JA VIELÄ TOINEN IHAN TAVALLINEN LAIVAMATKA

Ihan täysin sattumaa on se, että useamman vuoden tauon jälkeen tein kaksi Ruotsinristeilyä parin viikon välein. Ensimmäinen risteilyni oli Viking Linen Viking Cinderellalla ihan yksikseni ja toinen Viking Gabrielalla kahden pikkupojan kanssa syysloman ajankuluksi. Jos oli oma risteilyni todella ja halpa ja todella hiljainen, niin toisin oli syyslomalla. Hinta oli moninkertainen ja syyslomailijoita laivalla riitti. Syyslomaviikolla laiva oli luonnollisesti todella täynnä lapsiperheitä. Jos siis haluatte välttää ruuhkaa tai haluatte välttää lapsia, niin älkää risteilkö syysloma-aikaan. Asia, joka lienee sanomattakin selvä.

Tämä syyslomareissu tehtiin melko lailla lasten ehdoilla ja enimmäkseen kyselin heiltä mitä he haluavat tehdä. ”Tax Free” -ostokset olivat tietysti ihan ensimmäinen juttu heti sen jälkeen kun olimme ulkokannella katselleet laivan ajavan Kustaanmiekan salmesta ulos merelle. Lapsille suunnattu ohjelmakin kiinnosti ja aluksi osallistuimme koko perheen tietovisaan laivan ravintolassa. Tietokilpailu meni meidän joukkueemme osalta vähän penkin alle, mutta onni suosi tietokilpailua seuranneessa arvonnassa: voitimme Viking Linen risteilylahjakortin ja suklaarasian! Nuorempi pojista osallistui vielä lasten karkkibingoon ja sieltä tuli lisää suklaata. Näiden puuhien lisäksi aikaa vietettiin lasten leikkihuoneessa. Gabriella on omasta mielestäni yksi parhaita laivoja lapsiperheille. Laivalla on oikein mukava pienten lasten leikkihuone ja ylempänä konfrenssitilojen yhteydessä isompien lasten leikkihuone pingis-pöytineen ja myös pelihuone, jossa muutama peliasema vapaasti käytettävissä. Lisäksi laivan käytävillä on muutamia muita peliautomaatteja. Laivalta löytyy jotain vähän kaikenikäisille lapsille. Miinuspuolena voidaan tosin mainita, että nyt kun laiva oli täynnä lapsia, myös kaikki ajanviete oli koko ajan varattua ja omaa vuoroa sai odottaa todella kauan ja omasta vuorostaan sai pitää tiukasti kiinni.

Seuraavana aamuna heräsimme hyvissä ajoin aamiaiselle. Olin varannut meille kaiketi melko tavanomaisen ”paketin”, johon risteilyn lisäksi kuului yksi aamiainen (Tukholmaan saavuttaessa) ja yksi buffet-päivällinen (Tukholmasta lähdettäessä). Laivan seisovaa pöytää en nyt mene ihan hirveästi kehumaan. Aamiainen oli ihan ok, mutta päivällinen ei ollut ihan minun makuuni ja pojillakin oli vähän vaikeuksia löytää mieleistä ruokaa. Jotenkin tuntui, että myös itselläni on vaikeuksia löytää sieltä minulle mieleistä ruokaa, mutta vika saattaa olla myös minussa. Lasten kanssa matkassa ollessa jälkiruoka on tietysti hyvin tärkeässä roolissa ja maistuihan se minullekin, eikä siinä ollutkaan mitään valittamista.

