Paluu Kreikkaan (Kreikka, osa 1)

Tämä kesä alkaa hiljalleen kadota pois, ilman että se koskaan edes tuli... Jotenkin minusta tuntuu, että viimeiset 11 kuukautta ovat olleet loputonta syksyä. Periaatteessa kesällä on vielä noin kolme viikkoa aikaa tulla tai sitten se on jo liian myöhäistä; elokuun viimeisellä viikolla alkaa ainakin minun kokemusteni mukaan jo väkisinkin syksy ja säät alkavat viilentyä, jopa lämpimien kesien jälkeen. Merivesi on hädintuskin 15 asteista ja tuskinpa ovat paljon järvetkään lämmenneet. Tänä kesänä minä en siis pääse edes uimaan. NASA:n maanpinnan lämpötilakartoissa lähes koko muu maailma on väriltää punaisen sävyinen eli lämmin, vain pohjoismaiden kohdalla on sininen läiskä. Aivan kuten Arktiksen ja Antarktiksen kodallakin...

Suomenlinna kesällä 2015

Kuten jo viimekertaisessa blogitekstissäni kirjoittelin, kuluneet kuukaudet ovat olleet hiljaiseloa matkustelun kannalta. Talven jälkeen olen ollut ainoastaan pari viikkoa merellä ja saaristossa ja ajellut pikkuisen kotimassa autolla. Minulla on nyt yksi todella pieni iso syy pysyä Suomessa, mutta osittain täällä pysyminen johtuu myös siitä, että olen odotellut Suomen kesää saapuvaksi. Vuosi sitten vietin koko kesäni Suomen hyytävän kylmää juhannusviikoa lukuunottamatta Kreikassa +35-40 asteen lämmössä. Helteessä, jota kesti kaikkiaan noin kolme kuukautta. Olin siihen oikein tyytyväinen. Nyt olisin halunnut viettää Suomessa mukavan kesän, mutta ainakaan säiden puolesta se ei ole onnistunut. On tähän kesään silti muutama iso ja todella kivakin asia kuulunut ja tavallaan tämä kesä on taas vähän muuttanut elämän suuntaa.

------------------------------------------------

Ocean Drive, Miami Beach

Lähdin viimeisimmältä reissultani USA:sta paluumatkalle kohti Suomea 10.2.2015. Tasan vuotta aikaisemmin, 10.2.2014 lähdin yhtäkkiä yli puoleksi vuodeksi Kreikkaan. Kun katson siitä hetkestä taaksepäin, olen ollut vuoden aikana pois Suomesta 7,5 kuukautta ja Suomessa 4,5 kuukautta. Kuluneen neljän vuoden aikana olen tehnyt nyt 15 ulkomaanmatkaa, jos mukaan ei lasketa Viron, eikä Ruotsin reissuja. Niistä tulisi vielä pikkuisen lisää. Mutta niitä ei nyt lasketa. Näillä matkoillani olen ollut ulkomailla kaikkiaan noin 11,5 kuukautta eli lähes vuoden neljästä vuodesta. Pisin poissaolo on ollut reilut puoli vuotta Larissassa, Kreikassa. Toiseksi pisin oli 1,5 kuukautta Roomassa, Italiassa ja kolmanneksi pisin tämä juuri päättynyt matka eli kuukausi USA:ssa. Minulle se on ollut aika paljon, joskin nyt taas vähän haaveilen pitemmästä ajanjaksosta jossain muualla.

Tilastot kun ovat aina niin kivoja, niin vähän laskeskelin vielä vähän lisää itsekseni. Laskelmat lähtivät oikeastaan liikkeelle siitä, kun isemapikin ihminen on kysynyt minulta montako kertaa olen käynyt USA:ssa ja Floridassa. Olen nyt käynyt elämäni aikana yhdeksän kertaa Floridassa. Näillä reissuilla olen viettänyt siellä aikaa 18,5 viikkoa eli noin 4,5 kuukautta. Yhdysvaltoihin olen tehnyt näiden lisäksi kolme sellaista reissua, jolloin en ole käynyt Floridassa.Vielä enemmän olen kuitenkin viettänyt aikaa Välimeren maissa. Jos lomareissuja ei lasketa mukaan, olen asunut Italiassa ja Kreikassa yhteensä kahdeksan kuukautta. Eihän sekään ole vielä mikään pitkä aika, mutta jonkinlaisen kuvan näistä maista on siinäkin ajassa jo ehtinyt saada.

Toiveet matkustamisesta Italiaan, Senigallian Summer Jamboreehen, alkavat pikku hiljaa kadota ja suunnittelu tai haaveilu on jo siirtymässä loka-marraskuuhun, jolloin aion matkustaa seuraavan kerran toiseen kotiini (ainoaan omistamaani kotiin) Yhdysvaltoihin. Tälläkin kerralla tulen taas todennäköisesti lähtemään parin viikon reissuun yksin ja matkaseura saattaisi kelvata...

