101 Dalmatialaista?

KROATIA 29.9. - 5.10.2013

Tällä kertaa poikkean hieman tämän blogini normaalista linjasta. Tällä kertaa en kirjoitakaan kronologisessa järjestyksessä etenevää henkilökohtaista matkapäiväkirjaa, vaan kirjoittelen ainoastaan hyvin lyhyesti joitakin paikkoihin sidottuja juttuja matkan varrelta. Koska kyseessä oli kuitenkin sunnuntaista lauantaihin kestänyt työmatka, jossa vapaa-aika oli vain sivuroolissa, tämä lienee paras tapa kirjoitella noita muutamiin iltatunteihin jääneitä matkakokemuksia turistin näkökulmasta. Tällä kertaa en myöskään edes yrittänyt kirjoitella blogia matkan aikana, enkä edes heti sen jälkeen, vaan vasta lähes kaksi kuukautta matkan jälkeen. Olen ollut viime aikoina hieman laiska sekä kirjoittelun, että valokuvaamisen suhteen ja vasta hetki sain laiteltua loput kesän valokuvat kuntoon. Ennen niitä jonossa oli melkoinen määrä Italian ja Kroatian reissujen valokuvia.

Kroatian ja Splitin historia on niin pitkä ja värikäs ja niin monivaiheinen, että en kirjoittele siitä tässä kovinkaan paljon. Itse yritin ennen matkaa ja matkan aikanakin hieman perehtyä alueen monivivahteiseen historiaan ja kulttuuriin, mutta se on todellakin aivan liian mutkikas, että alkaisin sitä purkaa sen enempää tässä blogissa. Kirjoittelen nyt vain muutamia ihan tavallisia ja yleisiä juttuja, ihan tavallisen turistin näkökulmasta.

Lennot hoidettiin tällä kertaa minun puolestani valmiiksi ja minun ei tarvinnut huolehtia niistä. Menomatkalla lensin ensin Lufthansalla Frankfurtiin, Saksaan ja sieltä edelleen saman lentoyhtiön koneella Splitiin. Paluumatka alkoi SAS:n lennolla Kööpenhaminaan, Tanskaan ja sieltä lensin  Blue1:n kyydillä Helsinkiin. Kööpenhamina-Helsinki välillä lentokoneena oli Boeing 717 ja kaikilla muilla lennoilla Airbus A319 tai A320. Lentoyhtiöissä tai lentokoneissa ei ollut mitään valittamista ja kaikki sujui hyvin ja mukavasti (vaikka välin Helsinki-Split olisi kyllä päässyt suoraan ilman välilaskujakin Finnairin tai Norwegianin lennoilla).


Split

Split on Kroatian toiseksi suurin kaupunki ja se sijaitsee Dalmatian maakunnassa, Välimereen kuuluvan Adrianmeren rannalla. Suurin kaupunki on sisämaassa sijaitseva pääkaupunki Zagreb. Tunnetuin turistikohde Dubrovnik sijaitsee samalla rannikolla, noin 180 kilometriä Splitistä etelään. Asukkaita Splitin kaupungissa on hieman yli 200 000 ja kaupunki on hyvin tiiviisti rakennettu meren ja vuorien väliin. Splitin vanha keskusta on peräisin jo niinkin kaukaa kuin antiikin Rooman ajoilta ja aivan kaupungin liepeiltä löytyy myös antiikin aikaiset Salonan kaupungin rauniot. Splitin kehittyminen asutuskeskukseksi lienee lähtenyt liikkeelle Diocletianuksen palatsin rakentamisesta noin 1700 vuotta sitten.

