Hopeisille raiteille New Yorkin kautta

Amtrakin Silver Meteor- ja Silver Star-junat lähtevät kerran päivässä New Yorkin Penn Stationilta kohti etelää. Silver Star- juna lähtee matkaan aamupäivällä ja Silver Meteor iltapäivällä. Matka New Yorkista Floridan West Palm Beachille kestää Silver Meteor- junalla noin 25 tuntia  ja Silver Star- junalla noin 29 tuntia. Junat kulkevat matkallaan 11 osavaltion kautta ja Silver Meteorilla matkaa kertyy 1324 mailia eli noin 2120 kilometriä, Silver Starilla yli 2200 kilometriä..

New Yorkista, New Yorkin osavaltiosta lähdettyään junat pysähtyvät ensimmäisen kerran New Jerseyn osavaltiossa Newarkissa. Newarkista matka jatkuu Trentonin kautta Pennsylvanian osavaltioon ja Philadelphian kaupunkiin. Seuraavina pysähdyspaikkoina ovat Wilmington Delawaressa ja Baltimore Marylandissa. Baltimoresta junat jatkavat Washington D.C.:n kautta Virginiaan Alexandrian kaupunkiin. Seuraavat pysähdyspaikat ovat Richmond ja Petersburg Virginiassa ja sitten tullaankin jo North Carolinan puolelle. Molemmat junat ajavat yön yli läpi North Carolinan ja South Carolinan, hieman eri reittejä ja pysähtyen hieman eri tavalla muutamalla asemalla. Molemmat junat ovat aikaisin aamulla Georgian Savannahissa ja jatkavat siitä Floridan puolelle Jacksonvilleen. Jacksonvillen jälkeen seuraavina pysähdyspaikkoina ovat Palatka, DeLand, Winter Park, Orlando ja Kissimmee. Tämän jälkeen molemmat junat jatkavat Winter Havenin ja Sebringin kautta West Palm Beachille, Silver Star tosin kiertää vielä Tampan kautta. Molemmat junat ovat perillä neljän jälkeen iltapäivällä. Junat jatkavat West Palm Beachiltä Miamiin, joka on niiden pääteasema.

Matkareitistä ja sen varrelle jäävistä kaupungeista Amtrak on koonnut pienen esitteen: Silver Service Route Guide, josta voi helposti lukea matkan varrelle jäävien paikkojen tärkeimmät tiedot. Esitteestä löytyy myös reittikartta. Junalippuja ja hyttejä voi varata kätevästi internetistä Amtrakin sivuilta. Samoilta sivuilta löytyy yksityiskohtaisia ohjeita ja vinkkejä junamatkailuun USA:ssa.

Normaali yhdensuuntainen junalippu välillä NYC - WPB maksaa aikuiselta ilman alennuksia $135 eli noin 105 euroa. Tämä lippu oikeuttaa matkaan tavallisella istumapaikalla. Matkalle voi varata myös oman hytin, joka edullisimmillaan tällä reitillä käytettävissä Viewliner- vaunuissa maksaa noin $202-383 eli noin 155-300 euroa. Hyttiin mahtuu (samalla hinnalla) kaksi ihmistä ja hinta sisältää myös 1-2 hengen "täyshoidon" eli lounaan, päivällisen ja aamupalan junan ravintolavaunussa. Junamatkan hinta kuulostaa äkkiä ajatellen kohtuuttoman suurelta, mutta jos ajattelee asiaa niin, että tuolla maksulla on kuitattu yksi hotelliyö ja yhden vuorokauden kaikki ruoat ja juna vieläpä taittaa matkaa tuona aikana yli 2000km, niin hinta ei enää kuulostakaan niin suurelta. Kahdelle hengelle hinta on ihan siedettävä, mutta yksin matkustaessa asiaa joutuu kyllä harkitsemaan kahteen kertaan... Tosin tällä kertaa minulla itselläni halu tehdä jotain erilaista ja halu nähdä USA:n erilaisia maisemia junan ikkunasta, vaikka yläpunkalla ikkunan ääressä makaillen, tuntuu kyllä nyt niin kiehtovalta, että hinta jää nyt sivuseikaksi..

Siitä kun palasin Floridasta, USA:sta on aikaa hieman reilu kuukausi ja sitä ennen olen tänä vuonna käynyt jo kaksi kertaa USA:ssa ja kerran Brysselissä, Belgiassa. Ja tätä ennen olin 40 päivää Roomassa ja sitä ennen viikon Roomassa... Ja taas ollaan menossa... Jotenkin tulee taas kerran mieleen eräs lainaus Tove Janssonin Muumeista:“Minä asun vähän siellä ja täällä.Tänään sattumoisin täällä.” -Nuuskamuikkunen -

Otan nyt taas kerran todella ison riskin varatessani matkan samaan aikaan kun olen jatkuvassa lähtövalmiudessa maailmalle EU:n palkkalistoilla... Jos käy hyvin, saan lomani vietettyä kaikessa rauhassa ja jos käy huonosti, palaan kiireen vilkkaa pakkaamaan omat ja muut tarvittavat varusteet ja jatkan suoraan lähtöruudun kautta muutamassa päivässä 6kk-12kk ajaksi jonnekin ihan muualle...

Ja nyt kävi sitten niin, että perjantaina yön pimeinä tunteina satuin löytämään lähes "perfect matchin": edullisimmat lennot ja yhteensopivat edullisimmat junaliput löytyivät ihan yllättäen. Nyt on sitten osa seuraavasta, tai oikeastaan jo sitä seuraavasta matkasta varattu. Lennän maanantaina 21.1.2013 yksin (jos ei nyt sitten matkaseuraa yllättäen ilmaannu) Finnairin lennolla AY5 New Yorkiin, jossa vietän neljä yötä. Perjantaina 25.1. klo 11.02 aamupäivällä lähtee Silver Star- juna kohti Floridaa ja tuohon junaan olen varannut matkalipun ja pienen hytin. Palaan Suomeen Finnairin Airbus A330- koneella New Yorkista torstai-iltana 7.2. ja olen Suomessa perjantaina 8.1. aamulla. Vähän vajaat kolme viikkoa reissussa.

Näkymä Hotel 31 vessan ikkunasta...

Ja nyt on myös NYC:n hotellikin varattu: hyvin boheemi ja omalaatuinen "Hotel 31". Hämmentävää kyllä, hotelli sijaitsee 31st Streetillä, Midtown Manhattanilla. Hinta tässä hotellissa on kohdallaan: nyt noin 66 euroa/yö eli todella halpa hinta, vaikka hotelli sijaitsee aivan keskellä Manhattania ja on siisti ja kiva hotelli. Vessa ja suihku tosin löytyvät tässä huonetyypissä käytävän varrelta. Kun astuu ulos ovesta, kaikki on lähellä ja monet tärkeät paikat vain lyhyen kävelymatkan päässä. Empire State Building on 600m päässä ja vessanpytyltä näkyy tuon pilvenpiirtäjän ylimmät kerrokset ja upea valaistus pimeällä.

PS: junan hytissä olisi tilaa vielä toisellekin matkustajalle. Breakfast, lunch & dinner included. Fee $0.00. Departure NYC Penn Station, NY, Fri Jan 25, 11.02am... Ja majoitus WPB free, breakfast included, mutta kahvit saa keittää itse, jos minä vielä nukun... 

Niitä näitä...

Viime viikolla olin muutaman päivän vatsataudissa ja pois töistäkin pari päivää. Pahin oire oli onneksi vain voimaton ja huono olo. Nyt tuntuu taas hyvältä olla pirteä ja terve ja taas muistaa sen, kuinka tärkeää terveys on ja osaa olla siitä iloinen. Muutenkin niin moni asia on todella hyvin, on ollut jo pitkään; ehkä kaikki ei ole mennyt ihan kuten halusin, enkä ole saanut kaikkea mitä halusin ja haluaisin ehkä edelleen... mutta pääosin kaikki on todella hyvin ja elämä ja asiat kunnossa. Toivottavasti kaikki tulee menemään kivasti tästä eteenpäinkin. Tähän vuoteen on mahtunut valtavan paljon isoja ja merkittäviä asioita ja tuntuu siltä, että koko ajan on tapahtunut jotain ja elämä ei todellakaan ole jämähtänyt paikoilleen. On ollut jotain ikävääkin, mutta suurimmaksi osaksi vain paljon mukavaa ja mielenkiintoista.

