VETERAANIVIIKONLOPPUNA STUARTISSA: ROCKABILLY USA

Lauantaina 10.11.2018 tärkein ohjelmanumero on “Rockabilly USA” -tapahtuma Martin Countyyn kuuluvan Stuartin kaupungin alueella. Stuart on pienehkö kaupunki, jonne on West Palm Beachilta matkaa vajaat 40 mailia. ”Rockabilly USA” auto- ja musiikkitapahtuma järjestetään Pirate’s Cove -nimisessä venesatama ja lomakohteessa jonkin matkaa Stuartin keskustan ulkopuolella. Tapahtuma on kaksipäiväinen: ohjelmassa on perjantai-illan musiikki ja sock-hop tanssit sekä lauantain tapahtuma ulkoalueella. Lauantaina paikalle odotetaan vanhoja autoja ja moottoripyöriä sekä myyntikojuja. Luvassa on myös musiikkia ja pin-up -kilpailu. Pukeudumme aamupäivän päätteeksi tapahtuman teeman mukaan, otamme Challengerin tallista ja ajelemme Interstate I-95 -tietä pitkin vajaan tunnin matkan Stuartiin.

Paikan päälle saavuttuamme toteamme paikalla olevan kohtuullisen paljon autoja ja lisäksi jokunen moottoripyörä. Mikään valtava yleisöryntäys tapahtuma ei kuitenkaan ole ja sen positiivisia puolia on se, että saamme pysäköityä automme aivan tapahtuma-alueen nurkalle. Paikalla on useita kauniita ja hyväkuntoisia klassikoita ja myös muutama hieman eri tyyliin rakenneltu ”rotta-rod” tai ”steampunk-rod”. Sää on kaunis ja pikku ennakkoluuloista huolimatta alueella liikkuu enimmäkseen hymyileviä ja mukavan oloisia ihmisiä. Poikkeuksiakin toki on ja harrastajajoukko näyttää kyllä melko erilaiselta kuin Suomessa. Olen kuitenkin tyytyväinen autojen määrään ja myös laatuun, mutta… Jos haen vertailukohtia, niin esimerkiksi Stadin Cruising ja Pre-Cruising on yli kymmenen kertaa isompi tapahtuma.

Se mikä minua näissä Floridan autotapahtumissa, näyttelyissä ja kokoontumisissa harmittaa, on paikallinen kumma tapa avata lähes joka ainoasta autosta konepelti selko selälleen. Karrikoidusti (ja myös kiertelemättä) sanoen… Vanhat punanaamaiset ja punaniskaiset äijät tulevat paikalle autoillaan ja ennen kuin auto ennen kunnolla pysähtynyt, he ovat jo avaamassa konepeltiä. Kun konepelti, ja mahdollisesti myös takaluukku, on saatu auki, he levittävät retkituolinsa auton eteen ja käyvät siihen istumaan. Autot seisovat siinä sitten rivissä suut auki, kuin parvi nälkäisiä linnunpoikasia odottamassa emon tuomaa ruokaa… Tämä harmittaa minua suunnattomasti kahdesta eri syystä: ensinnäkin tapahtumissa on mahdotonta nähdä kauniita autoja sellaisina, kuin ne on tarkoitettu nähtäväksi. Niiden linjat ja muodot rikotaan avaamalla konepelti selälleen. Ja vielä enemmän minua harmittaa se, että autoista on täysin mahdotonta saada hyviä valokuvia edellä kuvatusta syystä ja siitä syytä, että apposen avoimina törröttävät konepellit peittävät suuren osan valokuvien pinta-alasta.

