KATSE KOHTI TULEVAA

Joulu alkaa olla lähellä ja sää näyttää edelleen samalta, miltä se on näyttänyt minun mielestäni jo aivan liian pitkään. Jos alkusyksy olikin kaunis ja jatkui pitkään aurinkoisena ja lämpimänä, niin nyt olemme saaneet takaisin sen, mitä syksystä ehkä tähän asti puuttui... Kirjoittelen tällä kerralla vielä ihan lyhyesti muita kuulumisia, oikeastaan jonkinlaisen lyhyen jälkikirjoituksen edelliseen blogikirjoitukseeni (6.12.2015), ja palaan sitten taas tämän blogin varsinaiseen aiheeseen eli matkusteluun.


KUN PARAS YSTÄVÄ ON POISSA

Kun rakas Miisa-kissamme nukkui pois viikko sitten lauantaina, ihmettelin itsekin kuinka raskaasti sen otin ja kuinka surulliseksi se minut teki. Huomasin, kuinka tärkeä ja rakas siitä oli minulle tullut ja kuinka olin siihen kiintynyt 12 yhteisen vuoden aikana. Tällä viikolla keksin ehkä sen parhaimman selityksen isoon ikävään ja suruun: minun paras ystäväni oli nukkunut pois. Miisa-kissa oli se, jolle aina ensimmäiseksi aamulla sanoin huomenta ja jonka hyvästelin töihin lähtiessä eteisen ovella. Miisa oli se, joka aina odotti minua kotona ja oli niin mielissään minun näkemisestäni. Miisa oli se, joka aina tassutteli kiireesti minua vastaan tullessani kotiin ja jolle sanoin moi astuessani sisään. Miisa oli se, jonka kanssa istuin illalla katsomassa televisiota, kissa minun sylissäni, mahani päällä tai hartioillani. Miisa oli se, jolle nukkumaan mennessä sanoin hyvää yötä. Miisa oli minun juttukaverini ja läheisin ystäväni.

Parin kuluneen vuoden aikana oma huomioni ihmisissä on ehkäpä jo vähän liiallisestikin kiinnittynyt enimmäkseen ihmisten pahuuteen. Niin muualla maailmassa kuin Suomessakin. Viime aikoina käsitykseni suomalaisista ihmisistä on romahtanut, kun olen huomannut kuinka pahantahtoisia ja ihan suoraan sanoen vittumaisia aivan liian monet ihmiset täällä ovat. Ja se vittumaisuus yhdistettynä tyhmyyteen ja tietämättömyyteen on todella ikävä yhdistelmä. Tämä vaikutti myös siihen, että olin tyytyväinen siihen, että minulla oli kaverina kissa. Kissa on paljon parempi kaveri kuin suuri osa ihmisistä... Tämä ei tietenkään koske kaikkia, vaan suurin osa niistä ihmisistä, joita minä paremmin tunnen, on ihan hyviä ja mukavia ihmisiä ja on paljonkin ihmisiä, joita voin onneksi kutsua ystävikseni. Ja tietysti tärkeintä maailmassa ovat ne muutamat kaikkein läheisimmät ihmiset. Mutta silti, jos ei aivan läheisimpiä ihmisiä oteta lukuun, niin Miisa oli todellakin paras kaverini ja siksi minä ikävöin sitä edelleen niin paljon..


KATSE KOHTI TULEVAA

Vaikka mieli onkin vähän maassa juuri nyt, vuoden synkimpään aikaan, joulun ja vuodenvaihteen lähetessä, on minun silti pakko yrittää nähdä valoisasti ja katsoa tulevaan. Ajatuksissani on ollut pikainen tarkastuskäynti USA:ssa omalla asunnolla tammikuun alkupuolella. Aikataulu tästä hetkestä tammikuun loppuun on kuitenkin nyt niin tiukka, että olen jo varautunut siihen, että tämä "äkkilähtö" ei ehkä tule onnistumaan. Koska työ rajoittaa nyt vapaa-aikaa jonkin verran, olin ajatellut korkeintaan 10 päivän matkaa, jolta minun pitäisi palata viimeistään 20.1. ja jos en pysty ottamaan vapaaata edes tätä kymmentä päivää, on koko matka parasta unohtaa. Lennot maksavat kuitenkin jonkin verran ja koneessa (tai koneissa) joutuu istumaan sen verran pitkään, että viikon tai lyhyemmän ajan vuoksi Floridaan asti ei kannata lähteä. Helpointa olisi kai jatkaa suoraan joululomaa ja lähteä matkaan heti vuoden ensimmäisinä päivinä tai tarkalleen ottaen 3. päivän jälkeen, mutta lennot ovat hieman halvempia, jos lähtöä siirtää siitä ainakin viikon verran eteenpäin.