Sunnuntai-iltana kävimme isäntiemme kanssa syömässä Splitin laitamilla kivassa meren rannalla olevassa Dalmacija-nimisessä ravintolassa ja kaikkina muina iltoina kävimme kävelyllä Splitin keskustassa. Itse kaupungin vanha keskusta on todella kiehtova ja kaunis. Vuosisatojen aikana rakennettu keskusta on täynnä ikivanhoja rakennuksia ja vanhoja, kapeita kujia. Split on yksi niitä kaupunkeja, joissa parasta ajankulua on harhailu pitkin sokkeloisia kujia. Kujille on mukava eksyä hetkeksi turvallisesti ja löytää itsensä kartalta taas parin korttelin päässä. Kujien varrelta löytyy monenlaisia liikkeitä; on kenkiä ja vaatteita, viiniä ja matkamuistoja ja kaikkea kaikille. Tietysti noiden kujien varrelta löytyy myös paljon hyviä ruokapaikkoja. Ruoka oli hyvää ja ravintolat terasseineen mukavia ja viihtyisiä. Hintatasokin oli ravintoloissa huomattavasti edullisempi kuin Suomessa. Huonoa ruokaa en Splitissä saanut, vaikkakaan ruoka ei ole lähellekään naapurimaan Italian tasoa.

Aivan meren rannalta löytyy yksi Spilitin asukkaiden ylpeys, rantakatu Riva. Riva on leveä bulevardi, jonka toisella reunalla on paljon kahviloita, terasseja ja pikku myymälöitä ja toisella puolella meri. Riva on laitettu muutama vuosi sitten hienoon kuntoon ja sellaisena myös halutaan pitää: kaikki on siistiä ja hyvässä kunnossa. Rivan Marjanin niemimaan puoleisen pään läheltä lähtee vanhaa keskustaa halkova Marmontova-kävelykatu. Katu on kapeisiin kujiin verrattuna leveä ja vilkas katu, jota reunustavat erilaiset liikkeet. Läheltä Rivaa ja Marmontovaa löytyy myös yksi vanhan Spilitin keskuspaikoista, Trg Republike- aukio.


Diocletianuksen palatsi

Aivan Rivan reunalla on antiikin Rooman aikainen Diocletianuksen palatsi. Tai oikeastaan Rivan varrella on laajan palatsialueen reuna ja palatsialueelle johtava Pronssiportti. Palatsi on useita kortteleita käsittävä alue, joka on vuosisatojen saatossa muuttunut niin, että sen sisälle ja ulkoreunalle on kasvanut erilaisia rakennuksia ja itse palatsi on osittain raunioitunut ja sulautunut hieman myöhemmin rakennettuun kaupunkiin. Palatsialueen sisällä on vanha roomalainen aukio Perestil ja sen vieressä oleva kirkko, Katedrala Svetog Dujma ja korkea Campanile-kellotorni. Kirkon edessä on myös noin 3500 vuotta vanha egyptiläinen sfinksi.  Palatsialueen kujien varrella on myymälöitä ja ravintoloita ja itse palatsin käytävillä aukion ja Rivan välissä on paljon erilaisia myyntipöytiä, joissa myydään enimmäkseen matkamuistoja ja käsitöitä. Diocletianuksen palatsi on Splitin keskustan ehdottomasti tärkein alue, joskin pikku kujat sen ympärillä ovat aivan yhtä viehättäviä kuin palatsialuekin.

Palatsialueelle ei ole sisäänpääsymaksua, vaan siellä voi kulkea vapaasti aivan kuten muuallakin vanhassa historialllisessa keskustassa. Ainoastaan palatsin kellarikerrokseen on pääymaksu ja minäkin kävin viimeisenä iltana vielä kävelemässä nuo kellarit läpi. Kellarit ovat olleet palatsin roskakellareita ja jossain vaiheessa ne on siivottu ja iso kellarialue on avattu kävijöille. Kellarin pohjapiirros on samanlainen kuin sen yläpuolella sijaitseva keisarin asuinkerroskin. Palatsi on rakennettu  noin vuonna 300 jaa. Rooman keisari Diocletianuksen "vanhuudenkodiksi". Kellareissa ei ole mitään erikoista nähtävää, mutta tuo ilmapiiri ja tunnelma lähes alkuperäisenä säilyneessä 1700 vuotta vanhassa kellarissa on silti kokemisen arvoinen. Käydessäni kellareissa juuri ennen sulkemisaikaa turistikauden ulkopuolella kellareissa oli lähes aavemaisen hiljaista.