Nyt olen viikonlopun taas kotosalla itsekseni ja seuraavana viikonloppuna tiedossa on kotimaanmatkailua. Sitten onkin jo aika pakata matkalaukku Pariisiin lähtöä varten ja sen jälkeen onkin jo pian Joulu ja uuden vuoden odotus. Ja uusi vuosikin näyttäisi alkavan taas matkalla; tässä muutaman tunnin sisällä minun on tehtävä päätös matkan ajankohdasta, jos haluan lähteä matkaan suunnittelemallani tavalla Finnairin tarjouslähdöllä. Tammikuussa minun olisi siis tarkoitus lähteä omin nokkineni New Yorkiin ja siitä muutaman päivän pysähdyksen jälkeen omaan "amerikankotiin". Ja tällä kertaa lennot Virginin sijaan todennäköisesti Finnair + Delta ja yksi todella pitkä etappi ehkä Amtrakin Silver Meteor- tai Silver Star- junalla.

Tällä viikolla yksi suuri ja perinteikäs lentoyhtiö, SAS (Scandinavian Airlines, aiemmin Scandinavian Airlines System), kävi hyvin lähellä konkurssia ja hetken jo pelättiin lopun olevan edessä. Lopulta pitkien neuvotteluijen ja isojen palkkaleikkausten ja muiden säästöjen jälkeen yhtiö kuitenkin säästyi, ainakin vielä toistaiseksi. Heti toiminnan jatkumisen selvittyä SAS näyttää aloittaneen hyvin näkyvän mainoskampanjan ja yhtiö taitaa olla hyvässä nosteessa. SAS avaa nyt myös Suomesta uusia reittejä esimerkiksi Pariisiin ja Roomaan. Itse olen lentänyt kerran työmatkalla tytäryhtiö Blue1:n MD-80- koneilla Ateenaan ja takaisin joitakin vuosia sitten. Tänä keväänä tein toisen työmatkan saman yhtiön koneilla ja lensin ensin Blue1:n Boeing B717- koneella Kööpenhaminaan ja sieltä jatkoin Washingtoniin isolla SAS:n Airbus A340- koneella. Takaisin palasin samaa reittiä. Itselläni ei ole mitään pahaa sanottavaa tuosta lentoyhtiöstä ja vaikka en erityisemmin pitänytkään pienistä Boeing B717- koneista, on palvelu ollut joka lennolla hyvää ja varsinkin isot SAS:n A340- koneet olivat miellyttävä kokemus ja palvelu niissä oli todella hyvällä tasolla.

Kiehtova luonto

Floridan ilmasto on etelässä trooppinen ja pohjoisessa subtrooppinen. Tuo asia vaikuttaa valtavasti alueen luontoon; eläimiin ja kasveihin ja jos otetaan mukaan luontoon myös sää, niin sekin on kovin erilainen kuin täällä pohjoisen perukoilla. Talvet ovat melko kuivia ja lämpimiä, kesällä sataa enemmän ja kesän alusta syksyn loppuun asti vallitsee hurrikaanikausi. Talvikuukausina alueella voi kehittyä tornadoja ja Floridassa myös salamoi eittäin paljon. Ilman kosteus on huomattavan suuri ja se on yksi niitä asioita, minkä turisti yleensä ensimmäisenä huomaa astuessaan ulos ilmastoidusta lentokenttäterminaalista: mukavalta tuntuva kosteus ja lämpö! Mutta kuitenkin ennen kaikkea: Florida on the Sunshine State, auringonpaisteen osavaltio.

Hurrikaanikauden päätteeksi tänä vuonna Luontoäiti näytti vielä voimiaan Sandy-myrskyn muodossa. Tuo trooppisena myrskynä Karibialta USA:n suuntaan siirtynyt myrsky voimistui pyörremyrskyksi, hurrikaaniksi ja jonkin aikaa seurasin pienellä jännityksellä kun se lähestyi Floridaa. Onneksi säätieteilijöiden ennustukset pitivät paikaansa ja se ohitti Floridan kulkien kaukana merellä. Sandy ehti tehdä pahaa tuhoa jo Karibialla, mutta se iski vielä pahempana USA:n itärannikon pohjoisosiin.

Ihan mielenkiinnosta seurasin Virgin Atlanticin lentotietoja Sandy-myrskyn rantautumisillalta. Minua kiinnosti tietää lennetäänkö se lento, jolla olemme kaksi kertaa palanneet USA:sta vai estääkö hurrikaani myös Floridan ja Euroopan väliset lennot kuten se esti lennot USA:n koillisosiin. Mikäli Flight Aware- sivuston Live Flight Tracker pitivät paikkaansa, lento lennettiin, mutta hieman poikkeuksellisella reitillä: kone lensi koko alkumatkan pohjoiseen USA:n mantereen päällä, eikä mennyt meren päälle lainkaan. Vasta New Yorkin pohjoispuolella se suuntasi meren yli kohti Lontoota ja suoran 4422 mailin sijaan lentomatka oli 4672 mailia. Aikaa matkaan laskettiin kuluvan 8h 13min eli noin puoli tuntia enemmän kuin silloin, kun me tulimme samalla lennolla Lontooseen ja yli tunti enemmän kuin viime helmikuussa.

Katselin tässä muuten eräänä iltana Yle Teemalta Prisma Studiota, jossa aiheena oli lentopelko. Tuosta ohjelmasta jäin mieleen muutama yksityiskohta: Ohjelmassa esitettiin tilastoja, joiden mukaan viime vuonna 2,7 miljoonasta lennosta vain yksi päättyi onnettomuuteen. Tilastotietojen perusteella oli myös laskettu, että ihminen voisi tilastojen valossa lentää joka päivä 38 000 vuotta ilman onnettomuutta! Lentäminen siis on todellakin turvallista ja ohjelman esittämä väittämä, että ihmisten pitäisi pelätä joitakin aivan muita asioita kuin lentämistä pitää varmasti paikkaansa. Kun ohjelmassa puhuttiin lentämisen tekniikasta, siinä mainittiin myös, että juuri tuollaisen yllä mainitun Boeing B747-koneen eli Jumbojetin siivet kestävät liikettä, jossa siipien kärjet taipuvat kuusi metriä ylös ja kuusi metriä alas eli koneen siipien liikevara on 12 metriä!

Vaikka jo eksyinkin hieman sivuun luontoaiheesta, ajattelin tällä kertaa siis kirjoitella tähän blogiin muutaman sanan luonnosta. Olen jo vanhassa matkablogissa kirjoittanut jotakin Floridan luonnosta, mutta nyt vielä muutama sana lisää. En ole biologi, enkä muutenkaan mitenkään aktiivinen tai syvästi asiaan perhtynyt luontoharrastaja, vaan kirjoitan tästä aiheesta ihan tavallisena kulkijana.

USA ja Florida ei ole pelkästään suuria kaupunkeja ja leveitä moottoriteitä. Se ei ole pelkästään katkeamattomia kaupunkien ketjuja, joissa kaupungit vaihtuvat huomaamatta toisiksi. Se ei ole pelkästään suuria ostoskeskuksia tai korkeita taloja (Florida on itse asiassa hyvin matalasti rakennettu). Ihmisasutus on Floridassa keskittynyt kapeille rannikkokaistaleille ja loppu onkin sitten jotain ihan muuta... USA ja Florida on myös vaihtelevaa ja uskomattoman monipuolista luontoa; kasveja ja elämiä, joiden lajien kirjo on todella valtava. Floridasta hyvin suuri osa on edelleen täysin luonnontilassa. Ja teemapuistojen lisäksi USA on myös kansallispuistojen, luonnonpuistojen, retkeilypuistojen ja vaikka minkälaisten puistojen luvattu maa...

Floridan kasvillisuus on rehevää ja poikkeaa huomattavasti Suomen kasvillisuudesta. Tietysti peräpohjolan turisti kiinnittää ensimmäiseksi palmuihin, joita on kymmeniä eri lajeja ja joita kasvaa lähes kaikkialla. Toinen helposti erottuva puu on mangrove erikoisine juurineen ja niitäkin on helppo löytää eri puolilta Floridaa. Tietysti myös appelsiini ja lime- viljelmät on helppo huomata teiden varsilla. Suurta osaa Evergladesin suoalueesta ja samalla koko Floridan keskiosista peittää matalassa vedessä kasvava Sawgrass: kolmikulmainen, terävä "saharuoho". Myös erilaisiin Suomessa ikkunalaudoilla kukkakruukuissa kasvatettaviin kasveihin törmää usein jättiversioina luonnossa. Kasveista en osaa kovin paljon kertoa, en ainakaan vielä. Minä vain katselen niitä ja ihmettelen niitä ja nautin luonnon vihreydestä ja kaikista väreistä.

