TALVIKUULUMISIA SUOMESTA

Ennen tätä kirjoitusta olen julkaissut tässä blogissa peräti 160 kirjoitusta. Jo enen tätä varsinaista matkablogia pidin jotakin blogintapaista omilla kotisivuillani tai ainakin julkaisin matkakertomuksia. Nyt tämä blogi on enimmäkseen uinunut pian jo kaksi vuotta. Olen silloin tällöin käynyt täällä pikkuisen sörkkimässä ja yrittänyt saada blogia uuteen alkuun: tuloksetta. Perimmäinen syy tähän lienee jo joskus tämän vuosikymmenen alussa hiljalleen kadonnut kirjoitusinnostus ja laiskuus. Vielä suurempi syy lienee se, että tunnen kirjoittaneeni itseni täällä jotenkin nurkkaan ja sitä tunnetta pahentaa se, että tämä blogi ei enää täytä minulle ”matkablogin” tunnusmerkkejä; en ole enää missään matkalla. Matkustan paljon, mutta se on vain matkustamista kahden (tai oikeastaan kolmen) eri kodin välillä.

Tänään on jo vuoden 2018 69. päivä. Tai nyt jo oikeastaan ilta. Ihan pian yö. Eli huomaamattani on päiväkin jo vaihtumassa seuraavaksi. Minulla on edessäni lasi punaviiniä ja Little Walter soittaa ja laulaa minulle bluesia. Vaikka muuten olisi kirjoittelussa ollut taukoakin, niin yleensä olen vuoden vaihtuessa kirjoittanut ainakin pienen yhteenvedon menneestä uuden vuoden manifestini, ja yrittänyt nähdä pikkuisen tulevaan. Tällä kertaa en sitä tehnyt ja nyt yritän paikata tuota aukkoa. Aukkoja tässä blogissa on nyt kyllä niin paljon ja niin monta, että minun pitäisi jo unohtaa aukkojen paikkailu ja päästä taas hyppäämään tähän kelkkaan ja kirjoittamisen osalta mukaan nykyhetkeen.

Viime vuosi oli merkityksellinen vuosi. Niin kuin oli kyllä sitä edellinenkin. Vuonna 2016 alkoi moni asia muuttua, mutta viime vuosi oli eräänlainen sinetti vuodelle 2016. Viime vuonna menin naimisiin. Kesällä USA:ssa.Carlin Parkin puistossa Jupiterissa, aivan hiekkarannan laidalla. Meidän alttarimme oli hiekkaa ja sitä reunusti morsiamen isän tekemä ”portti”. Alttaritauluna oli rannan vehreitä puita ja niiden takana auringossa kilmalteleva, turkoosin sininen Atlantin Valtameri. 

Viime vuonna olin töissä luultavasti viimeisen kokonaisen vuoden. En vielä lopullista päätöstä tehnyt ja minullahan olisi vielä edessä useita vuosia, jos niin vain haluaisin. Eläkeoikeuteni kuitenkin täyttyy loppusyksyllä ja silloin minä luultavasti otan ja lähden. Vanhuuseläkkeelle... Nuori mies... Eli työn (ja sitä kautta myös asuinpaikan) osalta tämä tulee olemaan hyvin merkityksellinen vuosi ja paljon elämässä tulee sen mukana muuttumaan. Suhtaudun tähän hieman peläten; miltä tuntuu jättää työyhteisö ja tärkeä paikkansa tässä elämässä. Miltä tuntuu, kun 31 vuoden jälkeen ei enää voi nousta aamulla ylös lähteäkseen töihin... Mutta toisaalta; odotan sitä myös kovasti. Se tulee suurimmaksi osaksi päättämään kaukosuhteen, jossa välillämme on ollut 5000 mailia, noin 8000 kilometriä. Viime vuonna kävin USA:ssa viisi kertaa. Oleskelin siellä yhteensä reilut kolme kuukautta, mikä on hieman vähemmän kuin vuonna 2016, mutta melko paljon sekin. Odotan kovasti tulevaa ”lähentymistä”. Toivon pysyväni terveenä ja uskon kyllä nauttivani joutenolosta.

Viime vuonna en polttanut yhtä ainuttakaan tupakkaa. Viikonloppusikarin silloin tällöin itselleni vielä suonut. Yritin jatkaa muutama vuosi sitten aloittamaani kuntoilua ja yritin elää ainakin hieman terveellisemmin ja pitää itsestäni parempaa huolta. Viime vuonna täytin taas vuosia, niin kuin olen tehnyt joka vuosi. Myös lapsenlapsille tuli vuosi ikää lisää ja oma poikani saavutti akateemisen tutkinnon ja valmistui ammattiin. 

Palaan vielä muutamalla sanalla tupakanpolttoon. Jo viime vuoden alussa olin aikeissa yhdistää tähän matkablogiini kirjoitussarjan nimeltä ”Tupakkablogi”... Eli aikomukseni oli kirjoitella tupakkalakon tai jopa tupakoinnin lopettamisen mukanaan tuomista ajatuksista ja tuntemuksista, ainakin alkuun lähes päivä päivältä. Tuota kirjoitussarjaa en lopulta koskaan aloittanut ja nyt hyppään tässä paljon ajassa eteenpäin ja siirryn 445. päivän kohdalle... Olen siis viimeksi polttanut tupakan ennen vuoden 2016 joulua; 20.12.2016 Helsinki-Vantaan lentokentän terminaalissa. Tuosta on nyt sitten ehtinyt kulua jo yli vuosi ja taidan ainakin toistaiseksi jatkaa näin edelleen. Tähän asti en ole kertaakaan sanonut tai edes ajatellut, että olisin lopettanut tupakanpolton; edellisestä tupakasta vaan on nyt kulunut aikaa ja ”tupakkalakko” on venynyt melko pitkäksi. Nyt alan olla ehkä jo lopulta siinä vaiheessa, että uskaltaisin melkenpä sanoa, että olen lopettanut tupakanpolton. Seuraan kuitenkin edelleen tilannetta... Päivä päivältä... Päivä kerrallaan...

Aikomuksissa on myös taas kerran tämän blogin jatkaminen; Päivä kerrallaan... 

Photo albums:
www.flickr.com/photos/curtainhouse/albums

Facebook:
www.facebook.com/Nuuskamuikkunen

Matkablogi "Hiekkaa kengissäni":
frabjousdaze.blogspot.fi/

Instagram:
markuskivela

#matkablogi #matkakertomus #matkakuva #matka #matkustaminen #reissu #reissaaminen #tiellä #tienpäällä #matkalla #lomamatka #ulkomaat #maailma #valokuvaus #luontokuvaus #kirjoitus #kirjoittaminen