Marjan

Marjanin kukkula, tai oikeastaan pieni vuori, kohoaa Splitin keskustan länsireunalla olevalla niemimaalla. Tuohon vuoreen tutustuin hieman erilaisella tavalla: lähdimme työkaverini kanssa juoksulenkille ja juoksimme ensin pari kilometriä vuoren juurelle ja lähdimme sitten kipuamaan (edelleen juosten) vuoreen jyrkkiä katuja ja polkuja. Ihan koko matkaa 170 metrin korkeuteen emme jaksaneet juosta, mutta todella tehokas treeni tuosta lenkistä tuli. Maisemat vuorelta ovat kauniit ja kiipeäminen kannatti. Takaisin alas juoksimme toista, polkua pitkin ja laskeuduimme pientä kivikatua tai polkua pitkin vuoren toiselle reunalla meren rantaan, lähelle Splitin keskustaa. Kaikkiaan lenkki taisi olla lähemmäs 10 kilometriä ja kun matkan varrella vielä oli 170 metriä korkea vuori niin voi sanoa, että tulipa kuntoiltua. Siitä huolimatta kävelimme samana iltana vielä kahden kilometrin matkan kaupunkiin syömään ja taas takaisin...


Merimuseo

Hrvatski Pomorski Musej eli Splitin merimuseo sijaitsee noin kilometrin päässä Diocletianuksen palatsista, vanhassa Gripen bastioni-linnoituksessa. Meri ja merenkulku on aina ollut täällä tärkeässä roolissa ja myös merimuseo vaalii hienosti vanhaa meriperinnettä. Otimme museoon opastuksen ja reilun tunnin kierros oppaan mukana oli hyvä. Opas kertoi moni mielenkiintoisia asioita merenkulusta Adrianmerellä kautta historian ja tietysti myös keskustelua syntyi tässä seurassa helposti. Museon sisätiloissa on melko kattava näyttely aina antiikin ajoista nykypäivän merenkulkuun asti. Esillä on monenlaista mielenkiintoista esineistöä. Aivan viimeisessä huoneessa viivyimme pitkään ihmettelemässä torpedon keksijän, kroatialaisen Robert Whiteheadin keksintöä ja sen myöhempiä versioita. Samasta huoneesta muuten löytyi myös Kroatiassa rakennetun Amorellan pienoismalli.


Bacvice

Uimassa kävin melkein joka päivä, koska sää oli hyvä ja meriveden lämpötila vielä lokakuun alussa yli +20 astetta. Yhtenä päivänä kävimme yleisellä uimarannalla hieman Spilitin keskustan eteläpuolella. Diocletianuksen palatsilta rantaan on noin kilometrin matka ja tie kulkee aivan vilkkaan matkustajasataman laitaa pitkin. Bacvicen uimarannalla ei ollut enää tähän aikaan vuodesta ruuhkaa, mutta uimareita oli kyllä jonkin verran meidän lisäksemmekin. Rannalla pääsee veteen joko hiekalta tai betonista tehdyltä laiturilta. Vesi on hyvin matalaa ja vasta 100 metrin kahlaamisen jälkeen pääsee kunnolla uimaan. Uituamme aikamme poikkesimme vielä rantapenkalla olevalla todella kivalla terassilla oluella.


Trogir

Trogirin renessanssi-kaupunki sijaitsee noin 35 kilometrin päässä Spilitistä, hyvin lähellä Splitin lentokenttää. Trogirin historia alkoi jo pari sataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua, mutta sen nykyinen keskusta pienellä, lähes mantereessa kiinni olevalla saarella on rakennettu pääosin 1200- ja 1300-luvuilla. Kaupungissa on kymmenen kirkkoa, joista tärkein on saaren keskellä oleva 1200-luvulla rakennettu katedraali. Rantakadun päässä on 1400-luvulla rakennettu Kamerlengon linnoitus. Keskusta on täynnä kapeita marmorikujia, joiden kiveyksen kulumisesta voi päätellä, että monet jalat ovat niitä aikaojen saatossa kuluttaneet. Vanha Trogirin keskusta kuuluu UNESCO:n maailmaperintökohteisiin, aivan kuten myös Splitin vanha kaupunki palatsialueineen. Pääsimme kaupunkiin näppärästi työpaikkakuljetuksella ja palasimme takaisin tavallisella bussilla.

