Christmas in Florida

Joulu Floridassa

Tiistai 24.12. jouluaatto. 10. matkapäivä. Aamu alkaa taas melko vetelästi ja ilman kiireitä, mutta silti saamme laitettua "kodin" joulukuntoon. Vain pienen pieni siivous ja tavaroiden järjestely ja kaikki alkaa olla valmista joulunviettoon. Tässä joulussa pidän erityisesti siitä, että oikeastaan aivan kaikki on sujunut ilman minkäänlaista joulupaniikkia tai stressiä, ilman minkäänlaisia paineita tai hurjia tavoitteita, mutta silti kaikki on ihan ihan kunnossa joulua varten. Kaikki on kunnossa sellaista ihan tavallista, melko vaatimatonta, mutta silti ihan mukavaa joulua varten. Koti on koristeltu ja pervekeelle on laitettu jouluvalot. Pieni valkoinen muovikuusi seisoo olohuoneen ruokailutilan välissä (kuusi, jota poikani kuvaili sanalla sädepyssyjoulukuusi). Jääkaappi on täynnä ruokaa ja juomaa ja jouluaatto on varattu pelkkää rauhallista oleilua varten.

Tai ei oikeastaan sentään ihan vaan pekkää oleilua... Kun olemme saaneet siivouksen tehtyä ja paikat kuntoon, on (osalla meistä) vuorossa taas tavallinen aamupäivän ohjelma eli kuntosali. Olkoon vaan jouluaatto, mutta tänään on salipäivä ja käymme taas tekemässä kunnon treenin ja hikoilemassa ihan kunnolla. Salin jälkeen suuntaamme taas uima-altaalle, jonka vesi tuntuu aina niin mukavan viileältä salilla hikoilun jälkeen. Uimme tänään hieman poikkeuksellisessa varustuksessa; meillä on päässämme päivän teemaan sopivat tonttulakit!

Vaikka suurin osa ruoasta ja muusta tarvittavasta onkin jo hankittu, käymme kuitenkin vielä päivällä ruokaostoksilla. Ajamme tänään vain lähimpään Publixiin Roebuck Roadin ja Haverhill Roadin risteykseen. Kaupassa on melko hiljaista juuri ennen sulkemisaikaa. Oikaisemme kaupalle lyhintä tietä pientaloalueen halki, kuten tavallista ja olemme perillä muutamassa minuutissa. Palatessamme samaa tietä takaisin auton tuulilasille alkaa putoilla pieniä sadepisaroita. Tänään harmaa päivä ei meitä kuitenkaan haittaa, koska olemme kuitenkin aikoneet viettää jouluaaton kotosalla. Palmut huojuvat ja suikulähteet suihkuttavat vettä ilmaan. Ruoho on vihreää ja kukat kukkivat. Tämä on hyvin erilainen joulu. Ei kuitenkaan ensimmäinen lajissaan, sillä myös vuonna 2005 vietimme joulun Floridassa. Tämä on kuitenkin ensimmäinen joulu omassa kodissa.

Päästyämme takaisin asunnolle, laitamme heti kalkkunan uuniin. Joulukalkkunanmme painaa vajaat 13 paunaa eli reilut 5 kiloa. Kalkkunan lisäksi meillä on myös pikkuinen valmiiksi siivutettu ja paistettu kinkku. Kinkku tarvitsee vain kuorrutuksen ja lämmityksen ja sitten se on valmis. Kalkkunan ja kinkun kanssa meillä on perunaa ja salaattia ja muita lisukkeita, mutta lanttulaatikot ja porkkanalaatikot ja muut perinteiset suomalaiset jouluruoat meiltä luonnollisestikin puuttuvat. Ja suoraan sanoen kukaan meistä ei niitä nyt edes kaipaa. Kalkkunan paistuessa uunissa me käymme tekemässä ulkona pienen kävelylenkin nyt minäkin kävelen ensimmäistä kertaa tämän asuinalueen päähän asti. Ulkona on jo pimeää. Sää ei ole tänään kovin lämmin, vain hieman alle +20 astetta. Emerald Isle on hiljainen ja rauhallinen jouluaattona.

Aterioimme kynttilän valossa ja juomme ruoan kanssa punaviiniä ja Ginger Alea. Ruokapöydästä aukeaa näkymä kahden palmun välistä näkyvälle lammelle. Kaikki on rauhallista ja hiljaista, niin kuin jouluna kuuluukin olla. Ruoan jälkeen juomme vielä kahvit ja jälkiruoaksi meillä on kaksi isoa ja upean näköistä täytekakkua. USA:ssa  tavallisissa ruokakaupoissa on valtavat valikoimat toinen toistaan hienompia täytekakkuja ja muita herkkuja. Jouluruan ja kahvin  jälkeen jaamme muovikuusemme alta vähät joululahjat, vaikka olemmekin paikallisiin verraten päivän etuajassa; nythän on vasta joulun aatto. Olimme jo etukäteen sopineet, että tänä jouluna jätämme lahjat vähemmälle ja tämä matka on kaikille tavallaan se isoin joululahja kaikille.

