Welcome back...

Lähdimme matkaan kohti Yhdysvaltoja joulukuun puolivälissä ja palasimme takaisin vasta vuodenvaihteen jälkeen. Matkalta paluusta on nyt kulunut noin puolitoista kuukautta, enkä ole paluun jälkeen ehtinyt tätä blogia kirjoitella, mutta sen sijaan olen kyllä laittanut matkakuvia  flickr-albumeihini ja matkavideot youtubeen. Olin myös jo kovaa vauhtia suunnittelemassa seuraavaa matkaa huhtikuulle Yhdysvaltoihin omaan kotiin ja samalla suunnittelin mahdollista pientä kiertuetta jonnekin muualle Yhdysvaltoihin, mutta se suunnitelma ei nyt kuitenkaan tule toteutumaan ylipääsemättömän esteen vuoksi. Lomamatka siirtyy nyt syksylle ja/tai ensi talvelle. Omat lomamatkani ja kaikki lomat tulevat nyt siirtymään jonnekin hamaan tulevaisuuteen ja syksyn ja ensi talven aikana minulla onkin sitten todella runsaasti lomaa ja aikaa vietettäväksi omassa ulkomaan kodissani.

Pitkän hiljaisuuden jälkeen täällä blogissa on aika todeta, että näinhän tässä jälleen kerran taas kävi: ennen kuin ehdin kirjoitella edellisen reissun blogin valmiiksi, tulikin jo lähtö seuraavalle reissulle. Reissulle, joka oli pieni yllätys... Tällä kertaa kyseessä oli varsinainen äkkilähtö ja isoja asioita tapahtui niin nopeasti, että hyvä kun itse pysyin jotenkin kyydissä mukana. Nyt olen jo joka tapauksessa kaukana ja tulen luultavasti olemaan poissa pitkään. Kun lähdin muutama päivä sitten matkaan minulla ei ollut mukanani kuin menolippu ja melkoinen määrä tavaraa. Tulen nyt elämään ja asumaan jonkin aikaa poissa Suomesta ja tänä keväänä omat lomamatkani suuntautuvat Suomeen ja läheiset ja tuttavat voisivat nyt hyvin suunnitella reissuja tänne suuntaan...

Tulevissa jutuissani palaan nyt täällä matkablogissani kuitenkin jouluun ja vuodenvaihteeseen Yhdysvalloissa.


Matkan ensimmäiset päivät: USA 15.12.2013 - 2.1.2014

Istun 10 363 metrin eli 31 000 jalan korkeudessa Finnairin Airbus A330-300- koneen kyydissä matkalla yli Atlantin. Tällä kerralla Atlantin yli lennolla ei oikeastaan voi edes puhua Atlantin yli lennosta, sillä tuulista johtuen kone lentää enemmänkin Atlantin pohjoispuolelta kiertäen kuin sen yli. Lentoreitti kulkee kaukaa Islannin pohjoispuolelta keskelle Grönlantia ja sieltä edelleen kauas Kanadan rannikolle. Jälleen kerran ihmettelen koneen karttanäytöllä näkyviä paikannimiä: Immarsuag, Narsarsuag, Sondre Stromfjord, Godthab, Iqaluit... Tuulien kiertäminen onnistuu ilmeisesti hyvin, sillä vasta viimeisen kahden tunnin ajan Pohjois-Amerikan mantereen yläpuolella vastatuuli on todella kova. Lentoaika on hieman normaalia pitempi ja siitä sekä pikkuisen myöhästyneestä lähdöstä johtuen olemme perillä New Yorkissa, John F. Kennedyn kentällä hieman aikataulusta myöhässä. Tuuli on kova vielä alempanikin ja se ravistelee jonkin verran konetta laskeutuessamme ensin Long Islandin rantaviivaa pitkin ja sitten meren päältä koukaten lentokentälle.