Konehuonenäyttelyn lisäksi tässä tapahtumassa on vielä yksi hyvin oleellinen asia, joka jää kiusaamaan minua ja joka on mielestäni hyvinkin harhaanjohtava: tapahtuman nimi on suureellisesti ”Rockabilly USA”… Ihan kuin kyseessä olisi valtava, koko Yhdysvaltojen yhteinen ”kattotapahtuma”. Tapahtuma, joka kokoaa kaikki osavaltiot yhteen. Totuus on kuitenkin se, että jopa ”Rockabilly Florida” olisi aivan liikaa sanottu tästä tapahtumasta; kyseessä on kuitenkin vain pikkukaupungin tapahtuma, joka ei ainakaan vielä ole saanut isommin tuulta siipiensä alle. Sen lisäksi… Tapahtumalla on lisäksi identiteettinsä kannalta iso, perustavaa laatua olevan ongelma: nimestään huolimatta ainakaan lauantain tapahtumalla ei ole käytännössä juuri mitään tekemistä rockabilly kanssa… Tapahtumalla on kuitenkin uskoakseni mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä ja ehkäpä vuoden päästä koemme jotain paljon parempaa, kun sama tilaisuus järjestetään uudestaan, käsittääkseni vasta toista kertaa.

Iltapäivän päätteeksi ihmiset alkavat kokoontua rannan laiturien, hotellirakennusten ja ravintolarakennuksen välissä olevalle pikku aukiolle. Ihmisten ulkonäöstä voisi päätellä, että 75% paikallaolijoista on saapunut paikalle moottoripyörällä. Isolla moottoripyörällä... Tilannetta on onneksi korjaamassa reilut kymmenen 50-luvun tyyliin pukeutunutta naista (ja kaksi miestä…). Näistä naisista lähes kaikki osallistuvat pin-up -kisaan. Paikalla on myös elävää musiikkia: cover-bändi, jonka nimen jo ehdin unohtaa. Moottoripyöräporukalta näyttävä bändi soittaa pääosin 60- ja 70- luvun covereita. Täysillä… Rockabilly-nimellä lanseeratussa tapahtumassa tämä ei juuri nostata ainakaan minun fiilistä. Osa kappaleista on mukavia, vanhoja tuttuja ”ikivihreitä” ja niitä on kiva kuunnella, mutta suurimmaksi osaksi kallistutaan jonnekin 70-luvun progen ja heavy-musiikin välimaastoon. Olen suoraan sanoen tyytyväinen bändin lopettaessa.

Bändin musiikin vielä vinkuessa korvissa, alkaa auto- ja moottoripyöräryhmien palkintojen jako. Ryhmiä on niin monta, että joissakin on todennäköisesti ollut vain pari ”osallistujaa”. Palkintojen jakoa on hieman vaikea seurata, koska palkittavat mainitaan vai auton omistajan nimellä, eikä minulla luonnollisesti ole aavistustakaan millainen auto kullakin heistä on. Seuraavaksi vuorossa on pin-up -kisan palkintojen jako ja sen jälkeen vielä arvonnan suorittaminen. Myydyistä arvoista saadut tulot menevät tilaisuuden menojen kattamiseen sekä ”Wounded Warriors” -veteraanijärjestölle. Se sopiikin hyvin tilaisuuden ajankohtaan, onhan nyt Veterans’ Day -viikonloppu. Autoryhmistä voisi myös mainita vielä sellaisen pikkuseikan, että yhtenä palkittavana ryhmänä oli tapahtuman ”isänmaallisin auto”. Ja vielä toisena seikkana mainittakoon tilaisuuden juontajan (käsittääkseni myös järjestelyvastaava) upea lauluesitys: kauniisti tulkittu Amazing Grace sai melkein ihon kananlihalle.

Eli summa summarum: Paljon parannettavaa ja monta kehitettävää asiaa, mutta kuitenkin antaisin arvosanaksi vahva hyvä ja ehdottomasti ajomatkan ja käymisen arvoinen. Ehkäpä vuoden päästä uudestaan. Kiitos tästä. Mukavalla fiiliksellä ajelemme kohti etelää, tällä kertaa vähän rennompaa Highway US1 -tietä pitkin. Tietä, joka suurelta osin tunnetaan myös nimellä Dixie Highway. Illan jo hämärryttyä olemme taas kotona.

#rockabillyusa #piratescove #stuart