Joulupäivä, keskiviikko 25.12. alkaa taas aamulla salilla ja altaalla. Päivästä on tulossa tänään hieman parempi kuin eilisestä päivästä, mutta edelleen taivaalla on myös harmaita pilviä, eikä tänäänkään ole rantasää. Meillä oli aikomuksena käydä jossakin joulukirkossa, mutta emme ole kuitenkaan ottaneet selvää kellonajoista ja paikoista, joten jätämme nyt joulukirkon väliin tänä jouluna. Koska olimme melkein koko jouluaaton kotona, haluamme kuitenkin tänään jo lähteä liikkeelle jonnekin. Meillä ei ole mitään päämäärää; päätämme vain lähteä jonnekin pikku ajelulle.

Joulupäivän ajelmumme suuntautuu kohti Jupiteria. Ajamme ensin noin 20 kilometrin matkan aivan Military Trailin pohjoispäähän, Indiantown Roadille asti. Sieltä ajelemme edelleen Jupiterin kaupungin laitamille ja siitä Jupiter Inletin majakalle. Jouluruseteilla koristeltua majakkaa käymme vilkaisemassa vain ulkoa päin ja jatkamme seuraavaksi matkaamme kohti Tequestaa. Meren rannalle päästyämme poikkeamme Coral Covessa ja jätettyämme auton parkkipaikalle lähdemme kävelylle meren rantaan. Sää on tuulinen ja pilvinen ja siksi meillä ei ole aikomustakaan mennä uimaan, mutta tämä sää on jotenkin oikein oikein sopiva joulusää. Nautin merituulesta ja aaltojen pauhusta ja jotenkin juuri tämä kävely hiekkarannalla jää joulusta mieleen melkeinpä parhaimpana hetkenä.

Coral Covesta jatkamme matkaa edelleen kohti pohjoista. Tulemme selvästi vähän rikkaampien ihmisten asuinalueelle ja ajelemme hiljalleen pientä asfalttitietä, jonka reunoilla on hyvin hoidettuja pensasaitoja ja nurmikoita ja upeita taloja. Saavumme pienen Hobe Soundin kaupungin alueelle ja käännymme rannalta sisämaahan päin.  Ehkä noin kilometrin matkan ajamme hienon puukujan keskellä, Minulle suurista, vanhoista puista tulee mieleen Sormusten herran Entit. Lähdemme ajelemaan Hobe Soundista US1-Highwayta pitkin takaisin tulosuuntaan eli kohti etelää. Ajamme joulurockin soidessa  kohti West Palm Beachia ja kierrämme vielä ennen kotiin menoa kaupungin hiljaisen keskusta kautta. Loppuilta kuluu rennosti ja rauhallisesti kotosalla.

Tapaninpäivä USA:ssa onkin sitten jo melkeinpä tavallinen arkipäivä. Jotkut paikat ovat vielä kiinni, mutta monet ovat jo avanneet ovensa. Me lähdemme heti aamulla ajelemaan meille aivan uuteen ja tuntemattomaan paikkaan. Floridassa on valtava määrä erilaisia pienmpiä puistoja, isompia puistoja, ulkoilualueita, luonnonpuistoja, kansallispuistoja ja vaikka minkälaisia puistoja. Meidän kohteemme Tapaninpäivänä on Arthur R. Marshall Loxahatchee National Wildlife Refuge  noin parinkymmenen kilometrin päässä kotoa.  Loxahatcheen luonnonpuisto sijaitsee Evergladesin suoalueella, aivan se koilliskulmassa. Alueella on yleisöä ja vartijoita varten rakennus, jossa on pieni näyttely ja josta saa paljon hyödyllistä tietoa Evergladesista sekä sen kasveista ja eläimistä. Rakennuksen takana on muutaman sadan metrin mittainen puusta rakennettu kävelypolku keskellä mahtavaa sypressi-viidakkoa ja itse suoalueella on kilometrikaupalla kävelyteitä ja erilaisia tähystelypaikkoja (tänne on vielä joskus lähdettävä tekemään pitempi patikointiretki).

Olen jo pitkään halunnut käydä jossakin tällaisessa paikassa ja tällä käynnillä ihastun alueeseen niin, että tiedän tulevani tänne vielä monta kertaa. Portilla ei ole vartiontia, mutta tunnollisena ihmisenä käyn pudottamassa lippaaseen muutaman euron pääsymaksun. Käymme ensin kiertämässä esittelytilan ja kierrämme sitten sypressimetsän luontopolun. Näemme matkan varrella vain muutamia upeita perhosia ja pari isoa sammakkoa, mutta itse viidakko on upea. Se on upea, vaikka onkin talvi, eikä se ole yhtä tiheä ja vihreä kuin kesäaikaan.