Elämistä eksoottisimpia ovat ehkä Floridan pantterit, joita elää enää vain hyvin pieni määrä niemimaan keskiosissa. Kilpikonnia sen sijaan on enemmän ja niitä on myös useita lajeja pienistä maalla elävistä suuriin merikilpikonniin. Munimisaikaan kilpikonnat kömpivät yön pimeydessä hiekkarannoille munimaan ja monessa paikassa tähän aikaan himmennetään rannan katuvalaistus, jotta kilpikonnat löytäisivät taas tiensä takaisin mereen. Kolmantena eksoottisena eläimenä voisi mainita vaikkapa manaatin, hellyyttävän kömpelön ja ison merilehmän. Niitäkin voi hyvällä tuurilla nähdä siellä täällä meren rannoilla matalissa vesissä.

Vaarallisiakin eläimiä löytyy: meressä on tietysti haita ja ehkä tavallisempi ja vähemmän vaarallinen on Portugalin sotalaiva, meduusalaji, joita kovalla tuulella ajautuu paljonkin rannoille. Hait onneksi yleensä karttavat ihmistä ja pysyvät kauempana merellä, mutta huonolla tuurilla meressä voi törmätä meduusan poltinlonkeroihin. Maalla elää neljä myrkyllistä käärmelajia, joista kaksi kaksi on erilaisia kalkkarokäärmeitä. Myös skorpioneja voi nähdä silloin tällöin. Käärmeet pysyttelevät enimmäkseen pois ihmisasutusten läheltä, mutta ison mustan skorpionin olen onnistunut näkemään hotellin terassilla. Myös isoja kuristajakäärmeitä löytyy ainakin Evergladesin suoalueelta, joskaan ne eivät ole ihmisille vaarallisia. Osa käärmeistä on levinnyt Floridan luontoon ihmisten heitettyä kotieläimensä pois ja alkuperäiseen lajistoon kuulumattomina ne ovat haitallisia harventaessaan luonnosta muita eläimiä ja vallatessaan elintilaa.

Linnuista itselleni on jäänyt mieleen parhaiten valtavat pelikaanit ja haikarat, ibis-linnut, papukaijat ja merkillinen anhinga-lintu, joka vedessä uituaan ripustaa itsensä puun oksalle kuivumaan... Viime reissulla seurailin pitkän aikaa hiekkarannalla aivan rannas tuntumassa saalistavaa mahtavaa merisääskeä. Kuin syöksypommittaja se sukelsi silloin tällöin korkealta alas mereen sopivan kalan nähdessään. Tuolla samalla rannalla vieressämme tepasteli iso valkoinen haikara ja silloin tällöin meren yllä lensi isoja pelikaaneja. Hassun näköisiä ibis-lintuja voi nähdä usein jopa oman asuntoni pihamaalla ja jalkakäytävillä ja asunnon edessä olevalla lammella näkee usein erilaisia ja eri värisiä haikaroita. Puissa roikkuvia anhinga-luntuja olen nähnyt paljon Evergladesissa.

Yhden Floridan tärkeimmän asukkaan jätin tämän lyhyen listani viimeiseksi: alligaattori. Alligaattoreita arvellaan elävän Floridan alueella lähes kaksi miljoonaa yksilöä! Itsekin olen nähnyt useita ihan luonnossa omassa elinympäristössään. Kun vuoden 2005 lopulla ajoimme Tamiami Trailia pitkin Evergladesin läpi, laski poikani auton ikkunasta 97 alligaattoria tien pientareella vajaan sadan kilometrin matkalla ja lisäksi niitä oli levähdysalueella aivan vieressämme.Lähempänä Floridan keskisosien asumattomia alueita alligaattoreita voi nähdä jopa golf-kentillä tai talojen pihoilla.

Floridasta löytyy siis valtava määrä erilaisia kansallispuistoja kävelypolkuineen ja piknik-alueineen. Myös erilaisia, lähinnä Floridan eläimiin erikoistuneita eläintarhoja ja eläinsuojelualueita ja muita vastaavia on siellä täällä. Osavaltion alueelta löytyy myös monia tiettyjen eläinlajien suojeluun ja hoitoon erikoistuneita laitoksia ja siellä voi törmätä vaikkapa kilpikonnasairaalaan, jolla on oma kilpikonna-ambulanssi ja myös manaateille sekä isoille ja pienille valaille löytyy omia hoivapaikkojaan.

Itse olen nähnyt Disney Worldin kolmeen kertaan, Kennedyn avaruuskeskuksen kahteen kertaan, Miamin Seaquariumin kahteen kertaan. Olen nähnyt monet kaupungit, hiekkarannat ja ostoskeskukset. Nyt jatkossa yksi asia, mitä haluan nähdä enemmän ja mitä haluan oppia ymmärtämän paremmin on Floridan luonto ja etenkin Evergladesin rämealue eksoottisine eläimineen ja ihmeellisine kasveineen. Niihin pääsee onneksi tutustumaan lähemmin hyvinkin helposti monessakin paikassa ja kuitenkaan ei tarvitse lähteä millekään vaaralliselle extreme-reissulle. Alueilta löytyy paljon turvallisia patikointipolkuj ja kävelysiltoja ja hyvin opastettuja reittejä. Myös pyöräreittejä löytyy monista paikoista.

Sain jokin aika sitten postitse kiinteistöverolapun USA:sta. Kun luin tarkkaa erittelyä siitä, mihin veroni menee dollarien ja senttien tarkkuudella, minusta oli hauska huomata, että esimerkiksi vedenottoalueiden lisäksi sillä katetaan myös Evergladesin luonnon ylläpitoa ja osallistun nyt siten Floridan luonnon hoitamiseen itsekin omalla pienellä panoksellani.

Asuntoa ostamassa

Tänään flickr-sivustolla olevan Photo Diary- kuvablogini mittari nousi ennätyslukemiin: kuvia on käyty katsomassa yhden päivän aikana 922 kertaa. Aloitin kuvapäiväkirjan noin 1,5 vuotta sitten ja nyt mittarilukema on 26 813 eli aika monta kävijää sivuilla on ollut ja paljon kuvia on katseltu. Eniten kuvissa ovat mielenkiintoa herättäneet USA:n ja Italian matkuvat ja muutama Suomenlinnakuva. Myös tätä matkablogia on seurattu ihan kiitettävästi:Syyskuun alussa tässä muodossa alkanutta matkablogia on käyty katsomassa 1624 kertaa.

Joskus kauan sitten vanhassa matkablogissani lupasin kirjoitella jotain asunnon hankkimisesta USA:sta. Tarkoitukseni oli oikeastaan kirjoittaa ohjeita ja neuvoja vaihe vaiheelta, lähinnä niitä varten, jotka ovat itse asunnon ostamista harkinneet. Nyt olen kuitenkin huomannut, että minä en ehkä kuitenkaan ole oikea henkilö neuvomaan ketään näissä asioissa, joten tyydyn vain kertomaan miten asiat osapuilleen menivät omalla kohdallani. Eli ohjeiden sijaan vain lyhennetty kertomus, miten asiat tässä yhdessä tapauksessa menivät.

Ensimmäistä kertaa aloin haaveilla asunnosta Floridassa helmikuussa 2008, kun Miami Beachin Surfsiden alueella poikani kanssa kävellessäni huomasin, kuinka paljon asuntoja oli myytävänä. Tuolloin ajatus oli kyllä vielä ihan leikkimielinen ja nuo asunnot Miami Beachillä, lähellä rantaa tulisivat kuitenkin aina olemaan tavoittamattomissani hintansa vuoksi. Vuotta myöhemmin minulle selvisi, kuinka asuntojen hinnat juuri Floridassa olivat jyrkässä laskussa laman vuoksi. Ihmiset alkoivat myydä kakkosasuntojaan pois kun eivät enää pystyneet pitämään niitä ja hinnat romahtivat niin, että huomasin ettei ajatus oman asunnon ostamisesta olisikaan niin utopistinen kuin miltä se oli aluksi tuntunut.

Pari vuotta seurailin asuntojen hintoja tiiviisti ja tein välillä laskelmia siitä, miten onnistuisin asunnon ostamaan ja ylläpitämään, paljonko joutuin ottamaan lainaa ja miten saisin hoidettua kuukausittaiset kulut. Seurasin asuntoja yhä tarkemmin erilaisilla kiinteistönvälittäjien nettisivuilla, etsin uusia asuntoja hakukoneilla ja pidin niistä listaa, johon kirjasin plussia ja miinuksia ja yksityiskohtaisia tietoja asunnoista. Otin myös yhteyttä muutamaan suomalaiset sukujuuret omaavaan kiinteistönvälittäjään ja heidän joukostaan seuloutui heti yksi, joka vaikutti kaikin puolin sopivalta ja lupasi auttaa asunnon hankinnassa. Moni ei halunnut ottaa näin pientä kauppaa (kyse oli todella edullisen asunnon hankinnasta) lainkaan hoidettavakseeen ja moni sanoi heti, että ilmoittamallani rahasummalla ei saa mitään kunnollista. Moni kiinteistönvälittäjä jätti kokonaan vastaamatta kyselyihini. Onneksi joukosta löytyi  kuitenkin tuo yksi kiinteistönvälittäjä, joka auttoi minua kaikessa todella paljon ja teki sen minkä lupasikin.