New Yorkissa meillä ei ole kiirettä jatkolennolle, koska me jatkamme matkaa vasta seuraavana aamuna. Istumme kuitenkin koneen etuosassa ja niinpä olemme aivan jonon alkupäässä maahantulotarkastuksessa. Olen käynyt Yhdysvalloissa jo 10 kertaa ennen tätä matkaa, mutta silti onnistumme hieman tyrimään maahantulotarkastuksessa. Yritämme selvitä yhdellä yhteisellä tulli-imoituksella, mutta se yritys menee vikaan kun viiden hengen joukkomme jakaantuu epähuomiossa kahteen eri jonoon. Pienien (turhien) selitysten jälkeen pääsemme maahan täytettyämme kaikkiaan kolme eri ilmoitusta eli tästä viisastuneena pieni vinkki: kirjoitelkaa omat laput jokaista Suomen asuinosoitetta kohden tai pitäkää joukko kasassa ja toivokaa, etteivät viranomaiset puutu siihen, missä taloudessa kukakin asuu... Lopulta olemme kuitenkin kaikki onnellisesti maassa ja saatuamme laukut hihnalta ja kuljettuamme tullin läpi olemme vapaita kulkemaan minne haluamme.

Maahantuloon liittyy vielä yksi pieni ja mitätön, mutta minun mieltäni lämmittävä asia: Vilkaistuaan passiani, koneella näkyviä tietojani ja kysyttyään miksi olen tulossa Yhdysvaltoihin, virkailija hymyilee minulle ja toivottaa ystävällisesti: "Welcome back..."

John F. Kennedyn kentältä matkaamme ensin pikkubussilla La Guardian lentokentän liepeillä olevaan Airway Inn- hotelliin. Hotelli on parhaat päivänsä nähnyt ja yleiset tilat on siivottu viimeksi ehkä kesällä... Käytävillä leijailee vahva savun tuoksu, jossa taitaa olla mukana jotain muutakin kuin tupakkaa... Huone on kuitenkin kelvollinen ja siistimpi kuin hotellin käytävät, kaikille on sänky ja hintakaan ei todellakaan päätä huimaa, joten tyydymme tähän. Viivymme kuitenkin huoneessa vain hetken ja pyydämme sitten vastaanottovirkailijaa tilaamaan meille kuljetuksen Manhattanille. New Yorkin ongelma on se, että lain mukaan taksit (ne Yellow Cabit) saavat ottaa vain neljä matkustajaa ja käytännössä matkustajia mahtuu yleensä helposti vain kolme. Meitä on kuitenkin tällä kerralla matkalla viisi ihmistä. Nyt saamme kyydin "keskustaan" mustalla isolla Chevroletin SUV:lla. Hinta on 55 dollaria eli hieman enemmän kuin taksilla, mutta nyt mahdumme kaikki samaan kyytiin, eikä meidän tarvitse jakautua kahteen taksiin. Lähdemme puikkelehtimaan kohti Manhattania Queensin sivukatuja pitkin; kuljettaja ilmeisesti tietää miten voi näppärästi välttää valtaväylien ruuhkat. Olemme kaikki hieman väsyneitä pitkän lennon jälkeen, mutta olemme hyvillä mielin ja kaikki innostuneita näkemään Manhattanin valot ja pilvenpiirtäjät. Kolmelle meistä se on ensimmäinen kerta. Poikani on käynyt New Yorkissa kaksi kertaa aikaisemminkin ja minulle tämä on neljäs kerta.

Pyydän kuljettajaa viemään meidät Grand Central Terminalille eli 42. kadulla olevalle isolle rautatieasemalle. Rautatieasemalta jatkamme matkaamme jalan. Ilma on kylmä, lämpötila jossakin nollan tuntumassa ja "kanjonien" välissä käyvä viima saa sen tuntumaan vielä paljon kylmemmältä. Kuljemme ensin Lexington Avenueta pitkin ohi Chrysler Buildingin ja ohjaan meitä Murray Hillin suuntaan, josta olen jo valmiiksi miettinyt tutun ruokapaikan. Harmikseni tuo perusamerikkalainen diner on kuitenkin kiinni ja me jatkamme matkaa Empire State Buildingin ohi kohti Broadwayta. Kaikki ovat hieman väsyneitä pitkästä lennosta ja pitkästä päivästä johtuen (kello on Suomessa jo yli kolme yöllä), joten käymme syömässä iltapalaa Burger Kingissä siitäkin huolimatta, että tarkoituksenamme on tällä matkalla välttää pikaruokapaikkoja ja varsinkin hampurilaispaikkoja. Hampurilaisten jälkeen katsastamme vielä Times Squaren mainostaulujen valomeren ja sitten onkin aika palata takaisin hotellille. Nyt otamme varman päälle lennosta kaksi taksia Times Squaren nurkalta 7th Avenuelta. Heti kun meidän taksimme on päässyt liikkeelle, kuljettaja kuitenkin kysyy, olimmeko samaa joukkoa toiseen taksiin nousseiden kanssa. Tämä kuljettaja olisi ottanut kaikki viisi samaan autoon, vaikka tila olisi kyllä käynyt ahataaksi ja poliisin sattuessa kohdalle se olisi voinut tulla kuljettajalle kalliiksi. Nyt kuitenkin ajamme siis kahdella taksilla takaisin Queensiin vauhdin ollessa parhaimmillaan 80 mph New Yorkin kaduilla...