Laivan saavuttua satamaan me kävelimme hieman vajaan kahden kilometrin matkan Slussenille ja sen läheisyydessä, sillan toisella puolella olevalle lauttapysäkille. Lautalla numero 82 pääsimme kätevästi Djurgårdenin saarelle. Liput maksoin jo laivassa valmiiksi puhelimeeni lataamallani SL-sovelluksella. Minulla ei ollut aiempaa kokemusta tästä sovelluksesta, mutta melko nopeasti opin sitä käyttämään. Tosin joitakin omituisuuksia siinä mielestäni oli: esimerkiksi ostaessani liput, ne jäivät tavallaan ”reserviin” ennen kuin aktivoin ne ja ihan nopeasti en löytänyt paikkaa missä näkisin kaikki valmiina reservissä olevat liput ja toisiaan sovelluksen kertoessa aktivoimattomista lipuista sen ilmoittama määrä vaihteli, eikä se vastannut todellisuutta. Lauttaan noustessamme vilautin puhelintani virkailijalle ja hän totesi oikeastaan puhelintani edes kunnolla katsomatta, että sovelluksen kanssa voi kävellä suoraan lipunlukulaitteen ohi.

Päästyämme Djurgårdenin saarelle, aivan Gröna Lundin huvipuiston kupeeseen, kävelimme noin 400 metrin matkan Vasa-museolle. Djurgården on täynnä nähtävyyksiä ja käyntikohteita ja matkalla ohitimme Gröna Lundin huvipuiston, Abba-museon, viikinkimuseon, jonkinlaisen ”alkoholimuseon” ja useita museolaivoja. Näiden lisäksi tiedän siellä olevan myös Skansenin ulkoilmamuseon ja eläintarhan sekä Junibackenin pienten lasten vierailukohteen. Mietimmekin kävellessämme poikien kanssa, että joskus pitäisi matkustaa Tukholmaan niin, että olisi yötä hotellissa ja näin olisi enemmän aikaa käydä näissä paikoissa. Huvipuisto lienee kuitenkin poikien mielestä se kiinnostavin.

Olin siis matkassa kahden lapsen kanssa ja ilokseni totesin, että Vasa-museo on ilmainen alle 18 vuotiaille lapsille. Minun pääsylippuni maksoi 190 kruunua eli noin 17 euroa. Ei lainkaan paha hinta kun vertaa sitä moneen muuhun museoon esimerkiksi Suomessa ja tähän 17 euron hintaan sisältyi siis kolme henkilöä. Tällä kerralla lippuun sisältyi myös samassa rakennuksessa oleva Brickwrecks-näyttely, jossa oli legoista rakennettuja haaksirikkoutuneita laivoja. Laivat olivat upeita taideteoksia ja isoimissa niistä oli 20 000 osaa. Tässä näyttelytilassa oli myös kaksi ”työpajaa” lapsille ja he saivat tehdä omat lego-laivansa ja laittaa myös ne näytteille hyllyyn. Ensimmäinen tunti meillä vierähti jo tässä näyttelyn osassa.

Olen käynyt Vasa-laivan museossa parikin kertaa aikaisemmin, mutta edellisestä kerrasta on jo aikaa. Kun avasin ovet museoon, en voinut olla ihmettelemättä laivan koko ja sitä, kuinka upealta se näyttää, vaikka kaikki sen alkuperäinen loisto onkin tiessään. Näky on lähes henkeäsalpaava. Lyhyesti kerrottuna kyseessä on laiva, joka valmistui vuonna 1628 ja se upposi Tukholman edustalle vain vajaan yhden merimailin purjehdittuaan. Laiva ei ollut vakaa tuon ajan lasku- ja suunnittelutaidon puutteen vuoksi ja ehkä myös siksi, että laivasta haluttiin tehdä liian upea ja mahtava ja sen vedenpinnan yläpuolisista osista tehtiin liian massiiviset ja korkealle kolmelle kannelle asetettiin liikaa painavia pronssivalutykkejä. Laiva ampui neitsytmatkalle suunnatessaan kunnialaukaukset ja alkoi pian sen jälkeen kallistua ja ottaa vettä sisään avoinna olevista tykkiluukuista. Pian koko laiva kaatui ja upposi. Laiva nostettiin vasta 333 vuotta myöhemmin, vuonna 1961 ja se on ollut museonähtävyytenä nykyisessä paikassaan vuodesta 1990 lähtien. Vasan pituus on 69 metriä ja uppouma peräti 1200 tonnia. En ala tässä kuvailla laivaa tämän tarkemmin tai kertoa sen historiasta: näitä tietoja voi lukea helposti esimerkiksi museon omilta sivuilta tai wikipediasta. Museossa lasten kanssa minua kummastuttaa se, että jopa vilkas lapsi jaksaa kierrellä laivaa ympäri lähes kahden tunnin ajan. Laiva on niin kiehtova, että se jollakin tapaa imee meidät mukaansa miettimään milloin mitäkin yksityiskohtaa tai kuvittelemaan jotakin tapahtumaa vuonna 1628 tai 1961. Tämä on mielestäni yksi hienoimpia museoita koko maailmassa.