Ensimmäinen yritys kerätä muutama asunto listalle paikan päällä tapahtuvaa katsomista varten kariutui siihen kun lähdin joksikin aikaa Roomaan töihin. Palattuani sieltä jatkoin kuitenkin heti asunnon metsästämistä ja pitkän kirjeenvaidon kautta sain kiinteistönvälittäjän avulla ja itse netistä etsien kerättyä listan mahdollisista sopivista asunnoista. Tämän jälkeen sovimme päivän, jolloin lähtisin poikani kanssa katsomaan asuntoja paikanpäälle ja koko ajan seurailimme myös uusia myyntiin tulevia asuntoja.

Netistä hakukoneilla hakiessa pahimmat ongelmat olivat siinä, että yli 55-vuotiaille tarkoitettuja asuntoja ei saanut karsittua kaikissa hauissa pois ja näitä asuntoja on myytävänä edullisesti valtava määrä. Toinen ongelma olivat ns. "short sale"- (short of money) ja "foreclosure" (ulosotto)- asunnot, joita asuntoa oltiin myymässä pankkilainoja vastaan tai asunnot oli ulosmitattu. Niiden kohdalla kaupanteko voi olla todella monimutkaista ja aikaavievää ja kaupanteossa on mukana myyjän pankki. Näitä short sale- ja foreclosure- asuntoja varoin ja pudotin ne pois listoiltani, vaikkakin lopulta kävi kuitenkin niin, että ostin juuri tuollaisen short sale- asunnon.

Helmikuussa tarkoitus oli kiertää asunnot yhden tai korkeintaan kahden päivän aikana. Kiertelimme Boynton Beachin ja North Palm Beachin välisellä alueella kahden päivän aikana kahdeksan eri asuntoa. Niistä osa oli aivan kelvottomia ja remontin tarpeessa ja osa ilmiselvästi hoitamattomissa taloyhteisöissä. Kaikkia listan asuntoja ei käyty edes katsomassa, koska niistä pystyi jo etukäteen arvelemaan, että ne sijaitsevat huonolla alueella. Asunnoista kolme olisi ollut kelvollista ja suunnittelimme jo tarjouksen jättämistä, kunnes kaikkien niiden kohdalla ilmeni, että niistä oli jo jätetty tarjous tai kaupat oli jo tehty ja asunnot eivät olleet enää myytävänä. Eli netissä on myytävän paljon asuntoja, joista kaupat on jo tehty.

Viikonlopun tauon aikana kiinteistönvälittäjämme oli vielä löytänyt kaksi kohdetta samasta taloyhteisöstä West Palm Beachiltä ja lähdimme vielä kerran matkaan katsomaan viimeisiä mahdollisia asuntoja. Toinen näistä osoittautuikin sitten lottovoitoksi: todella kivalla ja siistillä alueella oleva asunto, joka oli uusin ja aivan selvästi siistein ja hyväkuntoisin kaikista katsomistamme asunnoista. Asunto teki vaikutuksen heti ensi silmäyksellä ja nopeiden pikku tarkastusten jälkeen kaikki vaikutti olevan kunnossa.

Päätimme jättää tarjouksen kiireesti, vaikka kyseessä olikin short sale- asunto. Ajoimme West Palm Beachin keskustaan kirjoittamaan papereita ja niitä valmistellessamme seurasi taas yllätys: vaikka asunto oli ollut myynnissä vasta kolme päivää, siitä oli tehty jo kaksi tarjousta. Eli todella kova kysyntä näytti näistä edullisista, alle $50 000 asunnoista olevan; jos niitä ei oltu jo myyty niin ainakin niistä oli tehty jo tarjous. Oli kuitenkin selvää, että tästä asunnosta emme luopuisi ilman taistelua... Niinpä kahvia juodessamme ja papereita täytellessämme yritin tehdä yhteenlaskua sen suhteen, paljonko oli ollut pyyntihinta, paljonko ensimmäinen ehdokas oli tarjonnut ja paljonko toinen oli ehkä laittanut lisää. Pää kilisi kuin kassakone ja lopulta kerroin kiinteistönvälittäjälle summan: laitoin tarjoukseen lisää tasasumman tuhansina ja vielä $100 päälle, jotta olisin hieman voitolla jos isompi tasaluku olisi sama kuin jollakin muulla. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että summa olisi hyvä ja se asunnosta vielä kannattaisi tarjota.

Tämän jälkeen kiinteistönvälittäjämme hoiti paperit samantien eteenpäin ja meillä alkoi pienen jännityksen päivät. Jo samana iltana saimme tiedon, että asunnon myyjä olisi mahdollisesti hyväksymässä juuri meidänm tarjoustamme ja seuraavana päivänä saimme puhelimitse tiedon, että myyjä hyväksyy tarjouksen. Ja seuraavana päivänä eli kaksi päivää tarjouksen jättämisen jälkeen meillä oli nimet paperissa ja myyjäpariskunta oli hyväksynyt tarjouksen virallisesti. Tämä tieto tuli meille loman viimeisenä päivänä Floridassa ja tyytyväisinä saatoimme palata kotiin matkaltamme, koska sen päätarkoitus oli saavutettu, vaikka hetken jo todella huonolta näyttikin.

Tästä alkoikin sitten todella pitkä odottelun aika. Välillä ei tapahtunut viikkoihin mitään ja sitten taas yhtäkkiä ilmestyi iso määrä asioita hoidettavaksi todella kovalla kiireellä. Skannattuja asiakirjoja ja allekirjoitettavia papereita siirreltiin sähköpostin välityksellä valtava määrä USA:n ja Suomen välillä. Minun oli ostettava skanneri pelkästään tätä tarkoitusta varten sen jälkeen, kun ystävät olivat jo pari kertaa auttaneet kiireellisissä tilanteissa ja kiire oli välillä kova.

Koko maaliskuun aikana ei tapahtunut mitään. Reippaasti alkanut kaupanteko hyytyi myyjien pankin väliintuloon. Short sale- kaupanteossa on siis aina osallisena myös velallisten pankki. Huhtikuussa kirjoittelimme ja lähettelimme sopimuspapereita sähköpostilla ja minä lähetin pankilta pyytämäni vakuutuksen pankkitilini saldosta. Koko ajan odottelin pikkuisen jännittyneenä sitä, hyväksyisikö myös pankki tuon tarjoukseni ja vai haluaisivatko he nostaa hintaa. Toukokuussa pankki lopulta hyväksyi hinnan suullisesti ja minä kirjoitin todistuksen siitä, että en esimerkiksi ole ostamassa asuntoa myydäkseni sen heti eteenpäin ja etten ole "jäävi" ostamaan kyseistä asuntoa..Kesäkuussa sain lopulta pankin virallisen hyväksynnän "paperilla" ja samalla pankki alkoi kysellä kiinteistönvälittäjältäni sopivaa "closing"- ajankohtaa eli päivämäärää kaupan sulkemiselle.

Heinäkuussa alkoikin sitten tapahtua: isoin homma oli taloyhtiön jäsenyyden hakeminen. Taloyhteisön on hyväksyttävä ostaja ennen kuin kauppa voidaan saattaa loppuun.Jäsenhakemuksen varsinaisen lomakkeen täyttämisen lisäksi jouduin hankkimaan todistukset "hyvästä maineesta" eli suosituskirjeet työnantajalta, nykyiseltä isännöitsijältä sekä kahdelta muulta ihmiseltä, skannaamaan passini ja ajokorttini jne. Sain ne hoidettua muutamassa päivässä ja sitten lähetin koko nipun skannattuna kiinteistönvälittäjälleni, joka toimitti sen henkilökohtaisesti "taloyhtiölle". Sain myös ohjeet käsirahan maksusta ja hoidin käsirahan pankin maksupalvelun kautta Yhdysvaltoihin. Muitakin papereita allekirjoiteltiin ja läheteltiin heinäkuussa, isoin paketti oli taloyhtiön säännöt, joissa oli tekstiä ja kuvia monta sataa sivua... Nämä piti tietenkin hyväksyä allekirjoituksella

Elokuun alussa tuli ohjeita lopullisesta "closauksesta", rahanerottelusta jne. ja minulla oli päivä aikaa lukea ja allekirjoittaa paperit ja lähettää ne skannattuina Yhdysvaltoihin ja myös paperisina postitse. Ja minun oli myös maksettava koko loppusumma välittömästi. Closing-aika oli jo sovittu maanantaille 6.8. ja kaiken olisi oltava valmista tuohon päivään mennessä. Ensin jännäsimme ehtisivätkö paperit postin kautta ajoissa perille ja kun ne olivat saapuneet (kiitos Suomen ja USA:n posteille pikatoimituksen nopeudesta) jännäsimme vielä enemmän ehtisivätkö rahat siirtyä pankin kautta tuohon maanantaihin mennessä. Rahat eivät olleet perillä vielä maanantaina ja mieleen alkoi tulla pelko epäonnistumisesta viime metreillä... Tiistaina rahat olivat kuitenkin siirtyneen myyjän pankille ja kauppa voitiin päättää lopullisesti.