------------------------------------------------

Alan nyt julkaista tässä blogissa lopultakin vanhoja juttuja elämästä Kreikassa 10.2.-24.8.2014. Tuosta ajanjaksosta on minun nähdäkseni kulunut jo riittävästi aikaa, niin että voin kirjoitella nyt siitä tänne. Minulla näyttää olevan lähes valmiiksi kirjoitettua tekstiä koossa peräti 48 sivua ja yritän jakaa sen tänne sopivina pätkinä: olen jo tarinaa kirjoittaessani jakanut koko 6,5 kuukauden ajan tekstissäni 28 Kreikassa viettämääni viikkoon.

Agios Achillioksen kirkko Larissassa

Kreikan tapahtumat ovat taas päivittäin näkyvästi tapetilla Suomenkin tiedotusvälineissä ja tuntuu siltä, että jokaisella kadunkulkijalla on sanansa sanottavana Kreikasta. Tuntuu siltä, että koko Suomi on yhtäkkiä täynnä mitä terävämpiä Kreikka-asiantuntijoita ja suomalaiset tuntuvat tietävän Kreikan asiat paljon paremmin kuin kreikkalaiset itse... Tämä minun tarinani tulee kuitenkin olemaan jotain ihan muuta. Se tulee olemaan tiedotusvälineiden juttuihin ja tavallisen suomalaisen kadunmiehen kuvitelmiin rinnastettuna täysin erilainen kuvaus Kreikasta ja erityisesti Pohjois-Kreikan maatalousalueen keskuksen elämästä. Se tulee olemaan kuvaus ihan oikeasta elämästä ja ihan oikeista ihmisistä. Se ei perustu mielikuviin valtion lainoista, veroista tai EU:n tukipaketeista, eikä se perustu keksittyihin mielikuviin Kreikasta tai kreikkalaisista ihmisistä. Se tulee olemaan kuvaus tavallisesta arjesta ja tavallisesta elämästä suurehkossa kreikkalaisessa kaupungissa. Se on tietysti ennenkaikkea myös yhdenlainen kertomus siitä, millaista on elää ulkosuomalaisena keskellä Kreikkaa. Se tosin sisältää myös melko paljon pikku pilke silmäkulmassa kirjoitettua sarkastista, mutta hyväntahtoista vinoilua.

Siis nyt, jo melkein 1,5 vuotta myöhemmin: paluu Kreikkaan...

------------------------------------------------

LARISSA – KREIKKA

"Larissan Valinta"

Ihan yhtäkkiä huomaan asuvani Kreikassa. Tulin tänne todella lyhyellä varoitusajalla, kädessäni vain menolippu ja mukanani melkoinen määrä työnantajan tavaraa. Olihan minulla peräti pari viikkoa aikaa valmistautua henkisesti, mutta kun mitään varmuutta ja mustaa valkoisella ei ollut, en oikein osannut suhtautua asiaan vielä ihan tosissani, enkä vielä uskaltanut tehdä juuri mitään valmisteluja. Lähtö tulikin sitten niin äkkiä, että ihmettelen vielä itsekin, miten olen tänne tullut. Miten minä yhtäkkiä olen täällä. Perjantaina 7.2.2014 ruokatauolla luin töissä postini ja huomasin, että minun pitää olla seuraavana aamuna kaukana Helsingistä, valmistautua viikonloppu lähtöä varten ja jo maanantaina minun pitäisi olla Kreikassa. Tuolla hetkellä, postia lukiessani kaikki yhtäkkiä muuttui; niin alkamassa olevan viikonlopun suunnitelmat kuin myös ihan kaikki koko tämän vuoden suunnitelmat.

Lähtöä edeltävä viikonloppu olikin sitten tuosta postin lukemisesta lähtien melkoista pyöritystä; minuuttiaikataulua ja jatkuvaa kiirettä. Monenlaisia valmisteluja ja melkoista henkistä painetta. Sen viikonlopun jälkeen ei voi kuin todeta, että kaikenlaiseen sitä ihminen kykenee venymään. Sen viikonlopun aikana paineensietokykyni pantiin todella kovalle koetukselle ja voimiani koeteltiin monella tapaa. Matkajärjestelyistä (lennot ja majoitus sekä maksut) minun ei kuitenkaan tällä kertaa tarvinnut huolehtia itse, vaan ne hoidettiin minun puolestani ja kaikki sujui siinä mielessä hyvin. Sunnuntaina illalla ehdin lopulta (melko väsyneenä) palata Helsinkiin ja käydä kotona sen verran, että ehdin pakata edes joitakin tärkeimpiä vaatteita ja muuta pientä mukaan. Omille tavaroille ei juuri ollut edes tilaa ja paljon jouduin siinä kiireessä karsimaan. Lopulta olin kuitenkin puolilta öin lentokenttähotellissa valmiina seuraavan aamun aikaiseen lähtöön.