Kun palasimme myöhään illalla Splitiin bussilla, olin elämäni ainoita kertoja jopa hieman eksyksissä. Bussin päätepysäkki oli bussiasema, jonka sijainnista meillä ei ollut minkäänlaista havaintoa. Ratkaisimme asian kävelemällä muutaman korttelin päähän sopivaksi katsomaamme suuntaan ja poikkesimme pieneen kahvilaan oluelle. Tässä paikassa saimme tarjoilijalta ohjeet miten pääsemme keskustaan ja niin tämäkin eksyminen jäi hyvin lyhyeksi. Päästyämme keskustaan kiertelimme siellä vielä pienen hetken ja sitten edessä oli taas parin kilometrin kävely majapaikkaan. Tuossa ilmastossa ja noissa maisemissa illan kävelyretket olivat kyllä todella mukavia.


101 Dalmatialaista?

Viikon mittaisen matkani aikana en nähnyt 101 dalmatialaista. Totta puhuakseni, näin koko reissun aikana ainoastaan yhden dalmatialaisen koiran. Sen sijaan tutustuin moniin dalmatialaisiin ihmisiin; muutamaan hieman paremminkin, muutamaan vain etäisesti. Olen kuullut sanottavan, että dalmatialaiset ovat hieman haasteellinen koirarotu, mutta sitä eivät olleet dalmatialaiset ihmiset. Eivät ainakaan ne joihin tutustuin tai joita näin satunnaisesti kauppojen kassoilla, ravintoloissa ja muissa vastaavissa paikoissa. Ihmiset olivat pääsääntöisesti ystävällisiä ja hymyileväisiä ja tarvittaessa myös avuliaita. Englannin kielen taito oli asia, joka yllätti minut kerta toisensa jälkeen lähes joka paikassa. Kaikkialla Splitin alueella ja lähiympäristössä osattiin puhua englantia ja ihmiset puhuivat sitä todella hyvin. Asukkaat olivat myös (positiivisella tavalla) todella ylpeitä kaupungistaan ja koko Kroatian historiasta. Aluksi olin hieman varovainen kaikenlaisten viime sotaan viittavien juttujen kanssa, mutta pian huomasin, että myös se oli sovelias puheenaihe ja siitä virisi nopeasti mielenkiintoisia keskusteluja.

Myös maan eurooppalaisuus ja länsimaalaisuus yllätti minut. Ehkä syrjäkulmilta ja sisämaasta löytyy muutakin, mutta ainakin täällä ihmiset olivat eurooppalaisempia ja länsimaisempia kuin suomalaiset ja missään en törmännyt mihinkään kommunismin ajan jäänteisiin tai oikeastaan mihinkään, mikä erottaisi heidät muusta Euroopasta. Ainoat näkemäni kommunismin ajan jäänteet olivat muutamat "DDR-malliset" kerrostalot; harmaat isot kivikolossit, joita näkyi kaupungin laidalla.

Pitkä ja värikäs historia, historialliset rakennukset, kapeat kujat ja satoja vuosia vanhat rakennukset, hyvät ravintolat, ystävälliset ihmiset ja kohtuullinen hintataso sekä tietysti myös lämmin Adrianmeri rantoineen tekevät Kroatiasta ja Splitin alueesta mielenkiintoisen ja hyvän matkakohteen. Splitiä uskallan suositella ja nyt kun itse olen sen melko hyvin nähnyt matkustaisin mielelläni seuraavalla kerralla vaikkapa Dubrovnikiin. Myös pohjoisesta Adrianmeren rannalta, Istriasta, löytyisi varmasti mukavia matkakohteita. Hvarin, Bracin ja Hvisin saaret näin ollessani merellä ja myös ne vaikuttavat mielenkiintoisilta käyntikohteilta. Splitistä pääsee kätevästi laivalla myös muihin Adrianmeren satamiin, esimerkiksi meren toiselle puolelle Italian Anconaan.


Valokuvat: sunnuntai-tiistai, 29.9.-1.10.2013 (Split)
Valokuvat: keskiviikko 2.10.2013 (Trogir) 
Valokuvat: torstai 3.10.2013 (Split)
Valokuvat: perjantai-lauantai, 4.-5.10.2013 (Split)