Jo ennen virallista kaupan sulkemista olin tehnyt sähkösopimuksen Florida Power & Light Companyn kanssa ja aloin miettiä ja laskea muita tärkeitä asioita kuten kotivakuutusta ja USA:n kiinteistöveroa. Näiden asioiden hoitamiseen olisi tarvittu mm. USA:n puhelinnumero, mutta onneksi sain tämän asian kierrettyä ja nyt minulla numero jo onkin. Asioita helpotti myös se, että olin jo helmikuussa ehtinyt avata tilin Wells Fargo- pankkiin.

Kaupanteko kesti siis kaikkiaan 5,5 kuukautta ja sinä aikana Suomen ja Yhdysvaltojen välillä lähetettiin sähköpostilla useita asiakirjoja, joissa sivuja oli kaikkiaan monta sataa. Varsinaisen "closauksen" ja "walk through"- tarkastuksen ja muutamat muut asiat USA:ssa hoiti puolestani kiinteistönvälittäjäni. Kaupanteossa oli omat kiemuransa, eikä se käynyt lainkaan niin helposti kuin Suomessa, varsinkin kun kyseessä oli short sale- asunto. Asiaa ei lankaan helpottanut se, että monet viralliset paperit ja asiakirjat olivat melko hankalaa "kapulakieltä" ja virastoenglantia tai lakitekstiä. Onneksi kiinteistövälittäjä oli hyvin tukena ja auttoi aina tarvitttaessa. Tuo melkein puoli vuotta kestänyt kaupanteko kävi kuitenkin melko mukavasti ja ilman minkäänlaisia paineita tai jännitystä. Asiat hoituivat loppuun asti melko kätevästi.

Nyt kun kaupan päättämisestä on kulunut jo kolme kuukautta alkaa kaikki olla jotakuinkin järjestyksessä. HOA-feen (yhtiövastiketta vastaava maksu, Home Owner Association) maksaminen on ollut hankalaa ja asuinyhteisö ei näytä kovasti kaipaavaan rahojaan, vaikka kuinka niitä yrittäisin maksaa. Ja toinen hankalaksi osoittautunut asia on HOA-feehen sisältyvän televisio- ja nettiyhteyden kytkeminen Hotwire- yhtiön kanssa. Nämä molemmat asiat ovat vielä hieman kesken ja toistuvista yhteydenotoista huolimatta ne molemmat pitää vielä hoitaa loppuun. No, kaikki USA:ssa ei ehkä tapahtu ihan samalla tavalla kuin Suomessa ja kärsivällisesti jaksan vielä odottaa ja nuokin varmasti pian järjestyvät. Kotivakuutus on tehty Citizen- yhtiön kanssa ja Palm Beach County on lähettänyt veromaksun, jonka maksan tänään. Koti alkaa olla myös pääosin kalustettu ja laitettu viihtyisäksi ja kaikki näyttää oikein hyvältä. Asunto on siisti ja hyväkuntoinen, jopa kaikki kodinkoneet toimivat, eikä mitään yllätyksiä ole tullut vastaan.

Niin... Se asunnon hinta... Asia joka varmaan monia kiinnostaisi. Jos tietää asunnon osoitteen, voi myyntihinnan käydä katsomassa netistä, se on aivan julkista tietoa. Voin sanoa sen verran, että hintapyyntö kauempana rannasta ja keskustasta olevasta, noin 71 neliön (760 sqft) hyväkuntoisesta ja siististä, vain 10 vuotta vanhasta asunnosta, siistillä, turvallisella ja kohtuullisen hyvin arvostetulla alueella oli 39 500 dollaria (noin 31 000 euroa). Jouduin kuitenkin maksamaan asunnosta hieman enemmän päihittääkseni jo jätetyt tarjoukset. Tässä kaupassa oli kuitenkin mukana jonkin verran hyvää tuuria ja helppoa hyväkuntoisen asunnon ostaminen näin halvalla ei todellakaan ole.

Isänpäivänä

"How long can this journey go on? Will I find the place I meant to go?..." Pyhäinpäivä ehti jo mennä, mutta lyhyt muistohetki niille, jotka ovat lähteneet pitkälle matkalle, jolta ei ole paluuta. Näin Isänpäivänä muistan yhdeksän vuotta sitten kuollutta isääni. Ja myös äitiäni, joka kuoli äitienpäivänä tänä vuonna. Viikonloppuna hautaan saateltiin vielä yksi sukulainen, joten minulla on aihetta laittaa tällä kertaa tänne blogiin vain yksi kaunis kappale, joka saa minut aina ajattelemaan oman elämäni matkaa...

Sain isänpäivälahjaksi pienen tekstiviestin pojaltani, kun hän oli matkalla takaisin varuskuntaan lomiltaan. Se oli varmasti elämäni paras isänpäivälahja ja sai tipan silmäkulmaan... Parhaita asioita tai parhaita lahjoja ei voi ostaa rahalla.

Hyvää Isänpäivää Suomeen! Ja hyvää Veteraanien päivää Yhdysvaltoihin!

Nick 13 (Tiger Army) - Carry My Body Down,
Nick13VEVO/Youtube

"How long can this journey go on?
Will I find the place I meant to go?
Will dreams fall down around us,
just like the winter snow?
Another year has come and gone.
Will my luck hold on for one year more?
I think of how far I have come,
and what's been left behind.

When will they carry my body down?
When will they carry my body down?
Will they take it from the river
after I've jumped right in and drowned?
Will they find it on the battlefield,
on the spot I stood my ground?

I walk alone, I walk apart.
Someday, I'll wander no more.
I search to find what I have lost
and that which I've never known.
And when I find that I have gone
across that river I know,
I'll take only my memories,
and things that might have been.

When will they carry my body down?
When will they carry my body down?
Will they cut it from a hangman's noose
after the sentence has come down?
Will anyone be there to mourn
a villain's passing to the ground?"

Taas uusia suunnitelmia...

Viikonloppu... Hiljainen viikonloppu. Lenkkeilyä ja saunaa, syömistä ja juomista ja eipä juuri sen kummempia... :) Eilen matkailin kotimaanmatkailua Hyvinkään kautta Forssaan. Tällä matkalla olin R-junalla ja siskoni autolla ja tämä oli vaan päiväreissu. Kyseessä oli ikävämmät "sukujuhlat", mutta olipa silti mukava nähdä sukuaan ja serkkuparvea pitkän ajan jälkeen. Ja samalla siinä tuli muisteltua siskon kanssa sitä, kuinka tuttu paikka Forssa oli lapsena ja kuinka paljon siellä vietettiin aikaa. Puhuttiin myös Lapinmatkoista; se on paikka, joka on jotenkin jäänyt minulta kokematta. Olen ollut ainoastaan rippileirillä talvella lapissa ja oikeastaan kai Ylitornion korkeus ja Aavasaksa ei vielä edes ole oikeaa Lappia. Tiedän kyllä hyvin, että varmasti pitäisin Lapista, mutta aika ja raha vaan ei riitä kaikkeen ja on tehtävä valintoja.

Kuukausi sitten juuri tähän aikaan olin Palm Beachin rannalla uimassa yli +25 asteisessa vedessä auringon paistaessa lämpimästi. Nyt olen täällä ja Suomi on harmaa, märkä ja kylmä. Kaikki kauniit syksyn väritkin ovat jo poissa ja edessä on noin puolen vuoden täysin väritön aika. Pitkään aikaan en näe muuta kuin mustaa ja valkoista ja niiden väliltä kaikkia harmaan eri sävyjä... Aluillaan on pimeä, märkä ja kylmä, puolisen vuotta kestävä vuodenaika. Olen tietysti iloinen niiden puolesta, jotka väittävät siitä kaikesta pitävänsä ja selviävät hyvin; itselläni on aina pieniä tai vähän suurempiakin vaikeuksia. Kaikkein eniten vihaan kylmää. Mutta ei auta, siitä pitää taas selvitä ja nyt on vaan taas aika keksiä kaikenlaista pientä mukavaa tekemistä ja ajattelemista ja löydettävä mukavia asioita, joita odottaa.