Tammikuulle olisi ainakin vielä saatavilla hyvinkin edullisia lentoja Yhdysvaltoihin. Esimerkiksi Finnairin suorilla lennoilla pääsisi New Yorkiin ja sieltä edelleen Americanin lennolla Miamiin hintaan 595 euroa! Paluu samaa reittiä kuuluu tietysti tähän hintaan. Toinen, oikeastaan vielä huomattavasti parempi vaihtoehto, olisi matka Finnairin suorilla lennoilla New Yorkiin ja sieltä edelleen JetBluen lennolla West Palm Beachille ja samaa reittiä takaisin hintaan 671 euroa! Tämä matka suoraan perille asti ei olisi kuin 76 euroa kalliimpi kuin Miamin lennot ja näin pääsisin aivan oman kodin nurkalle. Samalla välttäisin Miamin ruuhkaisen kentän ja reilun 100 kilometrin automatkan Miamista West Palmiin, vaikka eivätpä nekään nyt mitään isompaa päänvaivaa tuottaisi. Muitakin vaihtoehtoja tietenkin olisi, mutta pidän kiinni periaatteestani, että Floridaan on päästävä yhdellä välilaskulla tai suoraan yhdellä non-stop -lennolla. Finnairin suorat lennot Miamiin olisivat siis myös yksi vaihtoehto, mutta niistä halvimmatkin näyttävät maksavan tammikuussa minulle edes jollakin tavalla sopivina ajankohtina yli 800 euroa.

Työkiireiden lisäksi minulla on nyt muitakin asioita, jotka asettavat pikku rajoituksia tai ohjaavat päätöksentekoa, mutta nyt ensimmäisenä suunnitelmissa olisi kuitenkin tämä lyhyt matka tammikuussa. Maalis-huhtikuulle olen jo jonkin aikaa suunnitellut pitempää, noin kuukauden kestävää matkaa, mutta nyt minun on otettava sen suhteen huomioon myös mahdollinen matka kesä-heinäkuussa. Tosin mikään näistä kolmesta ei välttämättä sulje muita pois. Jos vaan rahaa lentolippuihin löytyy... Lomapäiviä minulla on käytettävissä riittämiin: vielä 30 päivää vanhaa lomaa ennen kuin voinkin jo alkaa käyttää sen päälle tulevia vuoden 2016 lomia. Reilun puolen vuoden aikani Kreikassa jätti minulle reserviin melkein koko vuoden 2014 lomat ja niihin kun on lisätty vielä vähän lomarahanvaihtovapaita, olen ollut jo pitkään reilusti "plussalla" lomapäivien suhteen. Eli matkustelu ei ole kiinni nyt lomapäivistä, vaan rahasta ja ehkä vielä sitäkin enemmän omasta aikaansaamisesta. Ehkä myös matkakaverista, joita minulla ei nyt viime reissuilla ole ollut. Näistä kolmesta alustavissa suunnitelmissa olevista reissuistakin kahta ensimmäistä eli talven ja talven tai kevättalven matkaa suunnittelen yksin (jos ja kun matkaseuraa ei löydy).

Katsotaan kuinka moni näistä kolmesta nyt alustavissa suunnitelmissa olevista USA:n reissuista lopulta toteutuu. Toivottavasti ne kaikki. Näiden lisäksi haluaisin vielä matkustaa elokuun alussa Italian Senigalliaan. Siellä järjestettävät Summer Jamboree - festarit on nyt nähty jo kaksi kertaa ja kova halu olisi päästä sinne taas tänä vuonna, Turhaan ei tapahtuman mainoslauseessa sanota "The Hottest Rockin' Holiday on Earth!" Näiden lisäksi olisi mukava paeta vielä viettämään syntymäpäiväänsä jonnekin ihan muualle, mutta ihan jatkuvaan matkusteluun ei nyt taida riittää aika eikä rahat. Nyt ihan ensimmäiseksi on kuitenkin päästävä hetkeksi syksyn ja talven synkkyyttä ja kylmyyttä pakoon. 

Edellisen reissuni matkatarina on edelleen kesken, mutta palaan siihen seuraavissa kirjoituksissani. Muistakaa käydä katsomassa valokuviani.