Olemme oikein tyytyväisiä tähän sunnuntai- iltaan. Pikakierros Manhattanilla oli huomattavasti parempi vaihtoehto kuin tunkkaisessa lentokenttähotellissa lojuminen. Pitkäksi venyneen päivän jälkeen uni tulee nopeasti ja hotelli on rauhallinen ja hiljainen.

Heräämme toisena matkapäivänä, maanantaina 16.12.2013 todella aikaisin. Olen jo edellisenä iltana pyytänyt hotellin vastaanotosta huoneen hintaan kuuluvna kuljetuksen lentokentälle kello 5.00am. Sovittuun aikaan meitä tullaan hakemaan kahdella mustalla autolla ja reilun 10 minuutin ajomatkan jälkeen olemme jo La Guardian lentokentällä. Olemme lentokentällä ihan turhankin aikaisin, mutta parempi liian aikaisin kuin liian myöhään; lentokentällä juokseminen ja jonottaminen kiireessä on todella rasittavaa puuhaa. Juomme aamukahvit kentällä ja syömme jotakin pientä aamiaista.

American Airlinesin Boeing B737-800 kuljettaa meidät mukavasti alas etelään, USA:n itärannikon rantaviivaa pitkin. Noin kolmen tunnin lennon jälkeen koneemme lähestyy mereltä Floridan ja Palm Beachin rannikkoa ja pian näemme koneen ikkunoista pitkät hiekkarannat ja minä tunnistan jo monia paikkoja rannalla. Laskeudumme West Palm Beachin kaupungissa sijaitsevalle Palm Beachin kansainväliselle lentokentälle (PBI) ja pian olemme jo ulkona Floridan lämmössä ja lentokentän palmupuut tervehtivät meitä terminaalin ovella. Tänään meidän ei enää tarvitse palella! Olemme kaukana pohjoisen kylmyydestä ja se tuntuu todella hyvältä.

Lentokentältä on matkaa kotiin vain noin yhdeksän kilometriä. Olen jo etukäteen varannut auton valmiiksi lentokentälle. Saatuamme auton Dollar-autovuokraamosta ajan Publixin kautta kotiin. Käymme heti hakemassa ruokatarvikkeita ja teemme lounasta heti päästyämme kotiin. Emme jää kuitenkaan sen enempää asettumaan taloksi vaan lähdemme pian lounaan jälkeen uimaan. Kun olemme tulleet hyytävän kylmän New Yorkin kautta hyytävän kylmästä peräpohjolasta, kaikilla tuntuu olevan kiire lämpimään meriveteen. Ajan Military Trailia pohjoiseen ja käännyn sitten Blue Heron Boulevardille itään ja kohti merta. Tulemme muutamana minuutin päästä Riviera Beachin kaupungin puolelle ja sillan ylitettyämme olemme Singer Islandilla. Singer Islandilla on asuntoamme lähin uimaranta, josta löytyy vessat, suihkut ja muita palveluita. Sää on hieman harmaa ja lämpötila vain hiemen reilut +20 astetta, mutta merivesi on todella lämmintä.

Uimisen jälkeen käymme suihkussa rannalla ja jatkamme matkaa rantatietä pitkin muutaman mailin päähän Palm Beach Gardensin puolelle. Käymme PGA Boulevardin (kyllä, tämä on golfin luvattua maata) varrella sijaitsevassa Gardens Mallissa ostoksilla. Tärkein ostos on tänään varavuode, jota tarvitsemme jo heti ensimmäisenä yönä. Kiertelemme myös Searsin vaateosastoilla ja jotain tarttuu heti mukaan. Vaatteet ovat Yhdysvalloissa halpoja ja tälläkin kertaa olemme lähteneet matkaan melko tyhjien matkalaukkujen kanssa ja aiomme ostaa ainakin farkkuja ja kenkiä, joiden hintaero Suomeen verrattuna on huomattavan suuri. Ennen kotiin lähtöä kävelemme vielä edestakaisin hienon osotoskeskuksen käytävillä ja käymme kahvilla Starbucksilla. Ajelemme kotiin pimeässä ja lämpimässä illassa ja laitamme vielä kotona ruokaa.