Aikaerosta toipuminen kävi tällä kerralla ehkä helpommin kuin koskaan. Yleensä olen ollut noin viikon tai ehkä jopa hieman reilun viikon melkolailla sekaisin. En ole oikein tiennyt koska nukkua ja koska olla hereillä ja sisäinen fyysinen kellokin on käynyt ihan omituisessa rytmissä. Nyt pääsin jetslagista eroon muutamassa päivässä, eikä se ollut yhtenäkään päivänä millään tavalla paha. Osaksi tämä johtuu varmasti siitä, että matkan jälkeen oli vain tavallinen lyhyt viikonloppu välissä ja sitten olikin jo pakotettava itsensä työhön ja normaaliin päivärytmiin.

Ajatukset ovat vielä osittain kivassa, vajaan kahden viikon matkassa. Matkaa on tullut elettyä uudestaan matkablogin kirjoittamisen ja valokuvien ja videopätkien laittamisen muodossa. Ja osin olen tässä sen myötä elänyt vielä myös helmikuussa poikani kanssa tekemääni matkaa. Mutta nyt ajatukset ovat kääntymässä myös eteenpäin... Edessä on lyhyt hyppäys Ranskaan, Pariisiin, mutta omat suunnitelmat alkavat siirtyä jo sen jälkeiseen aikaan, ensi vuoden tammikuuhun. Ja eipä siihenkään ole enää aikaa kuin kaksi kuukautta.

Tällä hetkellä minulla on ajatuksena lähteä ihan itsekseni Finnairin suoralla lennolla New Yorkiin torstaina 17.1. tai perjantaina 18.1 ja palata takaisin niin ikään suoralla lennolla torstaina 7.2. Nämä päivät ovat seuloutuneet tällaisiksi siksi, että minulla on vielä kolme viikkoa tämän vuoden lomaa pitämättä ja Finnairin tarjouslähtöjä kanta-asiakkaille sattuisi olemaan juuri näinä päivinä, mutta todella huonosti muina ajankohtina. Näin edestakaiselle lentolipulle tulisi hintaa 506 euroa + 1000 Finnairin Plus-pistettä tai 556 euroa suoraan rahalla. Olisin perillä reilun kahdeksan tunnin lennon jälkeen iltapäivän lopussa torstaina tai perjantaina ja paluumatkalle lähtö olisi torstai-iltana viiden jälkeen. Paluumatka kestäisi noin kahdeksan tuntia ja lento olisi perillä Helsinki-Vantaalla perjantaiaamuna.

Entä tuon ajan väliin jäävä vajaat kolme viikkoa? Saattaa olla, että en suunnittele sitä sen enempää, jos tähän matka-ajankohtaan nyt päädyn. Olen kyllä jo valmiiksi miettinyt erilaisia vaihtoehtoja ja voi olla, että teen valmiiksi muitakin varauksia kuin vain New Yorkin lennot, eipä tarvitsisi sitten niistä enää murehtia. Ajatuksena on olla menomatkalla kolme yötä New Yorkissa ja hotelliksi ajattelin valita jomman kumman näistä keskellä Manhattania olevista hotelleista: Hotel 17 tai Hotel 31. Molemmat ovat pienehköjä, hyvin erikoislaatuisia ja edullisia hotelleja. Olen ollut molemmissa yötä edellisillä matkoillani poikani kanssa ja olen ihastunut niiden erikoiseen ilmapiiriin, sisutukseen ja hyvään sijaintiin. Nyt tarkastin vielä ihan ensimmäistä kertaa elämässäni netissä olevan Bed Bug Registryn ja senkin puolesta hotellit näyttävät ihan hyvältä. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä, nämä kiusankappaleet kun ovat löytäneet tiensä myös Suomeen ja ne ovat yllättävän tavallisia ulkomailla jopa monissa ihan siisteissä ja hienoissa paikoissa. Mutta takaisin aiheeseen... Jompi kumpi noista kivoista, vanhoissa rakennuksissa olevista hotelleista sopisi hyvin kolmen yön majoitukseen.

Tuon kolmen yön jälkeen matkan olisi tarkoitus jatkua joko junalla tai lentäen West Palm Beachille. AmTrakin Silver Star- ja Silver Meteor- junat lähtevät kerran päivässä yli 2100 kilometrin matkalle etelään ja matka-aika on noin 25 tai 29 tuntia junasta riippuen. Mikäli en yksin matkustaessani halua uhrata rahaa kahden hengen makuuhyttiin, muutan suunnitelmaa ja lennän tuon välin joko La Guardian, John F Kennedyn tai Newarkin kentältä West Palm Beachin lentokentälle. Näiden kaupunkien väliä lentää ainakin neljä lentoyhtiötä: American, Delta, United ja JetBlue ja vuoroja on useita päivässä. Paluumatkan West Palmista New Yorkiin olen ajatellut joka tapauksessa tulla lentäen. Lentomatka on noin 2000km ja lentoaika vajaat kolme tuntia. Junalippu New Yorkista West Palm Beachille maksaa 135 dollaria eli hieman yli 100 euroa, mutta oma hytti on melko kallis. Yhdensuuntainen lento välillä NYC-WPB maksaa 110-130 euroa ja edestakainen lento 200-250 euroa.

Mitään varauksia en ole vielä tehnyt ja suunnitelmat voivat vielä muuttua. Jos lähden yksin, teen matkan varmasti jotakuinkin niin kuin olen nyt suunnitellut, mutta jos jostain ilmestyy vapaaehtoinen matkakaveri, on suunnitelmaa mahdollista muokata ihan miten vaan. Halvimmillaanhan tuon koko matkan (Helsinki-Miami tai Helsinki-West Palm Beach) tekisi noin 590 eurolla. Itselläni olisi nyt vaan kova halu päästä New Yorkiin, vaikka pääseehän sinne myöhemminkin. New Yorkin pysähdys lisää matkan hintaa ehkä noin 200 eurolla ja itseni kohdalla se tekee lisähintaa hieman enemmänkin, koska maksan joka tapauksessa hotellit itse. Suurimman osan ajasta olen ajatellut viettää omalla asunnolla ja sen ympäristössä, ehkä noin 100km säteellä, mutta sitäkin voi muuttaa sitten vielä tarvittaessa ihan lennossa koska vaan. Omalla asunnolla tulen siis itse olemaan arviolta 20.1.-7.2. välisen ajan (ja muille ajoille on ollut muuten melko paljon kysyntää ystäväpiirissä ja pitkiäkin aikoja olen jo kalenteriin merkinnyt). Varauksia tämän matkan suhteen minun on alettava tekemään ihan lähipäivinä ellei jopa jo lähitunteina, koska esimerkiksi tarjouslentoja ei varmasti pian ole enää saatavilla.

Oma pitkäkestoinen sääennusteeni tammikuulle: New Yorkissa kylmää, voi olla mitä tahansa nollasta pariinkymmeneen pakkasasteeseen. Lunta joko on tai sitten ei... Ja sitä voi olla paljon tai vähän. Floridan eteläosissa tilastojen mukaan päivän ylin keskilämpötila on tammikuussa +24,3 astetta ja päivän alin keskilämpötila +15,3 astetta. Ei lunta ja merivesi yli +20 astetta. Eli sään pitäisi olla jotakuinkin vastaava kuin Suomessa loppukesän hyvänä ja kauniina kesäpäivänä (if there is any...).

Congratulations, President Obama!

Kirjoitan tällä kertaa blogiini poikkeuksellisesti muutaman sanan politiikasta. Kirjoitan siksi, että se liippaa nyt niin läheltä näitä viimeisiä matkojani, asunnonhankintaani ja tulevaisuuden suunnitelmiani, ovat ne suunnitelmat sitten pieniä tai isoja (sitä en tiedä vielä itsekään). Kirjoitan vain lyhyesti ja vain muutaman sanan.

Suomessa monet ihmiset ovat ihmetelleet USA:n vaaliprosessia ja arvostelleet sen toimivuutta ja oikeudenmukaisuutta, Jotkut ihmiset ovat jopa haukkuneet sitä kovin sanoin epäreiluksi ja vanhanaikaiseksi, mutta ovatkohan nämä ihmiset vaivautuneet yhtään miettimään koko asiaa, vai onko tämän vain vahvasti tunnepohjalta tulevaa arvostelua vailla oikeita perusteita. Riittääkö suomalaisilla tuntemusta ja tietämystä tuosta isosta maasta ja pystyvätkö suomalaiset arvostelemaan rakenteeltaan ja kooltaan täysin erilaisen maan presidentinvaaleja.

Mitäpä jos asiaa ajattelisikin näin: Pohjois-Amerikan Yhdysvallat on todellakin nimensä mukaisesti Yhdysvallat, joka koostuu tavallaan monesta pienestä valtiosta. Tuo yksi iso valtiohan koostuu ihan oikeasti 50 (osa)valtiosta. Tällä vaalitavalla jokainen (osa)valtio tavallaan valitsee sen oman presidenttinsä ja kun tämä suhteutetaan asukaslukuun ja lasketaan kaikki (osa)valtiot yhteen, saadaan koko Yhdysvaltojen yhteinen lopputulos. Näin ajateltuna tuo vaalitapa on ainakin omasta mielestäni oikeudenmukainen ja muutenkin perusteltu ja hyvä.