Vasa-museossa meillä meni aikaa kaikkiaan noin kolme tuntia. Matkasimme takaisin vanhankaupungin laidalle samalla lautalla, millä Djurgårdeniin tulimmekin. Meillä oli kaupungissa vielä sen verran aikaa, että ehdimme tehdä lyhyen kierroksen vanhankaupungin lähimmillä kujilla. Pitkään emme jaksaneet enää kävellä, sillä olimme tuona päivänä kävelleet ja seisseet jo melko paljon. Risteilymatkustajien pitää olla laivalla viimeistään klo 16.00, puoli tuntia ennen laivan lähtöä, mutta me olimme paikalla jo tuntia ennen lähtöä. Risteilymatkustajillahan on pääsy takaisin laivaan koko päivän ajan.

Meidän illan ohjelmaamme laivalla kuului lasten limbo-kilpailu, johon yksi meistä osallistui ja myös paluumatkalla otimme perhejoukkueena osaa tietokilpailuun. Tietokilpailun jälkeen vuorossa olikin sitten tuo jo mainittu buffet-ruokailu. Loppuaika kuluikin sitten pelihuoneissa, joissa pojat käyvät pelaamassa pingistä ja myös tietokonepelejä. Tax Free -myymälästäkin mukaan tarttui vielä melkoinen määrä karkkia, vaikka itse olen aina sanonut, että sieltä ei kannata karkkia ostaa, kun kaikki on niin kallista.

Lopuksi voisin antaa Viking Linelle vähän risuja ja ruusuja ja muutenkin arvioida matkaa. Miinusta tulee nyt siitä, että paikoitellen ravintoloissa eri ruokalajit pääsivät loppumaan suuresta ihmismäärästä johtuen. Niitä tosin täydennettiin kyllä melko nopeasti. Niin ja se toinen miinus on suuri väkimäärä, mutta tämä tietenkään ei ole Viking Linen ”vika” vaan ihan matkustusajankohdasta johtuva seikka. Yksi iso miinus tulee minun ensimmäisen yön tyynystäni: se oli mahdollisesti huonoin tyyny koko elämässäni. Toiseksi yöksi sain hieman paremman tyhjänä olevasta sängystä. Kaikkein suurin miinus ja oikeasti hyvin hämmentävä asia vuonna 2024 on surkea wifi-yhteys! Wifi-yhteyden taso on jäänyt jonnekin menneelle vuosisadalle. Yleisissä tiloissa se on huono ja hyteissä täysin kelvoton. Mantereen läheisyydessä mobiilidata toimii vielä jollakin tavalla, mutta ikkunattomissa hyteissä sekin katoaa nopeasti ja matkasta iso osa menee täysin pimennossa. Tähän aivan samaan seikkaan törmäsin pari viikkoa sitten Cinderellalla, joten kyseessä on joku aivan yleinen ongelma. Ongelma, jota on nykypäivänä vaikea ymmärtää, merelle kun saadaan kyllä yhteys satelliittien kautta, jos muut tukiasemat eivät enää kanna tarpeeksi kauas. Entä positiiviset seikat. Yleisesti ottaen kaikki toimi hyvin. Hytit ja yleiset tilat olivat melko siistejä ja puhtaita. Laivan korkea ikä tosin näkyy kaikkialla. Laivalla oli myös yllättävän rauhallista suuresta ihmismäärästä ja suuresta lapsimäärästä huolimatta ja ihmeellistä oli se, että ihmiset (niin lapset kuin aikuisetkin) tuntuivat käyttäytyvän varsin hyvin.