridassa, Atlantin puolella pysyä reilusti yli +20 asteessa koko vuoden. Torstaina lämpötila West Palm Beachilla oli NOAA:n mittausten mukaan +26 astetta.

Ensimmäinen täysi vuosi asunnon omistajana alkaa olla pian takana. Olen omistanut asunnon USA:ssa elokuusta 2012 alkaen. Koko "prosessi" lähti hiljalleen liikkeelle jo monta vuotta sitten ja vauhdikkaamin se lähti etenemään kevättalvella 2011. Helmikuussa 2012 lähdimme lopulta poikani kanssa katsomaan asuntoja paikanpäälle ja sen reissun lopulla jätin tarjouksen tästä kyseisestä asunnosta. Pienen kilpailun ja mittavan paperisodan jälkeen asunto oli lopulta oma. Kaupantekoa hidasti ja hankaloitti se, että asunto oli ns. "short sale" asunto eli se myytiin velkoja vastaan ja hitaana ja kankeana välikätenä oli myyjän pankki. Nyt pystyn laskemaan asunnon kustannukset vuoden ajalta ja olen ihan tyytyväinen tilanteeseen, varsinkin kun asunto on oikeasti oma ja siitä ei ole velkaa yhtään. Pakollisia kuluja ovat yhtiövastiketta vastaava COA fee (Condominium Association) Banyan Properties- yhtiölle, sähkölasku Florida Power and Light Companylle, vakuutus Oak Tree Insurancelle ja verot Palm Beach Countylle. Alunperin ajattelin, että alkaisin vuokrata asuntoa lomakäyttöön tai vaikka pitempiaikaiseen asumiseenkin, mutta nyt olen löytänyt "talonmiehiä" ja saanut "kaveriringin" pyörimään niin, että siihen ei ehkä olekaan tarvetta. Tämän vuoden aikana muutama luotettava ystävä on käynyt katsomassa paikkoja, pitämässä asuntoa asuttuna ja samalla saanut viettää hieman lomaa Floridassa.

Asuinyhteisö on usean pienkerrostalon muodostama "kommuuni" eli aivan tyypilllinen paikallinen naapurusto. Uskoakseni suurin osa asukkaista on tavallisia ihmisiä, jotka asuvat alueella ja käyvät töissä ja koulussa jne. Esimerkiksi omassa rapussani olen huomannut asuvan ainakin yhden poliisin, yhden sheriffin tai sheriff's deputyn ja yhden sairaanhoitajan. Alue on kaiketi hyvää "keskiluokkaista" aluetta ja rikostilastoissa alue on häntäpäässä ja vastaavasti taas alueen arvossa ja ihmisten koulutustasossa mitattuna keskivälin paremmalla puolella. Oma asuntoni on noin 71 neliön kokoinen kaksio. Talo on rakennettu vuonna 2002 ja ainakin oma asuntoni on todella hyväkuntoinen ja siisti. Asunnossa on olohuone ja avokeittiö, olohuoneen yhteydessä oleva ruokailutila, makuuhuone, kylpyhuone ja suuri komero. Parveke on auringon suuntaan ja sen edessä on lampi. Parvekkeen edessä kasvaa pari palmua ja paksu, hyvin hoidettu nurmikko. Talo on lähellä porttia (alue on aidattu) ja portin lähellä olevaa isännöitsijän toimistoa, kuntosalia ja allasaluetta. Lähimmät kaupat ja ruokapaikat ovat noin 1,8 kilometrin päässä ja West Palm Beachin keskustaan ja rannoille on matkaa noin 10 kilometriä.

Huomenna siis taas matkaan kohti aurinkoa. Kohti lämpöä ja valoa. Matkan varrelta taas tarinaa ja valokuvia jollakin rytmillä aina silloin kun on sopivasti joutilasta aikaa.

Sand in My Shoes

En ole koskaan käynyt Keniassa... Ainoa Afrikanmatkani on suuntautunut Egyptiin ja sehän ei vielä edes ole sellaista Afrikkaa, mitä Afrikalla yleensä tarkoitetaan. Tiedän jotain Keniasta, mutta nyt näyttää siltä, että jatkossa tulen tutustumaan maahan vähän enemmänkin. Reilu viikko sitten toteutin lopulta erään pitkään miettimäni asian: otin World Vision- järjestön kautta itselleni Keniasta kummilapsen. Olen nyt saanut kotiin postitse "kummikansion", jossa oli erilaisten ohjeiden ja vinkkien lisäksi tietoa tästä pienestä tytöstä ja myös hänen valokuvansa. Tiedän nyt tytön nimen ja tiedän, että hän seitsemän vuotta vanha. Hän asuu pienessä kaupungissa (tai oikeastaan googlemapsista katsomani perusteella kylässä) parin sadan kilometrin päässä Nairobista. Kansiossa oli myös tietoa hänen perheestään ja kyläyhteisöstä.