Image: BROOKS KRAFT / CORBIS FOR TIME
via U.S. Embassy Finland (Facebook)

On vaalitapa sitten mikä tahansa, niin itse olen tyytyväinen näiden vaalien lopputulokseen. Omasta mielestäni vaalit voitti parempi ehdokas ja mies, joka on ollut USA:n paras presidentti pitkään aikaan. Uskon, että USA:n presidentiksi valittiin mies, joka on parempi valinta koko maailmaa ja maailmanrauhaa ajatellen. Ja tärkeänä pidän myös sitä, että rikkaiden edustajan ja etujen ajajan sijaan presidentiksi valittiin mies, joka pyrkii siihen, että USA:ssa kaikilla ihmisillä olisi samanlaiset oikeudet ja mahdollisuudet, omaisuuteen ja tuloihin, ihonväriin, ikään tai mihinkään muuhun vastaavaan katsomatta. Congratulations, President Obama!

“America, I believe we can build on the progress we’ve made and continue to fight for new jobs and new opportunity and new security for the middle class. I believe we can keep the promise of our founders, the idea that if you’re willing to work hard, it doesn’t matter who you are or where you come from or what you look like or where you love…. I believe we can seize this future together because we are not as divided as our politics suggests. We’re not as cynical as the pundits believe. We are greater than the sum of our individual ambitions, and we remain more than a collection of red states and blue states. We are and forever will be the United States of America.” - Barack Obama

Entä seuraavaksi...?

Niin... Taas yksi matka on takana ja elämä jatkuu edelleen samoilla linjoilla kuin jo pitkän aikaa: ennen kuin edellinen matka on edes kunnolla ehditty tehdä, on suunnitelmissa tai ainakin ajatuksissa jo seuraava...Elämä on kirjaimellisesti matkantekoa...

Ja niin on siis nytkin. Ajattelin jo eräänä aamuna viime viikolla, että nyt tämän vuoden reissut on varmaankin tehty, mutta jo pari tuntia näitä ajatuksia myöhemmin sain tietää matkustavani seuraavaksi joulukuussa Ranskaan, Pariisiin. Kyseessä on viikon mittainen reissu, eräänlainen työmatka. Mutta jos hypätäänkin tämän työmatkan yli jo seuraavaan matkaan, niin sekin on jo ainakin ajatustasolla pikku hiljaa muotoutumassa, joskin avoimia asioita on vielä paljon ja minulla on sen suhteen melko paljon liikkumavaraa. Oikeastaan kaikki on vielä avoinna.

Jos ei enää tänä vuonna, niin viimeistään ensi vuoden alussa minulla on tarkoituksena matkustaa taas omaan kakkoskotiini, Floridaan, Yhdysvaltoihin. Minulla on tämän vuoden lomaa käyttämättä vielä noin kolme viikkoa ja sen ajan aion oleilla USA:ssa (ja onhan vuoden alusta taas käytettävissä myös uudet lomat). Olen ajatellut reissua jonnekin tammi-maaliskuun väliselle ajalle, mutta nyt minusta alkaa päivä päivältä tuntua enemmän ja enemmän siltä, että haluan sinne takaisin mahdollisimman pian. Niinpä alustava suunnitelma tällä hetkellä olisi lähteä matkaan tammikuun puolivälin paikkeilla ja palata taas Suomeen helmikuun alkupäivinä.

Välillä tuntuu kyllä siltäkin, että oikein kunnon irtiotto voisi tehdä hyvää... (siitäkin huolimatta, että kaikki on ihan ok ja mieli jo pitkään tasaisempi ja rauhallisempi kuin ehkä koskaan). Jotenkin minusta silti tuntuu, että olen ollut (pako?)matkalla vuoden 2011 keväästä asti ja se matka vaan jatkuu yhä. Ja jotenkin tuntuu siltä, että joskus haluaisi häipyä kokonaan kuukaudeksi tai pariksi ja nythän minulla olisi oma "pakopaikka". Talven piilopaikka... Winter Getaway... Jopa vuorotteluvapaa on  käynyt tässä jo useasti mielessä, nutta sitä rajoittaa nyt vielä toistaiseksi työvelvoite ja toisaalta lomat ja lomarahan vaihtovapaat yhteenlaskettuna tekevät nekin jo yhteensä aika monta lomapäivää. Monta viikkoa.

Olen näillä näkymin lähdössä  martkalle yksin. Ja matkasta suurimman osan olen ajatellut oleilla West Paln Beachin kaupungin ja Palm Beach Countyn alueella, mutta haluaisin myös tehdä ihan pienimuotoisen "road tripin" joko matkan alussa tai lopussa. Ensinnäkin haluaisin olla pari päivää New Yorkissa ja harhailla ja hortoilla siellä ympäriinsä. Ja sen jatkoksi haluaisin toteuttaa yhden haaveeni ja matkustaa junalla New Yorkista West Palm Bechille.Luultavasti varaan tässä jo lähiaikoina lennot New Yorkiin ja New Yorkista takaisin ja katson sitten mitä siihen väliin mahtuu...

Tuo junamatka NYC-WPB kestää junasta riippuen joko 25 tai 29 tuntia... Kilometrejä kertyy yli 2000 ja juna kulkee usean osavaltion ja monien monien kaupunkien kautta. Haluaisin nähdä USA:n itärannikkoa AmTrakin junasta (tai Greyhound-bussista) käsin ja kokea tuon pitkän junamatkan. Muutenkaan en ole vielä koskaan junalla USA:ssa matkustanut. Tuokin matka riippuu kyllä hieman matkaseurasta, sillä tarvittaisiin kaksi matkustajaa, jotta junan hytin varaaminen olisi järkevää. Hytti on aika kallis, mutta maksaisin sen ilomielin, jos matkalaisia olisi kaksi. Ja ateriat oikeassa junan ravintolassa kuuluvat hytin hintaan. Ja hyteissä on näköala ikkunasta sekä ylä- että alapunkalta, jotka voi päivällä kääntää istuimiksi. Yksin hyttiä ei kannata varata ja silloin minun pitäisi tehdä tuo matka normaalilla istumapaikalla. Muitakin suunnitelmia on, ei pelkästään tämä junamatka, mutta annan niiden vielä hautua.

Kyselen ja katselen tässä vielä, että josko joku haluaisi lähteä lentolipun hinnallla kaverikseni ja ilmoittautuu vapaaehtoiseksi, mutta olen varautunut kuitenkin lähtemään matkaan yksin. Olen kahden viime vuoden aikana lopulta tottunut ja oppinut matkustamaan ja kulkemaan myös itsekseni.

Matkan jälkeen: yhteenvetoa ja vinkkejä

Mukavan pikku jutustelun lisäksi olen ajatellut, että tästä matkablogistani saattaisi olla myös jotain hyötyä ihmisille, jotka suunnittelevat matkaa jonnekin. Toivon voivani antaa tässä pieniä vinkkejä ja neuvoa siinä, minkä itse olen kantapään kautta oppinut... Niinpä kirjoittelen nyt tähän pientä yhteenvetoa matkan jälkeen:

Lentolippu Helsinki - Lontoo - Miami - Lontoo - Helsinki maksoi 598 euroa. Kahden hengen lennot maksoivat siis 1196 euroa. Varasin liput ebookersin hakukoneella, koska olen tottunut käyttämään sitä. Sillä mistä liput varaa ei ole juurikaan väliä, koska lähes kaikki hakukoneet ja matkatoimistojen sovellukset käyttävät kuitenkin pohjalla aivan samaa lentoyhtiöiden Amadeus-varausjärjestelmää. On vain maku- ja tottumuskysymys varaako lippunsa ebookersilta, matkapörssistä, kotimaasta, ulkomailta tai ihan mistä tahansa. Lopputulos on yleensä sama ja varaukset tulevat joka tapauksessa Amadeuksen kautta.