Ajamme seuraavaksi autolla lyhyen matkan itse suoalueen reunassa olevalle parkkipaikalle ja jo autosta näemme matkan varrella yhden suon reunassa makailevan alligaattorin. Päästyämme autolta vesialueen reunalle näemme pienestä tähystystornista toisen alligaattorin aivan lähellä ja myös parin metrin mittaisen mustan käärmeen aivan tornin juurella. Uskoisin käärmeen olevan myrkytön "Black Snake". Ainakaan se ei ole mikään Floridan neljästä vaarallisen myrkyllisestä käärmeestä. Tornilta kävelemme aivan sen vieressä olevalle puiselle terassille, jonka vieressä vedessä lipuu rauhallisesti yksi todella iso alligaattori. Alligaattori on aivan vieressämme puukaiteen takana, mutta onneksi metrin parin meitä alempana. Tästä paikasta saisi vuokrattua myös kanootin, jolla voisi tehdä parin tunnin melontaretken suoalueen korkean saharuohon välissä kulkevia pieniä vesireittejä pitkin. Minä innostun heti kanootin vuokraaamisesta, mutta tällä ensimmäisellä käynnillä meille riittää nyt pelkkä kävely.

Siirrymme taas autolla muutaman sadan metrin päähän toiselle parkkipaikalle ja lähdemme pikku kävelylle vetisen alueen keskellä kulkeville kävelypoluille. Kierrämme vajaan kilometrin lenkin ja matkan varrella näemme melkoisen määrän erilaisia haikaroita ja minun ollessani yhdessä tähystystornissa yksi anhinga-lintu laskeutuu aivan muiden viereen, pienen sillan kaiteelle. Tuon sillan vieressä on taas yksi alligaattori ja seuraavan näemme muutaman metrin päässä kävelypolusta. Siihen ylettyisi melkein koskemaan... Mutta onneksi niin ei saa tehdä, vaan niiden pitää antaa elää rauhassa...  Onneksi gaattori on sen verran säyseä, että saamme otettua "alligaattori-selfiet" turvallisesti...Myös yhden ison kilpikonnan näemme hieman kauempana heinikossa. Tulimuurahaisiinkin eräs meistä tekee tuttavuutta; pienen hetken seisominen väärässä paikassa kostautuu ja kärsittävänä on jalkojen punotus ja kirvely.

Olemme viettäneet alueella aikaa kolmisen tuntia ja kaikki ovat tyytyväisiä paikkaan. Paikka on virallinen luonnonpuisto, eikä mikään turistien iloksi rakennettu huvittelupuisto. Eläimet elävät täällä ihan normaaalia elämäänsä omassa ympäristössään ja kuitenkin niitä on näköjään mahdollista nähdä paljonkin yhden lyhyen vierailun aikana. Ja tietysti paikalla on myös "valistava" tarkoitus ja se opettaa kävijöille aina jotain luonnosta ja sen kunnioittamisesta. Kun seuraavan kerran tulen taas Floridaan, tulen ihan varmasti vierailemaan täällä uudestaan. Täällä voi käydä vaan lyhyemmällä päiväkävelyllä ja eväsretkellä tai sitten voi pakata repun selkäänsä kävellä niin pitkälle kuin jaksaa. Auringonlasku täällä olisi varmasti näkemisen arvoinen, jos puiston portit vaan ovat avoinna siihen aikaan. Ehkä juuri ennen sulkemisaikaa voisi nähdä auringon laskevan loppumattoman Evergladesin suon taakse.

Ajamme Loxahatcheesta Boynton Beachin kautta suoraan meren rantaan Lantanaan ja minä käyn poikani kanssa uimassa. Aallokko on taas melko kova ja sääkään ei ole mitenkään helteinen, joten muut jäävät katselemaan rannalle. Isot aallot heittelevät meitä alas rannan tasaiselta "kivikorokkeelta" ja saamme taas pari pikku haavaa, mutta se ei haittaa, uimaan pitää päästä... Pysähdymme kotimatkan varrella vielä Lake Worthissa Burger Kingissä ja ajelemme kaikessa rauhassa takaisin West Palm Bechille. Sitten tämä USA:n joulu alkaakin jo olla takana. Lomamme on kuitenkin onneksi vasta puolivälissä.



Valokuvat: Jouluaatto, 24.12.2013
Valokuvat: Joulupäivä, 25.12.2013
Valokuvat: Tapaninpäivä, 26.12.2014


Ystävät, tutut ja puolitutut... Olen lähdössä tammi-helmikuussa noin kuukauden ajaksi Floridaan ja ehkä matkaan voisi kuulua joku muukin pikku kierros matkan varrella USA:ssa. Jos haluat liittyä seuraan alkumatkaksi, loppumatkaksi tai sille välille, tai vaikka koko matkan ajaksi, niin laita viestiä... Majoitus ja vuokra-auto löytyy, kaikki muu omakustannushintaan... :)