Ajattelen tuota kummiasiaa niin, että kun kuitenkin itse kuulun ns. "hyväosaisiin" ja minulla on rahaa vähän kaikenlaiseen ylimääräiseenkin (kuten matkusteluun), niin ehkä minulla olisi varaa laittaa pikkuisen myös hyväntekeväisyyteen ja yrittää saada jotain hyvää aikaan edes yhden pienen tytön ja hänen lähipiirinsä elämässä. Olen ollut varovainen lahjoitusten kanssa, koska tiedän osan päätyvän vääriin käsiin, rahojen vääriin taskuihin ja materiaalin kauppatavaraksi. Tiedän, että joissakin tapauksissa iso osa lahjoituksista menee Suomen tai jonkin muun hyvinvointivaltion organisaatioiden pyörittämiseen ja johtajien taskuihin. Nyt kuitenkin haluan uskoa tämän organisaation läpinäkyvyyteen ja suositusten perusteella uskalsin tähän lähteä. Tytön valitsin siksi, että itselläni on poika ja juuri tuon nimenomaisen tytön valintaan vaikutti varmasti se, että tyttö kertoi harrastukseksensa olevan narulla hyppely... Täällä älypuhelinten, tietokonepelien ja miljoonien harrastusten maailmassa minussa herätti ajatuksia se, että jonkun lapsen suurin ilo on narulla hyppely...

Palaan vielä noihin kummilapsiasioihin aika ajoin myöhemmin, kunhan nyt itsekin saan hieman enemmän tietoa. Nyt muutamia ihan muita sekalaisia ajatuksia seuraavan matkan lähestyessä jo kovaa vauhtia.

Ensimmäinen ajatus on se, että tällä hetkellä tunnen oloni helpottuneeksi siitä, että pääsen pian joksikin aikaa pois Suomesta ja myös pois Suomenlinnasta. Viimeisten viikkojen aikana 90% kaikesta mihin olen törmännyt internetissä on ollut jollakin tapaa negatiivista ja jopa agressiivista ja vihamielistä ja olen todella tyytyväinen, kun pääsen hetkeksi eroon suomalaisesta ahdasmielisyydestä ja jyrkkyydestä sekä ihan suoranaisesta ilkeydestä. On sitä toki kaikkialla muuallakin, mutta tähän negatiiviseen suomalaisuuten olen nyt melko lailla kyllästynyt. Ja pakko on taas kerran todeta, että taisin olla paljon onnellisempi ennen facebookia ja internetiä. Silloin en ainakaan tiennyt kuinka paljon pahaa oloa ihmisten sisällä on ja kuinka sairaita ajatuksia tämän maan ihmisten päässä liikkuu... Vaikka toisaalta ehkä juuri internetin helpot keinot tuoda kaikkien typerimmätkin ajatukset esille on ruokkinut tätä ja onhan se niinkin, että netissäkin ne tyhjät tynnyrit kolisevat eniten ja ne pitävät kovinta ääntä. Suurin osa on kai kuitenkin ihan kivoja ja kunnollisia ihmisiä. Eli unohdetaan koko juttu ja jatketaan matkaa...

Mietin juuri jokin aika sitten, että olen käynyt tähän mennessä 10 kertaa Yhdysvalloissa. Aloin laskea kuinka monessa osavaltiossa olen matkojeni aikana käynyt. Osavaltioita, joissa voin ihan oikeasti sanoa olleeni ei ole kovin montaa: Floridan, New Yorkin, Havaijin, Virginian ja Marylandin osavaltiot sekä Washington D.C. Kaliforniassa olen ollut vain tunnin Los Angelesin lentokentällä ja pari tuntia San Franciscon lentokentällä. Lisäksi olen kulkenut junalla New Jerseyn, Philadelphian, Delawaren, North Carolinan, South Carolinan ja Georgian läpi. Ja suunta on jälleen sinne, toisille kotikonnuille... Kesämökille...