Olen lentänyt aikaisemmin Floridaan New Yorkin kautta tai suoraan, mutta nyt käytin jo toista kertaa tätä samaa yhteyttä Lontoon kautta. Yhdistelmällä Finnair/British Airways ja Virgin Atlantic Airways lippujen hinnat ovat olleet jo pitkään kaikista halvimmat ja lisäksi aikataulu on aivan loistava. Lento Suomesta lähtee jo aikaisin aamulla ja myöhäisen illan tai yön sijaan Lontoosta lähtevä lento on jo neljältä iltapäivällä Miamissa ja siinä on hyvää aikaa siirtyä ensimmäiseen majapaikkaan vielä valoisan aikana ja illallakin ehtii vielä tehdä jotain. Paluulennoissa hyvää on myöhäinen lähtö Miamista eli kello 6.15pm lähtevään koneeseen ehtii sen päivän aikana kauempaakin Floridasta ja jos on jo valmiiksi Miamin lähistöllä, ehtii päivän aikana vielä tehdä monenlaista. Olen ollut myös todella tyytyväinen Virginin koneisiin ja palveluihin, vaikka hieman kuoppaista kyytiä he ovatkin minulle tarjonneet.

Pienen lisämaksun tällä kertaa lentolippuihin toi vakuutus, jonka tietyistä syistä päädyin nyt ensimmäistä kertaa elämässäni tässä muodossa ottamaan. Ebookersin vakuutukseen kuului matkavakuutus ja myös peruutusturvavakuutus. Hinta oli muutama kymmenen euroa henkilöltä ja vakuutus oli voimassa vain tuon kyseisen matkan ajan.

Auton varasin jo Suomessa Hertziltä, koska minulla oli sinne alennuskoodi. 10 päivän hinta isolle Chrysler Town & Country tila-autolle oli normaaleine vakuutuksineen 346 euroa alennuksen kanssa. Pientä lisähintaa tuli kun otin vielä paikanpäällä yhden lisävakuutuksen ja myös palveluturvan,  joka olisi taannut välitöntä apua esimerkiksi avimen jäädessä sisään autoon. Aikaisemmin en tällaisia ole koskaan ottanut, mutta tällä kertaa tein näin. Sen verran opin Miamin lentoaseman autovuokraamoiden jonoista ja ainakin Hertzin käsittämättömästä hitaudesta, että ensi kerralla tuskin varaan autoa Hertziltä ja joka tapauksessa lähden lentokentältä taksilla tai muulla kulkuneuvolla ensimmäiseen majapaikkaan ja otan auton vasta jostain pienemmästä autovuokraamon toimistosta.

Hotelliyö ihan kelvollisessa ja loistavalla paikalla rannalla sijaitsevassa Hollywood Beach Resortissa maksoi 55 euroa + 10 dollarin resort feen. Hotellin sijainti aivan hiekkarannan edessä oli loistava, mutta muuten paikka oli hieman syrjäinen, vaikka joitakin ravintoloita lähistöltä löytyikin ja rantakatu oli ihan ok. Yksi yö keskellä Miami Beachin South Beachiä Albion-hotellissa maksoi 91 euroa. Tämän hotellin sijainti on todella hyvä aivan keskellä kaikkea. Suuri ostoskatu Lincoln Road kulkee hotellin vierestä ja rantaankin on vain vajaan 5 minuutin kävelymatka. Muutenkin hotelli oli hyvä ja näitä molempia hotelleja uskallan suositella. Molemmissa tapauksissa vertailin hotels.com- sivuston ja hotellien omia hintoja ja varasin hotellit netin kautta Hotels.comista. Edullisuuden lisäksi tässä palvelussa on se hyvä puoli, että hotelli on jo valmiiksi maksettu netin kautta, eikä siitä tarvitse enää huolehtia.

Muita majoitusmaksuja ei tällä matkalla sitten ollutkaan. Ja pääsylippuihin tai muihin vastaaviin ei rahaa juurikaan kulunut. Ainoat matkan aikana ostetut liput olivat Sawgrass Recreation Parkin airboat-ajelun ja eläintarhan yhteislippu $19 ja Peanut Islandin edestakainen venekuljetus $10. Nämä yhteenlaskettuna tekevät vaivaiset 58 dollaria eli noin 45 euroa. Myöskään ruokaan ei tällä matkalla kulunut kovinkaan paljon rahaa, vaan elimme oikeastaan huomaamattamme todella halvalla. Söimme enimmäkseen kotona todella edullisesti tai sitten söimme edullisesti pikaruokapaikoissa. Oikeastaan ainoa "oikea" ravintolakäynti Lincoln Roadin pizzerian lisäksi oli Delray Beachillä Ellie's 50's Dinerissä, eikä sekään ollut kallis paikka. Tuota paikkaa suosittelen todella lämpimästi.

Tämän matkan selkeä päätarkoitus oli käydä katsomassa omaa asuntoa, ensimmäistä kertaa sen omistajana ja kalustaa asunto. Kaikki muu pyöri tuon asunnon kalustamisen ja muun varustamisen ympärillä. Floridan tärkeimpiä nähtävyyksiä ovat Disney World, Universal-studiot, Sea World, Miami Seaquarium, Kennedy Space Center, Everglades, Miami Beachin South Beach sekä Key West ja sinne johtava Overseas Highway. Ja näiden lisäksi lukematon määrä erilaisia teemapuistoja ja muita nähtävyyksiä. Näkeminen ja tekeminen ei Floridassa ihan heti lopu kesken... Ja jos loppuu tai alkaa kyllästyttää, voi aina vaihtaa osavaltiota ja uusia mahdollisuuksia avautuu niin paljon kuin jaksaa katsella ja kierrellä. Tällä matkalla Everglades oli ainoa iso nähtävyys, jota kävimme katsomassa. Omasta mielestäni se on sellainen paikka, että Floridasta ei voi lähteä, jos ei ole käynyt Evergladesissa. Jos nähtävyyksiä pitäisi jollakin tavalla laittaa järjestykseen, itse laittaisin seuraaville sijoille Miamin Seaquariumin, Kennedyn avaruuskeksuksen ja Disney Worldin.

Itse olen noista listaamistani paikoista suurimmassa osassa käynyt., joissakin jopa useita kertoja ja seuraavilla kerroilla haluan ehkä ihan ensimmäiseksi tutustua paremmin Evergladesiin. Olen käynyt Evergladesissa kolmessa turistikohteessa ja ajellut koko suon läpi, mutta seuraavaksi haluaisin tutustua alueeseen omatoimisesti patikoiden kansallispuistojen poluilla tai vaikkapa kanootilla meloen tai pyöräillen. Läheltä West Palm Beachiä löytyy Loxahatcheen luonnonpuisto ja se on varmasti seuraava kohteeni tuolla alueella. Muita isompia juttuja voisivat olla esimerkiksi vielä tarkempi tutustuminen Kennedyn avaruuskeskukseen ja Bahaman-risteily. Muuten tulen varmasti jatkossa viettämään aikaa paljon arkipäiväisemmissä ja tavallisemmissa paikoissa; Palm Beach Countyn rannoilla, Clematis Streetillä (Clematis by Night) ja City Placen alueella, Peanut Islandilla ja vain kierrellen ja katsellen Palm Beach Countyn alueita ja lähiseutuja.

Floridasta löytyy paljon juttua ja myös ihan faktatietoa omilta sivuiltani ja aiemmista blogeistani, joten yleisistä asioista totean vain nopeasti, että vesi on juotavaa ja ruoka syötävää, eikä niitä tarvitse pelätä, joskin veden ostan jo maun vuoksi mieluummin pullossa. Vatsatauteja, malariaa tai oikeastaan mitään muitakaan tauteja ei tarvitse pelätä ja myrkyllisiä tai muuten vaarallisia eläimiä tai kasveja ei niitäkään normaaleilla liikkumisreiteillä ja ihmisasumusten keskellä juurikaan ole. Tokihan kaikkialla voi sattua mitä vaan, mutta kaikenkaikkiaan USA ja Florida ovat turvallsiia matkakohteita.

Keskimäärin amerikkalaiset ihmiset ovat ystävällisiä ja kohteliaita ihmisiä ja usein vieraillekin vastaantulijoille irtoaa pieni hymy, nyökkäys tai muutama sana small talkia. Ja apua yleensä löytyy tarvittaessa helpostikin. Liikenne Floridassa on paikoin kaoottista, lähinnä huomattavalla ylinopeudella kaistoilta toisille poukkoilevien autoilijoiden vuoksi, mutta siitä huolimatta siellä on hyvin helppo ja mukava ajella. Ilmasto Floridan eteläosissa on trooppinen ja pohjoisosissa subtrooppinen. Alkukesästä myöhäiseen syksyyn jatkuu hurrikaanikausi ja paikoitellen voi sataa ja ukkostaa todella reippaastikin. Talvet ovat lämpimiä ja merivesi pysyy hyvin yli +20 asteisena myös talvella, jos Floridassa nyt voi oikeastaan talvesta puhua.

Näin muutama sana hyvin lyhykäisesti.

Tämän blogin lisäksi paljon USA- ja Florida-juttuja sekä muita matkajuttuja löytyy seuraavista osoitteista:
- Omia matkakertomuksia ja matkakuvia
- Vanha matkablogini

(Valokuvat/flickr)