Tiistai, kolmas matkapäivä alkaa oman talon kuntosalilla ja sen jälkeen altaalla. Olen nyt jo kolmatta kertaa käymässä "kotona" USA:ssa, mutta vasta nyt käytän ensimmäistä kertaa asuinyhteisön kuntosalia ja vasta nyt käyn ensimmäistä kertaa altaassa uimassa. Olin jotenkin varautunut siihen, että allasta tuskin tulee käytettyä, koska se ei ole lämmitetty, mutta huomaan veden olevan ihan sopivan lämmintä uimiseen ja allasta tuleekin käytettyä ahkerasti tämän loman aikana. Jo ennen lomalle lähtöä olin päättänyt, että tällä lomalla harrastaisin liikuntaa ja kolmantena matkapäivänä vihdoin pääsen toteuttamaan päätöstä. Poikani on minun Personal Trainerini ja ensimmäisenä päivänä hän antaa minulle kuntosalilla hieman ohjeita, jotta pääsen alkuun tässä minulle hieman uudenlaisessa liikuntaharrastuksessa.

Sää on tänään huomattavasti parempi kuin edellisenä päivänä ja tänään vietämmekin hieman enemmän aikaa rannalla. Varaudumme nyt rantapäivään hyvin ja otamme mukaan tuolit, huovat ja kylmälaukun, jonne otamme eväitä ja paljon juomista. Atlantin vesi on tällä alueella nyt noin +25 asteista, joten vedessä ei ainakaan tarvitse palella. Parin tunnin uimisen sekä rannalla istuskelun ja kävelyn jälkeen lähdemme rannalta ja menemme kotiin laittamaan ruokaa. Illalla lähdemme vielä ajelulle keskustaan ja käymme katsomassa miltä joulun odotus näyttää täällä palmujen alla. Käymme ihailemassa City Placen jouluvaloja ja muita koristeita ja odottelemme jonkin aikaa nähdäksemme luvatun lumisateen... Täsmälleen luvattuun aikaan City Placen aukiolla alkaakin sataa lunta ja ainakin lapsilla näyttää olevan hauskaa, vaikka lumi jotenkin näyttääkin saippuavaahdolta...

Seuraavan päivän vietämme Lake Worthissa, R.G. Kreusler Parkin uimarannalla. Lake Worthiin on rantatietä pitkin vajaan puolen tunnin ajomatka ja tietä reunustavissa loistokkaissa palatseissa riittää ihmettelemistä. Lake Worthissa on aivan kiinni toisissaan kaksi hyvää uimarantaa: Palm Beach Countyn R.G. Kreusler Park ja Lake Worthin kaupungin uimaranta. Aluella on kaksi vessaa ja useita suihkuja ja kahviloita. Saatuamme tarpeeksemme uimarannasta ja merestä, ajamme Wellingtonin kaupungin puolelle aivan asutun alueen reunalle ja loppu ilta kuluukin shoppaillessa. Mall at Wellington Green on yksi tämän alueen isoimpia ostoskeskuksia ja vaikka siellä olekaaan juuri mitään minua kiinnostavaa, emme silti lähde sieltä tyhjin käsin...

Kaikki täällä alkaa tuntua jotenkin kotoisalta. Tuttu oma asunto. Palmupuut parvekkeen alla. Lampi suihkulähteineen ja pihanurmella tallustelevat ibis-linnut. Tuntuu hyvältä päästä taas ostoksille Publixiin ja Walmartiin ja ostaa kuppi kahvia Starbucksilta. Kylmyyden jälkeen lämpö ja aurinko ovat juuri sitä mitä tarvitsen ja hiekkarantaa ja merta olen jo ehtinyt kaivata. Pikku hiljaa alkaa tuntua siltä, että jollakin tavalla alkaa kuulua tähän niin kovin erilaiseen maisemaan.

Valokuvat 1: su 15.12.2013
Valokuvat 2: ma 16.1.2013
Valokuvat 3: ti 17.12.2013
Valokuvat 4: ke 18.12.2013