Englannin kielinen sanonta "sand in my shoes" voi tarkoittaa sitä, että kaipaa edelleen jotakin vanhaa suhdetta ja siitä suhteesta on jäänyt "hiekkaa kenkiin". Vanha suola janottaa kai sanottaisiin suomeksi... Kun ottaa ne kengät pois, matolle valuu hiekkaa, joka tuo Sen ihmisen taas lähelle ja kaikki menetetty hyvä palaa mieleen ja huomaa ettei sitä voi enää koskaan unohtaa. Sanonnalla on kuitenkin myös toinen merkitys, vaikka siinäkin ajatus on kovin saman kaltainen. "Sand in my shoes" voi myös tarkoittaa jotakin paikkaa maailmassa, jossa käydessä kenkiin jää hiekkaa ja mieleen jää kaipaus tuohon paikkaan. Se voi tarkoittaa yhtä tiettyä hetkeä, kun huomaa kuuluvansa johonkin paikkaan ja kun se paikka alkaa jollakin tavalla tuntua kodilta ja paikalta, jossa haluaisi aina olla. Ja kotiin tullessa kun taas riisuu niitä kenkiään, osa tuosta paikasta tulee mukana, eikä sitä voi unohtaa. Tuo hiekka liittyy tietysti hiekkarantaan, joten tällainen tunne tai hetki voi tulla ainoastaan paikassa, jossa on merta ja hiekkarantaa. Yhdysvalloissa tämä sanonta liitetään usein juuri Floridaan.

Minulla taitaa olla hiekkaa kengissäni...

En osaa sanoa, koska tämä tunne minulle tuli ja ehkä se onkin tullut pikku hiljaa hiipien. Jos pitää tajunnanvirtana heittää yksi asia, mieleeni tulee ensimmäisenä se hetki, kun kävimme poikani kanssa helmikuussa 2012 katsomassa asuntoja USA:ssa ja seisoin hetken jo melkein toivosta luopuneena yhdeksännen asunnon parvekkeella. Aurinko paistoi parvekkeelle ja katselin parvekkeen alla lammella seisovia haikaroita ja ibis-lintuja palmun juurella. Silloin Se hetki ehkä oli: muistan kuinka melkein epätoivoisena purin huultani ja ihailin tuota maisemaa, aurinkoa ja lämpöä. Toivoin, että juuri sen asunnon lopulta saisimme, mutta olin samalla jo valmis pettymykseen. Silloin jotenkin tuntui siltä, että voisin vaikka (ainakin osittain) kuulua juuri sinne. Ehkä juuri sillä hetkellä sain hiekkaa kenkiini... Se oli pitkään kehittyneen asian jonkinlainen käännekohta. Tuosta asunnosta muuten tuli sitten lopulta oma puoli vuotta myöhemmin.

Seuraavalle matkalle olen lähdössä jo vajaan kahden viikon kuluttua. Sekä joulun että uuden vuoden aaton vietämme hieman isommalla joukolla jossakin kaukana... Tarkalleen sanoen 8200km päässä. Lennämme ensin Finnairin suoralla lennolla Helsingistä New Yorkiin John F. Kennedyn kentälle ja yövymme lentokenttähotellissa lähellä La Guardian lentokenttää. Aikaisin seuraavana aamuna lähtee American Airlinesin lento La Guardiasta New Yorkista Palm Beachin kansainväliselle lentokentälle West Palm Beachille. Ensin siis reilut kahdeksan tuntia New Yorkiin ja sieltä noin kolme tuntia Floridaan. Ehkä hieman pitkä mökkimatka, vaikka toisaalta, eihän siinä ajassa ehtisi vielä edes autolla Helsingistä Rovaniemelle...

Floridassa vietämme reilut kaksi viikkoa omassa kodissa. Mitään suureellisia suunnitelmia meillä ei ole, vaikka jotakin pientä on kyllä ajatuksissa. Melko paljon erilaisia (siis todellakin erilaisia) joulujuttuja löytyy sieltä täältä ja varmasti joissakin "turistikohteissakin" käymme. Tärkeintä on kuitenkin vain olla ja nauttia, maata rannalla ja uida. Viettää aikaa West Palm Beachin mukavassa keskustassa ja Palm Beach Countyn alueella ja viettää joulua omassa kodissa. Myös oman asuinyhteisön kuntosali ja allasalue on minun ja minun poikani suunnitelmissa. Uuden vuoden aattoiltana palaammekin sitten takaisin New Yorkiin ja vuosi vaihtuu Gotham Cityssä. Yövymme Manhattanilla, hyvin lähellä Times Squarea olevassa hotellissa ja seuraavana päivä ehdimme vähän kierrellä kaupunkia, ennen kuin illalla lähdemme taas matkaan kohti kotia, suoralla Finnairin lennolla.

Sen lisäksi, että hiekkaa aina kulkeutuu ihan konkreettisestikin kengissä kotiin asti, on minulla Floridan hiekkaa myös pienissä lasipurkeissa, joihin hiekan päälle on aseteltu simpukankuoria Meksikonlahden ja Atlantin rannikolta. Sitäkin tärkeämpää kuitenkin on tuo sanonnanmukainen kengissä oleva hiekka, jota ei välttämättä silmillä näe. Jack Kerouacin tarinan mukaan tämän matkablogini nimi on ollut tähän asti "Matkalla" (On the Road), mutta tästä eteenpäin blogini nimenä olkoon "Hiekkaa kengissäni..."