Tästä reissusta ehdottomasti suurimman osan ajasta veisi työ, eikä siitä sen enempää. Seuraavana tulisi nukkuminen, eikä siitäkään sen enempää. Kolmantena, hyvin pienenä osuutena tulisi olemaan vapaa-aika ja tässä blogissa kirjoittelen nyt niitä näitä kaikesta, mitä vapaa-aikanani tulen näkemään. Vaikka nyt tilapäisesti asun täällä, kirjoittelen noista asioista tavallaan turistin silmin ja yritän luoda jonkinlaisen kuvan tästä kaupungista lähiympäristöineen sekä kuvan Kreikasta ja kreikkalaisista ihmistä.

Helsinki-Vantaa, 10.2.2014

Varhain synkkänä ja sateisena maanantaiaamuna 10.2.2014 lensin ensin Helsingistä Lufthansan kyydillä Saksan Muncheniin ja sieltä edelleen Aegean Airlinesin koneella Thessalonikiin Kreikkaan. Minulle täysin vieraaseen ja tuntemattomaan paikkaan. Muutamaa päivää aikaisemmin en olisi edes osannut sijoittaa sitä kartalle. Lennot menivät mukavasti ja koneen vaihto Saksassa sujui hyvin, vaikka ylimääräistä aikaa oli vähän liikaakin. Tämä reitti tänne keskelle Kreikan mannerta on kuitenkin hyvä; lento Helsingistä Muncheniin kestää reilut kaksi tuntia ja lento Munchenista Thessalonikiin noin kaksi tuntia. Thessalonikista pääsee jatkamaan eri suuntiin junalla ja bussilla. Myös Ateenan kautta pääsee tänne ja varsinkin keväällä Norwegianin aloittaessa suorat viikoittaiset lennot Ateenaan, tulen varmasti käyttämään itse sitä reittiä. Kuuleman mukaan myös Ryanair aloittaa lennot aivan läheltä, Voloksen kentältä, mutta sen lentoyhtiön koneisiin en astu jalallanikaan.

Aegean Airlines, Munchen, Saksa

Minulla oli tullessani mukanani 65kg tavaraa, pakattuna yhteen isoon matkalaukkuun, valtavaan kuljetuslaatikkoon ja selkäreppuun ja osa tavarasta tuli vielä DHL:n rahtina perässä. Siitä huolimatta jouduin jättämään kotiin melkein matkalaukullisen työvarusteita, enkä saanut otettua mukaan juuri mitään omaa tavaraa. Mukaan mahtui nipinnapin pari tarkkaan harkittua paitaa ja muita vaatteita, mutta todella paljon tarpeellista oli pakko jättää kotiin. Punnitsin laukkuja ja laatikoita moneen kertaan, mutta silti sekä matkalaukun että kuljetuslaatikon paino oli yli rajojen. Onneksi siitä selvittiin kuitenkin aika kätevästi ja lopulta maanantaina iltapäivällä seisoin jo kaikkine tavaroineni aurinkoisen ja lämpimän Thessalonikin lentokentällä ja pari tuntia myöhemmin olin jo Larissassa.

Larissan kaupunki sijaitsee Thessalyssa, keskellä manner-Kreikkaa ja Thessalonikista sinne on reilun tunnin junamatka tai parin tunnin automatka. Ateenaan on matkaa noin 350km ja tuo matka taittuu junalla neljässä tunnissa. Voloksen satamakaupunki on noin 60km päässä ja myös sinne pääsee junalla. Larissan läheltä Thessalysta löytyy sellaisia paikannimiä kuin Karditsa, Farsala ja Trikala.

Larissa, Kreikka

Larissan kaupungissa on hieman yli 160 000 asukasta ja se on suuren maatalousalueen keskus ja myös kauppa- ja teollisuuskeskus. Nimi ”Larissa” tarkoittaa vahvasti linnoitettua kukkulaa tai linnaketta. Kaupunki on ollut asutettu noin 4 000 vuotta, joskaan sitä ei huomaa enää mistään, eikä se näy millään tavalla esimerkiksi rakennuksissa. Larissan läpi kulkee pieni Pinios-joki, joka on kyllä minun mielestäni enemmän oja kuin joki. Itse Larissan kaupunki on muutaman kymmenen kilometrin päässä merestä, mutta Larissan alueeseen kuuluu 13km Aegeanmeren rantaviivaa Agiokampoksen ja Velikan välissä. Kaupungin pohjoispuolella kohoaa 2 900m korkea Olympos-vuori ja alueella on muitakin korkeita vuoria. Legendan mukaan Akilles syntyi ja Hippokrates kuoli Larissassa. Kreikan pitkä ja värikäs historia näkyy Larissan keskustassa oikeastaan vain vanhan roomalaisten ajan amfiteatterin muodossa sekä muutamina pieninä raunioina sen takana kohoavalla mäellä.

Helmikuun 2014 valokuvat  Kreikasta